Bassot ›

Haeroe: Tähän perustin mielipiteeni siitä, että bassoa valittaessa sen ominaissaundi ei ole ykkösprioriteetti.
 
Onko se sitten kitarallakaan välttämättä aina ykkösprioriteetti? Ei kai minkään instrumentin suhteen voi sanoa että olisi joku ihan selkeä yleinen ykkösprioriteetti soittimen valintaan.
 
Toki saundi ja tatsi ovat usein ne tärkeimmät. Itsellekin kyllä. Ja kyllä se itse asiassa on saundi ollut mulla bassohankintoja määrävänä tekijänä kautta aikain. Thunderbirdin muhkeaan rokkimurinasaundiin aikanaan ihastuin ja semmosen hommasin. Presarin saundia oon digannut myös aina kovasti.
 
Vaan voi sen kepakon ostaa joskus myös ulkonäkö ykkösprioriteettina.

Haeroe: Olen 100% samaa mieltä. Kommunikointi on vaikeaa. Pahoitteluni alkuperäisestä väärinymmärryksestä, joka johtui yhdestä epäselvästi ilmaistusta lauseestani.
 
Nou problems. Nettitsättäilyssä on haasteensa :)

Maisteri:
 
Vaan voi sen kepakon ostaa joskus myös ulkonäkö ykkösprioriteettina.
 
Ja jos molemmat natsaa, ääni ja ulkonäkö niin lottovoitto :)

jperala: Ja jos molemmat natsaa, ääni ja ulkonäkö niin lottovoitto :)
 
Ulkonäkö on tärkein, tatsiin tottuu ja sointia löytyy aina sen verran että pärjää.

Kefiiri: Ulkonäkö on tärkein, tatsiin tottuu ja sointia löytyy aina sen verran että pärjää.
 
Tatsi on tärkein, ulkonäköön tottuu ja sointia löytyy aina sen verran että pärjää. Näin.

Maisteri: Onko se sitten kitarallakaan välttämättä aina ykkösprioriteetti? Ei kai minkään instrumentin suhteen voi sanoa että olisi joku ihan selkeä yleinen ykkösprioriteetti soittimen valintaan.
 
Toki saundi ja tatsi ovat usein ne tärkeimmät. Itsellekin kyllä. Ja kyllä se itse asiassa on saundi ollut mulla bassohankintoja määrävänä tekijänä kautta aikain. Thunderbirdin muhkeaan rokkimurinasaundiin aikanaan ihastuin ja semmosen hommasin. Presarin saundia oon digannut myös aina kovasti.
 
Vaan voi sen kepakon ostaa joskus myös ulkonäkö ykkösprioriteettina.
 
Jos lähden ensimmäistä bassoaan ostavan henkilön apumieheksi, en kiinnitä saundiin huomiota niin paljoa kuin moneen muuhun mielestäni tärkeämpään seikkaan aloittelevan bassosankarin kannalta. Tatsi tulee ihan ensimmäisenä mieleen. Jos joku muu sanoo, että saundi on tärkein, sopii mulle. Ei näissä taida totuuksia olla.
 
Kun ostin 7-vuotiaalle pojalleni ensimmäisen basson, riitti, että siitä lähtee suurinpiirteinen vireinen ääni joka puolelta otelautaa. Ainoa kriteeri oli, että se on riittävän pienen kokoinen pienelle pojalle.
 
Mitä kitaraan tulee, siinä saundi mullakin jostain syystä on tärkeämpi tekijä kuin tatsi, joka se kyllä tulee hyvänä kakkosena.

Kiitos kaikille kommenteista, mukavaa, että postaukseni herätti keskustelua.
 
Joku tuolla kuulutteli perään käytetyn hankkimista. Se oli itsellänikin ykkösvaihtoehto, mutta kuume oli niin kova, ettei sopivan osumista kohdalle jaksanut odotella kauempaa. Yhtä Squierin jatsari + Fenderin pikkukomboa meinasin käydä testaamassa, mutta ymmärsin kuitenkin olla menemättä, koska olin ja olen edelleen niin ihastunut presariin :)
 
Kyllähän nuo bassot akustisinakin vähän erilaisilta kuulostaa, mutta sitä en osaa arvioida, kuinka paljon esim. kielet vaikuttaa asiaan. Tatsi oli kuitenkin juuri se seikka, joka oman valintani ratkaisi, vaikka soundiakin yritin kuunnella.
 
Tuota povattua kamarumbaa pyrin välttämään. Jos jossain vaiheessa joutuu tai pääsee johonkin bänditouhuihin mukaan, niin sitten varmaan pitää miettiä vahvistinta. Pyrin välttämään vaihtoehtojen testaamista ainakin parin vuoden ajan :)
 
Kaulojen vääntyminen - tuo vanha (oisko 90-luvulta) Samick näyttää olevan aika ok. Ilmeisesti omassa uudessa bassossa on odotettavissa jonkinlaista elämistä sen vuoksi, että kotona on varmasti erilainen ilman kosteus kuin kaupassa oli.
 
Kuinka kauan muuten basson voi odottaa pitävän vireensä, jos sillä pompottelee vaikkapa puoli tuntia päivässä?

Pöytärumpali:
Kuinka kauan muuten basson voi odottaa pitävän vireensä, jos sillä pompottelee vaikkapa puoli tuntia päivässä?
 
Riippuu soittimesta varmaan, itse katson vireen aina kun lyön tulille niin ei ole tullut testattua kuinka pitkään pitää vireen, säätämistä joutuu tekemään varsin vähän Thumbin kanssa. Itsellä kun viritin on vahvistimessa kiinni koko ajan niin ei vaadi mitään ylimääräistä työtä.

Kuinka kauan muuten basson voi odottaa pitävän vireensä, jos sillä pompottelee vaikkapa puoli tuntia päivässä?
 
Riippuu ihan täysin soittimesta, jotkut vaativat useammin viritystä mutta esimerkiksi mun Warwick tuntuu pitävän vireen todella hyvin vaikka paljon soittaisikin. Nyt talvella kun ilmankosteus sahaa ees taas niin joutuu virittelemään hieman useammin kuin kesällä.

mulla on Epiphonen Viola basso ja kotona pysyy vireessä tosi hyvin, mutta treenikämpällä joutuu aina virittelemään. Ilmeisesti johtuu treeniksen vaihtelevammasta lämpötilasta.

Kyllä se basso kannattaa virittää joka kerta vaikka soittelis kuinka vähän päivässä. Ei ole musta mikään muu kuin olosuhteiden mittari jos basso on epiksessä. Jokainen soitin elää kuitenkin lämpötilan ja kosteuden muutosten mukana.

Pöytärumpali:Joku tuolla kuulutteli perään käytetyn hankkimista. Se oli itsellänikin ykkösvaihtoehto, Kuinka kauan muuten basson voi odottaa pitävän vireensä, jos sillä pompottelee vaikkapa puoli tuntia päivässä?
 
Joskus kiire vie voiton:) Tulee vielä mieleen nuoruusaikojen orkka, jonka basisti reeneissä kehuskeli ettei roadstaria tartte viritellä, aina on kohillaan. Noh, tuli yksi niistä harvoista keikoista, ulkoilmasellainen. Ei ollut Mikon basso enää vireessä, ja siitäkös me leukailtiin jatkossa:) Ja Mikko taisi ottaa vähän rohkaisuakin pullosta ennen keikkaa, se ei mitenkään parantanut suoritusta sillä kertaa, meni kuitenkin jotenkin. Se meitä taisi eniten vituttaa, ja vähän ajan päästä bändi oli telakalla muistakin syistä.

J.Hollström: Kyllä se basso kannattaa virittää joka kerta vaikka soittelis kuinka vähän päivässä. Ei ole musta mikään muu kuin olosuhteiden mittari jos basso on epiksessä. Jokainen soitin elää kuitenkin lämpötilan ja kosteuden muutosten mukana.
 
Tässä ollaan asian ytimessä. Sitä paitsi basson virittäminen on kivaa hommaa, niitä isoja läpysköitä on hauska käännellä. Kitaran virittämisestä en samalla tavalla nauti.

Haeroe: Olen 100% samaa mieltä. Kommunikointi on vaikeaa. Pahoitteluni alkuperäisestä väärinymmärryksestä, joka johtui yhdestä epäselvästi ilmaistusta lauseestani.
 
Kitaraa soittaessasi asia kuitenkin ihan toisin? Miksi?

Kiitos vastauksista, ehkäpä jatkan viritysharjoituksia päivittäin. Harmi, ettei niillä siellä liikkeessä ollut absoluuttisia sävelkorvia tarjouksessa...
 
Sitä paitsi basson virittäminen on kivaa hommaa, niitä isoja läpysköitä on hauska käännellä.
 
Kefiiri on muuten oikeassa. Tajusin samalla, että komeat viritysnupikat on itse asiassa osa basson visuaalisuutta. Suorastaan houkuttelevat kääntelemään. Sama pätee ehkä vielä suuremmassa määrin perheen alle kouluikäisiin :)
 
Ensimmäinen ongelmakin tuli vastaan, sillä huomasin vahvistimen läpi soitellessani, että kaksi korkeinta kieltä kuuluu huonommin kuin kaksi matalaa. Ja tosiaan - niiden alla oleva mikrofoni oli alhaalla, pleksin tasolla, kun taas matalampien kielten alla oleva mikki oli paljon ylempänä.
 
Kyse ei ollut siitä, että se olisi ruuvattu liian alas, sillä ruuvien kannat näyttivät olevan oikealla korkeudella. Matalampien kielten mikki (onko näillä jotain oikeitakin nimiä?) antoi periksi alaspäin painettaessa ja ponkaisi sen jälkeen takaisin ylös ruuvien kantoihin asti. Päättelin, että sen alla on jonkinlainen jousi. Korkeampien kielten mikki ei kuitenkaan tehnyt samalla tavoin. Joko sen jousi on risa tai sitten mikki ottaa pleksin reunaan kiinni eikä pääse ylös. Ratkaisin ongelman longottamalla sitä ylöspäin ruuvarin avulla. Nyt korkeammat kielet kuuluvat paremmin, mutta takaraivossa väijyy ajatus, että avaisin soittimen ja kurkkaisin, miltä siellä pleksin alla näyttää...

Siellä voi yhtä hyvin olla joku vaahtomuovi mikin alla joka ei vaan jaksa nostaa sitä mikkiä, ehkä tällaisissa ratkaisussa se soittimen lähtöhinta näkyy sitten ja joutuu välillä olemaan "luova" :)

Pöytärumpali: Kiitos vastauksista, ehkäpä jatkan viritysharjoituksia päivittäin. Harmi, ettei niillä siellä liikkeessä ollut absoluuttisia sävelkorvia tarjouksessa...
 
Suosittelen virittimen hankintaa. Halvimmat klipsimallset on kympistä alkaen.
 
väijyy ajatus, että avaisin soittimen ja kurkkaisin, miltä siellä pleksin alla näyttää...
 
Ilman muuta kannattaa kurkata ja opiskella mitä se on syönyt. Presari on todella yksinkertainen eikä sen tutkiminen ota paljoa aikaa.

sepisti: Kitaraa soittaessasi asia kuitenkin ihan toisin? Miksi?
 
Näin se on, ja onhan se erikoista. Kaikista niistä bassoista, joita olen soittanut, olen saanut sellaisen saundin ulos, että se jollain lailla kuulostaa siltä, jolta haluankin sen kuulostavan. Huomautettakoon tässä, että en käytä kuin kompuraa ja EQ:ta. Kitarassa sen sijaan käytän saundeja kliinistä klassiseen rokenroll-säröön monenlaisella tyylillä rääkättynä, ja siinä olen päässyt monipuolisimpaan tulokseen yksikelaisilla varustetuilla Fender-tuotteilla.

Kyllähän ne bassot saundaa erilaiselta, sitä vaan hakee aina jokaisesta sen parhaan saundin omaan korvaan. Ja kompensoi soittotatsilla loput.

Joo toi vire on hyvä tsiigaa joka kerta ja viel soiton aikanakin kun puut tuppaa elämään.Täällä ainakin(iso vanha puutalo)joutuu seuraamaan ku kosteus voi heittää 20-85 ja kun en tyhmä spede ole viellä sitä ilmankostutinta saannu studioon hommattua.Niissä taas omat huoltohommelit ettei hometta kerry.
 
Eksyin aiheesta mut hyvin valittu ensibasso.