Bassot ›

En kyllä tosin myöskään lähtisi paikkailemaan mokaa soittamalla samaan kohtaan uudestaan sitä väärää ääntä, kyllä siitä tulee paremminkin kuva kappaleen osaamattomuudesta/harjoittelemattomuudesta.
 
Joo, onneks mulla tapahtuu noin vaan sen kerran vuodessa. ;)

Slash Chord? Juu, onhan se noinkin, mä tarkotin lähinnä sitä että jos soittaa ykköselle A:n vapaalta kieleltä ja sitten vaikka kolmoselle (tai synkopoituna) G:n ohuimmalta kieleltä niin se ikäänkuin mallais sitä A7:aa. Tajjotain.
 
Se tekee edelleenkin siitä seuraavanlaisen sointukulun: | A A/G | , jos kerran soinnun ylärakenne on A-duurikolmisointu. Jos soinnun ylärakenne on A7, niin silloin ollaan sinun teoriassasi.

Se tekee edelleenkin siitä seuraavanlaisen sointukulun: | A A/G | , jos kerran soinnun ylärakenne on A-duurikolmisointu. Jos soinnun ylärakenne on A7, niin silloin ollaan sinun teoriassasi.
 
I stand corrected.

Hyvä että täällä on osaaviakin ihmisiä, eikä vain tällaisia suunpieksijöitä!

kiitoksia jo tulleista vastauksista, mutta voisiko joku viisaampi vääntää rautalangasta näiden asteikkojen käytön/soveltamisen soitossa?

Tsekkaapa tuolta oppia:
 
http://www.adamnitti.com/lessons.shtml
 
Ja sit kantsii käydä kirjastossa kattomassa. Sieltä löytyy hirviästi hyviä opuksia bassonsoiton saloihin.

kiitoksia jo tulleista vastauksista, mutta voisiko joku viisaampi vääntää rautalangasta näiden asteikkojen käytön/soveltamisen soitossa?
 
Yritän selkeää ilmaisua, ei se silti välttämättä onnistu:
 
- jokaiselle soinnulle on olemassa asteikko tai jopa useita
- asteikosta saat 6-8 (riippuen asteikosta) eri ääntä, joita voit käyttää "rakennuspalikoina" omissa bassokuluissasi
- teoriaa kannattaa opetella sen verran, että osaa yhdistää tietyn soinnun siihen kuuluvaan asteikkoon. Se ei ole loppuviimein edes kovin vaikeaa tai työlästä. Kannattaa hankkia jokin improvisointi-/teoriaopus.
 
Muutamia esimerkkejä soinnuista ja niihin liittyvistä asteikoista:
 
C, C6, Cmaj7, Cmaj9 jne: jooninen (eli perus duuriasteikko CDEFGAHC) tai duuripentatoninen (CEGAC)
C7: miksolyydinen (CDEFGABbC), bluesasteikko (CEbFF#GBbC)
Cm, Cm7, Cm9 jne: aiolinen (CDEbFGAbBbC), doorinen (CDEbFGAbC), fryyginen (CDbEbFGAbBbC). Mollisointujen kohdalla on tärkeää tietää soinnun aste suhteessa toonikaan eli sävellajin I asteen sointuun.
Cm7-5: lokrinen (CDbEbFGbAbBbC)
 
Jos sointumerkki on joku toinen, esim E7, siirrät vain kyseisen asteikon alkamaan E-ääneltä ja soitat sen kyseisen sävellajin etumerkit huomioiden. E on A-duurin viides aste, eli silloin siinä on ylennettyjä ääniä F#,C#ja G#. Eli kannatta opetella asteikot joka sävellajista.
 
Periaatteessa kaikki on kiteytettynä noihin kolmeen ranskalaiseen viivaan. Sori, jos tästä ei paljoa auennut, mutta oikeasti en kyllä sitä yksinkertaisemminkaan osaa selittää.

...Periaatteessa kaikki on kiteytettynä noihin kolmeen ranskalaiseen viivaan. Sori, jos tästä ei paljoa auennut, mutta oikeasti en kyllä sitä yksinkertaisemminkaan osaa selittää.
 
Hyvää juttua Jalmukselta! Plussaa tulee.
 
Muistinpa juuri että tuolla Teoriapalstalla on aika laajaltikin käsitelty noita asteikkoja. Jos tuosta vaikka aloittaa ja etsii sieltä sitten lisää kun tuo on kahlattu:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=39&t=24161&o=0&co=0


Suosittelen heti alkuun hankkimaan jonkun Play-along -levyn jonka kanssa noita asteikoita voi alkaa harjoittelemaan. Niiden kanssa noista asteikoista voi tehdä musiikkia heti alusta alkaen! Ja sehän on kuitenkin se mihin pyritään.
 
Esim. sellainen heppu kuin Jamey Aebersold on tehnyt monia loistavia nuottivihkoja joissa on mukana CD-levy jonka avulla voi harjoitella niitä teoriajuttuja "oikean" bändin kanssa. Tsekkaa vaikka vol. 24 ja vol. 21 ensalkuun, itsellänikin on kyseiset opukset työn alla.

Mulla ei oo hajuakaan teoriasta sun muusta mutta mä oon jammailu rumpalin/bändin kaa usein ja sitä kautta mä oon niitä juttuja oppinu joita suht aktiivisesti käytän soitossani. Siis jammailu bändin/rumpalin kanssa vois auttaa.

Mulla ei oo hajuakaan teoriasta sun muusta mutta mä oon jammailu rumpalin/bändin kaa usein ja sitä kautta mä oon niitä juttuja oppinu joita suht aktiivisesti käytän soitossani. Siis jammailu bändin/rumpalin kanssa vois auttaa.
 
No todellakin, soittamaan oppii vaan soittamalla vaikka osais kaiken teorian etu- ja takaperin. Siis kannattaa panostaa mahdollisimman moneen asiaan samaan aikaan jos on mahdollisuuksia/aikaa.

No todellakin, soittamaan oppii vaan soittamalla vaikka osais kaiken teorian etu- ja takaperin. Siis kannattaa panostaa mahdollisimman moneen asiaan samaan aikaan jos on mahdollisuuksia/aikaa.
 
Parhaiten sitä teoriaa oppii harjoittelemalla sitä käytännössä. Teoriakirjan ääressä istuminen päivät pitkät on ihan yhtä tyhjän kanssa, sanon minä.
 
Esim. kaiken teoreettisten sääntöjen mukaan Cmaj7-soinnun päälle/alle voi soittaa joonista, eli "tavallista"duuriasteikkoa.. mutta käytännössä, ainakin soolosoitossa sinne kannattaa mieluummin soveltaa C-lyydistä skaalaa.. koska se F ei vain istu Cmaj7:n päälle..(yleensä).
 
Mielestäni musiikin opiskelu/opettelu on, tai sen pitäisi olla alusta loppuun käytännössä tekemistä ja soveltamista.

Kannattaa rakentaa itselle uusi villi passo, niin soittointo nousee suorastaan mahtavasti. Siitä niitä ideoitakin sitten tulee päähän.
 
;)

Kannattaa rakentaa itselle uusi villi passo, niin soittointo nousee suorastaan mahtavasti. Siitä niitä ideoitakin sitten tulee päähän.
 
;)
 
Kelpaaks jos rakennustaidon puuttesta johtuen vaan ostaa uuden, villin basson?
 
Ei sillä, että sitä pätäkkää olis, mutta teoriassa...

Ei sillä, että sitä pätäkkää olis, mutta teoriassa...
 
Joo ei se pelkkä teoria riitä..

Parhaiten sitä teoriaa oppii harjoittelemalla sitä käytännössä. Teoriakirjan ääressä istuminen päivät pitkät on ihan yhtä tyhjän kanssa, sanon minä.
 
Eipä pidä paikkaansa. Jostakin ne tiedot on esin hankittava, että niitä voi sitten soittimen kanssa soveltaa. Teorian hyvä tuntemus antaa rakennuspalikoita käytännön soittoon. Kukaan ei käske yrittää opetella koko teoriaopusta yhden päivän aikana, vaan siitä voi ja pitääkin käydä läpi ajatuksella, sopivissa kerta-annoksissa ja sisäistää lukemansa. Siinä ohessa käytetään omaa instrumenttia sitten oppimisen apuvälineenä. Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Usko vanhempaa ja kokeneempaa ihan huviksesi, hyvä soittaminen ja teoriantuntemus kulkevat käsi kädessä.
 
Esim. kaiken teoreettisten sääntöjen mukaan Cmaj7-soinnun päälle/alle voi soittaa joonista, eli "tavallista"duuriasteikkoa.. mutta käytännössä, ainakin soolosoitossa sinne kannattaa mieluummin soveltaa C-lyydistä skaalaa.. koska se F ei vain istu Cmaj7:n päälle..(yleensä).
 
Jokaisessa asteikossa on ns. avoid-ääniä, eli tavallaan "kiellettyjä" ääniä. Joonisessa asteikossa tämä on nimenomaan mainitsemasi neljäs ääni. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kyseiselle äänelle kannata päättää tai aloittaa soolofraasia tai muutenkaan viipyä avoid-äänessä liian kauaa. Mikä taas on liian kauan, riippuu ihan esitystemposta. Asteikon neljännen äänen käyttöä ei kuitenkaan kannata erityisemmin vältellä, sillä sen voi ajatella yläpuolisena johtosävelenä asteikon kolmannelle äänelle tai alapuolisena johtosävelenä viidennelle äänelle, jotka puolesataan ovat sointusäveliä.
 
Ei ole mikään välttämättömyys käyttää lyydistä asteikkoa I asteen soinnun kanssa. Huonosti tai "väärin" käytettynä se saattaa jopa kuulostaa huonolta. Lähinnä kyseessä on eräänlainen "mauste", ei mikään korostusta vaativa itsetarkoitus. Neljännen asteen soinnulle duurisävellajissahan lyydinen asteikko istuu luonnollisesti kuin nenä päähän, eli sitä soi käyttää sellaisenaan.
 
Mielestäni musiikin opiskelu/opettelu on, tai sen pitäisi olla alusta loppuun käytännössä tekemistä ja soveltamista.
 
Se ei voi olla alusta loppuun käytännössä soveltamista. Musiikki ja sen opiskelu on omalla tavallaan kuin talon rakentamista. Siihen tarvitaan työkalut, hyvät rakennusmateriaalit ja tieto, mitä ollaan tekemässä ja miten. Mikäli jotain näistä puuttuu tai on vajavaista se rakentaminen hidastuu huomattavasti tai jopa seisoo paikoillaan. Teoria on oppimista nopeuttaja tekijä, eikä sen merkitystä voi mitenkään vähätellä.

Jalmukselle plussa.
 
Niinkin kulunut sanonta kuin "tarvitseeko se pyörä keksiä joka kerta uudelleen?" toiminee myös musiikin teorian opiskelussa.
 
Voit käyttää pitkänkin aikaa oppiaksesi kantapään kautta mitä voi ja mitä ei voi soittaa johonkin. Tai sitten voit lukaista sen kerralla aiheesteen perehtyneestä kirjasta. Kaikkea ei tarvitse alusta asti itse "kaksiä".
 
"Lukaista" tietty on helpon kuuloista, oikeasti tuohonkin menee sitä aikaa. Ei tosiaan tarvitse kuitenkaan kerralla oppia sitä Länsimaisen musiikin teoria ja praktikum-opusta.