Bassot ›

Terve. Eräs ystäväni, joka on soittanut bassoa jo melko kauan vinkkasi tällaista:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=402630
 
http://www.samash.com/p/LTD-Viper-404-4-String-Bass-Black_-49955624
 
Kaveri sanoi, etten luultavasti tulisi katumaan ostostani ja että sitä ei tarvitsisi vaihtaa ihan heti uuteen. Onko kellään kokemuksia? Ainakin puut ovat ymmärtääkseni parempia kuin tuon hintaisissa uusissa bassoissa yleensä.

fnb112: Terve. Eräs ystäväni, joka on soittanut bassoa jo melko kauan vinkkasi tällaista:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=402630
 
http://www.samash.com/p/LTD-Viper-404-4-String-Bass-Black_-49955624
 
Kaveri sanoi, etten luultavasti tulisi katumaan ostostani ja että sitä ei tarvitsisi vaihtaa ihan heti uuteen. Onko kellään kokemuksia? Ainakin puut ovat ymmärtääkseni parempia kuin tuon hintaisissa uusissa bassoissa yleensä.
 
Agressiivinen muotoilu, ei välttämättä huono juttu, mutta tuo uimareissu hieman arvelluttaa. En ostais tohon hintaan.

Ajattelin yrittää tingata hintaa alaspäin samasta syystä. Aika riskialtista ostaa tuo sikälikin, kun satun asumaan melkein toisella puolella suomea. No joo ... vähän liioittelua, mutta joka tapauksessa en pääsisi millään testaamaan.

Matti: Itse ekaksi bassoksi ostin halvimman mahdollisen. Bändikeskuksesta löytyi alle 200e. Tuommoinen taitaa olla http://www.jandd-guitars.com/jd-pb.htm .
Kiertelin kokeilemassa kalliimpiakin vehkeitä, mutta jäi sellainen fiilis, että omaan käteen kaikki tuntuivat suurin piirtein samalta. En sitten viitsinyt sijoittaa kalliimpaan, kun en tiennyt mitä soittimelta kaipaisin.
 
Nyt pari vuotta tullut opeteltua soittamaan tuolla ja täysin tyytyväinen olen valintaani. Ei ole tarvetta vaihtaa parempaan, sillä kyllä se heikompi leikki on edelleen soittaja. Sitten ostan oikean basson, kun vanha alkaa käydä riittämättömäksi ja olen saanut kuvaa siitä, minkälainen seuraavan tulisi olla.
 
Tämä on se 1. ja yleinen virhekuvitelma: ei tartte hyvää soitinta kun ei osaa soittaa. Mun mielestä se on niin että aloittelijalla pitää olla hyvä soitin. Mestari saa kohtalaisen tuloksen heikommallakin pelillä, aloittelija vaan hyytyy eikä kehity riittävän nopeasti jotta motivaatio säilyy.

Samaa mieltä. Ainakin kitaroissa erot ovat hirvittävän suuria. Itse ajattelisin asian näin:
Jos on tuhlannut soittimeensa vähän enemmän, se maksaa itsensä takaisin, opit nopeammin ja soitat luovemmin. Itsellä kävi kosketinsoittimien kanssa juuri näin.

Itse näen asian niin, että on melko absurdia, että jokaisella amatöörillä tuntuu nykyään olevan tuhansien eurojen soitinläjä, eikä kukaan osaa oikeasti soittaa niitä vehkeitään.
Tavoitekysymyshän tämä on tietysti. Jos päämääränä on opetella soittamaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvin, niin kyllä huonot välineet varmasti aiheuttavat motivaatio-ongelmia.
 
Itselläni ei asian kanssa ole niin kiire. Motivaatiota soiton opetteluun löytyy ja kehitystä tuntuu tapahtuvan ihan riittävää tahtia. Soitin tuntuu ihan hyvältä, vaikka vertailussa mihin tahansa varmasti jäisi pinon pohjimmaiseksi. Budjettiratkaisujahan pitää elämässä välillä tehdä ja tähän olen so far ollut hyvin tyytyväinen.

Matti: Itse näen asian niin, että on melko absurdia, että jokaisella amatöörillä tuntuu nykyään olevan tuhansien eurojen soitinläjä, eikä kukaan osaa oikeasti soittaa niitä vehkeitään.
 
Pitäisikö autoharrastajan osata ajaa "kallista" harrasteautoaan, kuin Kimi Räikkönen? Eikös tämä ole jokaisen oma asia, miten musiikkia/soittamista harrastaa?
 
Mun vertauskuvani on toki melkoista kärjistämistä ja ymmärrän mitä tarkoitat. Itse olen harrastelija, joka ei todellakaan osaa soittaa omia vehkeitäni ammattilaisen tavoin. Silti musta on kiva keräillä soittimia ja fiilistellä niiden kanssa stressittömästi muutamassa bändissä. Kalliimpaa tämä on kuin pullonkorkkien keräily, mutta itse olen harrastukseni valinnut. Onneksi soittimissa ei ole mitään ostorajoituksia; "ei amatööreille".
 
Alkuperäiseen aiheeseen palaten. Osta sellainen, joka tuntuu hyvältä. Kannattaa suosia tunnettuja merkkejä, esim. Yamaha. Tiedon, taidon ja oman tavoitteen selkiytyessä voi harkita seuraavan, laadukkaamman soittimen hankintaa.

Budjettiratkaisujahan pitää elämässä välillä tehdä ja tähän olen so far ollut hyvin tyytyväinen.
 
Useimmiten tilanne onkin varmasti aloittelijalla se, että vapaata käyttöoikeutta papan luottokortille ei ole, vaan johonkin suhteellisen tiukkaan budjettiin pitää saada kaikki tarvittavat hankinnat sisään että päästään harrastuksessa alkuun. Mihin niitä vähiä rahoja sitten kannattaa erityisesti panostaa?
 
Oleellista: Soitin joka tuntuu kädessä hyvältä ja siinä on hyvät rautaosat, eli lähinnä virityskoneisto ja talla. Jos sitä kitaraa/bassoa pitää olla koko ajan virittämässä, se epävire ja säätäminen turhauttaa ja syö soittomotivaatiota. Samoin se, jos soitin rämisee, intonaatio on pielessä ja kielien korkeus on väärä, eikä näitä saa säädettyä kun made in china ruuvit lonksuvat miten sattuu.
 
Vähemmän oleellista: soittimen ulkonäkö tietysti. Aktiivielektroniikat tai muuten kalliit mikit, multiefektipedaalit ja muuten liika monimutkaisuus vahvistimen päässä. Se perussoittimen perussoundi on kuitenkin se mistä lähdetään, ja riittää sellaisenaan monelle kovemmallekin soittajalle. Sitä pitäisi oppia hallitsemaan ihan omilla sormilla, ennen kuin sitä kannattaa lähteä muokkaamaan hillittömillä efektiräkeillä.
 
Mulla on tosiaan varoittava esimerkki tallessa teinivuosilta (sähkökitara). Tosi hieno Gibson-kopio, ostettu ihan puhtaasti ulkonäön perusteella. Ei ollut edes ihan kaupan halvin ritsa. Ei pysy vireessä edes ekan biisin loppuun asti. Talla, jota ainoastaan kielet pitävät paikallaan, on mahdoton säädettävä. Mikit kiertävät tosi herkästi, mutta tämä nyt on pienin noista murheista. Tuo romu hidasti aivan taatusti mun kehitystä, vaikka ei sitä silloin tajunnut.

Aapo: Oleellista: Soitin joka tuntuu kädessä hyvältä ja siinä on hyvät rautaosat, eli lähinnä virityskoneisto ja talla. Jos sitä kitaraa/bassoa pitää olla koko ajan virittämässä, se epävire ja säätäminen turhauttaa ja syö soittomotivaatiota. Samoin se, jos soitin rämisee, intonaatio on pielessä ja kielien korkeus on väärä, eikä näitä saa säädettyä kun made in china ruuvit lonksuvat miten sattuu.
 
Joo ja sitten kun noi ylläolevat on kunnossa niin myös se miltä se soitin kuullostaa.
 
Itselläni tuo ns halpisbasso tuli tiensäpäähän nopeasti osittain yllämainituista syistä, vaikka siinä hieno ääni onkin. Jos nyt rupeaisin pihistelemään enkä ostaisi uuttaa kunnollista, niin saattaisi harrastus hiipua. Senpätähden päätin että sijoitan mieluummin kerralla vähän enempi (jos tarpeen), jotta saisin sellaisen soittimen jolla pärjään ainakin seuraavat viis vuotta ellen kauemminkin.

Matti: Itse näen asian niin, että on melko absurdia, että jokaisella amatöörillä tuntuu nykyään olevan tuhansien eurojen soitinläjä, eikä kukaan osaa oikeasti soittaa niitä vehkeitään.
Tavoitekysymyshän tämä on tietysti. Jos päämääränä on opetella soittamaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvin, niin kyllä huonot välineet varmasti aiheuttavat motivaatio-ongelmia.
 
Itselläni ei asian kanssa ole niin kiire. Motivaatiota soiton opetteluun löytyy ja kehitystä tuntuu tapahtuvan ihan riittävää tahtia. Soitin tuntuu ihan hyvältä, vaikka vertailussa mihin tahansa varmasti jäisi pinon pohjimmaiseksi. Budjettiratkaisujahan pitää elämässä välillä tehdä ja tähän olen so far ollut hyvin tyytyväinen.
 
No mielipide tämäkin. Toi tuhansien eurojen soitinläjä on hieman kärjistetty, kyllähän niitäkin löytyy, mutta suhteessa enemmän on niitä joilla motivaatio on mennyt kun soitin on ihan paska. Ketä kiinnostaa treenata, jos se tietää tuskaa ja epäonnistumista vaikka kuinka vakuuttelisi itselleen että "sitten kun mä oon vähän parempi niin ostan paremman soittimen". Sitä päivää ei välttämättä koskaan tule.
 
Täällä on todettu moneen kertaan että hyvällä onnella voi ostaa ihan käypäsen soittimen jo alta kahdensadan. Mistä kuitenkaan aloittelija tunnistaa edes koesoittamalla ja tarkastelemalla moisen? Ei mistään. Osaako säätää soittimen soittokuntoon? Ei, ei välttämättä onnistu pidempäänkin harrastaneelta soittajalta.
 
Toi oli hyvä pointti kun huomasit mainita että olen so far ollut hyvin tyytyväinen. Se on tosi hyvä juttu. Paljon enemmän on kuitenkin niitä jotka eivät ole tyytyväisiä, eivätkä tajua että itseasiassa se instrumentin korvike on tulppana. Soittokelpoisen halpissoittimen kanssa saattaa pärjätä yksinään, vahvistettuna bändisoitossa saundi voi olla täysin kelvoton. Kyllä ahdistaa kun ei välttämättä edes tiedä missä vika on. Basso on halpisromu joka vain kumisee. Soittele siinä sitten.
 
Toi Jos päämääränä on opetella soittamaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvin, niin kyllä huonot välineet varmasti aiheuttavat motivaatio-ongelmia. on omituinen heitto. Tottahelvetissä minä ainakin ja varmasti moni muu basisti treenaa siksi että oppii uutta ja tulee paremmaksi. Nopeusmaininta lähinnä saa hymyn huulille. Bassollako ei sitten oikeasti nopeutta tarvita? Kyllä ihan perus kolmensoinnun blues-kierrossakin nopeat lickit oikeaan kohtaan on enemmän kuin hienon kuuloisia. Mahdollisimman hyvin kun haluaa soittaa, niin täytyy myös muistaa että varmaan jokaikinen aloittelijan opas teroittaa sitä, että otelaudan käden ote tulee olla mahdollisimman hyvä ja rento, sekä kielen tulee soida puhtaasti sekä ilman räminää. Vaikka kuinka korjaisi käden asentoa niin silti soitin rämisee. Jos sen onnistuu säädöillä saamaan pois yhdestä kohdasta, se löytyy muualta kohtaa otelautaa. Hienoa? Motivoivaa? Antaa onnistumisen tunteita? Mun tavoite on oppia kokoajan lisää ja soittaa mahdollisimman hyvin. Niin varmasti monen muunkin soittajan tavoite. Huono soitin on aina tulppa kehitykselle, soittaa sitten mitä tahansa musiikkia miten hitaasti tai nopeasti ikinä. Näin se vaan on ja tulee aina olemaan.
 
Miksi sitten ei voisi ostaa heti kunnon soitinta jos siihen voisi jopa olla mahdollisuus? Minkätakia? Miksi aloitteleva tai vähän pidemmälle ehtinyt harrastaja voi puolustaa sitä omaa romuaan ja olla sitten niin hyvä ihminen? Miksi ekaksi bassoksi Fenderin tai muun laatumerkin hankkiva aloittelija leimataan hetimmiten kamarunkkariksi tai elvistelijäksi tai välineharrastajaksi tms. negatiiviseksi henkilöksi?
 
Nyt kun kevään myötä valmistujaisjuhlat sekä kesän myötä rippijuhlat yleistyy, nähdään täälläkin ilmeisesti muutama "mulla on ihan uus harley benton ja se on ihan hyvä mitä te muut ootte siitä mieltä" juttuja. Muutaman kuukauden päästä niitä ei enään näy, ja soittoinnostuskin on mennyt. Soittimen takia? Ehkäpä.

pahaeno:Toi on omituinen heitto. Tottahelvetissä minä ainakin ja varmasti moni muu basisti treenaa siksi että oppii uutta ja tulee paremmaksi. Nopeusmaininta lähinnä saa hymyn huulille.
 
Mä ymmärsin tuon kohdan lähinnä oppimisen nopeutena, enkä niinkään sorminäppäryytenä...

Totta kai kaikki saavat soittaa millä tykkäävät ja miten tykkäävät ja on sitä itsekin tullut soittimiin sijoitettua euro jos toinenkin. Laatuun kannattaa satsata, mikäli mahdollista. Halvallakin sen sijaan voi saada tarpeista riippuen aivan hyvin soitettavan pelin. Varsinkin, jos saa kauppaan mukaan jonkun, joka osaa hieman katsoa, ettei sitä pahinta maanantaikappaletta tule napattua.
 
Tarkoitukseni ei ole täällä ketään kamarunkkariksi alkaa haukkumaan, enkä sitä ole tehnytkään. Itsekin tyytyväisenä amatöörinä istun soitinkasojeni päällä miettien oppisikohan sitä joskus soittamaan. Samaan aikaan maailma on täynnä loistavia muusikkoja, joilla ei ole varaa laadukkaisiin soittimiin. Tästä se kokemani absurdius nousee.

hyvän soittimen saa 400-500 € ihan varmasti ja jos tuuri käy niin halvemmallakin. Ero 200 € soittimeen ei sitten ole enää kuin yhtä viikonlopun baarikeikkaa isompi. Elämä on täynnä valintoja.

Mitä maksaisi perushyvä n. 10-20 wattinen bassokombo? Mitä liitäntöjä ja säätöjä siinä olisi hyvä olla? Olisiko esim. muusikoiden.netin torilla myytävä Line6 Lowdown15 hyvä valinta. Ei hintakaan ainakaan omieni arvioideni mukaan päätä huimaa ja säätöjäkin löytyy.
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=410340

Terve. Tuli mieleen nettiä selaillessani, että onko bassojen kaulojen leveydessä tai paksuudessa suuria eroja? Entä kielten väleissä?

fnb112: Mitä maksaisi perushyvä n. 10-20 wattinen bassokombo? Mitä liitäntöjä ja säätöjä siinä olisi hyvä olla? Olisiko esim. muusikoiden.netin torilla myytävä Line6 Lowdown15 hyvä valinta. Ei hintakaan ainakaan omieni arvioideni mukaan päätä huimaa ja säätöjäkin löytyy. http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=410340
 
Kotisoitteluun varmaan passeli.
 
Tuli mieleen nettiä selaillessani, että onko bassojen kaulojen leveydessä tai paksuudessa suuria eroja? Entä kielten väleissä?
 
On niissä eroja. Kaulaprofiili on yleensä erilainen eri bassomalleissa. On makuasia tai tottumiskysymys, mikä sitten sopii omiin käsiin. Usein isokätiset valitsevat Precision / Sting Ray -tyyppiset jytkymmät kaulat ja vastaavasti Jazz Basson kaltaisissa kauloissa on sitten enemmän ketteryyttä pienempikätisille.
 
Testaamalla löytää oman suosikin.

Voisinpa lainata ketjua hieman.
 
Olen n. 4 vuotta soitellut kitaraa ja ajattelin nyt viimein hankkia myös basson. Joku edullinen ja kelvollinen 'perus'malli kelpaisi, laitetaan budjetiksi vaikka ihan maksimissaan 400 e. Saa olla halvempikin.
 
Sittenpä joitain malleja netistä selailtuani ja tähän ketjuun törmättyäni vasta tajusin tuon skaala-asian. Olen melko pienikätinen/lyhytsorminen, eli kannattaako pitkäskaalaiset sulkea alkuunsa pois? Vielä täytyy mainita kuitenkin että kitarankauloissa tykkään vähän paksummista, ja 25.5"-skaalaisista. Onko tällä bassovalinnan kannalta mitään merkitystä?
 
Sitten saa vaikka ehdotella jos on olemassa jokin erityisen kelvollinen malli tässä hintaluokassa. Olin jo alustavasti ajatellut jotain Precision-tyyppistä, mutta tuon skaalahomman takia mietin vielä muitakin.

Itse ostin basson sillä periaatteella, että vaihtoon se menee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Eli halvinta en ostanut, koska se on useimmiten huono idea, mutta halvan puoleisen perusbasson. Itselläni valinta osui Squierin presariin. Hyvin tuolla on soitellut ja nyt on paljon parempi käsitys siitä minkälaisesta bassosta tykkään ja mitä haluan seuraavalta mallilta. Ongelmana on vain se, että olen saanut tuon squjun niin hyviin säätöihin, että en juuri 5 kertaa kalliimpaa presaria voi itselleni perustella. Mikit saattaa kyllä mennä vaihtoon.
 
Jonkun nopeampikaulaisen ajattelin kyllä tuon presarin kaveriksi jossain vaiheessa ostaa.
 
Pointtina siis se, että jos kokemusta ei ole lainkaan, kokeilu on melkolailla turhaa, ei yksinkertaisesti voi tietää mikä on hyvä. Tässä ketjussa on mainittu jo monta erinomaista vaihtoehtoa. Tuo Ibanezin GSR 200 tuntui käteen todella hyvältä, squierin presaria voin itsekin suositella, LTD:llä varmaan myös löytyy hyvät mainitut vaihtoehdot.

Noniin, katselinkin jo nuita Skujun Presareita vähän sillä silmällä. Jotain semmosta voisin harkita.
 
Ja sitten huomasin tuommosen kuin Squier Vintage Modified Jazz Bass. Minun silmiin on aika hienon näkönen, ja mitä vähän lueskelin ja YouTubesta kattelin niin olisi ihan kelvollinen myös, ainakin hintaansa nähden. Osaako joku tästä sanoa jotain erityistä vai pitäiskö vaan tosiaan sokkona ostaa?

Sakmongkol: Noniin, katselinkin jo nuita Skujun Presareita vähän sillä silmällä. Jotain semmosta voisin harkita.
 
Ja sitten huomasin tuommosen kuin Squier Vintage Modified Jazz Bass. Minun silmiin on aika hienon näkönen, ja mitä vähän lueskelin ja YouTubesta kattelin niin olisi ihan kelvollinen myös, ainakin hintaansa nähden. Osaako joku tästä sanoa jotain erityistä vai pitäiskö vaan tosiaan sokkona ostaa?
 
Paljon kehuja saanut. Toinen on se squjun vintage vibes Jazzi. Jos sopivasti tulee vastaan käytettynä, niin osta kiiruusti poijes. Ne mallit tuntuu tuolla torillakin liikkuvat aika nopsaan. Hintapyynnit Vintage Modified Jazzeista siinä kahdensadan molemmin puolin, vintage vibeistä muutaman kympin enemmän.
 
edit: Niin joo, ja mainittakoon vielä että suosittelin juurikin noita mainittuja malleja kaverilleni joka on soittanut kitaraa hemmetin kauan. Hän on ollut bassoonsa erittäin tyytyväinen. (Vintage Vibes) Tommonen:
 
http://www.squierguitars.com/products/search.php?partno=0303075505