Bassot ›

Treenaaminenhan siinä auttaa. Mä oon laiskin treenaaja ikinä, en soita oikeastaan ollenkaan, paitsi treeneissä ja silloin kun pitää uusi biisi opetella. En oo ikinä tykännyt 1) harjoitusten soittamisesta 2) biisien opettelusta. Biisejä on hauska osata, mutta se alkuvaihe kun pitää hitaasti kattoa biisi läpi on niin tylsä... Onneksi meillä on sitten sen verran vaativat/nopeat biisit (tempo yleensä 210, kahdeksasosia enimmäkseen), että sormet pysyy hyvin kunnossa, silloin kun säännöllisesti onnistutaan ne treenit pitämään (harvoin). Kolmen sormen tekniikkaa oon ajatellu alkaa treenaamaan, mutta sekin ihan alkuvaiheessa, laiskuudesta johtuen.
Mutta jos treenimotivaatio on kohdillaan, hitaasti vaan alottaa. Hitaat harjoitukset, pikkuhiljaa nopeuttaa ja yhtäkkiä huomaakin soittavan jo ties kuinka nopeasti.

Thefish: Niels-Henning?
 
Charlie Haden. :)

http://www.talkbass.com/forum/showthread.php?t=378173
tossa on muuten hyvä kirjotus metallimusiikin soittamisesta sormilla... Kannattaa lukaista jos yhtään kiinnostaa, vaikka onkin pitkä.

Jokku: Treenaaminenhan siinä auttaa. Mä oon laiskin treenaaja ikinä, en soita oikeastaan ollenkaan, paitsi treeneissä ja silloin kun pitää uusi biisi opetella. En oo ikinä tykännyt 1) harjoitusten soittamisesta 2) biisien opettelusta. Biisejä on hauska osata, mutta se alkuvaihe kun pitää hitaasti kattoa biisi läpi on niin tylsä... Onneksi meillä on sitten sen verran vaativat/nopeat biisit (tempo yleensä 210, kahdeksasosia enimmäkseen), että sormet pysyy hyvin kunnossa, silloin kun säännöllisesti onnistutaan ne treenit pitämään (harvoin). Kolmen sormen tekniikkaa oon ajatellu alkaa treenaamaan, mutta sekin ihan alkuvaiheessa, laiskuudesta johtuen.
Mutta jos treenimotivaatio on kohdillaan, hitaasti vaan alottaa. Hitaat harjoitukset, pikkuhiljaa nopeuttaa ja yhtäkkiä huomaakin soittavan jo ties kuinka nopeasti.
 
Lahjattomat treenaa...

JaS: Lahjattomat treenaa...
 
Ja jäykät venyttelee.

JaS: Lahjattomat treenaa...
 
Se vasta hienoa onkin, ei oo lahjoja niin joutu treenaan.

JaS: Lahjattomat treenaa...
 
Ja treenaaminen on amatöörien hommaa. Onneks en harrasta.

Laitan hyvälle listaukselle myös oman ajatuksen:
Kannataa ostaa metronomi, jonka kanssa harjoittelee omatoimisesti. Kun metronomin ääni hukkuu omaan soittoon, soittaa varmuudella sujuvasti. Sitten vaan iskuja nopeammaksi, ja pyrkii samaan hukkumiseen. Mielestäni nopeudessa ei ole mitään itua, jos homma ei ole taimissa...

Kaikki tuntemani kitaristit/rumpalit/basistit joilta lähtee tommosia 1/16 200bpm -> asioita, treenaavat jatkuvasti useita tunteja joka päivä. Ja ovat treenanneet näin vuositolkulla. Mitään oikotietä tähänkään onneen ei siis ole.

Johannes_t: Kaikki tuntemani kitaristit/rumpalit/basistit joilta lähtee tommosia 1/16 200bpm -> asioita, treenaavat jatkuvasti useita tunteja joka päivä. Ja ovat treenanneet näin vuositolkulla. Mitään oikotietä tähänkään onneen ei siis ole.
 
Aika samat. Ja sen tatsin menettää tosiaan melko nopsaan noihin ihan nopeimpiin juttuihin lakkaamalla sen treenaamisen. Ainakin itselle kävi niin. Nopeus on tässä 5 vuoden aikana pudonnut hurjasti kun en ole jaksanut sitä enää treenata. Tai taisin itse olla nopeimillaan joskus ysärin lopulla. Sitten mietin basson roolin uusiksi.

Teijo K.: Sitten mietin basson roolin uusiksi.
 
Näin se menee. Tonne kakskymppiseksi asti luulin että nopea = hyvä. Kyllä sitä nopeutta vieläkin sen treenin jälljiltä löytyy. Siten tajusin että on tärkeämpää se mitä ei soita, kuin se mitä soittaa. Bändisoitossa kaikille pitää antaa tilaa, eikä vetää itsekkäällä asenteelle tyyliin "näkkeeks ja kuuleks kaiki miten hyvä MÄ oon".
 
Nopeuden kehittämisessä sinällään ei ole vikaa, kunhan älyää että se on yksi työkalu soittaja paletissa, mutta helkkarin paljon väjhemmän merkitsevä kuin esi. soittimen välisen balanssin, harmonian ja rytmin tajuaminen. Jos itsellä on ajatus siitä mitä pitää soittaa, nopeus auttaa toteuttamaan niitäkin juttuja jotka muuten jäisviät soittamata.

Systemaattinen treenaus on nopein tapa ja myös kaikista tylsin.

hollstro: Näin se menee. Tonne kakskymppiseksi asti luulin että nopea = hyvä. Kyllä sitä nopeutta vieläkin sen treenin jälljiltä löytyy. Siten tajusin että on tärkeämpää se mitä ei soita, kuin se mitä soittaa. Bändisoitossa kaikille pitää antaa tilaa, eikä vetää itsekkäällä asenteelle tyyliin "näkkeeks ja kuuleks kaiki miten hyvä MÄ oon".
 
Nopeuden kehittämisessä sinällään ei ole vikaa, kunhan älyää että se on yksi työkalu soittaja paletissa, mutta helkkarin paljon väjhemmän merkitsevä kuin esi. soittimen välisen balanssin, harmonian ja rytmin tajuaminen. Jos itsellä on ajatus siitä mitä pitää soittaa, nopeus auttaa toteuttamaan niitäkin juttuja jotka muuten jäisviät soittamata.
 
Pakko oli nostaa tämä kommentti vielä ylös, koska tämä on pelkkää asiaa!!!!!!
Ja plussaa Holströmmille.

kr0n: Systemaattinen treenaus on nopein tapa ja myös kaikista tylsin.
 
Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, kannattaa kiinnittää huomiota myös hengittämiseen. Helposti vaikeissa tykitysriffeissä pidättää hengitystä ja silloin menee hapoille nopeammin. Lisäksi näppäilykäden ranteen asentoon kannattaa kiinnittää huomiota. Usein basistit lepuuttavat kättä bassonreunalla ja ranne jää mutkalle. Jos nostaa kyynärpäätä vähän koholle, saa ranteen suoraksi ja enemmän voimaa vähemmällä puurtamisella. Olisiko tästä ollut joskus Bass playerissa tai jossain juttuakin...

Vanha, mutta hyviä pointteja aiheesta 'building speed':
http://www.mandolincafe.com/speed.html

Menee hieman offtopic, mutta soittoteknisistä asioista kuitenkin. Plekusoitossa olen huomannut joidenkin useampaa kieltä käyttävien nopeampien lirujen kulkevan "helpommin" downpickaten, mutta oikea käsi jännittyy, räpiköi ja röytää tässä hieman liikaa.
 
Eli: Pitäisikös orjallisesti koettaa noudattaa kevyempää down-up-soittoa ja jauhaa sitä niin rutkasti että se tuntuu helpoimmalta? Down-up-tyyli toimii hitaammissa jutuissa, mutta nopeuden kasvaessa taimi muuttuu epätarkemmaksi..
 
Soittaakos täälläpäin plekusoittajat "ranteella" vai "kyynärvarrella"?
Vai lähteekö liike lantiosta?

Murmeli: Soittaakos täälläpäin plekusoittajat "ranteella" vai "kyynärvarrella"?
Vai lähteekö liike lantiosta?
 
Plekulla soittaessa mulla ainakin tekee duunia koko käsi. Ranne tosin on useimmiten rentona, muuten se kipeytyy ja saapi sitten kaikenlaisia jännetuppitulehduksia yms.
 
Mulle on opetettu aikanaan, että isot lihakset tekee päätyön, pienemmät myötäilee. Pienillä lihaksilla ei nimittäin saa kun paikat kipeiksi, jos pelkästään niillä yrittää soitella.

Solex: onko jotain treeniohjelmaa jolla se kehittyisi mahd. nopeasti.
 
Itseäni vaivasi sama asia ja sain suhteellisen hyvän vinkin kaveriltani joka on soitellut vuosikymmeniä pidempään kuin minä.
 
Säädä vahvarista volumet kaakkoon ja opettele soittamaan hellästi siten, että kanssa eläjät eivät hermostu.
 
Oma hiplailu on tuon "treenin" tuloksena muuttunut huomattavasti kevyemmäksi ja sitä kautta on sitten saatu vauhtia soittoon, kun kaikki voima ja energia ei mene siihen, että soittimesta saa ääntä ulos.
 
Aiemmin kun soittelin hiljaisella tai ilman vahvistinta niin tuli soitettua todella raskaasti kieliä, joka todella rajoittaa sormien liikkuvuutta ja nopeutta.
 
En tiedä tuliko tarpeeseen, mutta ajattelinpa jakaa omat ajatukseni asiasta.

tommi80: opettele soittamaan hellästi siten, että kanssa eläjät eivät hermostu.
 
Toi vinkki toimii paremmin jossakin fuusio-nypläyksessä, rokimmassa hommassa kova tatsi kuullostaa vaan selvästi paremmalta.

metronomin kanssa jotain kuviota tai yksittäistä säveltä. joka treenikerta hieman enemmän tempoa. :P en ole kylläkään kokeillut tuollasta. aikanaan oma näppäilyvauhtini kehittyi free jazz-jamittelussa musaopettajan kanssa. iskuja tuli joka tahdille ja kappaleiden kesto oli puolesta tunnista tuntiin. :)