Bassot ›

Fetfotad: Jos Jacoa halaut vetää niin Amerika on suht helppo ja lyhyt. On vähintäänkin 2/3 tasoa! Toisaalta hyvä vaihtoehto voisi olla joku jazzstandardi sovitettuna soolobassolle.
 
No joo mutta lähinnä mietin että käykö tollaset normaalit bändin kanssa soitettavat biisit tohon ohjelmistoon, esimerkkinä annoin vaan ton higher groundin.

Totta kai käy! Niitähän tarvitsee olla ohjelmistossa n.20 jos oikein muistan. Jazzia, lattaria, funkkia, rokkia, bluesia jne. Mutta pitää olla myös 2 soolokappaletta (klasari ja jazz), joten Amerikaa siihen ehdottelin.

Fetfotad: Totta kai käy! Niitähän tarvitsee olla ohjelmistossa n.20 jos oikein muistan. Jazzia, lattaria, funkkia, rokkia, bluesia jne. Mutta pitää olla myös 2 soolokappaletta (klasari ja jazz), joten Amerikaa siihen ehdottelin.
 
okei, siis mä olen luullut että jonkun noista ns.bändipiiseistä voisi vetää myös omavalintaisena biisinä? Soolokappale löytyy klasarihommiin, täytyy kattoa tota Amerikaa jats- biisinä..

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Mistä te löydätte tasosuoritusohjeet sähköbassolle tai muille vastaaville soittimille?
 
Tuo esitettävien biisien määrä tuntuu jotenkin hirvittävän isolta, kun vertaa klassisen puolen tasokokeessa esitettävien biisien määrään.

BassoSisko: Ihan uteliaisuudesta kysyn. Mistä te löydätte tasosuoritusohjeet sähköbassolle tai muille vastaaville soittimille?
 
Tuo esitettävien biisien määrä tuntuu jotenkin hirvittävän isolta, kun vertaa klassisen puolen tasokokeessa esitettävien biisien määrään.
 
Klassisen puolen tasokokeissa on muistettava se että klasaribiiseissä on useimmiten (ilman mitään arvottamista) huomattavasti enemmän omaksuttavaa musiikillisesti kuin jossain tavan pop/rock/funk-biisissä. Musiikin kanssa yleisestikin helpottaa, mitä enemmän pääsee musiikkiin sisälle ja alkaa löytää yhtäläisyyksiä. Tällöin biisien oppimiseen jää jäljelle yksittäistapaukset, kuten kappaleelle ominaiset riffit/tunnistettavat osuudet.

Aresius: Klassisen puolen tasokokeissa on muistettava se että klasaribiiseissä on useimmiten (ilman mitään arvottamista) huomattavasti enemmän omaksuttavaa musiikillisesti kuin jossain tavan pop/rock/funk-biisissä.
 
Ja höpönlöpön. Niitä ei voi laittaa tuolla tavalla ensinnäkään vierekkäin vertailtavaksi. Muutenhan kaikki klasarit olis hyviä poppareita. Mutta kun eivät ole. Musiikillisesti ihan yhtä paljon omaksuttavaa on Bachin etydissä kuin Jamersonin bassolinjassa. Ja nyt voidaan puhua joko 2/3 tai vaikkapa B-kurssi tasosta.

Isotalo: Ja höpönlöpön. Niitä ei voi laittaa tuolla tavalla ensinnäkään vierekkäin vertailtavaksi. Muutenhan kaikki klasarit olis hyviä poppareita. Mutta kun eivät ole. Musiikillisesti ihan yhtä paljon omaksuttavaa on Bachin etydissä kuin Jamersonin bassolinjassa. Ja nyt voidaan puhua joko 2/3 tai vaikkapa B-kurssi tasosta.
 
Mä en puhunutkaan tyylilajien hallitsemisesta vaan puhtaasta musiikillisesta materiaalista. Sen takia klasari ei olekaan hyvä pop-soittaja, enkä niin missään kohtaa väittänytkään. Esim. joku I Was Made To Love Her vastaan vaikka C-molli preludi Bachin Das Wohltemperierte Klavier-kokoelmasta, kummassa on enemmän omaksumisen varaa jos puhutaan puhtaasti musiikista? Tää ei ole arvottamista, hyvää musaa molemmat mutta musta on turha väittää että ne olis samalla tasolla.
 
Tietenkin klassisen musiikin omaksumiseen vaikuttaa se että kuinka paljon on sille altistunut elämänsä aikana. Motown-musa on nykyäänkin radioissa yms. medioissa soivaa hyvää popmusiikkia jota moni varmasti elämänsä aikana kuulleet paljon. Olin viikko takaperin käymässä Sellossa ja sielläkin soi Jackson 5. Jos siellä soisi Bach, niin saattaisin olla todella hämmentynyt.

Aresius: Mä en puhunutkaan tyylilajien hallitsemisesta vaan puhtaasta musiikillisesta materiaalista. Sen takia klasari ei olekaan hyvä pop-soittaja, enkä niin missään kohtaa väittänytkään. Esim. joku I Was Made To Love Her vastaan vaikka C-molli preludi Bachin Das Wohltemperierte Klavier-kokoelmasta, kummassa on enemmän omaksumisen varaa jos puhutaan puhtaasti musiikista? Tää ei ole arvottamista, hyvää musaa molemmat mutta musta on turha väittää että ne olis samalla tasolla.
 
Tietenkin klassisen musiikin omaksumiseen vaikuttaa se että kuinka paljon on sille altistunut elämänsä aikana. Motown-musa on nykyäänkin radioissa yms. medioissa soivaa hyvää popmusiikkia jota moni varmasti elämänsä aikana kuulleet paljon. Olin viikko takaperin käymässä Sellossa ja sielläkin soi Jackson 5. Jos siellä soisi Bach, niin saattaisin olla todella hämmentynyt.
 
Sä vertaat nyt ihan vääriä asioita keskenään. Kyllähän mäkin voisin väittää, että klassinen musiikki on helppoa kuin mikä verrattuna kevyeen jos esimerkiksi otettaisiin klassisesta Bachin menuetti G-duurissa ja populaarimusiikin puolelta joku Paul Gilbertin tilulilubiisi.
 
Lisäksi poppipuolella haastetta tuo se, että yleensä viimeistään 3/3-tasolla täytyy jo pystyä improvisoimaan kohtuullisesti, klassisessa moista ei pahemmin harrasteta. Hyvä improvisointi vaatiikin sitten vähän eri luokkaa olevaa musiikillista ymmärrystä kuin muiden teosten nuoteista soittaminen.

varo: Sä vertaat nyt ihan vääriä asioita keskenään. Kyllähän mäkin voisin väittää, että klassinen musiikki on helppoa kuin mikä verrattuna kevyeen jos esimerkiksi otettaisiin klassisesta Bachin menuetti G-duurissa ja populaarimusiikin puolelta joku Paul Gilbertin tilulilubiisi.
 
Lisäksi poppipuolella haastetta tuo se, että yleensä viimeistään 3/3-tasolla täytyy jo pystyä improvisoimaan kohtuullisesti, klassisessa moista ei pahemmin harrasteta. Hyvä improvisointi vaatiikin sitten vähän eri luokkaa olevaa musiikillista ymmärrystä kuin muiden teosten nuoteista soittaminen.
 
Te ette nyt taida käsittää mistä mä puhun. Sä teet tossa vertauksen teknisessä vaikeudessa kun vertaat G-duuri menuettia ja Gilbertin pilitysbiisiä keskenään. Kyse ei olekaan siitä kuinka vaikeaa se on soittaa vaan itse musiikista. Gilbertinkin musiikilliset ideat, ne nopeimmatkin, on sen verta simppeleitä että ei niissä kauheasti haastetta ole omaksua. Teknisesti saa olla sitten aika kova jätkä jos soittaa ne perässä niiden vaatimalla tasolla.
 
Tuo improvisaatioheitto on taas todella stereotyyppinen juttu, jota klassiseen perehtymättömät jaksavat aina jauhaa. Kyse on siitä kuinka hyvin tuntee musiikkia, ja osaa käyttää oppimaansa eri ympäristöissä. Ne, jotka klasareista sen hallitsee, ovatkin muusikoita eivätkä näitä teidän haukkumianne nuoteista soittavia koneita. Kyllä mä rankkaan muusikkoudessa esim. Sviatoslav Richterin tai elossa olevista Evgeny Kissinin ja Guthrie Govanin samalle tasolle vaikka pelaavatkin eri musiikillisessa ympäristöissä.

Aresius: Mä en puhunutkaan tyylilajien hallitsemisesta vaan puhtaasta musiikillisesta materiaalista. Sen takia klasari ei olekaan hyvä pop-soittaja, enkä niin missään kohtaa väittänytkään. Esim. joku I Was Made To Love Her vastaan vaikka C-molli preludi Bachin Das Wohltemperierte Klavier-kokoelmasta, kummassa on enemmän omaksumisen varaa jos puhutaan puhtaasti musiikista? Tää ei ole arvottamista, hyvää musaa molemmat mutta musta on turha väittää että ne olis samalla tasolla.
 
IWMTLH on kappaleen bassolinja, sävellys toki sinänsä, mutta kuitenkin pohjalla toimiva linja. Tuo preludi taas on itsenäinen sävellys, sävelletty ääni kerrallaan kun taas Jamerson on soittanut oman linjansa tod. näk ns. omasta elämästä. Jamersonin linjassa omaksutaan A-luokan komppaamista, tutkimalla mitä linjassa tapahtuu harmoniaan nähden otetaan ideoita ja siirretään niitä myös omaan soittoon. Matkimisen kautta viedään omaa soittoa eteenpäin. Eli sitä omaksumisen varaa on todella paljon. Bachin kanssa opetellaan tulkintaa ja kuunnellaan muiden versioita samasta teoksesta. Molemmissa on sitä omaksuttavaa, ja nyt jos puhutaan oppimistilanteesta niin kumpaakaan ei voi väheksyä toiseensa nähden.

Isotalo: IWMTLH on kappaleen bassolinja, sävellys toki sinänsä, mutta kuitenkin pohjalla toimiva linja. Tuo preludi taas on itsenäinen sävellys, sävelletty ääni kerrallaan kun taas Jamerson on soittanut oman linjansa tod. näk ns. omasta elämästä. Jamersonin linjassa omaksutaan A-luokan komppaamista, tutkimalla mitä linjassa tapahtuu harmoniaan nähden otetaan ideoita ja siirretään niitä myös omaan soittoon. Matkimisen kautta viedään omaa soittoa eteenpäin. Eli sitä omaksumisen varaa on todella paljon. Bachin kanssa opetellaan tulkintaa ja kuunnellaan muiden versioita samasta teoksesta. Molemmissa on sitä omaksuttavaa, ja nyt jos puhutaan oppimistilanteesta niin kumpaakaan ei voi väheksyä toiseensa nähden.
 
Totta kai molemmat on hyvää materiaalia ja niillä on omat haasteensa. Lisäisin tohon sun analyysiin sen että Bach on aivan järkyttävän hyvää materiaalia melodian, harmonian ja äänenkuljetuksen opiskeluun. Kyseessä on kuitenkin ollut jamppa, joka on tekemisillään vaikuttanut koko länsimaisen musiikin suuntaan.
 
Mun mielestä ei kannata tehdä vastakkainasettelua improvisoinnin ja läpisävelletyn välillä, lopputulos ratkaisee. Sitähän vois vaikka kääntää ko. esimerkissä hommat päälaelleen, kokeilee säveltää kokonaan uuden bassolinjan tuohon Stevie Wonderiin tai sitten ottaa Bachin sointukierrot ja harjoittelee improvisaatiota siihen päälle. Jeff Berlinillähän on oma versio kyseisestä preludista Pump It!-levyllään.

Aresius: Mä en puhunutkaan tyylilajien hallitsemisesta vaan puhtaasta musiikillisesta materiaalista. Sen takia klasari ei olekaan hyvä pop-soittaja, enkä niin missään kohtaa väittänytkään. Esim. joku I Was Made To Love Her vastaan vaikka C-molli preludi Bachin Das Wohltemperierte Klavier-kokoelmasta, kummassa on enemmän omaksumisen varaa jos puhutaan puhtaasti musiikista? Tää ei ole arvottamista, hyvää musaa molemmat mutta musta on turha väittää että ne olis samalla tasolla.
 
Mun mielestä tossa keskustelussa pitäis eritellä vähän mitä tarkoitetaan kun puhutaan puhtaasti musiikista.
 
Rytmi, Harmonia, Melodia, Instrumentaatio, Sointiväri. Mitäs muita peruselementtejä on musiikissa? Harmonian osalta toi Bach on erittäin rikasta ja monipuolista matskua verrattuna IWMTLH:iin. Muiden elementtien osalta tarkastelu ei ole enää niin yksinkertaista koska eri musatyyleissä on erilainen estetiikka ja molemmissa riittää tutkimista todella pitkälle.
 
Tietenkin klassisen musiikin omaksumiseen vaikuttaa se että kuinka paljon on sille altistunut elämänsä aikana. Motown-musa on nykyäänkin radioissa yms. medioissa soivaa hyvää popmusiikkia jota moni varmasti elämänsä aikana kuulleet paljon. Olin viikko takaperin käymässä Sellossa ja sielläkin soi Jackson 5. Jos siellä soisi Bach, niin saattaisin olla todella hämmentynyt.
 
Musta ois ihan kiva joskus kuunnella vaikka Bachia ku käyn kaupassa ostoksilla sen sijaan et siellä soi joku radionova tms.

chief: Musta ois ihan kiva joskus kuunnella vaikka Bachia ku käyn kaupassa ostoksilla sen sijaan et siellä soi joku radionova tms.
 
Olishan se, mutta karkoittaa kuulemma teinit pois.

Ennenkuin te intoudutte arvottamaan ja vertailemaan syvällisesti musiikkia ja musiikkia toisistaan...
Niin onko jossain netissä olemassa tietoa sähköbassolle tasosuoritusohjeista?
Itse en löytänyt.

Aresius: Totta kai molemmat on hyvää materiaalia ja niillä on omat haasteensa. Lisäisin tohon sun analyysiin sen että Bach on aivan järkyttävän hyvää materiaalia melodian, harmonian ja äänenkuljetuksen opiskeluun. Kyseessä on kuitenkin ollut jamppa, joka on tekemisillään vaikuttanut koko länsimaisen musiikin suuntaan.
 
Mun mielestä ei kannata tehdä vastakkainasettelua improvisoinnin ja läpisävelletyn välillä, lopputulos ratkaisee. Sitähän vois vaikka kääntää ko. esimerkissä hommat päälaelleen, kokeilee säveltää kokonaan uuden bassolinjan tuohon Stevie Wonderiin tai sitten ottaa Bachin sointukierrot ja harjoittelee improvisaatiota siihen päälle. Jeff Berlinillähän on oma versio kyseisestä preludista Pump It!-levyllään.
 
En tietenkään kyseenalaista Bachia! :) Olis aika kornia... Sellosarjaa on tullu soitettua tutkinnois ja ne on mahtavaa kamaa mm. juuri mainitsemiesi osa-alueiden kohdalla.

BassoSisko: Ennenkuin te intoudutte arvottamaan ja vertailemaan syvällisesti musiikkia ja musiikkia toisistaan...
Niin onko jossain netissä olemassa tietoa sähköbassolle tasosuoritusohjeista?
Itse en löytänyt.
 
Kysy tuolta:
 
http://www.popjazz.fi/

chief: Mun mielestä tossa keskustelussa pitäis eritellä vähän mitä tarkoitetaan kun puhutaan puhtaasti musiikista.
 
Rytmi, Harmonia, Melodia, Instrumentaatio, Sointiväri. Mitäs muita peruselementtejä on musiikissa? Harmonian osalta toi Bach on erittäin rikasta ja monipuolista matskua verrattuna IWMTLH:iin. Muiden elementtien osalta tarkastelu ei ole enää niin yksinkertaista koska eri musatyyleissä on erilainen estetiikka ja molemmissa riittää tutkimista todella pitkälle.
 
Tietenkin estetiikka erikseen, mutta jos puhutaan esim. melodioista niin miksei opiskelisi sitä tapaa millä Bach rakentaa omat melodiansa ja soveltaisi sitä omissa improvisaatioissaan ja omilla ideoillaan? Ei siitä tarvitse barokkia tulla, sitä voi soveltaa vaikka jazz-fraaseihin.
 
Musta ois ihan kiva joskus kuunnella vaikka Bachia ku käyn kaupassa ostoksilla sen sijaan et siellä soi joku radionova tms.
 
Juu, oon ihan samaa mieltä. Kaupassa käyminen vois olla aika mielekästä vaikka H-mollimessun tahdissa näin joulun aikaan

Aresius:
Juu, oon ihan samaa mieltä. Kaupassa käyminen vois olla aika mielekästä vaikka H-mollimessun tahdissa näin joulun aikaan
 
Tai Messiaen:
http://open.spotify.com/track/2vIxEJ3MJLycpklwgSnvqi

Aresius: Te ette nyt taida käsittää mistä mä puhun. Sä teet tossa vertauksen teknisessä vaikeudessa kun vertaat G-duuri menuettia ja Gilbertin pilitysbiisiä keskenään. Kyse ei olekaan siitä kuinka vaikeaa se on soittaa vaan itse musiikista. Gilbertinkin musiikilliset ideat, ne nopeimmatkin, on sen verta simppeleitä että ei niissä kauheasti haastetta ole omaksua. Teknisesti saa olla sitten aika kova jätkä jos soittaa ne perässä niiden vaatimalla tasolla.
 
Tuo improvisaatioheitto on taas todella stereotyyppinen juttu, jota klassiseen perehtymättömät jaksavat aina jauhaa. Kyse on siitä kuinka hyvin tuntee musiikkia, ja osaa käyttää oppimaansa eri ympäristöissä. Ne, jotka klasareista sen hallitsee, ovatkin muusikoita eivätkä näitä teidän haukkumianne nuoteista soittavia koneita. Kyllä mä rankkaan muusikkoudessa esim. Sviatoslav Richterin tai elossa olevista Evgeny Kissinin ja Guthrie Govanin samalle tasolle vaikka pelaavatkin eri musiikillisessa ympäristöissä.
 
Sä et määrittänyt kunnolla, mitä meinaat "musiikin omaksumisella". Jos meinaat esimerkiksi rytmin osuutta, niin kyllähän pelkän swing-fiiliksen omaksuminen vie populaarimusiikin puolella vuosia, jotta ollaan edes kohtuullisesti groovaavalla tasolla, eikä kaikki välttämättä kuulosta kovin groovaavalta ikinä. Kerro toki, mitä tuolla "musiikillisella omaksumisella" tarkoitat?
 
Ja improvisoinnista jauhaminen on ehkä klisee, mutta valitettavan totta. Harvoin olen tavannut klasarimuusikoita, jotka osaisivat sitä ad.lib- lopetusta enempää improvisoida.

Tosta ohjelmistosta vielä sen verran: ei niitä kaikkia siellä enää soiteta. Sen verran tulisi olla käyty biisejä läpi tunneilla siis. 2/3 muistaakseni ohjelmistosta harjoitellaan 4 kappaletta raatia varten ja he valitsevat niistä vähintään 2 kuultaviksi. Mutta helpoimmalla pääset kun varmistat vielä opistolta tai konsalta tai sieltä missä ikikinä opiskeletkin.