Bassot ›

sepisti: Mikäli kitarat pysyvät omilla taajuuksillansa, ei ongelmia tule, paitsi kitaristit saattaa tapella keskenään.
 
Mikä on kitaristin ensisijainen keino päästä "omien taajuuksiensa" ulkopuolelle? Bassopotikan kääntäminen ei ainakaan sitä edistä suuntaan tai toiseen, kun vire pysyy silti samana ja useimmissa tapauksissa oktaavin bassoa korkeampana. Mikä oikeuttaa sit taas basistin tunkemaan ylemmille taajuuksille, jos kitaristi ei saa kahmia alapäätä käyttöönsä? Pysyisivät basistit siellä e-kielellä, niin ei tulis ongelmia, eikö?

Antti1: Mikä on kitaristin ensisijainen keino päästä "omien taajuuksiensa" ulkopuolelle? Bassopotikan kääntäminen ei ainakaan sitä edistä suuntaan tai toiseen, kun vire pysyy silti samana ja useimmissa tapauksissa oktaavin bassoa korkeampana. Mikä oikeuttaa sit taas basistin tunkemaan ylemmille taajuuksille, jos kitaristi ei saa kahmia alapäätä käyttöönsä? Pysyisivät basistit siellä e-kielellä, niin ei tulis ongelmia, eikö?
 
Minähän kysyin, että onko mörköheviporukat liikkeellä. Jos soitetaan ö-vireisillä kitaroilla, niin eihän se basso sieltä erotu. Etenkään, jos menee uniksessa kitaroiden kanssa. Normaali vireessä ei pitäis olla ongelmia. On olemassa vaikka kuinka paljon bändejä, joissa bassot erottuu, vaikka olisi kaksi kitaraa ja muutamat koskettimet. Kyse on kai soittajista ja niiden taidoista. Olisi ehkä pitänyt käyttää sanaa "tontillaan", eikä puhua taajuuksista.
 
Mutta jätkähän provosoitu heti:) Kyllä minä seuraan tilannetta soittaessani bassoa. Siitä riippuu, että kannattaako sinne oktaavia ylemmäksi lähteä sähläämään. Mutta ei se tarkoita sitä, että tarvitsisi soittaa pelkkää E-kieltä. Bassollahan ei tarvitse seurata kokoajan kitaristin vitossointukomppauksen asemia :) Vitsi vitsi. Peace!

sepisti: Mutta jätkähän provosoitu heti:)
 
No enhän, vaan nimenomaan heitin provon. ;)

Meillä menee joskus ristiin jopa niin "hurjasti" että basso soittaa jopa ylempää oktaavia kuin kitara (7-kielinen). Joskus myös saa hauskoja juttuja aikaan kun soittaa unisonossa kitaran kanssa ekat kierrot ja seuraavat pudottaa matalempaan oktaaviin, toimii tehokeinona.

Kefiiri: Apiksen basisti on kyllä oikeassa siinä, että nykyään nuoriso kuuntelee musaa karseilla soundeilla. Parempi ehkä riipivällä äänenlaadulla kuin ei ollenkaan, mutta ei siinä basso tosiaan kuulu. Pahoittaahan siinä mielensä basistien puolesta =(
 
Ei se nyt ihan hifiä ollut silloinkaan, kun pakettistereoilla vinyyliltä äänitettyjä kasetteja kuunneltiin halvalla walkmanilla ja paskoilla kuulokkeilla. Kännykästä tai läppäristä luukuttamista vastasi jotkut Hong Kongista ostetut kymmenen markan minikajarit.
 
Himassa onneksi sai kuunnella ihan niitä alkuperäisäänitteitä. Niillä pakettistereoilla.

dewfall: Ei se nyt ihan hifiä ollut silloinkaan, kun pakettistereoilla vinyyliltä äänitettyjä kasetteja kuunneltiin...
 
Totta töriset. Kun nyt mietin, niin aikoinani itse kanniskelin vouvaavaa kasettisoitinta Black Sabbathin Vol 4 rutisevasta kaiuttimesta moikuen. Ja näin tiukkapipoinen soundipoliisi kasvoi silti minustakin.

Antti1: Mikä on kitaristin ensisijainen keino päästä "omien taajuuksiensa" ulkopuolelle? Bassopotikan kääntäminen ei ainakaan sitä edistä suuntaan tai toiseen, kun vire pysyy silti samana ja useimmissa tapauksissa oktaavin bassoa korkeampana. Mikä oikeuttaa sit taas basistin tunkemaan ylemmille taajuuksille, jos kitaristi ei saa kahmia alapäätä käyttöönsä? Pysyisivät basistit siellä e-kielellä, niin ei tulis ongelmia, eikö?
 
No tähän voisi vastata, että kyllä kitarassakin saa botnea hevissä olla. Kunhan ei ole sitä todella ärsyttävää yläbassokuminaa ja huminaa. Tätä on päässyt aivan liikaa monelle levyllekkin saakka ja kuulostaa todella paskalta.
 
Ite säätänyt bassokamatkin aina niin, että tätä kuminaa ei esiinny pätkääkään.

osmonen: Ja myös mitään musiikista ymmärtämätön usein äityy tanssimaan hyvän bassoriffin tahtiin. Matalissa taajuuksissa on salaista voimaa :)
 
Miespuolisena basistina pakko sanoa,että monesti on kuullut katkeria kommentteja kitaristeilta "piru ku tuo basisti saa aina naisten perät heiluun"..kun on alapäätä,niin sitä on ja se pitää myös tuntua

trippe: Miespuolisena basistina pakko sanoa,että monesti on kuullut katkeria kommentteja kitaristeilta "piru ku tuo basisti saa aina naisten perät heiluun"..kun on alapäätä,niin sitä on ja se pitää myös tuntua
 
Enpäs ole tullut ajatelleeksi, MIKÄ kappaleessa perääni heiluttaa. Pitääpä tutkailla, kun tanssilattialle pääsen. Sen olen kyl huomannut, että vain joissain piisuissa on enempi sitä jotain, mutta mitä.. Saatat olla oikeassa, osittain. Taitaa kitaristiparat jokatapauksessa jäädä lehdelle soitteleen ;)

statistiÖ: Enpäs ole tullut ajatelleeksi, MIKÄ kappaleessa perääni heiluttaa. Pitääpä tutkailla, kun tanssilattialle pääsen. Sen olen kyl huomannut, että vain joissain piisuissa on enempi sitä jotain, mutta mitä.. Saatat olla oikeassa, osittain. Taitaa kitaristiparat jokatapauksessa jäädä lehdelle soitteleen ;)
 
Suosittelen lämpimästi tutkailemaan tätä,toki perinteisessä lavatanssimusassa se on entistäkin selvemmin nähtävissä ja vihaisia ilmeitä tulee jos basso ei mene tansittaessa tassun alle mukavasti,mutta sama pätee myös "nuoremmassa yökerho/klubimusassa",jossa ihmiset tanssivat.
Ja tuntuu,että sama ilmiö on melkeinpä musassa kuin musassa,jota jollain tavalla voi ilmaista liikkein (tanssien,hyppien,riehuen,...).
 
Sitä en osaa sanoa,onko ns. biisin (bassokuvioiden) rakentumisella vaikutusta ihmiseen yhden biisin aikana. Tulisiko vastaisuudessa (tanssillisessa musiikissa) alkaa miettimään biiseihin bassot pikkuhiljaa rakentuvaksi,eli alussa basson pitäisi saada yleisö liikeelle (mennä mukavasti jalan alle), jonka jälkeen basisti voi alkaa tuoda omaa tyyliään esille, varoen ja pikkaisen kerrallaan. Kuitenkin sillä ajatuksella,että aina välillä palaisi siihen peruspohjaan,jotta ihmiset saavat ns. beatin taas jalan alle.Mene ja tiedä..
 
Menipäs hieman off topicin :)
 
Mutta lyhyesti,omasta mielestäni näen beissin entistä tärkeämpänä välineenä nykymusiikissa koska se saa tod. näk. ihmiset liikkeelle ja luo (osittain) sen fiiliksen pohjan koko biisiin. Tai itse osittain näkisin basson näin. Toki muitakin funktioita on :)

Antti1: Mikä on kitaristin ensisijainen keino päästä "omien taajuuksiensa" ulkopuolelle? Bassopotikan kääntäminen ei ainakaan sitä edistä suuntaan tai toiseen, kun vire pysyy silti samana ja useimmissa tapauksissa oktaavin bassoa korkeampana. Mikä oikeuttaa sit taas basistin tunkemaan ylemmille taajuuksille, jos kitaristi ei saa kahmia alapäätä käyttöönsä? Pysyisivät basistit siellä e-kielellä, niin ei tulis ongelmia, eikö?
 
Kyllä se soiva matsku aikapitkälle saadaan samalle tontille, kun mistään ei mitään leikata.
 
Googleen vaikka "äänen kerrannaiset" ja sitten Sonic Visualizerin kanssa ihmettelemään käppyröitä.

Antti1: Mikä on kitaristin ensisijainen keino päästä "omien taajuuksiensa" ulkopuolelle? Bassopotikan kääntäminen ei ainakaan sitä edistä suuntaan tai toiseen, kun vire pysyy silti samana ja useimmissa tapauksissa oktaavin bassoa korkeampana. Mikä oikeuttaa sit taas basistin tunkemaan ylemmille taajuuksille, jos kitaristi ei saa kahmia alapäätä käyttöönsä? Pysyisivät basistit siellä e-kielellä, niin ei tulis ongelmia, eikö?
 
Seitsemänkileien alavirekitara. Siinä on ihan hyvä työkalu tuohon.
 
Orkesterimusiikissa jota bändisoittokin on, on perinteisesti ja ihan hyvästä syystä eri äänialoille omat soittimensa, myös eri äänensävyille. Noi pelkät bassoista koostuvat bändit esim. ovat hauskaa vain hetken ajan. Yksi biisi riittää, sen jälkeen vitsi on jo vanha.
 
Tuohon sun toiseen kysymykeen, kuuntele vaikka Beach Boysien Pet Sounds:ia tai Beatlesin tuotantoa ja kysy siten uudelleen, jos sulla on kysyttävää.

hollstro: Seitsemänkileien alavirekitara. Siinä on ihan hyvä työkalu tuohon.
 
Orkesterimusiikissa jota bändisoittokin on, on perinteisesti ja ihan hyvästä syystä eri äänialoille omat soittimensa, myös eri äänensävyille. Noi pelkät bassoista koostuvat bändit esim. ovat hauskaa vain hetken ajan. Yksi biisi riittää, sen jälkeen vitsi on jo vanha.
 
Tuohon sun toiseen kysymykeen, kuuntele vaikka Beach Boysien Pet Sounds:ia tai Beatlesin tuotantoa ja kysy siten uudelleen, jos sulla on kysyttävää.
 
Kyllä se perus kutonen piisaa vallan mainiosti. Toisaalta, seiskalla voi soittaa myös sulassa sovussa basson kanssa. EQ on SE juttu tässä kohtaa.
 
Orkesterivertaus on osuva, bändikontekstissa painotattaisin vielä erityisesti äänenväriä, onhan vaikkapa baritonikitara ja pikkolobasso täysin omankuuloisia soittimia, vaikka liikkuvatkin muiden soitinten reviirillä.

Tohon ketjun aloituskysymykseen viitaten, basson paikka ei oo muuttunut mihinkään jos mukaan ei lasketa mörköheviosastoa, jossa tuntuisi olevan muita genrejä enemmän epäselvyyksiä tonaalisen musiikin taajuusalueista ja niitä tuottavista instrumenteista.
 
Mun puolesta se kitaristi voi tossa genressä huoletta särötellä menemään ihan itsekseen. Siniaallon saa vaikka synasta sinne pohjalle humisemaan. Sittenhän se on kaista täynnä ja kaikilla kivaa, paitsi toimettomaksi jääneellä basistilla. :)

Eiku sillä basistillahan on just kaikkein kivointa tolloin, koska se soittaa jo toisessa bändissä, missä on paremmat saundit...

Thefish: Tohon ketjun aloituskysymykseen viitaten, basson paikka ei oo muuttunut mihinkään jos mukaan ei lasketa mörköheviosastoa, jossa tuntuisi olevan muita genrejä enemmän epäselvyyksiä tonaalisen musiikin taajuusalueista ja niitä tuottavista instrumenteista.
 
Mun puolesta se kitaristi voi tossa genressä huoletta särötellä menemään ihan itsekseen. Siniaallon saa vaikka synasta sinne pohjalle humisemaan. Sittenhän se on kaista täynnä ja kaikilla kivaa, paitsi toimettomaksi jääneellä basistilla. :)
 
On aina hienoa huomata, että keskuudessamme on myös näitä oikean musiikin edustajia!

Mysteria: On aina hienoa huomata, että keskuudessamme on myös näitä oikean musiikin edustajia!
 
Mahtava trolli, johon ei enää tässä iässä jaksa tarttua.

Mysteria: On aina hienoa huomata, että keskuudessamme on myös näitä oikean musiikin edustajia!
 
Sanotaanko enneminkin että niitä, joilla on kilometrejä ja meriitejä musiikissa sen verran takana että mielipiteillä on painoarvoa.

Thefish: Tohon ketjun aloituskysymykseen viitaten, basson paikka ei oo muuttunut mihinkään jos mukaan ei lasketa mörköheviosastoa...
 
Edelleen, minust olis aika kummallista, jos nykyään mixissä ja masteroinnissa ei otettais huomioon sitä, et musaa ostetaan iTunesista ja kuunnellaan mist kuunnellaan.
 
Tota mörköheviä tosin on läppärin kajareilla vaikea saada kuulostamaan kovin möröltä.

hollstro: Sanotaanko enneminkin että niitä, joilla on kilometrejä ja meriitejä musiikissa sen verran takana että mielipiteillä on painoarvoa.
 
Menipä vääntämiseksi. Monella täällä varmasti on enemmän edellämainittuja musiikin parissa kuin minulla, mutta kun puhutaan "mörköhevistä" (en tiedä mitä tyyliä tämä on, hevin/metallin parissa kuitenkin jonku verran viettänyt aikaa) tuntuu, että yleistetään jotain josta ei tiedetä. Eli hevissä vaan öristään ja soitetaan lujaa että virheet peittyy jne.
 
Olen kuitenkin suht avoin eri musiikkityyleille, mutta odotan sitä myös muilta. Sillä tavalla saa minun silmissä mielipiteille painoarvoa.
 
Mutta ettei menisi täysin offtopiciksi niin täytyy nostaa levy vuodelta 2009 pöydälle, eli Exivious-yhtyeen nimikkodebyytti. Mahtavaa nauhattoman muljuttelua ja on miksattu kuuluviin eli ei meillä mitään hätää ole!