Bassot ›

absqua: Ihan hyvä pointti ja tuleehan tuota itsekin harrastettua usein.
Keikkaolosuhteissa virikoneelle on kuitenkin vissi sijansa, aika karu vaikutelma tulee jos kaikki biisinvälit vietetään kuunnellen kitaristien ja basistin virittelyä.
 
Hyvin säädetyn basson saa vielä kohtuulisesti viritettyä huiluäänillä mutta kitaran huiluäänillä (ja särkijällä) virittämistä en suosittele kenellekään. Puhumattakaan siitä yhdestä mannesta joka studiolla viritti Takaminensa Amolli soinnulla.

poppamies: Hyvin säädetyn basson saa vielä kohtuulisesti viritettyä huiluäänillä mutta kitaran huiluäänillä (ja särkijällä) virittämistä en suosittele kenellekään. Puhumattakaan siitä yhdestä mannesta joka studiolla viritti Takaminensa Amolli soinnulla.
 
Jos koko biisi on pelkkää a-mollia niin silloinhan toi toimii oikeinkin hyvin. ;-) Muussa tapauksessa tulee pataan heti kun sointu vaihtuu.

absqua: Jos koko biisi on pelkkää a-mollia niin silloinhan toi toimii oikeinkin hyvin. ;-) Muussa tapauksessa tulee pataan heti kun sointu vaihtuu.
 
Joku suomalainen jazz-basisti pyysi pianistilta aina tietyn 7susb9-soinnun. Siihen oli kuulemma hyvä virittää. Hitto kun en muista kuka se oli.

MPU: Korvan mukaan virittämistä suosittaa tuo Berliinin Jeffikin. Ihan järkeenkäypää, koska korvallihan sitä ääniä kuunnellaan.
Marko
 
Ihan hyvä suositus. Kaikkien korva ei vaan riitä virityshommiin ja lisäksi mölyisissä olosuhteissa mahdoton tehtävä tarkempikorvaisillekin.

Heikki L.: Joku suomalainen jazz-basisti pyysi pianistilta aina tietyn 7susb9-soinnun. Siihen oli kuulemma hyvä virittää. Hitto kun en muista kuka se oli.
 
Jos kelais ekonomisesti niin kannattais opetella virittämään verkkovirra 50hz-huminan perusteella.
Tosin aika yllättävänkin hyvin sujuu viritys myös ilman mitään referenssejä ihan vaan fiiliksellä. Enkä nyt tod puhu mistään absoluuttisesta korvasta, vaan siitä että sen oikean tai ainakin about oikean löytää ihan muistinvaraisesti soundin perusteella.

J.Hollström: Ihan hyvä suositus. Kaikkien korva ei vaan riitä virityshommiin ja lisäksi mölyisissä olosuhteissa mahdoton tehtävä tarkempikorvaisillekin.
 
+ Tässä tarttee vielä mennä tasavireisellä vireellä, jolloin kaikki on aina himpun epävireessä.
 
Sello viritettiin aina korvalla. Sit vältettiin vapaita kieliä niin sai ite säädeltyä intonaatiot kohdilleen.

pekezu: + Tässä tarttee vielä mennä tasavireisellä vireellä, jolloin kaikki on aina himpun epävireessä.
 
vitosnauhalta fluteäänet ja muutama sointu siihen päälle + korvakuulolta virittäminen ja se on siinä.
 
mutta joo, minua kyllä vähän hämää se miten yleistä se on että porukka ei saa edes soitintaan vireeseen; mitä vittua?
 
J.Hollström: Kaikkien korva ei vaan riitä virityshommiin
 
miten se muka sitten riittää musiikkiin ylipäätään?

rkellu: miten se muka sitten riittää musiikkiin ylipäätään?
 
Aika huonosti. Sen voi kuulla aika monen artistin toimesta nykyään livenä. Autotune rules.

J.Hollström: Aika huonosti. Sen voi kuulla aika monen artistin toimesta nykyään livenä. Autotune rules.
 
olen omissa bändiprojekteissakin tuohon vikaan törmännyt.
 
ei ole auttanut vaikka kuin olen selittänyt että "älä helvetti vääntele sitä viritintappia sattumanvaraisesti - ei tämä mitään lottoamista ole - vaan KUUNTELE sitä hiton yläsävelien pulsaatioita".
 
eipä ole auttanut mitään. :|

rkellu: vitosnauhalta fluteäänet ja muutama sointu siihen päälle + korvakuulolta virittäminen ja se on siinä.
 
mutta joo, minua kyllä vähän hämää se miten yleistä se on että porukka ei saa edes soitintaan vireeseen; mitä vittua?
 

 
miten se muka sitten riittää musiikkiin ylipäätään?
 
Mun kokemusten mukaan itse korvakuulolta viritetyn basson kun tuikkaa virittimellä viritettyjen kepakkojen sekaan, on tarjolla sellaista yläsävelten pulsaatiota, että paikat lohkeaa hampaista ja silmät pyörii kahdeksikkoa takaraivoon päin. Toki voi osua randomilla oikein, tai sitten taidolla, mutta se on silti aika epävarmaa sohimista.
 
Mä olen edelleen sitä mieltä, että kandee virittää virittimellä. Tän länsimaisen musakulttuurin takia kun kaikki voidaan vetäistä sillä suoraan ja nopeasti samaan vireeseen, miksi alkaa kikkailla korvakuulo(je)n kanssa.
 
Tottakai on tärkeätä oppia kuulemaan intervalleja, sävelpuhtautta yms., mutta sitä kannattaa mieluummin opetella kotona iteksensä basson kanssa virittelemällä ja soittelemalla. Sitten kun tositoimiin mennään kannattaa kaivaa se viritin ja virittää sillä. Oli se sitten täydellinen vire tai ei, onpahan kaikki soittimet samassa vireessä.
 
E: Lisätään vielä sekin, että itse vedän kyllä alimman kielen ensimmäisenä vireeseen, sitten jos on vaihdettu kielet (tai vaihdan virettä), viritän ensin huiluäänillä ja vitosista korvakuulolta. Ja lopuksi sitten virittimellä tarkistetaan. Mutta että pelkkään korvakuuloon en bändisoitossa luottaisi, kyllä mä kuulen onko sävel vireessä vai ei, mutta pienissä eroissa on vaikea kuulla kumpaan suuntaan.

Helinin Pekka neuvoi (joskus kultaisella 80-luvulla) virittämään basson paksuimmat kielet snadisti alavireeseen. Ilmeisesti siksi, koska äänen syttyessä mittari näyttää aina vähän yli. Ihan validi pointti tämäkin. Mutta kellä riittää vielä pokka tähän? Alaviremiehillä lie vielä pahempi ongelma tämä alinten kielten lepatus ja epävire.

Mittarin luotettavuudesta tuli mieleen se kerta, kun kitaristin poika oli käyny leikkimässä isin pedaalilla ja muuttanut A:n taajuudeksi jotain muuta kuin sen 440 Hz. Aika pitkään ihmeteltiin, kun kitara tuntui kovin epävireiseltä vaikka just oli mittarilla viritetty.
Keikalla korvalla virittäminen on niinkuin sanottua aika mahdotonta mutta kotioloissa virittelen pelkän korvan varassa sekä kitarat että basson, joskus hyvällä menestyksellä, joskus huonolla. Kitara loppuunsoitetuilla ja tukkoisilla kielillä on joskus aika haastava viritettävä. Elixirit auttoivat tuohon vaivaan aika hyvin.
Marko

MPU: Mittarin luotettavuudesta tuli mieleen se kerta, kun kitaristin poika oli käyny leikkimässä isin pedaalilla ja muuttanut A:n taajuudeksi jotain muuta kuin sen 440 Hz. Aika pitkään ihmeteltiin, kun kitara tuntui kovin epävireiseltä vaikka just oli mittarilla viritetty.
Keikalla korvalla virittäminen on niinkuin sanottua aika mahdotonta mutta kotioloissa virittelen pelkän korvan varassa sekä kitarat että basson, joskus hyvällä menestyksellä, joskus huonolla. Kitara loppuunsoitetuilla ja tukkoisilla kielillä on joskus aika haastava viritettävä. Elixirit auttoivat tuohon vaivaan aika hyvin.
Marko
 
Mulla tuli yhdessä levynteossa pari kk sitten vastaan erikoinen tilanne, jossa sekä mittarin että korvan mukaan vireessä ollut basso tuotti biisin tiettyyn kohtaan epävireisen vaikutelman. Ko. paikassa soivat kitarat ja kiipparit olivat niinikään ihan patenttivireessä. Liekö joku yläsävelsarjan ilmiö tms, mutta ei siinä auttanut kuin kompensoida asiaa virittämällä basso periaatteessa vähän epikseen. Ja kyllä: intonaatio oli kohillaan ja viritinkin oikein kalibroitu.

MPU: Mittarin luotettavuudesta tuli mieleen se kerta, kun käytin tietokoneella (windows-aikaan) AP guitar tuner softaa, ja ihmettelin kun ei oikeen tunnu vireet natsaavan. Tsekkasin ääniraudalla niin softan 440-vire oli muutaman hertsin pielessä. En tiedä oliko se tietokoneen kellotaajuudesta vai mistä johtuva ongelma. Saihan sen sitte toki kalibroitua.

absqua: Mulla tuli yhdessä levynteossa pari kk sitten vastaan erikoinen tilanne, jossa sekä mittarin että korvan mukaan vireessä ollut basso tuotti biisin tiettyyn kohtaan epävireisen vaikutelman. Ko. paikassa soivat kitarat ja kiipparit olivat niinikään ihan patenttivireessä. Liekö joku yläsävelsarjan ilmiö tms, mutta ei siinä auttanut kuin kompensoida asiaa virittämällä basso periaatteessa vähän epikseen. Ja kyllä: intonaatio oli kohillaan ja viritinkin oikein kalibroitu.
 
Mulla on sellainen fiilis, mikä toki voi olla ihan vääräkin, että tässä tulee esille tuo nauhallisen bassokitaran tasavireisyyden ongelma. Tai niinkuin eräs tuttu soitinrakentaja sanoo "tasavirheisyyden".

Teijo K.: Mulla on sellainen fiilis, mikä toki voi olla ihan vääräkin, että tässä tulee esille tuo nauhallisen bassokitaran tasavireisyyden ongelma. Tai niinkuin eräs tuttu soitinrakentaja sanoo "tasavirheisyyden".
 
ihan mahdollista. tokihan nuo muutkin soittimet tuossa tilanteessa olivat ns. tasavireisiä. mielenkiintoinen homma joka tapauksessa. jos sen mittarin mukaan oikean äänen olisi jättänyt paikalleen, niin lopputuloksen epävireinen fiilis olisi mennyt kitaroiden piikkiin kyllä, mutta todettiin että on iisimpää säätää sitä bassoa kun se muutenkin satuttiin sillä kerralla äänittämään viimeisenä.

absqua: on iisimpää säätää sitä bassoa kun se muutenkin satuttiin sillä kerralla äänittämään viimeisenä.
 
Mun mielestä ois ollu kohtuullista äänityttää kaikki uusix et natsaa basson kanssa.

J.Hollström: Mun mielestä ois ollu kohtuullista äänityttää kaikki uusix et natsaa basson kanssa.
 
no jos hyvän haluis niin noinhan se pitäis tietenkin tehdä, mutta meille toppahousuille kelpaa vähän huonompikin joten miksi vaivautua.

Teijo K.: Mulla on sellainen fiilis, mikä toki voi olla ihan vääräkin, että tässä tulee esille tuo nauhallisen bassokitaran tasavireisyyden ongelma. Tai niinkuin eräs tuttu soitinrakentaja sanoo "tasavirheisyyden".
 
Mä veikkaisin Master Teyon kanssa samaa. Olen itse törmännyt tuohon ongelmaan kans paristi. Tohon bassosooloskabaan räveltäessäni (julkaisukelvotonta materiaalia) kuuntelin, että nyt on ylhäältä vetäessä vähän epävireessä basso. Viritin sitten basson ja vielä sen epävireisen äänen nappasin, jonka viritin väitti olevan senkin kohdallaan. Silti se tuntui olevan vähän epävireessä.

pekezu: Mun kokemusten mukaan itse korvakuulolta viritetyn basson kun tuikkaa virittimellä viritettyjen kepakkojen sekaan, on tarjolla sellaista yläsävelten pulsaatiota, että paikat lohkeaa hampaista ja silmät pyörii kahdeksikkoa takaraivoon päin. Toki voi osua randomilla oikein, tai sitten taidolla, mutta se on silti aika epävarmaa sohimista.
 
öhhh, miksei kaikkia soittimia voi virittää siis yhtä aikaa?
klassiset muusikot pystyy siihen nimittäin...
 
ja jos korvakuulolta ei onnistu niin sitten vika on soitinten intonaatiossa ja ne pitää korjata.