Bassot ›

jukkajylli: Kelaatko sä tollasia soittaessa? Mä en siis vittuile, enkä provoile, vaan kysyn ihan mielenkiinnosta.
 
Kyllä.
 
Absqua tuossa hyvin sanoiki tuosta kelailusta. Selkäytimestähän se useimmiten tulee sen kummemmin miettimättä.

Yleisesti ottaen äänen pituudesta: kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu ja fraseeraa sen mukaan. Ja monesti genrestä riippumatta huomaan soittavana väliosissa/kertseissä legaatompaa asiaa kun se tuntuu antavan bändin kokonaissoundille tarvittaessa extraa. Dynamiikan ohella tehokas efekti.

absqua: Mä ainakin kelaan, totta vitussa. Tai kelata on vähän väärä sana, mutta sanotaanko näin että nuo fraseeraukselliset teemat on läsnä kun soitan. Joko tietoisuudessa tai siinä just rajan takana intuitiivisella puolella tai molemmissa.
 
Sama. Esimerkiksi jos kitaristi (eli meitsin työllistetymmän tanssibändin snare) soittaa valssissa kakkoselle lyhyen räpsyn ja kolmoselle soivan soinnun, niin oon havainnut että basso kannattaa monesti sammuttaa kakkosen loppuun, jotta kitaran soivalla soinnulla on koko kaista vapaana sen iskun ajan joka se on framilla. Tai kahteen menevissä biiseissä räpsy tulee kakkoselle, niin basso kantsii sammuttaa saman iskun alkuun niin tulee mukava keinuva fiilis.