Bassot ›

juki68: Silloin jos haluu tehä kunnolla tiliä, niin pitää olla myös paukkuja sijoittaa noihin oikeesti arvokkaisiin soittimiin, millään mukavintageilla ei hirveesti juhlita.
 
Se millä tota arvonnousua piireissä mitataan on aika kovan luokan vehkeitä. Täältä voi katsoa sitä listaa:
http://www.jacksonsrareguitars.com/ … 824a09fe1d121b93ce1eafa84ec2-5.html
 
Tämä on kyllä mielenkiintoista spekulaatiota.
 
Itse ajattelisin niin, että basson (tai kitaran) käyttöarvo ei juurikaan nouse, kun ostohinta nousee yli 2000 euron, eli 2000 eurolla saa jo ihan niin hyvän soittimen kuin tarvitsee.
 
Mutta sanotaan, että minulla olisi käytössä 10 000 euroa ylimääräistä rahaa.
 
Jos laittaisin ne pankkitilille, pääoma hupenisi hiljalleen olemattomaksi.
Jos ostaisin auton, niin voisin yhtä hyvin polttaa rahat kokossa.
Jos sijoittaisin ne osakkeisiin, niin tuotto voisi olla aika korkea, mutta samoin riskit.
Jos ostaisin kultaharkkoja, niin ne voisi ehkä myydä voitollisesti sopivana ajankohtana, mutta niitä ei voi käyttää mihinkään.
Jos ostaisin 5 laadukasta bassoa, voisin soitella niillä ja saada niistä esimerkiksi 20 vuoden päästä todennäköisesti omani pois. Soittimen käyttökulut (kielten vaihdot, nauhojen hionnat ym. huollot ovat melko kohtuullisia)
 
Jos tuntee markkinat ja on valmis ottamaan riskejä ja sitten suuria rahasummia, niin siitä en valitettavasti osaa sanoa mitään.
 
Tosin tämän asina pohtiminen ei ollut ketjun alkuperäinen tarkoitus, vaan omaan käyttöön tarkoitetun kuitenkin melko kohtuuhintaisen instrumentin hankinta.

Itse suosin käytettyjä ns. laatumerkkejä. Niistä saa aina edes omansa pois ja joskus tekee hiukan voittoakin.

juki68: Silloin jos haluu tehä kunnolla tiliä, niin pitää olla myös paukkuja sijoittaa noihin oikeesti arvokkaisiin soittimiin, millään mukavintageilla ei hirveesti juhlita.
 
Se millä tota arvonnousua piireissä mitataan on aika kovan luokan vehkeitä. Täältä voi katsoa sitä listaa:
http://www.jacksonsrareguitars.com/ … 824a09fe1d121b93ce1eafa84ec2-5.html
 
Selkeesti pörssikupla tuossa 2006-2008, hinnat tuplaantuneet noilla kovilla vehkeillä.

hollmi-5: Itse suosin käytettyjä ns. laatumerkkejä. Niistä saa aina edes omansa pois ja joskus tekee hiukan voittoakin.
 
Ja on melkein vahigossa myös ekologinen ja kestävän kehityksen vaihtoehto.

tauranen: Ja on melkein vahigossa myös ekologinen ja kestävän kehityksen vaihtoehto.
 
Kyllä!
 
Kaiken kaikkiaan ihan paras vaihtoehto sovellettavaksi kaikille muillekin elämänaloille.

käyhis: Jos saisit kuulla, että esim. Vinnie Fodera tai Ken Smith on terminaalivaiheen syövässä niin silloin voisikin olla jotain pointtia ostaa kaapillinen herrojen soittimia ja venailla muutamia vuosia ja katsoa josko kävisi samoin kuin Wal bassojen kanssa, mutta muuten aika turhaa hommaa.
 
Mitenhän tuo mahtaa päteä kotimaisiin rakentajiin? Mulla on yksi Ala-Kuhan tekemä basso ja kun miehestä on aika jättänyt muutama vuosi sitten, niin eipä niitä uusia enää saa. Ei sillä, että olisin myymässä, kyllä tuon pitopeli loppuiäksi. Tai sitten pitää olla perskeleenmoinen rahapula. Tai riittävän paljon parempi basso tyrkyllä. Tai mielenhäiriö.

hollmi-5: Kauppalehdessä(köhän?) oli joskus artikkeli soittimesta sijoituskohteena. Fender Stratocasterin hintakehitys vintagepelille oli 13% vuodessa.
 
Kauppalehti Optio-liitteessä. Siihen oli yhtä tuttua kaveria haastateltu, ja soittihan ne allekirjoittaneellekin.. Noista ns. "kovemman sarjan" vintagepeleistä oli siis kysymys.
 
Siinä valossa kun nykyhintoja katselee, niin olisi kannattanut ostaa kaikki pois kuljeksimasta.
 
Voi voi, sen kun aina tietäis, millaista kehitys tulee olemaan. Ei kovin moni tuossa 1995-98 osannut esim. arvata, mihin prosentteihin eräitten japanilaisten kitaroitten hinnannousut asettuu.
Mutta todella: Vintage Trader Bulletin laski erittäin huolellisesti, ja useilla korjauksilla tuottoprosentteja esim. eräille arvopapereille, "muille" sijoituskohteille, ja sitten Gibson Flying V - kitaralle. Viimeinen oli loppupelissä ylivertainen - toki on otettava huomioon, että se realisointi ottaa aikansa, tuon kaliiperin soittimien ostajat ovat harvassa, ja todella asiantuntevat ostajat sekä välittäjät ovat useimmiten "päivää tarkempia".
 
Tämän säikeen otsikko antaa aiheen aivan ensittäin pahoitella, että todella "raskaansarjan" sijoitusbassot on melkoisen harvassa, tuolta linkistä löytyvästä 42 soittimen-indeksistä melkein kaikki löytyvät. Seuraavassa sarjassa "kohtuullisen hyvät sijoitukset" so. "omat pois ja vähä kaljarahaa" sitten jo huomattavasti reilummin löytyy kohteita.
Kitarapuolella sitten onkin jo vähän tunkuakin tuonne ylimpään kategoriaan. ;)
 
Seuraavaksi tuleekin sitten se kaikkein olennaisin: Ollaanko hankkimassa sitä "sijoituskohdetta" vai soitinta.. Sijoituskohteeksi kelpaa vaan valitettavasti täysin orkkiskunnossa oleva, modaamaton ja todella hyväkuntoinen yksilö. Pinnoja putoilee hinnasta heti, jos vaikka 50-lukulaiseen bassoon on laitettu 60-luvulla vähän parempia osia - toki alkuperäisosia on saatavana esim. eBaysta, mutta huikean kovaan hintaan, kuten on huomattu. Yks potikannuppi oikealta vuodelta saattaa olla hinnoiteltuna nykypäivän soittimen hintoihin..
Tuohon vastasen varalle jotain vintagekaupan hintareferenssejä:
 
2007 price guidesta seuraavia ohjeistuksia listahintoihin, jos soitin ei ole alkuperäiskuntoinen:

- refin -50% tai enemmän, riippuen työn laadusta
- huonosti tehty kaularemontti -50%
- merkittävä bodyn korjaus -50%
- ammattimainen uudelleen nauhoitus -5%
- lähes huomaamaton bodyn korjaus -5%
- vähäinen värin haalentuminen -5%
merkittävä haaleneminen 25...50%

Itse olen ajatellut asiaa näin: Laitan sellaiset rahat joille ei heti ole käyttöä mieluummin arvosoittimeen jonka saan kohtuuhinalla kuin lähden panneen rahat haisemaan Pattayalle. Soittimien realisointi rahaksi on mulle helpompaa kuin lomakuvilla ja -taudeilla rahaksi lyöminen, koska en ole julkkis.
 
Mulla on n. 20-vuoden "ura" amattiluokan soittimien omistajana ja kyllähän se niin on että jos on onnistunut Fenderin, Gretschin tai Gibsoinin kohtuuhintaa saamaan, on niiden arvo on mukavasti noussut. Musarit, G&L:t, Warwickit ja muut mainiot soittopelit ovat olleet persnettosijoituksia jos on uutena ostanut ja käytetyistä niiden arvo on noussut suunnilleen inflaation ja USA:n taalan kurssiheilahtelujen suhteessa.
 
Joten mikä vaan laatupeli ei välttämättä ole sijoitus muuhun kuin hyvään soittimeen ja mieleen. Sekin on arvokasta. Sijoittaminen bassoihin on mielekästä etenkin silloin jos itse soittaa ja saa iloa noista peleistä.
 
Spekulaatiomielessä ansaintaan Suomi on liian pieni markkina. Siinä ei kivitaloja tienata.

hollstro:
Spekulaatiomielessä ansaintaan Suomi on liian pieni markkina. Siinä ei kivitaloja tienata.
 
Täysin totta tuo(kin) tuossa yllä oli paljonkin asiaa.. Melko lailla se on tuo mainitsemani "omat pois, hyvä mieli + vähän kaljarahaa" useimmiten se tulos. Vallankin noilla "players grade" -soittimilla, joita täälläkin useimmiten liikkuu.
Jos sitten joku haluais sijoituskitaraa, niin tuossa on yhdellä tutulla hyvä vaihtoehto, tosin ei Suomessa..
http://cgi.ebay.de/ws/eBayISAPI.dll … Itemnext&item=120469359623.html
 
Olli on mukava tyyppi.. ;)

Musareista en tiedä, mutta G&L ja etenkin: Warwick. Niiden hinnat on toden totta romahtaneet. 500-600€ saa jo hyviä käytettyjä. "Warpuset" oli 90-luvun puolivälissä varmaan tripla-hinnoissa, uusina siis. Silti ne on kyllä aivan loistosaundisia bassoja ja olis tarkoitus taas sellainen joskus hankkia. " NYT niitä kannattaa ostaa!"( no vitsi, vitsi..)
Ja Pattayalla ei kyllä kannata panna rahojansa; samaa mieltä ;)
 
hollstro: Itse olen ajatellut asiaa näin: Laitan sellaiset rahat joille ei heti ole käyttöä mieluummin arvosoittimeen jonka saan kohtuuhinalla kuin lähden panneen rahat haisemaan Pattayalle.Mulla on n. 20-vuoden "ura" amattiluokan soittimien omistajana ja kyllähän se niin on että jos on onnistunut Fenderin, Gretschin tai Gibsoinin kohtuuhintaa saamaan, on niiden arvo on mukavasti noussut. Musarit, G&L:t, Warwickit ja muut mainiot soittopelit ovat olleet persnettosijoituksia jos on uutena ostanut ja käytetyistä niiden arvo on noussut suunnilleen inflaation ja USA:n taalan kurssiheilahtelujen suhteessa. Spekulaatiomielessä ansaintaan Suomi on liian pieni markkina. Siinä ei kivitaloja tienata.