Bassot ›

Et haluu tietää.
 
Enkö? Miksen?

Maksaisitko itse 4 100 euroa vuoden 1966 Presarista? Kitarapajalle tuollainen on ilmaantunut....Nätti, mutta onko hintansa väärtti? Kyllä ton ikäisissä soittimissa alkaa ikä nostamaan turhan paljon tota hintaa.
 
Just tommosta hommaa, tässähän on soitin vähän samassa roolissa kuin joku taideteos. Mutta siis tässä tapuksessahan
-niinkuin kaikessa vintagerunkkauksessa- hinnalla ei ole mitään tekemistä sen soittimen hyvyyden kanssa, vaan tuo hinta on täysin tuulesta temattu, tosin sit'ä ei tietenkään ole sieltä Basscenterin rouva ttai Tolsakaan temmannut, vaan markkinat sen hinnan määräävät.
 
Väitän, että tuokaan ei viikkoa kauempaa Pajalla vanhene, joku hakurobottia käyttävä keräilijä senkin korjaa parempaan talteen.
 
Itseasiassa ymmärrän noiden jo valmiiksi järjettömän hintaisten Alembiccien ja Foderoiden hinnat paremmin kuin näiden 40 vuotta vanhojen perusaseiden poskewrttomat hinnat, koska noi hifivermeiden hinnat yleensä perustuvat edes jotenkin korkeisiin tuotantokustannuksiin, vaikka niissäkin varmasti ilmaa on.

Enkö? Miksen?
 
Et vaa haluu, uso nyt.

Et vaa haluu, uso nyt.
 
Aivan..juuri noin.

Aivan..juuri noin.
 
Nih!

Kyllä, kyllä... mutta hyvä on myös muistaa perinteen ja esikuvien voima. Eivät telet, stratot ja marsustäkit ole nousseet standardeiksi (sanoisin ikoneiksi, mutta kyseessä on kaamea anglismi) vaatimattomuutensa ansiosta, vaan kyllä ne ovat monille ihan samanlaisia statussymboleja kuin hifivehkeiden väitetään olevan.
 
Olet täysin oikeassa tuon ajatuksen kanssa.

Kyllä, kyllä... mutta hyvä on myös muistaa perinteen ja esikuvien voima. Eivät telet, stratot ja marsustäkit ole nousseet standardeiksi (sanoisin ikoneiksi, mutta kyseessä on kaamea anglismi) vaatimattomuutensa ansiosta, vaan kyllä ne ovat monille ihan samanlaisia statussymboleja kuin hifivehkeiden väitetään olevan.
 
Ihan asiaa. Täytyy myöntää, että omiin kamavalintoihinikin on vaikuttanut ainakin alitajuisesti myös se seikka, että valmistajan nimi on legendaarista Gibsonia, Marshallia... Nämä "parhaat keskinkertaiset" tuppaavat vain olemaan sellaisia ominaisuuksiltaan suhteellisen yksinkertaisia tuotteita, joiden suunnittelussa, valmistuksessa ja laadussa on keskitytty olennaisimpiin seikkoihin.

Et vaa haluu, uso nyt.
 
Pyh. Mä en (enää) tykkää susta.

Pyh. Mä en (enää) tykkää susta.
 
Jaa.

Nämä "parhaat keskinkertaiset" tuppaavat vain olemaan sellaisia ominaisuuksiltaan suhteellisen yksinkertaisia tuotteita, joiden suunnittelussa, valmistuksessa ja laadussa on keskitytty olennaisimpiin seikkoihin.
 
Jep, ja tähän vielä se "vahinkomomentti", eli se, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Täytyy muistaa, etta nuo legendaksi muodostuneet jutut ovat vain jäävuoren huippu, ei kaikki peruskama mitään hyvää ole, kyllä nuokin ovat aikojen saatossa jalostuneet.
 
Nuo Presarit ja Stratot ovat sellaisia soittimien Volvo 240:iä, eli aina pelaa vaikka olis miljoona mittarissa. Puutteineenkin.

Nuo Presarit ja Stratot ovat sellaisia soittimien Volvo 240:iä, eli aina pelaa vaikka olis miljoona mittarissa. Puutteineenkin.
 
Olen aavistuksen eri mieltä, eli minusta Presarit ja Jatsarit parhaimmillaan ovat paremminkin kuin hyvä viini, eli paranee vanhetessaan. Eiku ei, sanon paremmin.
 
Minuta Jasso ja Passo ovat kuin viini, paranee vanhetessaan. Jos ei muutu etikaksi. Eli hyvä yksilö paranee mitä enemmän sillä soitetaan. Ääniaaltojen värähtely puissa ja muutama lähinnä mystiikan puolelle luettava seikka ihan oikesti muuttavat sen soittimen fysiologisia ominaisuuksia. Huono yksilö taas vain vanhenee, täts it!
 
Sama siis kuin viineissäkin. Vaikka olisi miten huippuvuosikerta Chateau Lafitte Roschilde voi se olla ihan etikkaa kun pullo oikesti avataan lopulta. Nin kauan kuin pullo on kiinni, se on vaikka kuinka kallis. Kun se avataan ja todetaan etikoituneeksi, sillä ei voi pestä edes sitä hapettumisastiaa.
 
Siksi minä taas ymmärrän noiden -60-luvun soittimien hirveät arvot paremmin, kuin nykyaikaisten hihi-ritsojen, koska niissä on jotain sellaista, jota ei saa millään rahalla. Ajan patinaa. Aitoa sellaista, joka vaihtaa tai muuttaa ihan oikeasti sen soittimen ominaisuuksia.
 
Mutta tokihan näihin uusiin hifisbassoihinkin tulee sitä patinaa. Täytyy vain sitkeästi soittaa niillä se +30vuotta ensin. Minulla on ekan hihi-ritsan kanssa kohta 10 vuotta täynnä. 20v vielä niin sitten...

Olen aavistuksen eri mieltä, eli minusta Presarit ja Jatsarit parhaimmillaan ovat paremminkin kuin hyvä viini, eli paranee vanhetessaan. Eiku ei, sanon paremmin.
 
Hei, hieno analogia.
 
Tosin sen verran kommentoin tuohon viininertaukseen että hc-keräilijöitä ei välttämättä liiemmin kiinnosta soiko basso hyvin vai ei. Heitä kiinnostaa osien ja maalipinnan alkuperäisyys, alkuperäiset tagit etc. Erikoista porukkaa. Tietenkin osa keräilijöistä on itsekin soittajia, ja heille kriteerit voi ollakin toiset.
 
Aitoa ajan patinaa ei rahalla saa, vaikka kaikenmaailman relic-soitinten tekijät muuta yrittävätkin väittää.

Hei, hieno analogia.
Tosin sen verran kommentoin tuohon viininertaukseen että hc-keräilijöitä ei välttämättä liiemmin kiinnosta soiko basso hyvin vai ei. Heitä kiinnostaa osien ja maalipinnan alkuperäisyys, alkuperäiset tagit etc. Erikoista porukkaa. Tietenkin osa keräilijöistä on itsekin soittajia, ja heille kriteerit voi ollakin toiset.
 
Heh totta. Mutta on myös olemassa viinikeräilijöitä, jotka eivät koskaan juo niitä pois. Ne vain keräilee ja kasailee ja korkeintaan vihtelevat pulloja keskenään että tulee täysi sarja. :)
 
Voi olla monille vaikea konsepti ymmärtää tämä tapa noiden viinien kanssa. ;-)

Huvittaako ketään muuta nuo relic-soittimet? Mun mielestä ne on ihan uskomattoman naurettavia. Fenderin custom shop näyttäisi valmistavan Jaco reliciä ja Epiphone Bob Marley reliciä... Mitä järkeä on piestä basso jo uutena huonoon kuntoon vain ja ainoastaan sen takia, että joku muu on tehnyt niin aikaisemmin?

Huvittaako ketään muuta nuo relic-soittimet? Mun mielestä ne on ihan uskomattoman naurettavia. Fenderin custom shop näyttäisi valmistavan Jaco reliciä ja Epiphone Bob Marley reliciä... Mitä järkeä on piestä basso jo uutena huonoon kuntoon vain ja ainoastaan sen takia, että joku muu on tehnyt niin aikaisemmin?
 
Itkettää, onhan se nyt herranjestas ihan eri juttu piestä se soitin kuluneeksi soittamalla sillä tuhansia keikkoja, kuin jurnuttaa menemään jollain Dremelillä. Ihan huijarien touhuja. Ja kun se soundi ei siitä dremelikäsittelystä muutu mihinkään.
 
Voin vain muuten kuvitella millaiseksi tuollainen relic-soitin menee kun _sillä_ soitetaan ne +30 vuotta.

Heh totta. Mutta on myös olemassa viinikeräilijöitä, jotka eivät koskaan juo niitä pois. Ne vain keräilee ja kasailee ja korkeintaan vihtelevat pulloja keskenään että tulee täysi sarja. :)
 
Voi olla monille vaikea konsepti ymmärtää tämä tapa noiden viinien kanssa. ;-)
 
Sitten ihan omana porukkanaan ovat viinisijoittajat, jotka ostelevat ja myyvät vuosikertaviinejä. Miljoonat pullot kiertävät koko ajan maailmaa vapaavarastosta toiseen, eikä niitä kukaan ikinä tule juomaan. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
 
Jatkoksi vielä:
 
Relic-soittimet lähinnä huvittavat ja aiheuttavat painostavan myötähäpeän tunteen. Onneksi kellään tutulla ei sellaista ole, voisi olla hiukan vaikeaa pitää kielenkantoja kurissa... ;-)
 
Mutta mikäpä siinä. Rahat pois tyhmiltä, se on homman nimi.

...Mutta tokihan näihin uusiin hifisbassoihinkin tulee sitä patinaa. Täytyy vain sitkeästi soittaa niillä se +30vuotta ensin....
 
Niin.
Nissä saattaa se patina olla sitä että elektroniikka hapettuu...

Niin.
Nissä saattaa se patina olla sitä että elektroniikka hapettuu...
 
Joo, jos on onnistunut tekemään sbasson pelkästä elektroniikasta niin toki. Noissa mitä minä olen nähnyt on kyllä ollut ihan puukaulat ja rungot.
 
Toihan ei tietenkään koske luthitea tai grafiittia.

Huvittaako ketään muuta nuo relic-soittimet?
 
Onhan ne huvittavia, juu. Mutta joissain tapauksissa ne nyt tietenkin puolustaa olemassaoloaan, esikös esim. tuo Jaco-relic ole oikeastikin hyvä soitin? Sinähän nyt on kumminkin kyse sen artistin kumartamisesta, jonka relic-malli on kyseessä, se on vähän semmonen "juttu".
 
Paljon relliikkejä naurettavampia ovat valmiiksi kulutetuit soittimet, jotka ovat vaan muodon vuoksi valmiiksi kulutettuja, ei siis kenenkään soittajan nimikkokusenpolttamaa instrumenttia mukailevia.

Luettelen; Fender Stratocaster, Fender Telecaster, Fender Precision ja Jazzbass, Shure SM 57 & 58, Marshall 4x12 kitarakaappi, Fender Twin reverb, Marshall JCM 800, Ampeg SVT Classic..voisihan tätä jatkaa, mutta pointti varmaan selvisi? Ja mitään noista laitteista ei voida kopioida, mallintaa tms., ja vaikka esim Straton voi tilata jos kenenkin custompajan tekeleenä, niin niistä tulee jelposti "liian hyviä", ja jotain merkillistä on siitä alkuperäisestä ideasta kadonnut.
 
Mutta on noi kaikki ollut silloin joskus aikaansa edellä ja silloin kaikkea muuta kuin "keskinkertaista" kaikki on ollut käsittääkseni merkkinsä huippua. Noista uusin keksintö taitaa olla JCM-800 ja sekin about 20-vuotias. Ei ole tullut noin mullistavaa juttua kun nuo y.m. legendat, piiiitkäään aikaan. Mikäköhän tämän päivän "keskinkertaisista" tuotteista on legendaarinen 20 vuoden päästä? Joku tietokonesoftako vai joku mitä japsi ei oo vielä keksinyt?