Bassot ›

Joo paitsi että virittäminen ei todellakaan ole ekan tunnin asiaa.
 
No kyllä mä väittäisin että ehdottomasti on. Jos opetettavalla ei ole mitään kokemusta mistään soittimesta, niin kyllä mä lähtisin jo ihan sävelkorvan kehittymisen takia alusta asti soittelemaan oikeassa vireessä olevalla vehkeellä.
 
Tämähän ei siis tarkoita, että ekalla kerralla runkataan tunti sitä viritystä kuntoon, vaan senhän voi tehdä ihan vain sillain yleisluontoisesti siinä alussa tyyliin "viritetäänpäs nämä ensin niin näet miten se tapahtuu". Aikaa menee maks. 10 minsaa.

Joo paitsi että virittäminen ei todellakaan ole ekan tunnin asiaa.
 
Se on ihan eka juttu. Soittaminen on korvan ja sormien yhteispeliä. Jos vireisyys mättää niin ei voi soittaa mitään oikein kun ei voi luottaa korvaansa. Musikaalinen ihminen saa basson vireeseen kun tietää miten se tehdään. Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin.

Se on ihan eka juttu. Soittaminen on korvan ja sormien yhteispeliä. Jos vireisyys mättää niin ei voi soittaa mitään oikein kun ei voi luottaa korvaansa. Musikaalinen ihminen saa basson vireeseen kun tietää miten se tehdään. Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin.
 
Olet kyllä melkoisen rankka tuossa aloittelijaa kohtaan. Voinee aloittelevalle tarjota alkuun jopa viritetyn soittimen.
 
Jos eka laukaus kohti maalia ei uppoa, pitäisikö harrastus lopettaa?

Se on ihan eka juttu. Soittaminen on korvan ja sormien yhteispeliä. Jos vireisyys mättää niin ei voi soittaa mitään oikein kun ei voi luottaa korvaansa. Musikaalinen ihminen saa basson vireeseen kun tietää miten se tehdään. Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin.
 
Ääh, juu. Kyllähän pelin on hyvä vireessä olla, mutta ekalla tunnilla opettaja varmaan voisi näyttää mallia virittämisessä. Ekaa kertaa kielisoittimen kanssa ähräävä saa kyllä tunnin kulumaan saamatta bassoaan vireeseen. Hermostuu vaan loppuakin. Porukalla aluks basso vireeseen. Ei heti kannata vaihtaa alaa, kyllä se siitä.

Se on ihan eka juttu. Soittaminen on korvan ja sormien yhteispeliä. Jos vireisyys mättää niin ei voi soittaa mitään oikein kun ei voi luottaa korvaansa. Musikaalinen ihminen saa basson vireeseen kun tietää miten se tehdään. Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin.
 
Hoh, tuolla perusteella olisin minäkin saanut lopettaa bassoharrastuksen ekaan kertaan.

Hoh, tuolla perusteella olisin minäkin saanut lopettaa bassoharrastuksen ekaan kertaan.
 
Samoin. Melkoisen, siis turhan, jyrkkä lähestyminen tuo minusta on. Muutenkin minusta tuota jos et ole lahjakas unohda koko juttu fraasia hoetaan liian hanakasti, kun kyllä siinä soittamisessa pääsee hyvinkin pitkälle, vaikka nollasta lähtisikin, jos vain sinniä ja halua riittää. Eikä kaikkien tarvitse olla loistavia. Hyvän ja innostavan harrastuksen soittamisesta saa muutenkin.

Eikä kaikkien tarvitse olla loistavia. Hyvän ja innostavan harrastuksen soittamisesta saa muutenkin.
 
Siinäpä se. Tarkoituksena ei ole tähdätä ammattilaisuuteen vaan pedagogiikassa puhutaan hyvän musiikkisuhteen kehittämisestä.

Se on ihan eka juttu. Soittaminen on korvan ja sormien yhteispeliä. Jos vireisyys mättää niin ei voi soittaa mitään oikein kun ei voi luottaa korvaansa. Musikaalinen ihminen saa basson vireeseen kun tietää miten se tehdään. Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin.
 
Hmmm... onkohan sulla nyt oikeesti hajua mistä sä puhut... Kyllä tuollaiseen puolen vuoden tuntisuunnitelmaan saa sopimaan jo sen virittämisenkin.

Pari hommaa, joita itse opettaisin jos opettaisin:
 
-Vapaat kielet (siis normaalissa EADG-virityksessä) ja kaulan päästä löytyvät sävelet kannattanee jossain vaiheessa käydä läpi. Anna vaikka kotiläksyksi opetella vaikkapa E- ja A-kielien säveliä viidenteen nauhaan asti, niillähän jo mukavasti rokkia soittelee. Seuraavalla kerralla sitten D- ja G-kielet.
 
-Laita vaikka koneelta joku rumpukomppi tai metronomi soimaan ja soitelkaa siinä sitten basarin mukaan vaikkapa pelkästään yhtä säveltä. Rytmitaju on kuitenkin basistilla aika olennainen juttu, joten mielestäni sitä voisi jo alusta alkaa hiomaan. Kun homma alkaa luistamaan, niin sitten opettelemaan sävelen vaihtamista rytmissä. Vaikkapa joku E-E-G-A -kierto, jota sitten sopivalla temmolla vetelette neljäsosissa. Taikka sitten jotain tuttua ja helppoa biisiä.
 
Korvakuulolta virittämisen opettelu tietysti kehittää sävelkorvaa, mutta siinä menee musiikkiummikolta äkkiä hermot ja järki, kun ei tahdo saada pumputinta vireeseen. Mielestäni ei ole ihan ensimmäisten oppituntien aihe.

Jepa. Oletetaan että soittoasento, sormittelu ja vire on nyt kunnossa, viritysmittari on tosiaan keksitty. Jonkun verran simppeleitä biisejäkin jo osataan soittaa. Mihinkäs seuraavaksi edetään?

Jepa. Oletetaan että soittoasento, sormittelu ja vire on nyt kunnossa, viritysmittari on tosiaan keksitty. Jonkun verran simppeleitä biisejäkin jo osataan soittaa. Mihinkäs seuraavaksi edetään?
 
Keikalle.
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!

Jepa. Oletetaan että soittoasento, sormittelu ja vire on nyt kunnossa, viritysmittari on tosiaan keksitty. Jonkun verran simppeleitä biisejäkin jo osataan soittaa. Mihinkäs seuraavaksi edetään?
 
Kuunnellaan levyiltä lisää simppeleita biisejä ja niiden bassolinjoja.

Keikalle.
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
Tai niinkuin mie kun aloitin bassonsoiton niin tokana päivänä demoa äänittämään. Kitaristi viritti basson ja näytti että tosta ja tosta välistä ja nauha pyörimään. :) Hyvin opettavaista.

Varmaankin bändin kanssa soittamista kantsii aloitella heti kun vain jostain löytyy rummunlyöjä ja sopiva paikallinen Stevierayvaughan. Aluks vaikka vaan pelkkiä neljäsosia E-kieleltä rumpalin tahdissa ja Vaughan vetää sooloa. Tulee heti tekemisen meininki.

Hoh, tuolla perusteella olisin minäkin saanut lopettaa bassoharrastuksen ekaan kertaan.
 
No osuimpas arkaan paikkaan. Basson pitää olla vireessä kun sillä harjoitellaan, vai onko joku hyvä syy siihen ettei sen tarvitse? Itse en ainakaan keksi. Eikä se ole edes hankalaa kun tietää miten saadaan ne kaksi säveltä aikaiseksi joiden pitää olla samassa vireessä. Viritysmittari on tietysti oiva apu, mutta se ei kehitä korvaa niin hyvin kuin virittäminen ilman sitä.

No osuimpas arkaan paikkaan. Basson pitää olla vireessä kun sillä harjoitellaan, vai onko joku hyvä syy siihen ettei sen tarvitse? Itse en ainakaan keksi. Eikä se ole edes hankalaa kun tietää miten saadaan ne kaksi säveltä aikaiseksi joiden pitää olla samassa vireessä. Viritysmittari on tietysti oiva apu, mutta se ei kehitä korvaa niin hyvin kuin virittäminen ilman sitä.
 
Kyse ei nyt ollut siitä etteikö vireisyys olisi tärkeää, vaan Jos basson viritys on ylivoimainen juttu, kannattaa unohtaa koko idea ja siirtyä muihin harrastuksiin. lausahduksesta joka on aika julma. Ei se minulla kitaran kanssa ekalla kerralla itsestäänselvyys ollut.

Hmmm... onkohan sulla nyt oikeesti hajua mistä sä puhut... Kyllä tuollaiseen puolen vuoden tuntisuunnitelmaan saa sopimaan jo sen virittämisenkin.
 
Joko tässä puolen vuoden oppisuunnitelmassa edetään vielä kielten näppäilyyn, vai peilailaanko ensimmäiset kuukaudet basson kanssa ensin peilin edessä pipo päässä ja maskarat silmillä?

No osuimpas arkaan paikkaan. Basson pitää olla vireessä kun sillä harjoitellaan, vai onko joku hyvä syy siihen ettei sen tarvitse?
 
Ja siksipä kätevintä on, että alkuvaiheessa opettaja virittää harjoittelusoittimet nopsasti soittokuntoon, pim.

Itse en ainakaan keksi. Eikä se ole edes hankalaa kun tietää miten saadaan ne kaksi säveltä aikaiseksi joiden pitää olla samassa vireessä. Viritysmittari on tietysti oiva apu, mutta se ei kehitä korvaa niin hyvin kuin virittäminen ilman sitä.
 
Ei tää mikään arka paikka ole. Siitä on jo liki parikymmentä vuotta kohta aikaakin. Mutta de facto, viritin itse oman bassoni korvakuulolta ekan kerran varmaan pari vuotta harrasteen alettua. Viritysmittari on kiva laite.
 
Mutta en minä katso olevani mitenkään vallan toivottomassa seurassa. Jotakuinkin sama historia omissa soittimissaan on mm. herroilla John Lennon ja George Harrison, jotka käyttivät kitaroitaan Paulin bändiin tuloon asti soitinkaupassa viritettävänä.

No osuimpas arkaan paikkaan.
 
No osuit! Ajatteles kuinka moni M.nettiläinen joutuu nyt vaihtamaan harrastusta, kun ei olla aikoinaan saatu sitä ekaa soitinta välittömästi moitteettomaan vireeseen.

Kyllä tommosen tapin vääntäminen kahteen eri suuntaan ja korvan (tai silmien) käyttö samaan aikaan on sen verran ylivoimainen juttu, että ei semmosta kannata yrittää heti kärkeen harrastaa, voipi mennä vaikka mielenkiinto koko hommaan. Ja pahimmassa tapauksessa voi vaikka soitella jonkun kappaleen mukana jos em. toimenpide on onnistunut. Aivan perseestä tommonen.
 
Muusikoiden.net... joopa joo.