Bassot ›

No ei. Mutta ajatelkaas, että jos ette olisi tuhlanneet niitä rahoja soittopeleihin, olisitte tuhlannut ne johonkin muuhun. Tämä oli iso kannuste taannoiseen tuhlailuun. Molen jo vuoden päivät tuhlannu kaikki rahani viinaan, päätin kohdentaa rahat johonkin pysyvään. Känni kuitenkin loppuu joskus, vaikka kuinka yrittäisi.
 
Ja hyvä niin.
 
Onhan toi noinkin. Mulla on viime aikoina melkein kaikki ylimääräinen raha uponnu musakamoihin jo ennen baaria. Melkein. :)
 
Ammattiheeboille ei varmaan ole väliä mitä työkalut maksaa, jos ne ovat kestäviä ja laadukkaita. Tälläset amatöörit voi sitten miettiä että hui kuinka paljon on rahaa kiinni vehkeissä.
 
EDIT: Oikeastaan, muulla ei oo väliä kuin että halvalla saa.

Ammattiheeboille ei varmaan ole väliä mitä työkalut maksaa, jos ne ovat kestäviä ja laadukkaita. Tälläset amatöörit voi sitten miettiä että hui kuinka paljon on rahaa kiinni vehkeissä.
 
Tää harrastus (enemmänkin 'tää elämäntapa') onsellanen että siinä ei paljoa mietitä paljon siihen on rahaa pistäny. Jos iskee himo saada jotain, ni mä en oo tyytyväinen ku vasta sitte ku sen saan (krooninen gas). Onneako ei saa rahalla? Joopas saa. Tai ainakin melkein.

Tää harrastus (enemmänkin 'tää elämäntapa') onsellanen että siinä ei paljoa mietitä paljon siihen on rahaa pistäny. Jos iskee himo saada jotain, ni mä en oo tyytyväinen ku vasta sitte ku sen saan (krooninen gas). Onneako ei saa rahalla? Joopas saa. Tai ainakin melkein.
 
Mulle se onni on ainakin tähän asti ollut väliaikaista. Kerropa meille oi suuri GAS-guru Hemmo, saako rahalla onnea, ja kuinka kestävää se on? ;)

Sen takia en pahemmin ikinä missään reissaakaan, kun tulee vaan mietittyä mitä kaikkea muuta sillä rahalla sais: "sen ja sen pedaalin tai ton ja ton lelun"...
 
Tossa on vaan se huono puoli, että joskus pitäis keretä elääkin. Joskus aikanaan kun hommasin ekat kunnon kamani, kävin koulun jälkeen töissä joka helevetin päivä. Aina viidestä ysiin. Kyllä silloinkin tuli reissattua ja juhlittua aina vain kun pystyi.
 
Kokemukset kun on kuitenkin sellaista omaisuutta mitä ei voi muilta ostaa.

Tossa on vaan se huono puoli, että joskus pitäis keretä elääkin. Joskus aikanaan kun hommasin ekat kunnon kamani, kävin koulun jälkeen töissä joka helevetin päivä. Aina viidestä ysiin. Kyllä silloinkin tuli reissattua ja juhlittua aina vain kun pystyi.
 
Kokemukset kun on kuitenkin sellaista omaisuutta mitä ei voi muilta ostaa.
 
Mielestäni elän, vieläpä varsin kivastikin. En kuitenkaan kaikkia rahojani tähän juttuun pistä, jos sellasen kuvan mun sepustuksista sai.
 
Se vaan menee mulla silleen, että aina kun olen jotain uutta ostanut, olen hetken aikaa tyytyväinen. Sen aikaa mitä olen tyytyväinen, käytän rahaa kaikkeen muuhun mahdolliseen kuin bassokamoihin. Mutta sitten kun taas vähän ajan päästä iskee kunnon gas, ni sillon taas tulee tingittyä kaikesta muusta niin paljon kuin mahdollista.

Se vaan menee mulla silleen, että aina kun olen jotain uutta ostanut, olen hetken aikaa tyytyväinen. Sen aikaa mitä olen tyytyväinen, käytän rahaa kaikkeen muuhun mahdolliseen kuin bassokamoihin. Mutta sitten kun taas vähän ajan päästä iskee kunnon gas, ni sillon taas tulee tingittyä kaikesta muusta niin paljon kuin mahdollista.
 
Kerralla kuntoon.

Kerralla kuntoon.
 
Ei oo kerralla varaa. Mutta oon pikkuhiljaa saanu kurottua aina vaan pienemmäksi mun "pakko saada-listaa", eikä sinne oo vähään aikaan mitään uuttakaan listan jatkoksi tullut. Ehkä parin vuoden päästä voin elää ilman gasia...:)

Kerralla kuntoon.
 
On kokeiltu, ihminen kylmästyy. tulee uudet täydelliset kamat.

mä oon monesti heikkoina päivinä miettinyt että myis kaikki soittimet pois ja lopettais koko pelleilyn, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Nää ideat on kuitenkin aina kaatunu siihen että en oikein keksi mitään käyttöä niille rahoille. Oon miettinyt pääni puhki ja aina tulee vaan joku hiton bassovahvistin tai muu mieleen. Sairasta.
 
Todennäköisesti ilman soittoharrastusta rahat ois uponnu johonki hiton Datsuniin josta niitä ei ikinä saisi takaisin. Lopulta joutuisi maksamaan että pääsee eroon siitä rottelosta. Eli ihan hyvä että karttuu omaisuus soitinten muodossa. Ei tuota rahaa kuitenkaan niin paljoa ole vielä että parempaa kämppää tai muuta oikeasti fiksua hankintaa voisi harkita.

mä oon monesti heikkoina päivinä miettinyt että myis kaikki soittimet pois ja lopettais koko pelleilyn, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.
 
Samiksia. Tänään viimeksi leikittelin ajatuksella. Mutta sitten sitä alkaa kelaamaan, että kontraa nyt ei viitsi myydä. Ja tuo Emma kun on lahja, niin ei sitäkän kehtaa, jne.
 
Mutta ei tästä taida silti mitään tulla.

Hei pojat pojat! Älkää nyt edes ajatelko moisia! Perustetaan joku basistien kriisiryhmä, soitetaan kolmestaan vaikka bluesia G:stä, jo luulis helpottavan. Oikein pahoihin tapauksiin voidaan soveltaa vapaamuotoista jazz-improvisaatiota. Pari chorusta mieheen.

Samiksia. Tänään viimeksi leikittelin ajatuksella. Mutta sitten sitä alkaa kelaamaan, että kontraa nyt ei viitsi myydä. Ja tuo Emma kun on lahja, niin ei sitäkän kehtaa, jne.
 
Mutta ei tästä taida silti mitään tulla.
 
Heihei... Älkää nyt viitsikö. Ei tätä sen takia tehdä että tästä tarvitsisi jotain tulla! Itelläni suurin motivaattori on se soittamisen riemu. Suurta mielihyvää tuo myös se kun huomaa kehittyneensä ihan vaivihkaa. Ehkä tämä on vain nuoruuden vauhkoamista, mutta silti. Itse olen suunnitellut soittavani bassoa vielä kuolinvuoteellanikin. Minä en valinnut bassoa, basso valitsi minut --> symbioosi.

Heihei... Älkää nyt viitsikö. Ei tätä sen takia tehdä että tästä tarvitsisi jotain tulla!
 
No en minä mitään kirkuvia teinilaumoja tarkoittanutkaan, vaan jotain perusmusikaalisuuden kehittymistä tai kehittymättä jättämistä.
 
Tai jotain, en tiä.

No en minä mitään kirkuvia teinilaumoja tarkoittanutkaan, vaan jotain perusmusikaalisuuden kehittymistä tai kehittymättä jättämistä.
 
Tai jotain, en tiä.
 
Ääh, röytämällä niiku tähänkin saakka ja ihan hyvää tulee.
 
Ja kokeilkaa nyt joku niitä behringereitä ja tulkaa raportoimaan

Ei ollut Soundatassa Behringereitä, mutta helvetin hyviä Ashdowneja.

Mulle se onni on ainakin tähän asti ollut väliaikaista. Kerropa meille oi suuri GAS-guru Hemmo, saako rahalla onnea, ja kuinka kestävää se on? ;)
 
1. Mie en kärsi GAS-oireyhtymästä, vaan SVS:stä, "ku sai halavalla".
 
2. Ostamisen tuoma tyydytys on niin pahuksen lyhytaikaista. Noin 15 sek., munsta.
 
3. Jossain vaiheessa on kannattaa ihan oikeasti miettia, että "josko vetäis näillä nykyisillä vaan".

3. Jossain vaiheessa on kannattaa ihan oikeasti miettia, että "josko vetäis näillä nykyisillä vaan".
 
Juuri näin. Tämä on se ainoa keino saada GAS kuriin. Ostamalla se ei ainakaan lopu.

Onkohan kukaan vieläkään kerinnyt testailla näitä? Tarvitsisin välillä kokoäänialuekaappia Stickin monitoriksi enkä viitsisi ostaa PA-kajaria välttämättä. Eniten kiinnostavat nuo kaksi 2x10" roudattavuuden takia. Tuosta halvemmalla ei pääse edes tekemällä itse.