Bassot ›

Maltaita maksavan kaman hyvä puoli on se että ne kestää kierrossa ja itekin oon SWR:äni, Edenini, Trace Elliottini ja muut ostanut Torilta käytettynä aina murto-osalla uuden hinnasta ja useasti jopa lähes samalla hinnalla myynyt eteenpäin.

Prak: Maltaita maksavan kaman hyvä puoli on se että ne kestää kierrossa ja itekin oon SWR:äni, Edenini, Trace Elliottini ja muut ostanut Torilta käytettynä aina murto-osalla uuden hinnasta ja useasti jopa lähes samalla hinnalla myynyt eteenpäin.
 
Eli maltailla saa parempia kamoja :-D

hallu: Eli maltailla saa parempia kamoja :-D
 
Mä oon ostanut yhden bassokaapin kahdella kaljakeissillä.
Ei ollut parempi kuin tuo oma pääasiallinen komero ja olet oikeassa, maltailla ei saanut parempaa.

J.Hollström: Ne maltaita maksavat kamat on vaan ihan itseään varten. Kaikki itsensä ja harrastuksensa vakavasti ottavat, puhumattakaan ammattilaisista satsaavat laitteisiin, eikä tee kompromisseja muuta kuin taloutensa puitteissa. Jos asiaan ei ole intohimoa, voi puuhastella vaatimattomammallakin kalustolla. Yleensä se tosin johtaa ylitiöpäiseen ritsakaman kierrätykseen, jossa sitä hintaisekseen hyvää etsitään loputtomiin. Kun hommaa sellaisen kaluston, joka on riittävän laadukas ja kestävä, miellyttää korvaa ja silmää, niin sitä ei tarvitse päivittää yhtenään. Jollei sitten harrastuksena ole kaman kierrätys.
 
Erittäin hyvin sanottu. Ite ainakin jotenkin näen asian niin että jos tulee paljon soitettua ja tykkää siitä, niin miksi ei ostaisi kunnollisia kamoja joilla on sitten vähän parempi soittaa kaikin puolin. Aina vaan kivempaa.
 
Omalla kohdalla mennyt kamoihin kyllä niin monia tonneja, että ei viitsi edes ääneen sanoa. Mutta onpahan hyvät kamat. Ja aina voi parantaa kun vaan vähän löysää lompakon nyörejä, onpahan jokin hyvä syy painaa duunia päivästä toiseen.
 
Miten musta tuntuu että tuo ritsakamojen käyttö tuppaa olemaan enemmän kitaristien hommaa? Ainakin itsellä viime vuosina kaikissa bändeissä kaikilla kitaristeilla parin kolmen satasen keppejä, minkä kanssa saa sitten varsinkin studio-oloissa taistella että saa edes johonkin vireeseen. Viime äänityksissäkin piti kitaristin kitara vääntää epävireeseen että saatiin siitä puhdas Cm- sointu aikaiseksi. Ja kitara on 12. nauhalta katsottuna intonaatioissaan..

Seba: Mä oon ostanut yhden bassokaapin kahdella kaljakeissillä.
Ei ollut parempi kuin tuo oma pääasiallinen komero ja olet oikeassa, maltailla ei saanut parempaa.
 
Mä oon myynyt Zoom 606:n kahdella kaljakeissillä. Jälkeenpäin tuli kyllä vähän paha mieli, nimittäin ostajan puolesta.

Hyvistä kamoista harvoin osaa sanoa mitään, ennen kun sellaisia on itse käyttänyt. Mä ostin EBS:n kaapin 2011 muistaakseni. Nupin taisin ostaa 2012. En ole katunut päivääkään näitä ostoksia ja ne on edelleen mun pääasialliset kamat. Kaikille niiden soundi ei sovi, mulle sopii ja tykkään niillä vetää. EIlen vedin huonommalla kaapilla ja harmitti.

pekezu: Hyvistä kamoista harvoin osaa sanoa mitään, ennen kun sellaisia on itse käyttänyt. Mä ostin EBS:n kaapin 2011 muistaakseni. Nupin taisin ostaa 2012. En ole katunut päivääkään näitä ostoksia ja ne on edelleen mun pääasialliset kamat. Kaikille niiden soundi ei sovi, mulle sopii ja tykkään niillä vetää. EIlen vedin huonommalla kaapilla ja harmitti.
 
Kaapin ostit multa. Rontti!
 
Omaan korvaan rantis on SE kaappi. Toimii talossa ja puutarhassa.
 
Bassotkin kuuluvat kontekstin "bassokamat" alle, joten: Tuossa olisi edullisesti kokeilematta erinomainen basso (itselläni on kolmas MPUn tekemä basso, "MPU Custom5", ja laatu on priimaa "alldaylong"):
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1268794

Kalliimmilla kamoilla harvemmin joutuu tekemään kompromisseja, toisin kuin edullisemmilla. Siinä varmaan se pääsyy, miksi tyyriimpiin panostaminen on kannattavaa. Ja tietty se, että säilyttävät arvonsa vielä paremmin.
 
Tälläisenä harrastelijasoittajana edullisemmatkin ajavat asiansa, kun kamarumbakin on pysähtynyt tarpeeks hyvien (ja edullisten) löydyttyä. Mutta jos pitäis monta keikkaa viikossa vetää tai leipä olisi soittamisesta kiinni, olisi varmasti kalliimmat kamat käytössä. Ihan huolto-ja luotettavuussyistäkin. Ei keikoilla oikein kannata tuskailla kamojen kanssa, joihin ei täysin voi luottaa ja joissa on aina jotakin säädettävää. Puhumattakaan siitä, että tiettyyn pisteeseen asti äänen laatu ja hinta korreloivat melko vahvasti keskenään. Kyl tonnin basso tai kaappi/nuppi on (ainakin useimmiten) selkeästi viidensadan bassoa/kaappia/nuppia parempi, mutta taas tuleeko vastaavaa loikkaa laadussa enää hintahaitarilla 2500€->3000€, on toinen kysymys.
 
Vois verrata muusikoiden työkaluja vaikka rakennushommia tekevien työkaluihin. Kotioloissa jos vain silloin tällöin tarttee esmes poraa on melko sama, millainen pora on käytössä. Mutta jos ammatikseen pitäisi vastaavia hommia tehdä, niin kyllä silloin "parempi" ja luotettavampi työkalu ajaa asiansa huomattavasti paremmin.

Funkånaut: Kalliimmilla kamoilla harvemmin joutuu tekemään kompromisseja, toisin kuin edullisemmilla.
 
Tekisin heti jaon kolmeen: kalusto voi olla halpa, edullinen tai kallis.
 
Halpa kalusto on se bentonin presari, jossa on vielä kolmen vuoden jälkeenkin alkuperäiset kielet, irronnut potikka ja vänkyrä kaula. On v-mäinen soittaa. Kettnerin halpiskombo, joka välillä vähän särisee ja katkoo. Kaapeli on muovipuriste ja jostain syystä (kuun ja tähtien asennon ansiosta?) vielä toimii pahemmin pätkimättä.
 
Kallis (siis musiikin tekemisen kannalta!) on sellainen setti, johon meni omat ja toisten rahat ja lapset syövät näkkileivän sijasta aaltopahvia. Käyttö on vähäistä ja tarve oikeastaan olematon. Kavereille voi pullistella, että hienot ja kalliit on.
 
Edullinen on jonkinlaisen optimoinnin tulos. Soitin pitää vireen ja siitä saa tarvittavan irti. Se soi, tuntuu ja näyttää hyvältä (ja saakin olla näitä kaikkia!). Siihen voi vähän itsekin panostaa pitämällä siitä huolta. Vahvistin ja kaappi kulkevat mukana harjoituksiin, keikoille tai studioon. Laitteisto kokonaisuutena tekee ja täyttää sen, mihin se on hankittu.
 
Jos asiaa miettii rahan kannalta, tuo viimeinen voi maksaa ihan mitä vain. Määrällisesti hyvin vähän tai paljon mutta summa ei määrää, onko setti edullinen. Kalusto on kasattu tarkoitus edellä.
 
Kamarunqvist asuu varmaan jokaisessa pojassa ja tytössä, ja sille voi antaa mahdollisuuden. Leviääkö harrastus soittimeen soittamisen sijasta on mahdollisuus mutta onko se paha asia? Vain erilainen harrastus tai sivujuonne olemassa olevaan. Samalla voi oppia vaikka, että presarin jälkeistä elämää on. Tai että Warpunen on tehnyt joskus ihan laatusoittimiakin (jotka kyllä maksavatkin sitten ihan saman kuin muutkin laatuinstrumentit). Että Mesalla on todella muikea putkiputka (Bass 400+) mutta se painaa tonnin ja maksaa miljuunan.
 
Aloittava nimimerkki tuli nostamaan trollin kaltaisen heiton lisäämättä jälkeenpäin mitään substanssia keskusteluun. Olisi hyvä hahmottaa kirjoittajan taustaa, jotta tuollainen aloitus olisi jotenkin paremmin ymmärrettävissä ja kommentoitavissa (16-vuotias Sari-Petteri Tuusnima-Tuusnimasta, joka melkein tempossa taittaa SotW:n staccatona koulun musatunnilla?).
 
Kukat kukkikaa, nyt on kesä.

ituvirtanen: ................
 
Kallis (siis musiikin tekemisen kannalta!) on sellainen setti, johon meni omat ja toisten rahat ja lapset syövät näkkileivän sijasta aaltopahvia. Käyttö on vähäistä ja tarve oikeastaan olematon. Kavereille voi pullistella, että hienot ja kalliit on.
 
............
 
Kukat kukkikaa, nyt on kesä.
 
Tässä muuten lepää totuuden siemen :-). Kallis on minunkin mielestäni se, johon ei oikeastaan olisi ollut varaa. Sitä ei sitten raaski oikein käyttää, viedä keikoille ettei joku varasta tai viedä reenikämpälle ettei se ala haista hielle, eikä oikein soittaa himassakaan ettei vaan hyttynen istu sen päälle ja naarmuta arvokasta nitrolakkaa :-D .
 
Mun mielestä kamat pitää olla niin kalliit kuin perse kestää. Perseen kestäminen taas mitataan sillä, että ne kamat pitää olla valmis hylkäämään palavaan ravintolaan ja pelastaa mieluummin itsensä.... sellaista asiaa ei pidä joutua edes miettimään tai soittaa ihan liian kalliilla kamppeilla.

Siitäkin huolimatta, että saan paskamyrskyn niskaani, laitan tämän videon tähän:
https://youtu.be/Ee5J2KvuMHo?t=6m2s
 
Arvasin kyllä oikein, miten päin bassot olivat, mutta halvempi saundaa IMHO paremmin. Makuasioita taitavat olla, mutta tässä ketjussa on jokunen soittaja sanonut, että kalliimpi on "aina" parempi.

Haeroe: Siitäkin huolimatta, että saan paskamyrskyn niskaani, laitan tämän videon tähän:
https://youtu.be/Ee5J2KvuMHo?t=6m2s
 
Arvasin kyllä oikein, miten päin bassot olivat, mutta halvempi saundaa IMHO paremmin. Makuasioita taitavat olla, mutta tässä ketjussa on jokunen soittaja sanonut, että kalliimpi on "aina" parempi.
 
Haha, olipa hauska testi. Arvasin itsekin oikein, mutta nimenomaan kaverin ilmeistä kun hän soitti. Katsokaapa huviksenne, niin jätkän ilmeet paljastavat kun hänen käsissään on laatusoitin. Pienet mikroilmeet joita ei voi salata :-D kertoivat, että hän itse arvosti sitä kalliinpaa enemmän :-D.
 
Kyllähän soundissakin oli pikkuruinen ero, mutta luulen että iso ero on siinä soittotuntumassa ei se muuton olisi niin muna pystyssä ollut sen kalliimman kanssa. Minusta se basso numero 1 kuulosti vähän dynaamisemmalta elävämmältä ja basso numero 2 oli vähän tasapaksumpi. Itselleni kelpaisi noista kumpi tahansa ja se halvempi oli makeemman näköinen kun siinä oli ne neliön malliset asemamerkit :-).

hallu: Tässä muuten lepää totuuden siemen :-). Kallis on minunkin mielestäni se, johon ei oikeastaan olisi ollut varaa...
 
Mun mielestä kamat pitää olla niin kalliit kuin perse kestää...
 
"Edullinen on jonkinlaisen optimoinnin tulos (joka) rahan kannalta... voi maksaa ihan mitä vain. Määrällisesti hyvin vähän tai paljon mutta summa ei määrää, onko setti edullinen."
 
Myönnän, omatkin valinnat ovat tulleet sen mukaan, mihin on ollut melkein varaa. Sitten siirrytty kevyempään ruokailuun ja oltu käymättä oluella ja niin edelleen. Mutta kehno eli halpa härveli on käytössäni täysin kelvottomasta seuraava. Kermaperse? Ehkä.
 
Etsintä on tuottanut kyllä tulostakin, kun kokemus on opettanut. Sopiva ja sopimaton löytyy nopeasti. Kukin miettiköön perjantain kunniaksi päissään seuraavia sanoja ja niitten merkitystä:
 
halpa - edullinen - kallis
huonoin - sopiva - paras

virhe

hallu: Tässä muuten lepää totuuden siemen :-). Kallis on minunkin mielestäni se, johon ei oikeastaan olisi ollut varaa. Sitä ei sitten raaski oikein käyttää, viedä keikoille ettei joku varasta tai viedä reenikämpälle ettei se ala haista hielle, eikä oikein soittaa himassakaan ettei vaan hyttynen istu sen päälle ja naarmuta arvokasta nitrolakkaa :-D .
 
Mun mielestä kamat pitää olla niin kalliit kuin perse kestää. Perseen kestäminen taas mitataan sillä, että ne kamat pitää olla valmis hylkäämään palavaan ravintolaan ja pelastaa mieluummin itsensä.... sellaista asiaa ei pidä joutua edes miettimään tai soittaa ihan liian kalliilla kamppeilla.
 
Elämää suuurempien ajatusten äärellä ollaan, pakko oli plussaa pykätä.

peltsi451:
Varmaan ne kivijalkaliikkeet tykkää enemmän asiakkaasta joka parasta ostaa.
 
Luulenpa, että eniten selaisesta asiakkaasta, joka ostaa tavaraa jossa paras kate.

okabass: Luulenpa, että eniten selaisesta asiakkaasta, joka ostaa tavaraa jossa paras kate.
 
Toi on totta mutta vaikuttaa se ostoksen hintakin niiden katemarkkojen määrään.

hallu: Kyllähän soundissakin oli pikkuruinen ero, mutta luulen että iso ero on siinä soittotuntumassa
 
Olen soittanut kalliita bassoja ja halpoja bassoja ja kaikkea siltä väliltä. En oikein ole huomannut mitään korrelaatiota hinnan ja tatsin välillä. Yksi kokeilemani jenkkijazzari oli todella huonoissa säädöissä, joten se on tähän mennessä soittamistani bassoista "huonoin". Paras tatsiltaan on isäukon tekemä nauhaton DIY-musarikopio. Toisaalta mojon merkitystä ei sovi väheksyä.
 
Luulisin erojen tulevan luotettavuudessa, vireen pitävyydessä, basson ylläpidettävyydessä (vaikuttaa tietty soitettavuuteen pitkällä aikavälillä) etc.
 
Tästä olen aikaisemminkin puhunut, mutta sanonpa taas tämän itsestäänselvyyden. Soittajan "saundi" paistaa aina läpi, vaikka soittaisi millä bassolla.

Moi.
 
On se hienoa huomata että markkinamiesten koulutus ei ole mennyt hukkaan, mielikuvilla saadaan ainakin jonkinmoinen osa käkimassasta uskomaan sokeasti hinnan ja laadun korrelaatioon.
Onneksi poikkeuksiakin on.
 

 
okabass: Luulenpa, että eniten selaisesta asiakkaasta, joka ostaa tavaraa jossa paras kate.
 
^Tämä.
 

 
peltsi451: Toi on totta mutta vaikuttaa se ostoksen hintakin niiden katemarkkojen määrään.
 
50-60% vaikkapa kuudesta halpiksesta on silti enemmän pätäkkää yksinäänkin kuin 5-10% yhdestä kalliimmasta.
 
Jos halpiksen ostajien kerrannaisostokset joiden katteet voivat olla huomattavastikin parempia ottaa laskentamalliin mukaan, ei halpiksia tarvitsekaan myydä kuin muutama ja ollaan jo samassa nettotuotossa.
Halpisten myyminen on yleisesti ottaen myös vähemmän myyjän aikaa kuluttavaa, eikä varaston arvo pääse pompsahtamaan hallitsemattomaksi.
 
T:Samuli

Haeroe: Siitäkin huolimatta, että saan paskamyrskyn niskaani, laitan tämän videon tähän:
https://youtu.be/Ee5J2KvuMHo?t=6m2s
 
Arvasin kyllä oikein, miten päin bassot olivat, mutta halvempi saundaa IMHO paremmin. Makuasioita taitavat olla, mutta tässä ketjussa on jokunen soittaja sanonut, että kalliimpi on "aina" parempi.
 
Kuka puhui saundista niin?
Laatu on eri asia. Mun mielestä noista ei kumpikaan kuulosta hyvälle, eli sille miltä mä tahdon basson kuulostavan.
Sillä ei ole mitään tekemistä laadun, hinnan tai paremmuuden kanssa kun saundi on mielipide.
 
Jos haluaa kiistellä kalliin ja halvan saundin paremmuudesta niin vähiten se itse samantyylinen soitin eroa tuo.
Laittaa rinnakkain Harley Bentonin 200w combon ja vaikka hiwattin dr201 ja rantiksen niin selviää paremmin mistä maksetaan saundissa.
Saa siinäkin olla sitä mieltä että benton saundaa paremmalle, jos omat mieltymykset osuu siihen suuntaan.