Bassot ›

Kasi. Tiukka kasi.

Isotalo: Miten tuo sana genre taipuu...?
 
Tyylilaji, tyylilajin, tyylilajien, tyylilajeissa, tyylilajeihin....

Tyylitajua voi kehittää äänittämällä omaa soittoa. Jos seuraavana päivänä tallenne kuulostaa ns. happamalta, ei osunut, särähtää paikoin korvaan, tuli vedettyä johonkin tahtiin vähän liikaa/liian vähän nuotteja jne. jne. on varmaan syytä soittaa jotenkin toisin.
 
Ja jos tuntui omasta mielestä menevän puikkoihin, anna tallenne kaverille ja kysy häneltä mielipidettä. Voi ollakin, ettei sitten loppujen lopuksi mennytkään ihan tyylillä.

pekezu: Tyylitajun ruotiminen on niin monisäikeinen juttu, että sen täydellinen saavuttaminen lie jää monelta puolitiehen. Lopulta myös subjektiiviset näkemykset vaikuttaa, mutta tiettyjä yleisesti tyylitajuksi laskettavia seikkojakin soittoon liittyy. Paras tapa yrittää kehittää tätä on kuunnella omasta mielestä tyylitajulla soitettuja juttuja ja pohtia, miksi niissä on hyvää tyylitajua.
 
Mun mielestäni tyylitaju on subjektiivinen käsite, jolla voi ilmaista mikä on hyvää ja mikä ei, kyseisen henkilön mielestä.
Toki sen perustekniikan pitää olla hallussa ja soittotaitojen kehittynyt, jotta voisi itseään ilmaista niin kuin haluaa, mutta lopulta joillakin vaan on sitä tyylitajua enemmän kuin muilla.
 
Sen lisäksi riippuu aina siitä millainen soittaja ja kuulija kohtaavat. Kyllähän tuolla on paljon ihmisiä joilla on tyylitajua hyvän musan suhteen, mutta eivät itse osaa soittaa.

Mun ajatus on, että tyylitajuisella soittajalla on näkymys soitettavan biisin hengestä ja mikä on sen oman soittimen osuus. Jopa ennen kuin on soittanut ääntäkään. Tietysti myös kyky kuunnella muita ja mukautua siihen mitä muut soittaa. Tyylitajua voi olla ennen kuin on tekniset valmiudet toteuttaa sitä.
 
Harjoittelulla ensisijaisesti kehitetään valmiuksia toteuttaa tyylitajua, mutta tietysti siinä sivussa kokemuksen myötä myös tyylitaju kasvaa. Sanoisin, että tyylitaju kasvaa eniten kuuntelemalla.

Onko se sitten tyylitajuista, jos soittaa rokkia samalla tavalla kuin 90% muistakin basisteista soittaa rokkia, vai onko se vain matkimista? Ei sillä että itse olisin koskaan tuonut minkääntyyliseen musaan mitään uutta mitä olen soittanut, mutta. Oliko Pastorius tyylitajuinen soittaja Weather Reportissa kun se veteli ihan eri tavalla kuin kukaan muu oli koskaan soitellut? Tai James Jamerson? Sekin veteli ihan eri tavalla kuin muut ennen. En kyllä osaa sanoa mitä tyylitaju mielestäni on, mutta mielestäni se ei ole muiden kopioimista. Tai kopioimisen yrittämistä.

No vaikka itellä tyylitajua ei nyt pahemmin ole ni bändisoitossa se oma tyyli kehittyy kyllä.

Teijo K.: Onko se sitten tyylitajuista, jos soittaa rokkia samalla tavalla kuin 90% muistakin basisteista soittaa rokkia, vai onko se vain matkimista? Ei sillä että itse olisin koskaan tuonut minkääntyyliseen musaan mitään uutta mitä olen soittanut, mutta. Oliko Pastorius tyylitajuinen soittaja Weather Reportissa kun se veteli ihan eri tavalla kuin kukaan muu oli koskaan soitellut? Tai James Jamerson? Sekin veteli ihan eri tavalla kuin muut ennen. En kyllä osaa sanoa mitä tyylitaju mielestäni on, mutta mielestäni se ei ole muiden kopioimista. Tai kopioimisen yrittämistä.
 
Mulla on sellanen käsitys että vaikka yrittäisi matkia jotain tiettyä soittajaa tai juttua niin ikinä ei pääse 100% samanlaiseen suoritukseen. Jokainen soittaja kuulostaa kuitenkin aina hiukan erilaiselta kuin muut. Sitten kun on matkinut tarpeeksi paljon erilaisia juttuja niin niistä muotoutuu pikkuhiljaa se oma tyyli.
 
Pastorius on varmaan jakanut mieleipiteitä aika rankasti aikanaan. Ehkä jonkun mielestä se ei ole ollut kovin tyylikäs soittaja. Itse arvostan Jacoa kovasti soittajana ja muusikkona mutta en mä yritä matkia hänen tyyliään jos soitan esim. kantria. Siihen musaan mulla on ihan erilaiset ihanteet. Tai jos vetää vaik jotai rokkia. Kaulamikkiä ja botnea kehiin. jne.

chief: Mulla on sellanen käsitys että vaikka yrittäisi matkia jotain tiettyä soittajaa tai juttua niin ikinä ei pääse 100% samanlaiseen suoritukseen. Jokainen soittaja kuulostaa kuitenkin aina hiukan erilaiselta kuin muut. Sitten kun on matkinut tarpeeksi paljon erilaisia juttuja niin niistä muotoutuu pikkuhiljaa se oma tyyli.
 
Nimenomaan näin. Mulle tulee mieleen esim. opinnäytetyö ja siihen käytettävä lähdemateriaali. Samankaltaisia töitä tutkitaan ja niistä seulotaan omasta mielestä hyvät jutut. Nämä sitten sulautetaan yhteen omien persoonallisten lisäysten kanssa ja padam: oman näköinen työ on valmis.

chief: Mulla on sellanen käsitys että vaikka yrittäisi matkia jotain tiettyä soittajaa tai juttua niin ikinä ei pääse 100% samanlaiseen suoritukseen.
 
Kuin myös, ja olen sitä aika aktiivisesti myös mm. täällä mainostanutkin. Siksi kirjoitinkin että "jos yrittää matkia".
 
Pastorius on varmaan jakanut mieleipiteitä aika rankasti aikanaan. Ehkä jonkun mielestä se ei ole ollut kovin tyylikäs soittaja. Itse arvostan Jacoa kovasti soittajana ja muusikkona mutta en mä yritä matkia hänen tyyliään jos soitan esim. kantria. Siihen musaan mulla on ihan erilaiset ihanteet. Tai jos vetää vaik jotai rokkia. Kaulamikkiä ja botnea kehiin. jne.
 
Minä en edelleenkään näe matkimisen yrittämistä tyylitajun synnyttäjänä. Ja siis itsekin sitä olen paljon harrastanut, joten en nyt itseäni mitenkään tässä koita nostaa jalustalle. Ja turha nyt tarttua siihen Jacoon henkilönä, mieluummin vaikka Jamersoniin jos johonkin. Kun se pointti nimenomaan oli, että noidenhan tyylitajua nimenomaan on kehuttu. Mutta loivat kuitenkin, ainakin osin, tietoisesti uutta. Jaco ja Jamerson olivat tässä nyt vain esimerkkeinä.
 
Matkimisen voi tehdä tyylitajuisesti, ja uutta voi luoda tyylitajuisesti. Siispä tyylitaju ei ole kiinni matkimisesta tai uuden luomisesta, vaan se on jotain muuta.

Nyt mennään jo kahta linjaa; tyylitaju ja oma tyyli. Eivät ole ihan sama asia.
 
Ei tyylitaju vaadi välttämättä minkään soittimen hallintaa. Joku voi olla hyvä arvioimaan eri tyylejä (=tyylitaju). Tyylitajun synonyymiksi tarjotaan usein sanaa "maku". Henkilö omaa hyvän maun/tyylitajun.
 
On kokonaan toinen juttu, jos on oma persoonallinen soittotyyli. Se on taas oma tyyli soittaa bassoa.

Isotalo: Nimenomaan näin. Mulle tulee mieleen esim. opinnäytetyö ja siihen käytettävä lähdemateriaali. Samankaltaisia töitä tutkitaan ja niistä seulotaan omasta mielestä hyvät jutut. Nämä sitten sulautetaan yhteen omien persoonallisten lisäysten kanssa ja padam: oman näköinen työ on valmis.
 
Niinpä. Tuloksena on oman näköinen keitos ihan väistämättä. Ellei nyt ihan copypaste-meiningillä ole liikenteessä.
Bassonsoitto esim on jo sellaisenaan ihan tarpeeksi vaikeaa tehdä hyvin, siis ilman että kannattaa kelata "matkinko minä muita rokinsoittajia?" Se on jo voitto sinänsä jos saa aikaiseksi toimivaa bassolinjaa.
 
Toki esim jonkun levykokonaisuuden sovitustyön yhteydessä kannattaa miettiä mitä sinne bassolla soittaa jos tuntuu siltä että peruspulla ei ole oikea vaihtoehto. Itsetarkoituksellinen perusjuttujen väistely ikäänkuin omaperäisyyden maksimoimiseksi ei sekään ole minusta hedelmällinen tulokulma - ellei sitä tee tyylitajuisesti... ;-)

Rock-Ola: Nyt mennään jo kahta linjaa; tyylitaju ja oma tyyli. Eivät ole ihan sama asia.
 
Ei tyylitaju vaadi välttämättä minkään soittimen hallintaa. Joku voi olla hyvä arvioimaan eri tyylejä (=tyylitaju). Tyylitajun synonyymiksi tarjotaan usein sanaa "maku". Henkilö omaa hyvän maun/tyylitajun.
 
On kokonaan toinen juttu, jos on oma persoonallinen soittotyyli. Se on taas oma tyyli soittaa bassoa.
 
No joo tuota jälkimmäistä mä meinasin, meni vaa hommat sekasi..

-Pyri löytämään kustakin tyylistä (esim. samba, rok än roll, bossa nova... mitä niitä nyt onkaan) ja myös piisistä alkuperäisin tyyli tai versio, eli tutustu historiaan.
 
-periaatteessa peruspiisin voi soittaa läpi aivan perusrytmityksellä (ilman mitään fillejä), esimerkiksi beat: kolme iskua per tahti, eli ns. lippukomppia. Sellainen on kuitenkin monasti tylsän kuuloista. Kun lisäilet fillejä, mieti rakentaako se piisiä vai ei. Jos ei rakenna, jätä ko.filli pois tai muuta sitä. Olennaista on pohtia asiaa. Äänittäminen on hyvä ko. analyysissä.
 
-tyylitaju on synnynnäistä, mutta sitä voi kyllä kehittää. Hanki joku opettaja, esim. kokeneempi muusikko (ei välttämättä basisti), jonka kanssa kuuntelette musiikkia ja keskustelette. Ja jolta voit kysellä. Muistan montakin symposiumia, jossa kokeempien soittajien kera, valkoviiniä hörppien kuuntelimme mm. Larry Grahamia, Herbie Hancokia, Manhattan Transferiä (Alex Blake on muuten loistava pelimanni), Crusadersia, Totoa, Commodorsia... Lattareita ja Jatsia ylipäätään. Myös mm. Zeppelin, Purple, Aerosmith, Hendrix kuuluivat kuvioon. Siinä oppii kuuntelemaan mm. pikku nyanssaja ja vivahteita: korvat ikään kuin aukeavat.

Muistan montakin symposiumia, jossa kokeempien soittajien kera, valkoviiniä hörppien kuuntelimme mm. Larry Grahamia, Herbie Hancokia, Manhattan Transferiä (Alex blake on muuten loistava pelimanni), Crusadersia, Totoa, Commodorsia... Lattareita ja Jatsia ylipäätään. Myös mm. Zeppelin, Purple, Aerosmith, Hendrix kuuluivat kuvioon. Siinä oppii kuuntelemaan mm. pikku nyanssaja ja vivahteita: korvat ikään kuin aukeavat.
 
Meillä Tampereella kärsimme tulvia, ryöstöjä ja turpaanvetoja. Ohessa opettelimme soittamaan yhdessä. Olimme myös moninkertaisia napalankoja. Kopioin kulloisiakin esikuvia soitossa: DD:tä, Saarelaa, TB Widowia. Myöhemmin sitte kuuntelin kuitenkin Oakleytä ja jopa Saastamoista. Tulokulma, että voisi olla jokin kokonaisnäkökulma musaan, alkoi orastaa nupissa vasta n. 35 vuotiaana. Varmaan silloinkin jokin pieleen menny äänitys tai jotain.
Kalle

Syvällisemmin kun puhelee, niin voiko ihmisellä olla tyylitajua jos ei osaa toteuttaa sitä? =) Toisaalta, jos oppii sitten soittamaan ja löytyy jo omasta takaa visio mitä lähestyä niin silloinhan on ollut jo ennestään tyylitajua =)
 
Mutta eiköhän se ole niinkuin monessa asiassa. Eli taidon ja epäonnistumisten kautta tuloksensa näkee, että oliko ideasta muuhun kuin ajatusleikkiin. Ja ilman taitoa esim. matkia jotain orginaalia biisiä on vaikea kuvitella edes tehdä biisistä erilaista, jos ei osaa edes mukailla alkuperäistä.
 
Taidoton = Tekee mitä osaa
Taidollinen = Tekee mitä haluaa

Kattelin tota Hollstron listaa sillä silmällä suhteessa itseeni. Noi valmiudet mitä siinä on toteutuu itteni kohalla varmaan 1.5-2/5. Eikä se filosofoinnilla ainakaan parane.
Kalle

Vele: Syvällisemmin kun puhelee, niin voiko ihmisellä olla tyylitajua jos ei osaa toteuttaa sitä? =) Toisaalta, jos oppii sitten soittamaan ja löytyy jo omasta takaa visio mitä lähestyä niin silloinhan on ollut jo ennestään tyylitajua =)
 
Mutta eiköhän se ole niinkuin monessa asiassa. Eli taidon ja epäonnistumisten kautta tuloksensa näkee, että oliko ideasta muuhun kuin ajatusleikkiin. Ja ilman taitoa esim. matkia jotain orginaalia biisiä on vaikea kuvitella edes tehdä biisistä erilaista, jos ei osaa edes mukailla alkuperäistä.
 
Taidoton = Tekee mitä osaa
Taidollinen = Tekee mitä haluaa
 
Eihän se tyylitaju ole sidoksissa tekemiseen. Voihan taidekriitikolla olla tyylitajua vaikka ei olisi eläissään sivellintä ottanut käteen. Sama musiikin suhteen. Keikkajärkkäri voi vaikkapa monen bändin illassa osata laittaa ne orkesterit juuri oikeaan esiintymisjärjestykseen, tai sitten ei. Siinä vaaditaan tyylitajua, mutta ei tarvitse välttämättä tietää edes sitä mikä niistä soittimista on se basso.
 
Tyylitajuinen soittaja taas mielestäni osaa soittaa sen oman osaamisensa sisällä. Jos lähtee vain tosi vähän, niin soittaa tosi vähän.

Teijo K.: Eihän se tyylitaju ole sidoksissa tekemiseen. Voihan taidekriitikolla olla tyylitajua vaikka ei olisi eläissään sivellintä ottanut käteen. Sama musiikin suhteen.
 
Ei se Heikinheimokaan mikään konserttipianisti tainnu olla.

Isotalo: Ei se Heikinheimokaan mikään konserttipianisti tainnu olla.
 
Nimenomaan. Esimerkkejä voisi keksiä loputtomasti. Mie näen tyylitajun omana erillisenä juttunaan, ja se on se sama tyylitaju yhdellä ihmisellä kaikessa. Sen avulla valitaan vaatteet ja bassot. Sen varassa soitetaan musaa ja otetaan valokuvia.
 
Sen lisäksi on kaikkiin tekemisiin eriasteisia ja erilaisia teknisiä vaatimuksia, mutta ne on sitten taas eri juttunsa.