Bassot ›

Teijo K.: Eihän se tyylitaju ole sidoksissa tekemiseen. Voihan taidekriitikolla olla tyylitajua vaikka ei olisi eläissään sivellintä ottanut käteen. Sama musiikin suhteen. Keikkajärkkäri voi vaikkapa monen bändin illassa osata laittaa ne orkesterit juuri oikeaan esiintymisjärjestykseen, tai sitten ei. Siinä vaaditaan tyylitajua, mutta ei tarvitse välttämättä tietää edes sitä mikä niistä soittimista on se basso.
 
Tyylitajuinen soittaja taas mielestäni osaa soittaa sen oman osaamisensa sisällä. Jos lähtee vain tosi vähän, niin soittaa tosi vähän.
 
Niin kyllähän itse pitää osata omaa musikkiaan ja musiikkimakuaan arvostaa. Mutta en usko, että monikaan pitää tyylikkyyttään kovin korkella jos ei hallitse soitintaan. Sitä varmaan tässä ketjussa kehittämisellä haettiin?

Jos palataan tuohon alkuperäiseen kysymykseen, niin (munsta) tyylitaju tulee siitä että tuntee ainakin sen genren basismin historiaa jota itse sattuu soittamaan. Parempi tietysti hallita useita tyylejä ja instrumentteja.
 
E: Kalella on tietysti paras tyylitaju, mutta se ei kuulu soitossa.

rattledad: Jos palataan tuohon alkuperäiseen kysymykseen, niin (munsta) tyylitaju tulee siitä että tuntee ainakin sen genren basismin historiaa jota itse sattuu soittamaan. Parempi tietysti hallita useita tyylejä ja instrumentteja.
 
Pitääkö mun siis tuntea myös vaatetuksen, kuvataiteen, kodin sisustamisen, arkkitehtuurin, meikkauksen, kampausten, ruuan, soitinten, pyörien, huonekalujen, jne, jne historiaa jotta mun tyylitajuni kehittyisi näiden asioiden suhteen!?!

BassoSisko: Pitääkö mun siis tuntea myös vaatetuksen, kuvataiteen, kodin sisustamisen, arkkitehtuurin, meikkauksen, kampausten, ruuan, soitinten, pyörien, huonekalujen, jne, jne historiaa jotta mun tyylitajuni kehittyisi näiden asioiden suhteen!?!
 
Pitää. Tai siis ei pidä, mutta se edesauttaa asiaa.

absqua: Pitää. Tai siis ei pidä, mutta se edesauttaa asiaa.
 
Mä olen erimieltä. Se lisää mun tietämystäni ja ymmärrystäni niistä asioista, mutta ei kasvata mun tyylitajuani.
 
Tyylitajua joko on tai ei. Toki sitä voi oppia miten kannattaa tehdä ja miten ei kannata tehdä, mutta onko se silloin tyylitaju joka kehittyy vai vain tieto?

Eikö tämän kaiken voi kitetyttää yhteen lauseeseen?
 
Tietää mitä, milloin, missä ja miten tekee (soittaa) niin, että näyttää (kuulostaa) hyvältä.
 
Toimii kaikessa mitä teet, soittamisessa, sisustamisessa jne.

Minun mielestäni tyylitaju on sitä, mikä ilmentää yksilön omaa persoonaa teoissa ja olemuksessa. Jos henkilön omat mieltymykset ja toimintatavat on vuosien aikana kypsyneet oman näköisiksi, on tekeminen (esim. bassonsoitto) todennäköisesti myös muiden mielestä nautittavaa ja mielenkiintoista.

absqua: Pitää. Tai siis ei pidä, mutta se edesauttaa asiaa.
 
Muistelinkin että jollain oli profiilissa tähän sopiva sitaatti, mutta olikin näköjään fiilis eikä tyylitaju.

badcompany: antakaa neuvoja?.
 
Osallistumalla noihin meidän bassolinjoihin ja yrittämällä soittaa musan mukana, kunkin tyylin mukaisesti. Siellä on ollut monenlaista tyyltä tarjolla. Bossanovasta punkkiin. Siinä samalla voi omaksua jotain uuttakin omaan soittoonsa. Jos ei muuta niin oppii millainen soitto sopii mihinkin tyyliin.

BassoSisko: Mä olen erimieltä. Se lisää mun tietämystäni ja ymmärrystäni niistä asioista, mutta ei kasvata mun tyylitajuani.
 
Tyylitajua joko on tai ei. Toki sitä voi oppia miten kannattaa tehdä ja miten ei kannata tehdä, mutta onko se silloin tyylitaju joka kehittyy vai vain tieto?
 
Niin, toi on hyvä kysymys. Milläpä sitä mittaisi johtuuko eri henkilöissä ilmenevä tyylitaju laajasta yleissivistyksestä, ts. laajoista tiedollisista valmiuksista, vaiko myötäsyntyisestä herkkyydestä asian aistimiseen? Mä väitän edelleen että tiedon kertymisen myötä myös tyylitaju ikäänkuin kvantitatiivisena suureena tai eräänlaisena henkisenä pääomana kasvaa. Toki siitä mä olen samaa mieltä että ihan nollasta ei tyylitajua kovin kattavaksi opiskelemalla saa, vaan jonkunlainen em. myötäsyntyinen herkkyys on oltava.

absqua: Mä väitän edelleen että tiedon kertymisen myötä myös tyylitaju ikäänkuin kvantitatiivisena suureena tai eräänlaisena henkisenä pääomana kasvaa. Toki siitä mä olen samaa mieltä että ihan nollasta ei tyylitajua kovin kattavaksi opiskelemalla saa, vaan jonkunlainen em. myötäsyntyinen herkkyys on oltava.
 
Aiemmista jyrkistä sanankäänteistäni huolimatta, olen sun kanssa tässä asiassa samaa mieltä.

Vele: Niin kyllähän itse pitää osata omaa musikkiaan ja musiikkimakuaan arvostaa. Mutta en usko, että monikaan pitää tyylikkyyttään kovin korkella jos ei hallitse soitintaan. Sitä varmaan tässä ketjussa kehittämisellä haettiin?
 
Miusta musiikkimaku ja oma musa on täysin eri juttu kuin tyylitaju. Enkä usko että se tekniikkaharjoituksilla paranee. Tosin tuskin huononeekaan. Se tekniikkapuoli on ihan eri stoori.

BassoSisko: Pitääkö mun siis tuntea myös vaatetuksen, kuvataiteen, kodin sisustamisen, arkkitehtuurin, meikkauksen, kampausten, ruuan, soitinten, pyörien, huonekalujen, jne, jne historiaa jotta mun tyylitajuni kehittyisi näiden asioiden suhteen!?!
 
Mun mielestä tavallaan kyllä. Tai vaikkapa pukeutumisen suhteen, jos olet menossa hautajaisiin, edustaa tyylitajua pukeutua tummiin siisteihin vaatteisiin. Miksi, siksikö, että niin on aina tehty? Oikeastaan kyllä.
 
Mun mielestä tyylitaju on erittäin sidonnainen (sekä hyvässä että pahassa) juuri siihen, mikä "kuuluu tapoihin". Esimerkiksi vaikkapa rivakammassa jatsissa on usein tapana ajaa bassolinjaa, eli vähän soittaa eteen. En tiedä mistä se on lähtöisin ja ketä tästä syytämme, mutta kovin vakiintuneelta tavalta se tuntuu ja usein toisin soittavaa basistia katsellaan vähän kulmien alta. Sama homma jos humpassa ei vaihtobassoa kuulu.
 
Esimerkki ei ehkä paras, mutta pointti saattaa selventyä kuitenkin. Jaco ja Jamerson loivat aikalailla uutta, mutta toisaalta molemmilla oli selkeä tyyli ja näkemys siitä, miten linjat toimivat musiikin kanssa. Yksi näkökulma asiaan voisikin olla se, että mikä palvelee musiikkia. Niinkuin oka mainitsi, ei kande änkeä biisiin fillejä, jos ne eivät tue biisin rakennetta tai palvele sen "draaman kaarta". Myös soittaessa sen tiedostaminen, onko omat jutut enemmän biisiä vai ns. egoistista soittoa, on tärkeää.
 
Tyylitajua edustaa myös esimerkiksi keikkatilanteen luonteen tiedostaminen. Jos lähdetään soittamaan vaikkapa ns. perinteinen "humppakeikka", olettaa yleisö(luultavasti) kuulevansa humpassa vaihtobassoa, valssissa tahdin ykkösiä ja beat-biiseissä ns. lippubassoa. Silloin on vedettävä niitä, koska jos yleisö ei viihdy, ei keikkapaikalta varmaan tule uutta yhteydenottoa uusien keikkojen merkeissä. Omaa musiikkiaan esittävän bändin keikalla voi sitten vetää joko "tapojen mukaan" tai ei, miten vain bändi haluaa.

pekezu: Mun mielestä tyylitaju on erittäin sidonnainen (sekä hyvässä että pahassa) juuri siihen, mikä "kuuluu tapoihin". Esimerkiksi vaikkapa rivakammassa jatsissa on usein tapana ajaa bassolinjaa, eli vähän soittaa eteen. En tiedä mistä se on lähtöisin ja ketä tästä syytämme, mutta kovin vakiintuneelta tavalta se tuntuu ja usein toisin soittavaa basistia katsellaan vähän kulmien alta. Sama homma jos humpassa ei vaihtobassoa kuulu.
 
Eli kun asioita tehdään tavan vuoksi, niin se on tyyliä. Onhan tuo yksi tapa määritellä tyyli.
 
Esimerkki ei ehkä paras, mutta pointti saattaa selventyä kuitenkin. Jaco ja Jamerson loivat aikalailla uutta, mutta toisaalta molemmilla oli selkeä tyyli ja näkemys siitä, miten linjat toimivat musiikin kanssa.
 
Tarkoitatko että silloin tyyli voi olla jotain muuta kuin perinteistä kun se on selkeää ja siinä on näkemystä?
Tai kun sitä voi vuosia myöhemmin todeta että se oli uutta ja erilaista, tyylikästä?
Perinteen vuoksi kun tehdään asioita samalla tavalla, niin se on kopiointia, vaikka se ei koskaa olekkaan yksi yhteen, vaan on aina persoonallista.
 
Tyylitajua edustaa myös esimerkiksi keikkatilanteen luonteen tiedostaminen. Jos lähdetään soittamaan vaikkapa ns. perinteinen "humppakeikka", olettaa yleisö(luultavasti) kuulevansa humpassa vaihtobassoa, valssissa tahdin ykkösiä ja beat-biiseissä ns. lippubassoa.
 
Herkkyys havaita mikä milloinkin sopii tilanteeseen on varmaankin eräänlaista taitoa. Tyylikkyyttä voisi olla vaikean tilanteen hoitaminen niin että jokaiselle jää asiasta hyvä mieli.
Asiakas on eri asia, hän kertoo mistä maksaa ja odottaa sitä saavansa mitä tilaa.

pekezu: Mun mielestä tavallaan kyllä. Tai vaikkapa pukeutumisen suhteen, jos olet menossa hautajaisiin, edustaa tyylitajua pukeutua tummiin siisteihin vaatteisiin. Miksi, siksikö, että niin on aina tehty? Oikeastaan kyllä.
 
Mun mielestä tyylitaju on erittäin sidonnainen (sekä hyvässä että pahassa) juuri siihen, mikä "kuuluu tapoihin". Esimerkiksi vaikkapa rivakammassa jatsissa on usein tapana ajaa bassolinjaa, eli vähän soittaa eteen. En tiedä mistä se on lähtöisin ja ketä tästä syytämme, mutta kovin vakiintuneelta tavalta se tuntuu ja usein toisin soittavaa basistia katsellaan vähän kulmien alta. Sama homma jos humpassa ei vaihtobassoa kuulu.
 
Miusta tuo on kulttuurisidonnaista tapaa, jonka kyllä herkästi sotkee tyylitajuun, mutta on kuitenkin eri asia. Ja tuo alla oleva Jacon ja Jamersonin esimerkki nimenomaan tukee mielestäni tätä. Sama jos ajattelee vaikkapa pukeutumista. Tyylitajuinen pukeutuja ei oikeastaan välttämättä koskaan pukeudu muodikkaasti, vaan ajattomasti. Muoti kun on sellainen ilmiö, että siinä korostuu jotkin piirteet jotka kontekstistaan irroitettuina ovat sitten lähinnä naurettavia. Se on vain se kun suurin osa muistakin pukeutuu samalla tavalla naurettavasti, niin sitä turtuu siihen. Sitten se vasta erottuu kun saadaan vähän perspektiiviä asiaan ajan myötä.
 
Esimerkki ei ehkä paras, mutta pointti saattaa selventyä kuitenkin. Jaco ja Jamerson loivat aikalailla uutta, mutta toisaalta molemmilla oli selkeä tyyli ja näkemys siitä, miten linjat toimivat musiikin kanssa. Yksi näkökulma asiaan voisikin olla se, että mikä palvelee musiikkia. Niinkuin oka mainitsi, ei kande änkeä biisiin fillejä, jos ne eivät tue biisin rakennetta tai palvele sen "draaman kaarta". Myös soittaessa sen tiedostaminen, onko omat jutut enemmän biisiä vai ns. egoistista soittoa, on tärkeää.
 
Tyylitajuisesti voi siis soittaa "silleen kun muutkin" tai sitten uutta luoden. Eli väkisinkin kyse on muusta kuin matkimisesta.

BassoSisko: Eli kun asioita tehdään tavan vuoksi, niin se on tyyliä. Onhan tuo yksi tapa määritellä tyyli.
 
Tää nyt menee hiustenhalkomiseksi sanojen tyyli, oma tyyli ja tyylitaju määrittelyssä. Tyyli on vapaa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki sopii kaikkeen ja että kaikkea kannattaa vetää ihan täysin eri tavalla, vaikkei se sinne väliin sopisi ollenkaan. Edelleen mennään siinä rajalla, että mikä on egoistista ja mikä palvelee musaa. Mulle on yks hailee mitä kukin yhtään missään soittaa, mutta kyllä mä kuuntelen mieluummin sellaista musaa, joka on mun mielestä tyylitajulla tehty.
 
Tarkoitatko että silloin tyyli voi olla jotain muuta kuin perinteistä kun se on selkeää ja siinä on näkemystä?
Tai kun sitä voi vuosia myöhemmin todeta että se oli uutta ja erilaista, tyylikästä?
Perinteen vuoksi kun tehdään asioita samalla tavalla, niin se on kopiointia, vaikka se ei koskaa olekkaan yksi yhteen, vaan on aina persoonallista.
 
Lähinnä sitä, että tarpeeksi hyvin perustellulla soitolla voi luoda aivan uuden tavan lähestyä musaa. Jamersonin jutut toimii. Vaikka ei Jamersonkaan oikeastaan koko polkupyörää keksinyt, jos sen bassolinjoja rupeaa ruotimaan niin aikalailla jatsahtavaa äänenkuljetusta se on, mutta rytmitykset on suorien neljäsosien sijasta jotain aivan muuta.
 
Enkä mä estä ketään muutakaan kehittämästä uutta tapaa soittaa bassoa, mutta ekaks kannattaa vähän tsekkailla niitä muiden kehittämiä juttuja. Tutkia ja pohtia, että mitä muut on tehneet ja kuunnella mahd. paljon erilaista musiikkia. Mutta tää nyt menee myös sinne oman tyylin kehittämiseen.
 
Herkkyys havaita mikä milloinkin sopii tilanteeseen on varmaankin eräänlaista taitoa. Tyylikkyyttä voisi olla vaikean tilanteen hoitaminen niin että jokaiselle jää asiasta hyvä mieli.
Asiakas on eri asia, hän kertoo mistä maksaa ja odottaa sitä saavansa mitä tilaa.
 
Tää nyt ei ihan kympillä auennut, kaipaisi ehkä havainnollistavaa esimerkkiä?
 
Vaikka mä täällä paasaan näistä tyylitajuista ja tyyleistä yms. niin en mä mitenkään ehdoton ole näissä "mitä saa mihinkin soittaa"- lokeron asioissa. Pääasiallisesti kaikki mikä palvelee biisiä ja kuulostaa hyvältä, yleensä toimii. Sitä ennen on kuitenkin pakko vähän edes olla käsitystä, että miltä kantilta sitä biisiä kannattaa lähestyä.

Teijo K.: Tyylitajuisesti voi siis soittaa "silleen kun muutkin" tai sitten uutta luoden. Eli väkisinkin kyse on muustakin kuin matkimisesta.
 
Mun mielestä pikemminkin näin. Tosin matkiminen sanana on turhan radikaali, ehkäpä. Olisko vaikutteiden ottaminen mitään?
 
Tokihan optimaalista olisi, jos pystyisi ihan kokonaan luomaan uuden näkökulman koko länsimaiseen musiikkiin. Mutta mitä Pirkka tuolla jo sanoi, että hän aikanaan keksi hyviä juttuja mitä soittaa musan sekaan ja lopulta paljastui, että se oli ns. laatikkomuotoa.
 
Mutta edelleen, mä veikkaan että sekä Jamersonila että Jacolla oli myös jotain musiikillisia esikuvia, joista on tarttunut jotain heidänkin soittoonsa. Eikä välttämättä basisteja, mutta muusikoita ylipäänsä.

pekezu: Mutta edelleen, mä veikkaan että sekä Jamersonila että Jacolla oli myös jotain musiikillisia esikuvia, joista on tarttunut jotain heidänkin soittoonsa. Eikä välttämättä basisteja, mutta muusikoita ylipäänsä.
 
Varmasti näin. Ja kuten tuolla aiemmin aihetta sivuttiin, niin on hemmetin antoisaa kuunnella musiikkia huomattavasti lahjakkaamman ja osaavamman kaverin kanssa, joka osaa kertoa mitä tapahtuu, miten ja miksi. Siinä saa silloin sellaisia kivoja ahaa elämyksiä joita voi yrittää jalostaa omaankin räpelly.. soittoon. Ja se on musta kyllä aikalailla niitä parhaita tuntemuksia soitossa, kun tulee semmoinen valaistunut olo ja oikeasti on tajunnut jotain. Onko se tyylitajua? Ei välttämättä, mutta yksi rakennuspalikka muiden joukossa millä omaa tyylitajuaan ja osaamistaan rakentaa.

Pitäisköhän ensin sopia keskustellaanko soittotyylistä vai tyylitajusta?

BassoSisko: Pitäisköhän ensin sopia keskustellaanko soittotyylistä vai tyylitajusta?
 
Niitä ei aivan selkeästi pysty erottamaan monesti.