Bassot ›

No nyt kaikki ne jotka eivät "jostain syystä" ole tunteja ottaneet niin eiku puhelinta käteen ja koitatte ees yhen tunnin ottaa? Ei oo paha rasti. Saahaan työllistettyä niitä bassonsoitonopettajiakin vähän! Ajatelkaa mitkä kansantaloudelliset hyödyt siitä olisikaan!
 
Nyt olis aikaa kun ei töitä, mutta eipä oo ylimääräistä nappulaa edes sen vertaa. Täytyy odotella sinne asti että saa töitä, paitsi ettei sitte ehi/jaksa tunteja ottaa. Kun on fyffet tienattu niin pitää jäädä työttömäksi tai sairaslomalle...ei oo basistin elämä helppoo, ei!

No silleen, että olen soittanut kitaraa 11-vuotiaasta asti. Sitten perustettiin kaveriporukalla bändi josta puuttui basisti ja se osa lankesi minulle kun kahdella kaverilla oli jo sähkökitarat (Maya Les Paulit). Sain vanhemmilta basson (Hofner vm. n. 1964).
 
Aluksi en edes tiennyt miten se viritetään, mutta aika nopeasti rupesi soitto sujumaan. Pompottelin bändin mukana punkkia kahdella putkiradiolla. Makee särö! Tämä oli armon vuonna 1978. Sen jälkeen basso on ollut pääinstrumentti bändihommissa. Basisteista on aina pula.
 
En ole käynyt bassotunneilla lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin lähinnä kuuntelin korvat höröllä Kinnusen Jussin vinkkejä ja katselin kun Jussi soitti bassoa. Hienosti.
 
Pääasiassa olen opetellut soittamaan ja saanut ideoita omaan soittooni kuuntelemalla esim. Hurriganesin, Ramonesin, Policen, Rushin, AC/DC:n, Jacon, Jeff Berlinin, Pekka Pohjolan, Stely Danin... levytettyä musaa ja soittamalla mukana.

Tämä on aika hyvä aihe.
 
Eli, joskus pari vuotta sitten innostuin kitaran soitosta.. Samana keväänä hain musiikkiopistolle kitara oppilaaksi, mutta en päässyt, vaan minut hyväksyttiin tuuba oppilaaksi. Syksynä aloitin tuubatunnit ja jouluna kaverini pyysi minua täyttämään niitten bändin (Groke's clan) basistin paikan, koska entinen basisti erotettiin.. Siinä sitten soittelin ja kesällä otin pari bassotuntia yhdeltä basistilta, mikä auttoi minua aivan älyttömästi.. Nykyään soittelen tuuba musiikkiopistolla ja bassoa tuossa yllämainitussa bänsissä.. Soitan edelleen akustistakitaraa, mutta basso ja tuuba on vienyt minut mukanaan.
 
Edit. Niin ja aluksi minulla ei ollu bassoa ollenkaan.. Kotona treenasin akustisellakitaralla, kunnes viime keväänä sain oman basson

...Eka styrkka muuten oli putkiradio.
 
Näin muuten oli meilläkin ja basso oli itse tehty perintöviulusta...
Ensimmäinen bändikisa sitten voitettiin ylivoimaisesti -67.

Juu, hyvä aihe, pistän ihan plussankin siitä hyvästä, toivottavasti pysyy tällä kertaa ihan asiassa tää ketju. ;) Ja sori etukäteen, tulee pitkä stoori, niille jotka ei jaksa lukea voin tiivistää loppuu jotain. :)
 
Niin, eli kuin opin soittamaan? Soittamalla, lähinnä. Hm, ensikosketus bassoon tapahtuin ala-asteella, en oikeastaan tarkasti muista milloin. Vähän hämäriä muistikuvia sieltä, ihan niinkuin oisin joskus kolmosluokalla vetänyt (no sieltä se nyt tuli, Johannes! :D) jopa koulun jossain bändissä jotain hässäkkää. Ainakin viimeistään viidennellä luokalla alkoi basson tapailu toden teolla koulussa. Samoihin aikoihin perustettiin kavereiden kanssa bändi, ja reenailtiin koululla. Sittemmin olen soittanut tauotta aina vähintään yhdessä bändissä, suurimman osan ajasta kahdessa. Niinkuin tälläkin hetkellä, plus epämääräisiä projekteja aika ajoin.
 
Aloin tuossa '99 syksyllä käymään paikallisella musaopistolla tunneillakin, ihan yleisen soittotaidon kartuttamiseksi. Vielä porskutetaan sielä. Sielä opin oikean ja hyvän soittotekniikan, mutta kyllä se mun oma soittotyyli on syntyny soittamalla bändien kanssa. Alkuvuosina soitin plekulla bändien kanssa, vaikkakin soittotunneilla sormin, mutta sittemmin siirryin pelkästään sormiin. Viime aikoina olen yrittänyt kuitenkin ruveta taas reenaamaan plekusoittoa, ihan vaan että saa lisää monipuolisuutta soittoon kun voi vetää joko plekulla tai sormin.
 
Sanoisin että se nykyinen meininki siihen soittoon tuli vuonna 2003, kun hommasin mun toisen Warwickin. Se vaan jotenki tuntuu että se on se mun soitin, tuli paljon intoa lisää ja hyvä mieli tyyliin "jes, pääsee taas soittamaan sillä".
 
Lyhyesti siis: Tekniikka olen oppinut musiikkiopistossa ja oman tyylin ja soiton ja muut bändien kanssa vetämällä.

Mun eka kitaravahvari oli semmoinen iso Grundigin viritinvahvistin, ja siihen liitettynä joku c-kasettisoitin että sai kitarapiuhan sopimaan. Säröt otin pistämällä rec-levelin täysille. Kaiuttimina oli jotkut stereopöntöt, ihme kyllä en onnistunu polttaan diskantteja niistä.
Olihan se pollea olo kun sai sen jälkeen oikean vahvarin, Yammun ruskea Jx, se matkalaukun näköinen...

Taisinpa olla 14w (nyt 21) ja ei ollut mitään tekemistä. Isä iski basson käteen ja neuvoi mistä rokkia soitetaan. Siitä ei sitten nimittäin enää ollut paluuta! Sitten kun sai bassosta ääntä irti niin piti opetella jotain muuta. Aika äkkiä saatiin sitten eka bändi kasaan. Soittamisen olen oppinut soittamalla ensin helppoja biisejä ja sitten yrittänyt siirtyä vähitellen vaikeampiin. Nykyään aktiivinen bändissä soittaminen vaikuttaa kovasti taitoihin. En ole koskaan ottanut tunteja. Tekniikka on löytynyt soittamalla. Teoriasta ei ole kyllä juurikaan mitään hajua. Jospa tässä kesällä lueskelis jotain....

Koska laskin että kaveripiirissä oli jo kolme kitaristia, eikä neljättä ois tarvittu saleen mihinkään.
 
Koskettimet tuntui sitä paitsi liian tytön soittimelta vaikka sillä nimenomaan salaa opettelinkin soittamaan.
 
vuos oli 90 tai 91.
 
Itse olen oppinut, koskaan en saanut tunteja enkä soitinta kotiin sillä ei kuulemma saanut mökätä. Kaduttaa myöntää, mutta kitara alkaa olemaan tutumpi soitin tässä vaiheessa. Hjävettä välillä miten paska soittaja sitä on, mutta kun eui koskaan ole tullut sellaista treenirutiinia, niin sitä on vaikea aloittaa nytkään.
 
Basistina olen kyllä kokemukseen nähden todella onneton, mutta sikäli homma on kasassa että olen opettanut muita soittamaan... itseäni paremmin.

Joo... Bassoa olen ihan ittekseni opetellut soittelemaan. Mielessä on kyllä käynyt tuntien ottaminen tai opistolle aikuispuolelle hakeminen. Muuten on toi teoriapuoli karttunut lukemalla (huonosti tosin). Videoita oon kattellu ja musakkia kuunnellu ja sieltä plokannu ne tärkeimmät jujut oman tyylin hiomiseksi... Vielä on paljon opittavaa. Mitään bänditouhua ei tällä hetkellä ole vaikka vähän kyllä polttelis päästä jamitteleen porukalla.

Jouduin pentuna soittamaan klassista kitaraa, josta yläasteella siirryin sähköbassoon.. bänditunneilla soitin silti sähkökitaraa. Lukioon mennessä, eli n.5vuotta sitten huomasin että kyllä se basso on todellinen miehen soitin ja aloitin pääasiallisen basistin urani. Alusta asti olen käynyt eri opettajilla tunneilla. Harjoittelumetodini olen kehittänyt itse opettajien neuvoja hyödyntäen.

pakko oli alottaa kun ei kukaan muukaan suostunu. kontralla vielä alotin, kansanmusahommia joskus 99. jousi tullu käyttöön vasta tänä vuonna. toisaalta omaa kontraa ei oo ja sähköisellä tullut jo enempikin soitettua, 03 tuli eka sähkövermes kotio. siitä sitten vaan treenaamaan.
 
alkeet meille opetettiin joskus ala-asteen viidennellä musantunnilla, siitä oon sitten itsekseni päätellyt ja pähkäillyt. opiskelujen ohessa sitten ihan pakollisissa aineissa tuli mm. bändisoittimista hankittua auttavaa tekniikkaakin ja jotain kikkoja ja siitä sitten vaan useampaan bändiin mukaan, mutta tunneille menin vasta viime syksynä. bändi(e)n kanssa opettelen biisejä, opettajan kanssa tarkempia teknisiä juttuja ja kikkoja.

Alle kouluikäisenä soitin konservatoriolla viulua pari vuotta ja suoritin jotain ensimmäisiä tutkintojakin. Sitten lopetin ja pidin 10 vuoden tauon musiikista.
 
Itse basson soiton aloitin vasta todella myöhään, lukion 1.luokalla otin ensikosketuksen bassoon, sen jälkeen menin heti parin kuukauden ajaksi yksityistunneille ja 4kk 24/7 harjoittelun/räpellyksen jälkeen pyrin musiikkiopistoon ja pääsin sisään. Siitä lähtien kuluneen vuoden aikana on kehitystä tapahtunut opiston tunneilla ja kahdessa vakituisessa bändissä melko reilusti.
 
Kyllä se bändisoitto on tärkeää kehittymisen kannalta, kunhan on tarpeeksi itsekriittinen ja harjoittelee biisit kotona kuntoon. Kyllä mäkin nyt toivon että oisin pari vuotta aikasemmin alottanut, vähän myöhänen ikä tuo 17, mutta kaippa se on enimmäkseen motivaatiosta kiinni miten kehittyy.

Osasin pari biisiä kitaralla, huonosti. Pääsin bändiin basistiksi. Kyllä se siitä niitä Apulanta- ja Nirvana-pastisseja soittelemalla pikkuhiljaa alkoi. Ite oon opetellu sitten tabeja tsiigailemalla ja ihan kuuntelemalla ja kokeilemalla opetellen soittamaan vaikka mitä. Pleku on edellee jääny käteen siitä kitarajutusta, ja musta on tullu ihan kelvollinen kitaristikin tässä ajan saatossa.

Kaikki alkoi landola kitarasta n. v-73 ja opin nopeasti kolme sointua. ja niillä oli maaginen vaikutus..Sitten tuli se neljäs sointu, sointukiero C Am F G oli opittu..
Seuraavana vuonna kaverini Keijo osti sunburst straton mallia -62!! (jonka vaihtoi gibson les pauliin..Tuo strato olisi nyt kallis..) Minä ostin Dia-jazzbasson ja soitettiin putkiradion kautta hurriganesia, status quota, ccr..
Musiikki täytti elämän joka kyllä näkyi koulu menestyksessä. Ensim. bassovahvistin oli fender bassman 50w, ja sitten perustettiin bändi.. musa ed.mainittua..
Soittoteknikka opettelu oli workshop tyylistä kavereitten kanssa mutta valitettavasti ilman vankkaa teoriaa..
Kavereilta opittiin uusia juttuja ja musaa kuunneltiin aina..
levyt , keikat ja konsertit on ollut varmaan bändissä soittamisen ohella se paras oppi..

Itse opetellu. Vaikkakin vähän hidasta tää mun opettelu. :/

Aloitin bassonsoiton opettelemalla itse, jossa hyödynsin viulu-opintojani. Kun olin ensin kaikki nuotitkin opiskellut, menin soittotunneille pariksi vuodeksi ja jatkoin siitä taas itsenäisesti eteenpäin. Nyt olen sellaset 9 vuotta aktiivisesti soitellut ja koko ajan opin lisää.

vähän myöhänen ikä tuo 17, mutta kaippa se on enimmäkseen motivaatiosta kiinni miten kehittyy.
 
Jees. Itse olin vielä vuoden vanhempi, kun pari vuotta sitten aloittelin bassonsoittoa.
Vajaa pari vuotta erittäin hyvän tamperelaisbasistin opetuksessa ja vaikka ihan viittä tuntia päivässä ei olekaan aikaa treenata, niin ihan kohtuullisesti kehittynyt:)
 
Teoriapuolta sitten olen nyttemmin yrittänyt itseopiskeluna saada jossakin määrin edes hiukkasen selväksi, auttaisi soittoa.

Kaveri oli oppinut soittaa rokkikompin about -74 ja yritti opettaa sitä mullekin.Kun aikani sähläsin kitara hommia putkiradion kautta annoin periksi kaverilleni ku se oli paljon parempi soittaan, joten musta tuli basisti!
 
Ekan basson vanhempani osti -76 ja siitä asti ollaan tultu tähän päivään asti lähinnä kantapää tekniikalla ja sekin opittu väärinpäin!
 
Eka basso oli Höfner ja vuotta myöhemmin vahvari oli pakko hommata kun oli keikka tiedossa ja kitaristin Carlsbro Hornet (25W) vahvistin ei tykännyt hyvää kun vedettiin kitara ja basso sen kombon 10":n läpi
Unelma täyttyi kun 50W:n Sounder putkinuppi ns.säröytyneenä huusi viimeistään (ei niin kovin mureasti) vedettynä Eminencen 18" bassokuution läpi.
Kyllä noitten vehkeittenkin takia toi soittotyyli kehitty vähän erilaisemmaks verrattuna tänkin palstan soittotaitureihin!
Mutta onhan sitä silti aikanaan pari levyä tullut Pokolle tehtyä.

En saanut Hammondia, ni ostin basson. Ihan hyvä valinta mun kohdalla, jo muutamn vuoden oon uskotellu ihmisille et osaan soittaa, vaikka oikeesti vaan hakkan ja revin niitä kieliä niin kovaa ku sormet kestää ja koitan näyttää asenteelliselta. Ehkä joskus viellä intoudun oikeesti opettelee soittaa, vaikka hyvinhä se näinkin käy!:)

Alkuun soittelin perusääniä koulun projekteissa ja sit viime syksynä hakeuduin bassotunneille. Basson saamisen jälkeen (helmikuussa) oon kyl kehittyny aika lailla niistä perusäänistä :D