Bassot ›

absqua: Kirkassoundista bassoa jos kaipaa niin väittäisin että hyvä lähtökohta instrumentista riippumatta on tuoreet roundwound-kielet, tonet auki ja styrkkarista bassoa vähän leikaten. The Whon vanhat livetallenteet esmes on hyvää matskua kirkkas bassosoundi-teeman omaksumiseen.
 
Komppia tuelta.
 
Mieluiten stainless-roundit. Munsta.
 
Myös vahvari vaikuttaa kovasti. Tollaista "kitaramaista" soundia saa ainakin vanhoista traceista, eiköhän uusista. Warren kaapeista en oo saanu tollaista kovin hyvin, jenkkihartkesta on lähtenyt jne.
 
Pääasiassa uskon, että auttavasti tollaisen saundin saa ruuvaamalla vaffarista kuin vaffarista. Alapäätä veks, yläpäätä ja keskiääniä lisää.

Plekulla vielä kun kauhoo menemään niin saa vähän sellaista ekstra zing zingiä siihen soundiin.

absqua: Plekulla vielä kun kauhoo menemään niin saa vähän sellaista ekstra zing zingiä siihen soundiin.
 
True dat.
 
Jos sellaista kitaramaista saundia hakee niin pleku on munsta aika tarpeellinen. Sormilla tollaista soundia saa aika vähän. Voi niitä kieliä hakata otelautaa vasten, mut munsta eri soundi.

hollstro: Esim tässä bassossa on runko tety niin että bodyn pinnta on viilutettu ja varsnainen runkopuu ei ole leppää vaan jotain muuta materiaalia. Siksi siinä tuo sunburstin musta maalaus peittää tuon viisteen kokonaan. Samoin kaularaudan päällä on levy, jota ei tietenkään ole Fendereissä, mutta valmistuksen kannalta tuo ratkaisu on paljon helpompi. Viritinkoneet on ohkaisemmilla tapeilla ja ovat sen ajan Japanilaista budjetikamaa jne, jne. Ei se huono soitin ole, mutta ei kuitenkaan ole esikuvansa veroinen. Tuosta saat 250 - 350 €, vastavan ikäinen Fender Jazz Bass on kymmenen kertaa arvokkaampi. Sekin kertoo jotain laadusta, ei soittajat pelkästä nimestä noin paljoa enemmän maksa.
 
No nyt kun sanoit, niin maalatusta on vaikea sanoa. Netistä löytyi todella vähän tietoa ko. mallista.
Runko taitaakin olla Saarnia, eikä Leppää. Mistään viiluttamisesta yms. ei löytynyt sanaakaan.
Noista metalliosista en osaa sanoa.
Pyh. No en tuolla hinnalla luopuisi kyllä tästä soittimesta. Aika paljon saa lisää pistää, jotta edes käytettynä
yhtä hyvän basson saa hankittua. Jos tosiaan tämän rahallinen arvo on jotain 300e luokkaa, eipä ainakaan pelota sitten käyttää sitä. Tuosta kyllä näkeekin päällepäin, että on soitettu PALJON.
 
Jos pääset Hollstro joskus tällaista kokeilemaan, niin ehkä huomaat ettei nämä niin huonoja soittimia
ole, kuin minkälainen kuva sinulla on. Tai sitten sulla on rima todella korkealla.
Tässä alkaa vaan ihmetyttämään kovasti, miksi _varakas_ammattimuusikko_ ostaisi työkalukseen tuollaisen 'ritsan'. (Tiedän nimittäin 100% tuon basson historian)
 
Ja kai se pitää sitten pistää hiljaiseen hakuun myös tuommoinen Fenderin aito JazzBass.
Tuommoinen voikin sitten jo olla hiukan vaikeampi löytää..

No mutta takaisin asiaan..
 
Esa H: Sandberg PM4 ja siihen kiinni Rotosoundin Swingbass - rosterikielet. Soundi on erittäin raikas.
 
Noita Sandbergeja olen hiukan katsellutkin. Toisaalta mulla ei ole kokemuksia humbucker-mikeistä bassoissa.
vai onkos noissa vaan kaksi yksikelaista vierekkäin? vai..?
Tuoltahan saa käsittääkseni myös tilattua oman maun mukaisen custom-mallin. Tällöin mm. kaulan saisi samalla profiililla kuin Jazzoissa on, mikeistä yms. voisi laittaa toiveita ja värityksen voisi valita itse.
Toisaalta kyseessä on sitten uusi soitin..
 
pekezu: Komppia tuelta.
 
Mieluiten stainless-roundit. Munsta.
 
Myös vahvari vaikuttaa kovasti. Tollaista "kitaramaista" soundia saa ainakin vanhoista traceista, eiköhän uusista. Warren kaapeista en oo saanu tollaista kovin hyvin, jenkkihartkesta on lähtenyt jne.
 
Pääasiassa uskon, että auttavasti tollaisen saundin saa ruuvaamalla vaffarista kuin vaffarista. Alapäätä veks, yläpäätä ja keskiääniä lisää.
 

 
pekezu: True dat.
 
Jos sellaista kitaramaista saundia hakee niin pleku on munsta aika tarpeellinen. Sormilla tollaista soundia saa aika vähän. Voi niitä kieliä hakata otelautaa vasten, mut munsta eri soundi.
 
Onhan tuota vaffaria jo ruuvailtu. Kieliä kävin tänään paikallisesta musiikkiliikkeestä tiedustelemassa, ei löytynyt. Tänään sitten muista liikkeistä kyselemään.
 
On totta, että plektra on melkeinpä pakollinen. Itseltä ei oikein nuo plektratekniikat luonnistu, joten sormilla mennään. Kyllä sitä sormilla soittaessakin saa riittävästi sitä selkeyttä siihen soundiin, esim. Harriskin soittelee sormilla. Enkä edes tavoittele mitään ääripäitä.
Voi ehkä kuulostaa hölmöltä basistin halutessa yläpäätä soundiin ja keskialuetta pois. Luulisi, että basson soundissa juuri haettaisiin ala- ja keskirekisteriä. Tuo vaan tuppaa tekemään soundista jotenkin tunkkaisen ja harmaan. emti.

Bassholic: No nyt kun sanoit, niin maalatusta on vaikea sanoa. Netistä löytyi todella vähän tietoa ko. mallista.
Runko taitaakin olla Saarnia, eikä Leppää. Mistään viiluttamisesta yms. ei löytynyt sanaakaan.
Noista metalliosista en osaa sanoa.
Pyh. No en tuolla hinnalla luopuisi kyllä tästä soittimesta. Aika paljon saa lisää pistää, jotta edes käytettynä
yhtä hyvän basson saa hankittua. Jos tosiaan tämän rahallinen arvo on jotain 300e luokkaa, eipä ainakaan pelota sitten käyttää sitä. Tuosta kyllä näkeekin päällepäin, että on soitettu PALJON.
 
Jos pääset Hollstro joskus tällaista kokeilemaan, niin ehkä huomaat ettei nämä niin huonoja soittimia
ole, kuin minkälainen kuva sinulla on. Tai sitten sulla on rima todella korkealla.
Tässä alkaa vaan ihmetyttämään kovasti, miksi _varakas_ammattimuusikko_ ostaisi työkalukseen tuollaisen 'ritsan'. (Tiedän nimittäin 100% tuon basson historian)
 
Ja kai se pitää sitten pistää hiljaiseen hakuun myös tuommoinen Fenderin aito JazzBass.
Tuommoinen voikin sitten jo olla hiukan vaikeampi löytää..
 
Kuuleppas, mie olen noilla soittanut jo silloin kun ne oli uusia, ja monen montaa on niitä tullut soitettua. En ole niitä huonoksi koskaan sanonut. Oli ne nuorena soittajana unelmavehkeitä kun piti koittaa pärjätä huonoilla vahvistimilla ja Höfnerin President-bassolla. Sittemmin minulla oli vuosia Ibanezin Les Paul kopiobasso ja myös Aria:n SB1000, kuin myös Ibanezin Roadster RS 900, ensimmäisiä todella kovia Ibanezeja vuodelta 1979. Sen ostin uutena. Kehityskaari meni alkuaikojen Warwickista (1993-vuoden malli) vuoden 1973 Fenderin Jazz Bassoon ja Musarin Stingrayhin, joka mulla on vieläkin jäjellä. Tällä yritän selittää että perspektiiviä pitäisi jonkun verran olla. Nytkin on 13 bassoa tallissa, josta yksi on Ibanez, toki tuo RS 900.

Bassholic: Tässä alkaa vaan ihmetyttämään kovasti, miksi _varakas_ammattimuusikko_ ostaisi työkalukseen tuollaisen 'ritsan'.
 
Miksi se sitten on luopunut siitä jos ei oo rahasta kiinni ja on mahti peli?

Bassholic:
Tässä alkaa vaan ihmetyttämään kovasti, miksi _varakas_ammattimuusikko_ ostaisi työkalukseen tuollaisen 'ritsan'. (Tiedän nimittäin 100% tuon basson historian)
 
.
 
Hei, tuo ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan, vaan realistinen pitkään kokemukseen perustuva arvio bassosi arvosta ja laadusta. Take it easy.

J.Hollström: Miksi se sitten on luopunut siitä jos ei oo rahasta kiinni ja on mahti peli?
 
Noh, ei ole enää elävien kirjoissa tämä henkilö. Tästä syystä oikeastaan tuo soitin on minulle päätynytkin.
 
Teijo K.: Hei, tuo ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan, vaan realistinen pitkään kokemukseen perustuva arvio bassosi arvosta ja laadusta. Take it easy.
 
Ymmärrän kyllä. En vain ymmärrä, miksi tuo basso poljetaan niin maahan. Ei se niin huono ole, joskaan ei ehkä niin hyväkään. Olen itsekin kokeillut kaiken maailman HarleyBentoneite, Ekoja ja uusia Ibanezin halpiksia, ja ne ei ole mitään verrattuna (edes) tuohon, vaikka hinta ehkä suunnilleen sama. Eli sanoisin että kyseessä on n. keskivertosoitin. No te olette tietenkin eri mieltä.
 
Pakkohan sitä nyt puolustaa, kun ainoa ja ensimmäinen bassoni kyseessä. Tuo basso on minulle tietynlainen ikoni (liittyen ed. omistajaan), ja juuri tuo basso aloitti kohdallani koko bassonsoiton. Kyllä minä varmaan jossain vaiheessa putoan takaisin maan pinnalle, mutta sittenpä tullaankin kovaa ja korkealta.
 
Pahoittelen, että tämä ketju on osaltani mennyt hiukan rumaksi.

hollstro: Kuuleppas, mie olen noilla soittanut jo silloin kun ne oli uusia, ja monen montaa on niitä tullut soitettua. En ole niitä huonoksi koskaan sanonut. Oli ne nuorena soittajana unelmavehkeitä kun piti koittaa pärjätä huonoilla vahvistimilla ja Höfnerin President-bassolla. Sittemmin minulla oli vuosia Ibanezin Les Paul kopiobasso ja myös Aria:n SB1000, kuin myös Ibanezin Roadster RS 900, ensimmäisiä todella kovia Ibanezeja vuodelta 1979. Sen ostin uutena. Kehityskaari meni alkuaikojen Warwickista (1993-vuoden malli) vuoden 1973 Fenderin Jazz Bassoon ja Musarin Stingrayhin, joka mulla on vieläkin jäjellä. Tällä yritän selittää että perspektiiviä pitäisi jonkun verran olla. Nytkin on 13 bassoa tallissa, josta yksi on Ibanez, toki tuo RS 900.
 
Homma selvä. Tunnut tietävän mistä puhut, ainakin sulla löytyy kokemusta.
Ja juurihan hakuit nuo bassot aivan maanrakoon? Mutta ei siitä sen enempää. Annetaan olla. Sovitaan sitten molemmat niin, että tuo ritsa joutaa roskakoriin.
Jatka sinä omia juttujasi, minä alan etsimään noita oikeita soittimia. Tai siirryn suosiolla muiden harrastusten pariin.

Bassholic: Homma selvä. Tunnut tietävän mistä puhut, ainakin sulla löytyy kokemusta.
Ja juurihan hakuit nuo bassot aivan maanrakoon? Mutta ei siitä sen enempää. Annetaan olla. Sovitaan sitten molemmat niin, että tuo ritsa joutaa roskakoriin.
Jatka sinä omia juttujasi, minä alan etsimään noita oikeita soittimia. Tai siirryn suosiolla muiden harrastusten pariin.
 
Ei kannata vetää hernettä nenään! Tulihan tässä jo jotain ajatuksia tosta soundin kirkastamisestakin. Eikä mun ymmärtääkseni kukaan sun soitintasi maan rakoon lytännyt, korkeintaan asetti sen oikeaan perspektiiviin niin sanoakseni. Sitäpaitsi jos sä itse pidät siitä soittimestasi ja se täyttää sille asettamasi vaatimukset, niin siinä vaiheessa on ihan se ja sama mitä joku muu siitä vehkeestä tuumailee, eikö vain?

Bassholic: Onko noin?? Ei ainakaan tuo omani ole millään muotoa 'halpiskamaa'. Täysin samanlainen kuin vastaavat Fenderit. Itse en ainakaan ole mitään eroa huomannut, kun olen niitä hypistellyt. Ja kyllä tuosta huomaa että on viimeisen päälle tehty, viimeistelyä myöten huippuluokkaa.
 
Tuossa on kaiketi aito '69 Jazz:
http://www.oldenburger-music-statio … ender-Jazz-Bass-1969%20sunburst.htm
 
Ja tässä Ibanez kopio:
http://www.chucke.com/guitars/2365B.jpg
 
On noissa melkoinen ero ainakin ulkonäössä, saundeista jne. en osaa sanoa, kun ei ole kokemusta.

absqua: Ei kannata vetää hernettä nenään! Tulihan tässä jo jotain ajatuksia tosta soundin kirkastamisestakin. Eikä mun ymmärtääkseni kukaan sun soitintasi maan rakoon lytännyt, korkeintaan asetti sen oikeaan perspektiiviin niin sanoakseni. Sitäpaitsi jos sä itse pidät siitä soittimestasi ja se täyttää sille asettamasi vaatimukset, niin siinä vaiheessa on ihan se ja sama mitä joku muu siitä vehkeestä tuumailee, eikö vain?
 
No, tässäkin tapauksessa varmaan pätee klassinen sanonta suomalaisista: Naista saa hakkua mutta autoa (tässä tapauksessa kitaraa) ei. ;)
 
No siis.. Osut aika lailla asian ytimeen. Tuo on muotoilultaan oikein passeli soitin minulle. Kaulan pyöreä profiili istuu mukavasti käteen ja lyhyehkö skaala helpottaa soittoa. Tästä syystä en ole aikaisemmin edes muita bassoja miettinyt. Nyt toisaalta "tietoisuus paremmasta" pistää miettimään uusia vaihtoehtoja.
Nuo Sandbergit voisivat olla alkuun hyviä, niitä kun pystyy customoida omien mieltymysten mukaan aika hyvin. Ja lukemani mukaan ihan laadukkaita soittimia. Fenderin löytäminen voipi olla jo melko hankalaa.
 
Nyt on uudet teräksiset roundwoundit vaihdettu, vaikkei edelliset vielä kovin vanhat ollukaan. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Ne vanhat oli mitä lie nikkeli kieliä, todella tukkoinen soundi näihin verrattuna. Saa tuosta vahvistimestakin ihan kelpo soundin ruuvattua, vaikka olen toisaalta paremmillakin soittanut.
Plektra auttaa paljon, niinkuin tuossa aiemmin sanottiinkin. Jaksaisi vaan opetella sillä soittamaan..

Nuo Sandbergit voisivat olla alkuun hyviä, niitä kun pystyy customoida omien mieltymysten mukaan aika hyvin. Ja lukemani mukaan ihan laadukkaita soittimia. Fenderin löytäminen voipi olla jo melko hankalaa.
 
Ei noi Sandbergit kyllä kalpene tippaakaan hintavimpiin(kaan) fendereihin verrattuna. Eiköhän noita Fendereitä ole aikas helppo löytää ja ei se fender merkki lavassa sitä tarkoita, että ne mitään taiaomaisia pelejä on. Mehikon fenderit ei varmaan milläänlailla ole sen kummempia soittimia kuin monet "halpakopiot". Tässä keskustelussa toki tarkoitetaan varmaan nimenomaan ameriikan pelejä.

Noita Sandbergeja olen hiukan katsellutkin. Toisaalta mulla ei ole kokemuksia humbucker-mikeistä bassoissa.
vai onkos noissa vaan kaksi yksikelaista vierekkäin? vai..?
Tuoltahan saa käsittääkseni myös tilattua oman maun mukaisen custom-mallin. Tällöin mm. kaulan saisi samalla profiililla kuin Jazzoissa on, mikeistä yms. voisi laittaa toiveita ja värityksen voisi valita itse.
Toisaalta kyseessä on sitten uusi soitin..
ti.
 
PM4:ssa on P-tyyppinen etumikki ja tallamikkinä on humppari, mitä ei voi jakaa. Saundi rosterikielillä on todella kirkas ja metallinen. En pidä tuollaisesta kirkkaasta kilinästä. Vaihdoin erilaiset kielet ja vehje alkoi toimimaan niin kuin halusin.

Danny_fox: Ei noi Sandbergit kyllä kalpene tippaakaan hintavimpiin(kaan) fendereihin verrattuna. Eiköhän noita Fendereitä ole aikas helppo löytää ja ei se fender merkki lavassa sitä tarkoita, että ne mitään taiaomaisia pelejä on. Mehikon fenderit ei varmaan milläänlailla ole sen kummempia soittimia kuin monet "halpakopiot". Tässä keskustelussa toki tarkoitetaan varmaan nimenomaan ameriikan pelejä.
 
Ameerican juurikin. Ja uusiahan (Fendereitä) saa kaupasta, ne ei minua kiinnosta. Mieluummin joku vanhempi, esim. 70-luvun soitin, niissä on sitä tietynlaista hohtoa. Ei ne ehkä mitään taianomaisia pelejä ole, mutta kyllä se merkki siinä lavassa tietynlaisesta laadusta kertoo.
 
Esa H: PM4:ssa on P-tyyppinen etumikki ja tallamikkinä on humppari, mitä ei voi jakaa. Saundi rosterikielillä on todella kirkas ja metallinen. En pidä tuollaisesta kirkkaasta kilinästä. Vaihdoin erilaiset kielet ja vehje alkoi toimimaan niin kuin halusin.
 
No tuohan kuulostaa juuri siltä mitä haen. Minkähän tyyppinen tuo JM4 malli mahtaa olla? Vai onko tuolla P-mikillä ratkaiseva merkitys tuossa kuvaamassasi soundissa. Omaan silmään istuu paremmin tuo Jazz mallin basso. Jotain sanottavaa tosta humbuckerista? Sandberg ilmeisesti tekee itse omat mikkinsä.
Lähinnä siksi kyselen, kun tällä hetkellä mulla on bassosta säädöt niin, että tone kokonaan auki, tallamikki täysillä ja etumikistä vain sen verran volaa, niin se tuo hiukan syvyyttä.

Bassholic: Ameerican juurikin. Ja uusiahan (Fendereitä) saa kaupasta, ne ei minua kiinnosta. Mieluummin joku vanhempi, esim. 70-luvun soitin, niissä on sitä tietynlaista hohtoa. Ei ne ehkä mitään taianomaisia pelejä ole, mutta kyllä se merkki siinä lavassa tietynlaisesta laadusta kertoo.
 
http://www.kitarapaja.com/pics/bfjbasssb741.jpg
 
Siinä ois. 3400€ Kitarapajalla. Kova on pyynti mutta siisti on pelikin.

....Olen itsekin kokeillut kaiken maailman HarleyBentoneite, Ekoja ja uusia Ibanezin halpiksia...
 
Eko on tehnyt todella hyviäkin soittimia... Itselläni on kaksi Ekon tehtailla tehtyä bassoa (toinen tehty Vox:ille lisenssinä, toinen on Eko:n oma malli).

No tuohan kuulostaa juuri siltä mitä haen. Minkähän tyyppinen tuo JM4 malli mahtaa olla? Vai onko tuolla P-mikillä ratkaiseva merkitys tuossa kuvaamassasi soundissa. Omaan silmään istuu paremmin tuo Jazz mallin basso. Jotain sanottavaa tosta humbuckerista? Sandberg ilmeisesti tekee itse omat mikkinsä.
Lähinnä siksi kyselen, kun tällä hetkellä mulla on bassosta säädöt niin, että tone kokonaan auki, tallamikki täysillä ja etumikistä vain sen verran volaa, niin se tuo hiukan syvyyttä.
 
Ei ole JM4:stä havaintoa tai kokemusta. Rostereilla saundi on sietämättömän kimakka kummallakin mikillä. Tallahumpparilla ääni on luonnollisesti kierämpi.

Bassholic: Noniin, nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että voisi soittovälineitä hieman päivittää.
Suositelkaapas kokeneemmat sähköbassoa, jossa olisi mahdollisimman kirkas ja selkeä soundi. Lyhytskaalainen, ihan vain soitettavuuden vuoksi. On sen verta pienehkö kätönen, ettei oikeen pitkäskaalaseen istu. Aktiivi/passivi?? Ei merkitystä. ..aktiivi? Nelikielinen ja mahdollisimman helppo soittoinen.
Luotan tässä siihen, että jokaisesta bassosta saa riittävästi sitä alapäätä. Vai saako?
 
Ongelma on, että pitäisi saada kirkas ja selkeä perussoundi. Semmoinen hyvin kitaramainen. Eikös nää kitarasoittimia olekin? Yläpäätä paljon ja alapäätä sopivasti. Vahvistimesta saa kyllä ruuvattua sitä alapäätä riittävästi, mutta yläpään osalta alkaa itsellä loppua säädöt kesken. Tottakai se suurin syy voi olla vahvistimessakin. Itse en oikein tuosta keskirekisteristä tykkää, se kun tuppaa tekemään soundista jotenkin.. tunkkaisen.. semmoisen tuhnun, jotenkin mitäänsanomattoman ja harmaan.
 
Laitetaan tähän vielä tuo nykyinen kokoonpano, saa kirjoittaa mitä mieleen tulee. Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita!
 
Basso: Ibanezin Jazz Bass-kopio vuodelta -74, passiivi, DiMarzion mikit
Vahvistin: Warwick Profet 5.1, niitä ensimmäisiä, 500W
Kaapit: Warwickin 1x15 ja 2x12, 400W
 
Ehkä hieman erikoinen yhdistelmä, tullut itselle jokseenkin puolivahingossa sen enempää suunnittelematta ja erilaisia teitä pitkin.
 
Hyvä basso tuo on, lapa jäähän vintage-jengi. Kokeilepa seuraavaa: hanki jostain kokeiluun Bossin SD-1 Super Overdrive tai sit se bassomalli siitä. Väännä SD-1:stä levelit täysille ja drivea vähän, silloin se ei juuri särötä, mutta tuo sitä kitaramaisuutta ja soivuutta. Hoida sit eq:lla loput. Mä lähtisin kokeilemaan tuollaistakin tapaa tässä soundinmetsästyksessä.