Bassot ›

Paras basso minkä olen omistanu on itse tehty 5 kielinen neck-thru basso.
Sointi ja soitettavuus onnistui siinä hyvin.
 
Hyvänä kakkosena tulee Warwick Corvette, joka on myös helppo soittoinen ja jossa löytyy sustainia päiviksi.

Mun paras basso on varmaan Aria pro II sb-1000. Sillä oon soittanu kolme kinkkarilevyä 92-94. Ja monta sataa keikkaa monella bändillä. Huoltaa se pitäis. Voivoi.
 
Kerran se oli nojallaan autoa vasten ja kaatu maahan naamalleen. Sitten se auto mun kauhuksi tietysti pakitti sen otelaudan yli. Yks viritystappi väänty..

Parhaita bassoja on ne jotka sopii sen hetkiseen tilanteeseen ja soitettavaan musaan.
 
Itselläni on ollut yli 30 erilaista bassoa, 14:lta eri valmistajalta, on ollut kiinalaista, japanilaista, amerikkalaista, meksikolaista, suomalaista, indonesialaista ja itse paloista kasattuja, vuosilta 1962-2011 melkein kaikista hintaluokista. Tosin mitään yberkallista hifikikotinta ei ole koskaan ollut. Yleensä "paras" on se viimeinen hankinta, mutta myös ne jotka jää aktiiviseen käyttöön, jollei rahallisen tilanteen takia joudu jotakin realisoimaan. Sitäkin on tullut tehtyä.
 
Jos näistä nykyisistä pitäisi valita se paras, niin ilman muuta se on tuo (perussuomalaisissa eniten mölyä aiheuttava) Fender '65 Precision, koska siinä on kaikki ne soittimen ominaisuudet joita minä haen ja sen soundi toimii tämän hetkisen bändini musassa parhaiten. Toivottavasti sitä ei tarvitse hävittää koskaan. Mutta eihän näistä koskaan tiedä.
 
Jos jotain muita parhaita tähän laittaisi, niin ajoittain listalla voisi olla esim. nämä:
- Rickenbacker 4001 '71 (paras soundi rokettiin)
- Music Man Stingray Classic '11 (parhaiten tehty)
- Fender Precision '75 (paras jytinä)
- Fender Jazz Bass '75 (paras jazz kilkatussoundi)
- JV Squier Precision '83 (toisiks paras presari)

Kaikenlaisia Yamahoita, LTD, Aria, Mayones, Warwick bassoja tullu kierräteltyä. Ehdottomasti paras kaikinpuolin on Warwick Streamer Stage 1. Tatsi ja saundi...huhhuh. Warwickit istuu muutenkin omaan käpälään. Music Man stingray oli ok kuuloinen mutta ei napannu. Aria pro 2 tais olla akustiselta saundiltaan vahvin mutta ei sekään iskeny muuten. Yamahan rbx sarja on perus halpisbassoista ehdottomasti paras ollu mulle, edelleen yks löytyy.

Ensimmäinen kunnon soittimeni oli 98 Corvette STD. Se lähti maailmalle vasta viime vuonna osana Yamaha BB2024X:n rahoittamispyrkimyksiä. Se onkin sitten paras. Välillä Warren rinnalla oli Ltdn 204, JAK presari (erittäin hyvä soitin, snif.), MPUbacker ja nykyisellään Markon tekemä Wal-versiointi.
 
Tuo Jammu on soinniltaan ja kaikkinaiselta laadultaan ylivoimainen. Yhtä hyviä on tullut vastaan, mutta luonteeltaan tuo Jammu on nykybändiin ja pääni sisäiseen soundimielikuvaan ihan täydellinen, joten säästää rahaa rajoittamalla kaasunpainetta koko ajan. Ihana.

Hinta/laatu/hupisuhteeltaan G&L:n Ribuli-sarjan L-2000 ollut soitin mieluisimmasta päästä. Muista soittimista Musarin Bongot oli vakuuttavia esityksiä kaikin puolin, mikä tosin ihan ymmärrettävääkin hintaluokan huomioiden. Kuitenkin ehkä aavistuksen liian hifiä olemukseltaan meikäläisen makuun, vaikka noin muutoin varsin lyömättömiä soittimia olivat kaikkeen modulaatiosukkailuun ja lottoiluun. Rahalla ja hevosella kyllä pääsee, mutta ei se onni välttämättä löydy pelkkää pengaria tiskiin latomalla.

Gibson Thunderbird.
 
Parempaa saundia ja tatsia ei oo löytyny. Eikä varmasti löydykään, vaikka kuinka hakemalla hakisin. Enkä kummemmin oo toki etsinytkään, koska ton kanssa ekasta sekunnista fiilis oli "that's it. this rocks.". Ei oo mihkään muuttunu fiilis 10v. aikana.
 
Ton rinnalla on ollut vararitsoina lähinnä vaan muutaman sadan "ihan ok" beissejä. Ei oo tullu hommattua toista "kunnon beissiä". Ei siis juuri ole omistuskokemusta muista oikeista laatupeleistä, mutta onhan kaikenlaista tullu liikkeissä/tutuilla kokeiltua.
 
Hyvän Presarin saundi on aina miellyttäny myös kovasti. Totiset ostoaikeet on aina kuiten kaatunu liian hankalaan paksuhkoon kaulaan. Toi TB:n tikku kun on niin mukava ja ku siihen on niin tottunu. Noh, syksyllä vihdoin repäisin ja hommasin JV Squier Presarin. Kaula ei oo niitä tympeimpiä presariprofiileja, niin tolla jo ihan soitteleekin. Totutteluahan se vähän vieläkin on. Kokonaisuutena todella mainio ja soiva peli.

Oma paras bassoni oli ensimmäinen Fender '51 presari. Ostin sen opiskeluaikoina kesätyörahoilla Kitarapajalta. Basso oli japanissa tehty joskus 90-luvulla. Varmasti sen jälkeen on ollut parempiakin bassoja noin teknisessä mielessä tms, mutta tossa bassossa oli jotain. Jopa öisin herätessä saattoi käydä tarkastamassa, että onhan basso tallessa.
 
Sitten tuli muusikoiden.netin perkele ja loputon kamarumba :D

aho: Oma paras bassoni oli ensimmäinen Fender '51 presari. Ostin sen opiskeluaikoina kesätyörahoilla Kitarapajalta. Basso oli japanissa tehty joskus 90-luvulla. Varmasti sen jälkeen on ollut parempiakin bassoja noin teknisessä mielessä tms, mutta tossa bassossa oli jotain. Jopa öisin herätessä saattoi käydä tarkastamassa, että onhan basso tallessa.
 
Sitten tuli muusikoiden.netin perkele ja loputon kamarumba :D
 
Eiköhän se soundillisesti paras bassoni ole tuo SR4 -79. Ehkä käytännöllisesti ja soitannollisesti paras on tuo SR5.
 
MPUWal oli mainio peli.
 
Yhtään presaria/telebassoa ei itselläni ole yhtään ikävä. E: Ni, ei yhtään!
 
Kamarumba on kieltämättä loputon. mNet on kyllä.

Paras basso on ehdottomasti Sandbergin California VM. Täytyy jopa tunnustaa, että siinä oli asetukset ja kielet suoriltaan niin hyvässä kondiksessa, että oon pari vuotta soittanut säätämättä ja vaihtamatta sen enempää. Nyt on tosin kielten vaihto edessä ja samalla kaulan säädöt kohdalleen.
 
Tulevasta lyhytskaalaisesta toivon uutta parasta bassoani, koska tajusin, että vinojen käsien takia basson soitto on helvetin hankalaa (10 vuotta kesti tajuta). Toivottavasti neljä tuumaa lyhyempi mensuuri helpottaa...

Mulla ei ole kuin yksi joten se on paras bassoni ;D
 
Yamahan BB404 on muistaakseni tuon malli ja ostin sen Musafasun sellaisesta keräily-poistomyynnistä useampi vuosi sitten.
 
Siis tällänen samanlainen (ei oma kuva)
 
http://medias.audiofanzine.com/imag … mal/yamaha-bb404-natural-297465.jpg

Morriksella lähettiin vuonna76 ja rokki oli kova sana, humpat laivat koettiin monenlaista beissiä messissä nyt 2015 ympäri tultiin ja rokken rollia taas soitellaan ja riku tuntuu soivan aika lailla hyvin.

Statuksesta oon nyt tykännyt syistä että:
- on kevyt
- kaula, otelauta ja nauhatyö on moitteeton eikä liikahtele mihinkään säiden mukana
- pitää vireen vuodesta toiseen
- on jotain muuta kuin perusfenderi. Aina joku kysyy että mikäs tuo on.

Basismi: Statuksesta oon nyt tykännyt syistä että:
- on kevyt
- kaula, otelauta ja nauhatyö on moitteeton eikä liikahtele mihinkään säiden mukana
- pitää vireen vuodesta toiseen
- on jotain muuta kuin perusfenderi. Aina joku kysyy että mikäs tuo on.
 
Mulla on kyllä käynyt niin, että kun Fenderin jazzarilla on keikoilla soittanut, niin todella usein on tultu kyselemään että mikäs fenkku toi on, onko jenkki ja stankku tai joku vintage jne.
 
Niin että kyllä ne "perusfenderitkin" jengiä kiinnostaa. :)

Kokonaisuudessaan mun näppien kautta on mennyt ehkä kymmenisen bassoa. Eli otanta ei ole kovin suuri. Tähän mennessä miellyttävin torrakko on ollut Fernandesin presari vuodelta 1977. Tuskin sen hääppöisempi olisi saman ikäinen aito asiakaan. Tiedä häntä, en kuitenkaan viitti paria tonnia laittaa vaan testatakseni asian.

Multa melko usein tullu joku bändisoittoa harrastava tai muuten vaan livemusasta vähän enemmän ymmärtävä yleisön edustaja (useimmiten siis ei-basisti) kyseleen, että "mikäs se tuo komee, jännän muotonen basso olikaan?". Ja käytännössä aina myös sitte samalla saundiin liittyvää juttua heittää tyyliin "olipa hyvä saundi, harvoin bassoa erottaa ihan noin mukavasti".
 
Noissa tilanteissa oikein mukava fiilis, ettei ihan olekaan ihansamamilläbassolla/eisitäkukaanerota (paitsi bassokamarunkkarit) -meininki. Vahavistaa fillinkiä, notta eiköhän tässä sitte justiin aivan oikialla kirveheellä huirota!

jukkajylli: Mun paras basso on varmaan Aria pro II sb-1000. Sillä oon soittanu kolme kinkkarilevyä 92-94. Ja monta sataa keikkaa monella bändillä. Huoltaa se pitäis. Voivoi.
 
Kerran se oli nojallaan autoa vasten ja kaatu maahan naamalleen. Sitten se auto mun kauhuksi tietysti pakitti sen otelaudan yli. Yks viritystappi väänty..
 
25.2. Mennessä pitäisi saada kondikseen. Onhan se hyvä tekosyy huoltaa paras basso!. Ei kehtaa thunderbirdillä mennä tavan DVD-julkkaria jyystämään. Se on se nostalgia ja känisevä läpitunkeva soundi.

Presari ja Warwickin Corvette on mun parhaat. Ne olen säilyttänyt, muut myynyt veke.

jperala: Ibanez bassoja ollut useita, BTB400 qm ja SR700 esim, squier myös tuttu. Tällä hetkellä Yamaha TRBX504 ja taitaa olla myöskin paras tähän asti. Kaulaprofiili just eikä melkein ja hyvät sähköt soittimessa, hinta/laatu suhde erittäin hyvä.
 
Mutta makuasioita nämäkin, mikä hyvä itselle voi toiselle olla se huonoin mahdollinen.
 
Ihan kuvan kanssa :)
 
http://esory.kuvat.fi/kuvat/Bassot/AKD_1486.JPG

Nykyinen eli Ibanez GSR200L