Bassot ›

Sähköbasso on silti ehdoton ykkössoittimeni ja tulee sitä myöskin aina olemaan. Koska muusikkokin alkaa nykypäivänä olemaan "yritys", joka tarjoaa erilaisia musiikkipalveluita, katsoin parhaimmaksi ottaa myöskin kontran mukaan tarjontaani, jolla tulevaisuudessa ehkä voin paremmin pysyä mukana alati kiristyvässä kilpailussa. Kontra on aivan upea soitin ja rakastun siihen päivä päivältä enemmän!
 
Ikävä tosiasia, mutta varmasti totta. Plussaa!š
 
edit:
En osaa käyttää muokkaa-nappia :(

Mäkin oon käyttäny POP:sin hartsia, taitaa olla aika yleinen valinta?
 
Sama täällä. Yksi tuttu soitinkauppias kertoi että noita uutuuksia tulee ja menee, mutta POPs pysyy. Basistit usein kokeilevat kerran jotain uutuutta, mutta useimmiten pysyttelevät popsissa.
 
Hassu tunne on myös se, kun on soittanut kontraa ja pitää vaihtaa sähkäriin samantien. Otelaudan kaarevuus kun on hiukan erilainen, niin sähkäri tuntuu aluksi vähän oudolta.

Verrattuna sähkäriin, kontra on 'hivenen' raskaampi soittaa. Aina kontrarupeaman jälkeen sähköbasso tuntuu niin vaivattomalta ja helpolta.
 
hmm, nostelen tätä...
mielenkiinnosta vaan, kun itse harjoittelen vain kerran viikossa pari tuntia, ja aivan ensimetreillä hankaluutta tuotti näppäilysormien kuluminen ;D
eli siis harjoitusten jälkeen usein nousi keski- ja etusormeen vesikellot, ja sormet paskana pari päivää...
ongelman ratkaisin teippaamalla sormenpäät, ja on nyt toiminut ihan kivasti tähän asti. kyllä se vähän tuntumaa heikentää, mutta toimii...
 
onko joku muu joutunut pohtimaan tämmösiä, vai oonko ainoo laiska harjottelija? ;D

hmm, nostelen tätä...
mielenkiinnosta vaan, kun itse harjoittelen vain kerran viikossa pari tuntia, ja aivan ensimetreillä hankaluutta tuotti näppäilysormien kuluminen ;D
eli siis harjoitusten jälkeen usein nousi keski- ja etusormeen vesikellot, ja sormet paskana pari päivää...
ongelman ratkaisin teippaamalla sormenpäät, ja on nyt toiminut ihan kivasti tähän asti. kyllä se vähän tuntumaa heikentää, mutta toimii...
 
onko joku muu joutunut pohtimaan tämmösiä, vai oonko ainoo laiska harjottelija? ;D
 
Se on ikävä tosiasia, että noi asiat ei parane muutakun soittamalla. Sormet vahvistuu, eikä rakkuloita tule. Aluksihan se on hankalaa, mutta sitten kun sormet ovat vahvat, ei tartte noista enää huolehtia.

Se on ikävä tosiasia, että noi asiat ei parane muutakun soittamalla. Sormet vahvistuu, eikä rakkuloita tule. Aluksihan se on hankalaa, mutta sitten kun sormet ovat vahvat, ei tartte noista enää huolehtia.
 
Noissa on varmaan yksilökohtaisia eroja, sillä miulla ei ole ollut rakko tahi senkoommin muitakaan iho-ongelmia soittamiseen liittyen koskaan. Ei isommin edes aloittaessa, sähköbassolla tahi kondralla.
 
Ps. teippaamista en silti näkisi pitkän aikavälin ratkaisuna tuohon. Teippi vain hautoo sormenpäitä estäen ihoa kovetumasta, mahdollisesti pehmentää vain entisestään. Säännöllisempää treenaamista, mutta lyhyemmän ajan kerrallaan. Vaikka mieluummin 15 min joka päivä kuin lauantaisin 3 tuntia.

Mulla tais sormet karaistua jo ala-asteella ku ekoja kertoja soittelin sähköbassoa. Sitten nyt muutaman vuoden sisällä ku on ollu näitä tehorupeamia kontralla ja sähköbassolla aina välillä niin on saattanu ihonpalasia löytyy otelaudalta.
 
Jotai peukaloasematreeniä soittaa etenkin semmosella bassolla, jossa on kielet korkeella niin kyllähän semmonen rakko saattaapi tulla...Kosteusvoidetta...

Tuli tuossa mieleen, että miten se juhist pimpauttaa sitä kieltä? tuossa kun sitä testailin, niin ei ne sormenpäät juurikaan osallistu tähän, vaan etusormen syrjällä pyyhkin menemään toisen nivelen yläpuolelta alkaen, siis lähes koko etusormen mitalla. Ördän -läskiä kielille metodi. Tosin miulla on niin luisevat sormet ettei siin silti ole mitään läskiä kielillä mut ei voi mtn.

Tosta pizzicato-tekniikasta on mun käsittääkseni vähän kahdenlaista koulukuntaa. Toinen joka soittaa lähes koko sormella eli siitä isoimmasta nivelestä kynteen olevalla alueella ja sitten sähköbasso-tyylillä sormenpäillä, jota vannoutuneet ensin mainitun koulukunnan soittajat kutsuu "hiplaamiseksi".
 
Tuon sormenpäälle painottuvan tekniikan luulisi olevan ehkä yleisempi juuri sähköbassonkin kanssa touhuavilla kontrabasisteilla. Vois kuvitella, että sillä melko pitkälle koko sormea käyttävällä tekniikalla sais enemmän voimaa siihen pizzicatoon. Mutta toi on kai sitten kömpelömpi tekniikka. Mun tekniikka riippuu tilanteesta, pystyn soittaa kuitenkin melko ketterästi tolla enemmän-lihaa-kielellä-tekniikalla ja puhallinorkesterissa, jossa en käytä kontran kanssa vahvistinta, tarviin voimaa, että ne pizzicatot tulee esiin.
 
Ville Huolmanin haastattelu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä tuossa parin vuoden sisällä avasi aika mielenkiintosen näkökulman. Käsittääkseni Huolman ei oikein suosinut tuota sormenpäille painottuvaa tekniikkaa. Kannattaa lukea, jos tuon artikkelin jostakin löytää käsiinsä.

Tosta pizzicato-tekniikasta on mun käsittääkseni vähän kahdenlaista koulukuntaa. Toinen joka soittaa lähes koko sormella eli siitä isoimmasta nivelestä kynteen olevalla alueella ja sitten sähköbasso-tyylillä sormenpäillä, jota vannoutuneet ensin mainitun koulukunnan soittajat kutsuu "hiplaamiseksi".
 
Klasarijätkät tekevät pizzicaton usein nypläämällä sitä kieltä peukalolla siitä rungon ja kaulan liitoskohdan tienoilla.

Toi pizzicaton soittopaikka on aika mielenkiintonen. Semmosen aika tukevan komppaussoundin saa otelaudan tallan päästä. Mut ku hakee sitä pizzicatosoundia siitä otelaudan tallapään ja mutkakohdan väliltä niin löytää aika merkittäviä eroja. Semmosen pehmeen soundin saa ku soittaa oktaavin kohdalta siitä soitettavasta äänistä, hyvä esim. pariäänissä, opin kerran yheltä virtuoosilta :)

Tosta pizzicato-tekniikasta on mun käsittääkseni vähän kahdenlaista koulukuntaa. Toinen joka soittaa lähes koko sormella eli siitä isoimmasta nivelestä kynteen olevalla alueella ja sitten sähköbasso-tyylillä sormenpäillä, jota vannoutuneet ensin mainitun koulukunnan soittajat kutsuu "hiplaamiseksi".
 
Tuon sormenpäälle painottuvan tekniikan luulisi olevan ehkä yleisempi juuri sähköbassonkin kanssa touhuavilla kontrabasisteilla. Vois kuvitella, että sillä melko pitkälle koko sormea käyttävällä tekniikalla sais enemmän voimaa siihen pizzicatoon. Mutta toi on kai sitten kömpelömpi tekniikka. Mun tekniikka riippuu tilanteesta, pystyn soittaa kuitenkin melko ketterästi tolla enemmän-lihaa-kielellä-tekniikalla ja puhallinorkesterissa, jossa en käytä kontran kanssa vahvistinta, tarviin voimaa, että ne pizzicatot tulee esiin.
 
Juu, treenaamalla siihen liha-tatsiinkin saa nopeutta. Etuina on jykevämpi ja voimakkaampi soundi. Sormetkin säästyy kummasti siinä.

Sama täällä. Yksi tuttu soitinkauppias kertoi että noita uutuuksia tulee ja menee, mutta POPs pysyy. Basistit usein kokeilevat kerran jotain uutuutta, mutta useimmiten pysyttelevät popsissa.
 
Sitähän kaikki basistit käyttää. hyvät hartsit on harvassa. Kerran testasin jotakin ihan ihme hartsia, mutta sillä sai sellasen metallisemman äänen, joka ei niin nätisti soinut. Niinpä lahjoitin tämän hartsin pasunistille, joka tuli hyvin hyvin iloiseksi...

Niinpä lahjoitin tämän hartsin pasunistille, joka tuli hyvin hyvin iloiseksi...
 
Tuleeko ne niin vähästä ilosiks?

Klasarijätkät tekevät pizzicaton usein nypläämällä sitä kieltä peukalolla siitä rungon ja kaulan liitoskohdan tienoilla.
 
Ei kyllä klassisessa soiteta tuolleen pizzicatoa tavallisesti, vaan oikeastaan ihan samalla tavalla kun muutenkin. sit on tietenkin erikseen nuotteihin kirjotettu vasemman kädcen pizzicato, ja lähteehän siitä erilainen ääni mitä ylempää soittaa pizzicaton.

Tuleeko ne niin vähästä ilosiks?
 
Joo kyllä ne yleensä. Ainakin Thuota minä oon Thouko thuota niinkun Thouko....

Ei kyllä klassisessa soiteta tuolleen pizzicatoa tavallisesti, vaan oikeastaan ihan samalla tavalla kun muutenkin. sit on tietenkin erikseen nuotteihin kirjotettu vasemman kädcen pizzicato, ja lähteehän siitä erilainen ääni mitä ylempää soittaa pizzicaton.
 
Joo, en siis vasurin pizzicatoa tarkoita, vaan sitä että oikean käden peukallo nypläytetään siitä kohti.
 
En siis tiedä kuinka yleinen käytäntö toi on. Meidän orkesterissa pari basistia vaan soittaa tollain.

Joo, en siis vasurin pizzicatoa tarkoita, vaan sitä että oikean käden peukallo nypläytetään siitä kohti.
 
En siis tiedä kuinka yleinen käytäntö toi on. Meidän orkesterissa pari basistia vaan soittaa tollain.
 
Mä en ole ikinä tollaseen törmännyt ja oon seurannut jonkin verran tyttöystäväni orkesterin loistobasisteija. Oli (OT) muuten makee kun ne veti jonku konserton missä oli kaks kontraa soolosoittimina!

Mä en ole ikinä tollaseen törmännyt ja oon seurannut jonkin verran tyttöystäväni orkesterin loistobasisteija. Oli (OT) muuten makee kun ne veti jonku konserton missä oli kaks kontraa soolosoittimina!
 
Joo en minäkään. joskus soitetaan semmosia Teppo Hauta-Aho tyylisiä juttuja eli semmosia kolmi-neli ääniä pizzicatona silleen että suunnilleen "hakataan" peukalolla, siis tosi kovaa vedetään kaikkia kieliä. Mut yleensä se on ihan semmonen, että pidetään oik. käden peukkua otelaudan reunassa ja näppäillään etusormi, keskisormi osastolla...

Joo en minäkään. joskus soitetaan semmosia Teppo Hauta-Aho tyylisiä juttuja eli semmosia kolmi-neli ääniä pizzicatona silleen että suunnilleen "hakataan" peukalolla, siis tosi kovaa vedetään kaikkia kieliä. Mut yleensä se on ihan semmonen, että pidetään oik. käden peukkua otelaudan reunassa ja näppäillään etusormi, keskisormi osastolla...
 
Kalmiston kontrabiiseissä tuntuu olevan melkoisesti noita pariääniä, mitä oon itse niitä soittanu sit vielä oma lisänsä noi mitä riuhdotaan peukalolla. En tiedä niiden nimiä, mut pariäänet tjsp. jotka lähtee soimaan yhtäaikaa merkataan nuottiin -merkillä ja noi peukalojutut ~-merkil. Ihan hauskoja biisejä...

Kalmiston kontrabiiseissä tuntuu olevan melkoisesti noita pariääniä, mitä oon itse niitä soittanu sit vielä oma lisänsä noi mitä riuhdotaan peukalolla. En tiedä niiden nimiä, mut pariäänet tjsp. jotka lähtee soimaan yhtäaikaa merkataan nuottiin -merkillä ja noi peukalojutut ~-merkil. Ihan hauskoja biisejä...
 
Joo kyllä niitä sanotaan ihan pariääniks. Ja ne merkitään niinkun soinnut. Itekkin olen Hauta-Ahoa soittanu.