Bassot ›

Mulla on nykyisin niin hyvät kamat
 
Ihanaa.

Ihanaa.
 
Tässä kun olen Sitä Soundia etsinynnä jo tovin, niin sanonpa vaan, että soundi tulee riittävästä kaiutinpinta-alasta, kunnon vahvistimesta (putki-) ja hyvällä maulla hyvistä raaka-aineista tehdystä bassosta. Mulla nyt sattuu olemaan made in u.s.a. nykyiset värkit (paitsi kakkosvahvari made in deutschland), ja olen vallan tyytyväinen, mutta toki näitä hyviä vehkeitä tehdään muuallakin. Onneksi keikkoja on sen verrran harvoin, että silloin kun lähdetään, niin ryllätään Ampegit kehiin.
 
Soittajalla on tietenkin itsellään jotakin tekoa asiassa. Ihan niinkuin se juttu, kun pari junnua kuunteli takavuosina MS Audiotronin liikkeessä Pekka Pohjolan testaussessiota nurkan takana. "Mennään kattomaan, että mitä efektejä sillä on, kun kuulostaa niin hyvältä." Pojat menivätten ja joutuivat toteamaan: "Jumalauta, se tekee sen räpylöillä!" Jos tarina todellisuudessa meni toisin, niin silvuplee, täsmentäkää! oi veljet matalien äänien.

No tietenkin ennenkaikkea näppäilykäden sormet ja niiden käyttö. Olen huomannut että soitan ennemminkin etu- ja keskisormen syrjillä kuin sormenpäillä. Enemmän lihaa=lihavampi soundi.
Tämän hetken soundiin vaikuttaa myös ratkaisevasti flätit tuossa bassossa. Seymour Duncanin Vintage Jazz bassmikit tukevoittaa ja selkeyttää samalla myös omalta osaltaan lopputulosta. Viimeisenä lenkkinä ketjussa on sitten Ampeg putkietuaste+800w pääte kytkettynä 1x15"+2x10" kaappeihin. Siinähän tuo. Kun soundi on muuten selkeä tykkään soittaa fläteillä . Kolina ei ole milloinkaan viehättänyt.

Tallamikki, nasakasti alamiddleä ja myös tarpeeksi rääkyvää trebleä. Kielet korkealla, voimallinen tatsi ja soittolehdykkä, jota plekuksi myös kutsutaan. Mieluummin isot elementit kuin pienet ja rutisevat. Muhkeutta.

C-vireinen lennätetty tulilintu kompuran ja eq:n kautta rolandin bass cube-kuuskymppiseen. siitä random 15" kaappiin ja toiseen samanaliseen rolandiin. Vielä pitäis kerätä kaks rolandia lisää niin vois heittää ton alakaapin vitukkeeseen, loistava soundi, ainakin tarkoitukseensa. Witchcult Todaytä odotellessa. Sitten takas nukkumaan, ei lähe käyntiin päivä.

Kolinasoundin tekee Presari + tuoreet kielet ja jytinäsoundin Schecter aktiivimikeillään. Molemmille on omat käyttötarkoituksensa. Bassosärö on, mutta en sitä kovin mielelläni edes käytä. Kolmella sormella (ja välillä ehkä vähän peukalollakin) nyplätään täysii. Vahvaripuolelta äänen toistaa vielä Hartken alumiinikartio, mutta kyllähän se putkivehjes joskus on hankittava.

tatsi ja oikeet miksaukset / EQ
 
balanssi muitten soittimien kans on kans hyvä olla kohallaan.. :D
 
eli listattuna:
- PJ mikitys bassossa
- kivasti säröllä buustattuna
- leikataan VÄHÄN lowia
- korostetaan VÄHÄN middleä
- pleku tahi sormet (tahi slap)

Ampeg, särö tai ei, Elixirit, plektra ja hyvä fiilis vetää.

EQ:sta kaikki silleen lähes täysille, volumea silleen että basso ei pelkästään tunnu vaan kuuluu! Soundi särkee aina vähän kun soitetaan kuitenkin liian kovaa (äänekäs rumpali!). Pleku vielä tähän yhtälöön mukaan niin olen jo aikamoinen antibasisti.

Plekua, säröä ja kovaa tatsia suosin silloin, kun soitan bassoa. Myös sormilla ja peukulla soitan silloin tällöin. Ja niin kuin yllä mainittiin, niin basson täytyy totta kai myös kuulua eikä pelkästään tuntua.

-Raskas soittotatsi sormilla
-Paksut roundwound kielet
-Putkistyrkka 4x10"- ja 1x15"-kaapeilla
-Bassosärö biisistä riippuen
-PJ-mikitetty basso tai jazzbasso. Nauhatontakin tulee käytettyä fläteillä. Aina soitettavan biisin luonteen mukaan valitsen.

Musarin Stingray 5, Valvedrive, Ampeg SVT2pro + 410HLF. Enempi vaikuttaakin sitten fiilis, päivä, meininki, muun bändin soundi, planeettojen kulma jne. Tatsia olen koittanut hioa siihen suuntaan että dynamiikka pysyy hyppysissä.
 
Plekulla vetelen ja lerpakkeen kulma & tatsi pääsee minusta tolla läjällä oikeuksiinsa. Jatkuvaa reenailua ja antoisaa kun saa toimimaan. Putkiläjän hyviä puolia, vaikka vähän haastavampaa kuin tylsällä trankulla.
 
Kielistä olen (ihme kyllä) dikkaillut eniten Skullstringseista. Harmi vaan että 5-settiä tuntuu olevan huonosti saatavilla pk-seudulla... Niinpä olen tyytynyt Rotosoundeihin. Ei ihan se juttu, mutta jaksa enää ressata joka jutusta.
 
Nykyjään (huomenna voi taas olla toisin:-P) asetukset on bauttiarallaa niin että VD on puhtaasti säröttimenä, vähän tulee käytettyä, mutta tuleepa kumminkin.
 
Perussoundikin saa olla jo aika ruvella. Etunen silleen että särkee snadisti jo keskivertotatsilla, runtatessa enempi, mutta klippivalon saa pysymään pimeänäkin keventämällä tatsia. Pääte silleen että piisaa, mutta parhaiten tietty toimii kun aletaan pyöriä siellä + klo 14 alueella. Ei toi 300 putkivattia nyt loppupeleissä mitää ihan älytöntä ole, onneksi:-D. EQ suht suorassa, vaihtelee vähän. Jotain pientä kuitenkin. Pilliä on kiva avata hitusen.
 
Keikalla & nauhalle kun kaappaa Brickillä linjan talteen niin tykännyt olen. Nauhoittaessa vielä ihan perus 57 tohon läjän eteen, saa nappaa myös pillin kihinää messiin.
 
Summasummarium, hyvänä päivänä olen oikein tyytyväinen omaan soundiini. Ja päättänyt että jos en näillä vehkeillä saa hyvää tuubaa ulos niin sitten pitää vaihtaa lajia. Silleen hyvä ettei voi enää kattella kuin peiliin jos ei soundi miellytä.

Nuutinen - nykyisin.

Plekulla, Musarin SUB Sterling tai Fenkun jatsarin bassolla, Kustomin 1200w rantasaunalla, 045-100 tai 040-095 sarjakielillä ja tietysti tärkeimpänä, omalla soittotatsilla.
 
EQ:sta on nostettu keskialuetta niin että kuuluu selkeästi plekun soundi ja kaikki virheet. :)

Nykyisellään jos keikalla soittaisin, niin se olisi jotakin tätä luokkaa:
 
Behringer BXL3000 -combo (josta otan säröt/oktaaverit/kompurat), EQ -puolella korostuvat keskitaajuudet, sitten matalat ja sitten korkeat -> Behringer Bass Chorus -> Epiphone Thunderbird-IV Goth HEAD-virityksellä (kielinä D'addario XL prosteel -viisikielisen setti, josta G jätetty pois) -> Dunlopin plektrat (ne sellaiset, joissa joku kuvio, jonka ansiosta pysyy kivasti sormien välissä. Harmi, kun en ole sellaisia mustia löytänyt pitkään aikaan.) -> helvetinmoinen fiilis.
 
Varmaan tuokin lista muuttuisi, jos olisi bändi, jossa pääsisi bassoa soittamaan ja jos olisi rahaa enemmänkin käytettävissä kaikkeen. Kyllä noilla ihan hyvin veti keikkaa kuitenkin viime helmikuussa.

Vastataan ny vaikka että ympäristö ja sen asettamat tarpeet. Eli musiikki mitä soitetaan.
 
Edit. Täs oli vaikka mitä turhaa selitystä. Otin pois.

Vastataan ny vaikka että ympäristö ja sen asettamat tarpeet. Eli musiikki mitä soitetaan.
 
Niinpä. Tosin mulla ei edes ole mitään omaa soundia.

Liian pienet kamat. Melkein jo putkivahvarin vaatis itelle, ja tietenkin sen verran tehoa, ettei tarvi pistää volumee ku kolmasosa.

Putkistyrkka ja näpit.

Sormet -> pleku -> basso -> särö -> vahvari.
 
Paskat, asenteesta se kaikki on kiinni. Eilen vedin ihan erilaisilla kamoilla kuin tavallisesti, Jazzarilla suoraan linjaan ja silti kuulosti omaan korvaan oikein mukavalta. Ei sitä Thunderbirdiä, säröä ja Peaveyn pömpeliä aina näemmä tarvitse. Basso vaan käteen ja menox.