Bassot ›

muissa maissa tuntuis olevan käytäntö, että rumpalia pidetään bändin tollona... miks täällä ei, en tiiä!
 
Meillä ainaki rumpali on bändin nollataulu!

Ite oon ainakin muille päteny, että basistivitsit juontuisivat iskelmäajasta, jolloin keikkailevalle pumpulle basistiksi riitti suurinpiirtein ojasta kaivettu spuge keikoille soittamaan.
Ja eipä se iskelmän soittaminen bassolla kyllä vaadikkaan paljoa.
 
Ennen kun sähköbasso keksittiin ei bassoa usein ainakaan ison bändin seasta kuullut. Siksi oli ihan sama mitä basisti soitti. Monesti basistille riitti että omistaa auton, silloin pääsi bändiin. Tämä on ihan totta. Eräs muusikkotuttavani sanoi että heillä oli aikoinaan 60-luvulla bändissä basisti joka osasi kaksi tyyliä, foxin ja hotin. Joka kerta se kysyi ennen kappaletta että onko foxi vai hotti. Äijät sanoi kerran piloillaan että oikeen helvetillinen hotti. Biisi olikin joku slovari, mutta basisti veti hulluna "hottia" eikä huomannut mitään.
 
Olin kerran vieraana häissä joissa bändin toinen jäsen, basisti, ei soittanut yhtään oikeaa nuottia. Haitarinsoittajalla oli naama aika surkeen näköisenä kun se tajusi miten karmeelta ne kuulosti. Samoin veljeni kertoi ikimuistoisesta humppakeikasta, jossa tuuraava basisti veti ihan mitä saattuu. Väliajalla bändin kosketinsoittaja sanoi jotain tyylliin "kyllä meidän pitäisi joku yhteinen sävel löytää".
 
Niin jotta on se niinkin että osa basistivitsesitä on ihan aiheellisia. Suuri osa tuntemistani basisteista on kuitenkin teräviä aijiä ja hyvin musikaalisia. Basson soitto niin että homma toimii ei ole ihan yksinkertaista. Siinä pitää olla hyvä taimi, tyylitaju, paljon treeniä takana ja perittyä musikaalisuutta.

Niin jotta on se niinkin että osa basistivitsesitä on ihan aiheellisia. Suuri osa tuntemistani basisteista on kuitenkin teräviä aijiä ja hyvin musikaalisia. Basson soitto niin että homma toimii ei ole ihan yksinkertaista. Siinä pitää olla hyvä taimi, tyylitaju, paljon treeniä takana ja perittyä musikaalisuutta.
 
muuten hyvä kirjotus, mutta esitän vastalauseeni perityn musikaalisuuden suhteen!

muuten hyvä kirjotus, mutta esitän vastalauseeni perityn musikaalisuuden suhteen!
 
Toki saat esittää. Tuo on kuitenkin se juttu millä todelliset pelimannit erottuvat massasta. Kyl sie sen tiiät jos tunnet yhtään tosisoittajaa.

Toki saat esittää. Tuo on kuitenkin se juttu millä todelliset pelimannit erottuvat massasta. Kyl sie sen tiiät jos tunnet yhtään tosisoittajaa.
 
"Lahjakkuus" voisi olla korrektimpi sana tuohon. Periminen viittaa siihen että vanhemmilla tulisi olla musiikkitaustaa tms, mutta siitä ei liene kyse.

"Lahjakkuus" voisi olla korrektimpi sana tuohon. Periminen viittaa siihen että vanhemmilla tulisi olla musiikkitaustaa tms, mutta siitä ei liene kyse.
 
Lahjakkuus on ihmisen ominaisuus joka on geeneissä, siis perittyä. Tunnetuin basistitapaus lienee Pekka Pohjola. Iso osa suvusta on musiikin kanssa tekemisissä ja Pekan pojatkin ovat todellisia kykyjä. Ainakin Verneri.

Lahjakkuus on ihmisen ominaisuus joka on geeneissä, siis perittyä. Tunnetuin basistitapaus lienee Pekka Pohjola. Iso osa suvusta on musiikin kanssa tekemisissä ja Pekan pojatkin ovat todellisia kykyjä. Ainakin Verneri.
 
Mikä selittää sen että minä olen musikaalinen, veljeni on hyvä laulaja, mutta lähisuvussamme ei ole juuri minkäänlaista musikaalisuutta?

Lahjakkuus on ihmisen ominaisuus joka on geeneissä, siis perittyä. Tunnetuin basistitapaus lienee Pekka Pohjola. Iso osa suvusta on musiikin kanssa tekemisissä ja Pekan pojatkin ovat todellisia kykyjä. Ainakin Verneri.
 
Näinhän se on.
Toki osansa tuossakin on lapsuuden / nuoruuden kasvuympäristöllä, vaikka on kyllä selvää ettei lahjakkuuden osuutta yhtään voi vähätellä.

Mikä selittää sen että minä olen musikaalinen, veljeni on hyvä laulaja, mutta lähisuvussamme ei ole juuri minkäänlaista musikaalisuutta?
 
Selitys on ihan sama kuin sillä että miten tummahiuksisella ihmisellä voi olla vaaleahiuksiset vanhemmat. Näin niinko karkeasti yleistäen.

Selitys on ihan sama kuin sillä että miten tummahiuksisella ihmisellä voi olla vaaleahiuksiset vanhemmat. Näin niinko karkeasti yleistäen.
 
Geeniperimä.
 
Mutta, off-topic. Kun mua hämää, että meidän pilipalipändin treenit vaihtelee kovin. Välillä tosi hyvää ja sitten heti perään ihan huonoa.
a) ollaanko me ihan surkeita?
b) kuuluuko lahjakkaidenkin ihmisten moodiin ettei välillä kulje?

Geeniperimä.
 
Mutta, off-topic. Kun mua hämää, että meidän pilipalipändin treenit vaihtelee kovin. Välillä tosi hyvää ja sitten heti perään ihan huonoa.
a) ollaanko me ihan surkeita?
b) kuuluuko lahjakkaidenkin ihmisten moodiin ettei välillä kulje?
 
c) te vedätte hyvin, mutta sun oma fiilis vaihtelee ja se saa kukatkin kuulostamaan kakalta tai toisin päin.

c) te vedätte hyvin, mutta sun oma fiilis vaihtelee ja se saa kukatkin kuulostamaan kakalta tai toisin päin.
 
Entä jos se kulkemattomuus on kollektiivista?

Mikä selittää sen että minä olen musikaalinen, veljeni on hyvä laulaja, mutta lähisuvussamme ei ole juuri minkäänlaista musikaalisuutta?
 
Musikaalisuus on monitahoinen käsite. Se että on musikaalisuuteen taipuvainen voi jäädä huomaamatta, asia ei kiinnosta tai ei ole aikaa. Omassa suvussani isän puolella on paljon soittajia, mutta esim. isäni jä hänen isänsä eivät koskaan olleet aktiivimuusikoita. Isäni on kuitenkin selkeästi musikaalinen; laulaa hyvin ja soittaa miltei mitä vaan. Äitini puolella ei musikaalisuutta ole tietääkseni esiintynyt.
 
Olen nähnyt paljon ihmisiä jotka kovalla työllä oppivat soittamaan esim. nuoteista, mutta joilta lopulta puuttuu kipinä. Harrastus loppuu syystä tai toisesta. Todella musikaalisen ihmisen kipinä ei sammu.
 
Älkää nyt tulkitko minua väärin, eli jonain fasistisena rotuintoilijana koska siitä ei ole kyse. Ihmisillä on erilaisia kykyjä ja taitoja ja se tekee elämästä rikkaan. Olisi tylsää jos kaikki olisivat muusikkoja. Kuka sen ruoan tekisi tai tyydyttäisi kaiken sen jokapäiväisen tarpeen joita meillä on.

Mutta, off-topic. Kun mua hämää, että meidän pilipalipändin treenit vaihtelee kovin. Välillä tosi hyvää ja sitten heti perään ihan huonoa.
a) ollaanko me ihan surkeita?
b) kuuluuko lahjakkaidenkin ihmisten moodiin ettei välillä kulje?
 
Fiilisjuttu. Hyvä fiilis tarttuu, niin kuin huonokin. Yksi väsähtänyt soittaja saattaa saada muut mukaan. Samoin yksi innokas saattaa innostaa muutkin. Yhdessä soittaminen on herkkää hommaa. Ja siksi niin mahtavaa. Siinä arki unohtuu.