Bassot ›

MOi
 
Toteaisin vielä, että ei kukaan säestettävistä -ei kukaan- ole kyselyt paljonko amppini painaa. Tärkeintä on ollut soundi. Voisin luetella henkilöitä, joita olen vuosien myötä saanut säestää, mutta en tee sitä. Olen kokemuksen kautta päätynyt tähän SVT- mukaelmaan, joka painaa vaivaiset 0,030 tonnia. Sillä on vaan niin makeeta pupsuttaa menemään...

Toteaisin vielä, että ei kukaan säestettävistä -ei kukaan- ole kyselyt paljonko amppini painaa. Tärkeintä on ollut soundi. Voisin luetella henkilöitä, joita olen vuosien myötä saanut säestää, mutta en tee sitä. Olen kokemuksen kautta päätynyt tähän SVT- mukaelmaan, joka painaa vaivaiset 0,030 tonnia. Sillä on vaan niin makeeta pupsuttaa menemään...
 
Aiempaa keskustelua lainatakseni:"Kun olet tyytyväinen kamoihisi asia on tietysti ok." Minäkin nautin suuresti soittaessani omalla hifipellemukaelmallani, joka painaa vaivaiset 0,025 tonnia - kaappeineen.
 
Omasta puolestani voisin myös sanoa, että kukaan säestämistäni henkilöistä ei ole osoittanut minkäänlaista -minkäänlaista- kiinnostusta soittokamojani kohtaan. Ja joskus on sentään ollut ihan "oikeitakin" (jälleen lainaus) bassovahvistimia kehissä. Tai no, kerran tuli big bandin kapulta vihaisia silmäyksiä, kun erään tällaisen vanhan "oikean" vahvistimen input-jakki rätisi ja pätki pahanlaisesti...

Aiempaa keskustelua lainatakseni:"Kun olet tyytyväinen kamoihisi asia on tietysti ok." Minäkin nautin suuresti soittaessani omalla hifipellemukaelmallani, joka painaa vaivaiset 0,025 tonnia - kaappeineen.
 
Omasta puolestani voisin myös sanoa, että kukaan säestämistäni henkilöistä ei ole osoittanut minkäänlaista -minkäänlaista- kiinnostusta soittokamojani kohtaan. Ja joskus on sentään ollut ihan "oikeitakin" (jälleen lainaus) bassovahvistimia kehissä. Tai no, kerran tuli big bandin kapulta vihaisia silmäyksiä, kun erään tällaisen vanhan "oikean" vahvistimen input-jakki rätisi ja pätki pahanlaisesti...
 
MOI
 
Tuo rätinä ei ole vahvistimen ominaisuus, vaan soittajan välinpitämättömyyden puutetta ;) keikkaa kohtaan. Amaatimies varmistaa, että kamat toimii.

Asiasta vielä tiiliseinään: käyttääkö kukaan muu täällä Mark Bassin "Bass Holderia" eli siis tätä tarranauhalla kaapin kylkeen lätkäistävää pidikeremmihässäkkää? Soundstoressa heittivät moisen kaupan päälle Little Markia ostaessani ja vaikka aluksi olin vähän skeptinen, se on osoittautunut yllättävän toimivaksi ratkaisuksi. "Holder" ei ehkä ole ihan yhtä huoleton käyttää kuin normaali lattiaständi, mutta basso istuu siinä todella jämäkästi. Itse käytän sitä nykyään kaikilla keikoilla, se kulkee mukavasti mukana bassolaukun sivutaskussa.
 
Onhan se ollut käytössä, mukava kapistus. Basson vaihto konserttisalissa aplodien jälkeen tosin hieman nolottaa. Tarra pitää suht äänekkään rasahduksen sitä avatessa. Pitää yrittää ehtiä apiksien aikana:)

MOI
 
Tuo rätinä ei ole vahvistimen ominaisuus, vaan soittajan välinpitämättömyyden puutetta ;) keikkaa kohtaan. Amaatimies varmistaa, että kamat toimii.
 
Se on muuten kauheeta miten paljon soittajilta puuttuu välinpitämättömyyttä keikoilla!
 
Voin todeta myös, että ei koskaan siis ei ikinä, ole kukaan säestettävistäni osoittanut mitään kiinnostusta bassolaitteistoni roudaamiseen. Ite on saanut kantaa jokaisen, siis joka ainoan kilon sinne keikkapaikalle. Kilo pois bassolaitteistosta on kilo pois suoraan miun työtaakastan.
 
Paitsi sellaisissa ihmeen usein toistuneissa tilanteissa, että on olosuhteiden pakosta joutunut soittamaan lainakamoilla. Silloin ne on roudannut tietty se kulloinenkin basisti jonka laitteet lainassa on. Harmillisesti tällaisissa tapauksissa sitä on myös tämän toisen soittajan välinpitämättömyyden puutteen armoilla. :(

Se on muuten kauheeta miten paljon soittajilta puuttuu välinpitämättömyyttä keikoilla!
 
Voin todeta myös, että ei koskaan siis ei ikinä, ole kukaan säestettävistäni osoittanut mitään kiinnostusta bassolaitteistoni roudaamiseen. Ite on saanut kantaa jokaisen, siis joka ainoan kilon sinne keikkapaikalle. Kilo pois bassolaitteistosta on kilo pois suoraan miun työtaakastan.
 
Paitsi sellaisissa ihmeen usein toistuneissa tilanteissa, että on olosuhteiden pakosta joutunut soittamaan lainakamoilla. Silloin ne on roudannut tietty se kulloinenkin basisti jonka laitteet lainassa on. Harmillisesti tällaisissa tapauksissa sitä on myös tämän toisen soittajan välinpitämättömyyden puutteen armoilla. :(
 
Rantasauna ku on kamoina, niin melkein jonoksi asti auttajia! Hemmoa lainatakseni: "Vhoinkshmä jeshaa rhoudaamishesha?"

Rantasauna ku on kamoina, niin melkein jonoksi asti auttajia! Hemmoa lainatakseni: "Vhoinkshmä jeshaa rhoudaamishesha?"
 
Ja kaikki kalijuja läskejä? Ettet vaan londeroissas nää hemmoa monena?
 
:)
;)

Ja kaikki kalijuja läskejä? Ettet vaan londeroissas nää hemmoa monena?
 
:)
;)
 
Vakuutan että olin selvbinpäin!

Tässä, kun seurannut tätä Mark Bass keskustelua melkein 12 vuoden EBS ja Ashdown kuluttujana voisin sanoa seuraavaa:
Testattuani kaikenlaisissa taisteluolosuhteissa MARK -bass kamoja (SA 450, Little Mark, 4 x 10 stardi kaappia ja 2x10 komboa) niin en minä kyllä keksi oikein mitään moitittavaa. En ole kamoja vaihtamassa. Olen erittäin tyytyväinen TD 650 ja kahteen neoline 2 x 12 kaappiin. Silti Mark bass kyllä toimii. Kaikenlaiset epäilyt kestävyydestä yms.kuuluvat minusta kaikkien kamojen yhteiseen keskusteluperinteeseen. Samalla tavoin ovat Ampegit, Gallien Kruegerit, Trace -Elliotin, Ebst ja levahtaneet ainakin minulla. Kaikkien kanssa on käyty sepällä ihmettelemassä. Saundimaailma on Mark -basseissa toisenlainen ja varmasti koko ajatus laitteiston kokonaisääni kuvasta. 25 vuoden jälkeen tuntuu siltä, että flavour of month on tällä hetkellä Mark bass ja hyvä niin. Ainoa mikä tässä lähinnä askarruttaa on tuo markkinointi. Lähes joka firmalta tulee jatkuvasti vähintään puolen vuoden välein uusia "karvanoppia" eri kombinaatioin, mutta en vielä ole oikein ymmärtänyt miten se soundi enää paranee. Kaikilla Mark bass, EBS, Ashdown, Ampeg, Mesa -Boogie omistajilla (anteeksi niiltä joiden vahvistin nyt unohtui) on mahdollisuus laadukkaiseen saundiin. Bassosoittamisessa ja -soundissa on kaiketi käytännössä enemmän kyse musikaalisuudesta kuin karvanopista tai painonvartijoiden suosittamista laitteistoista!

Plussaa paukkui niin että pärähti. Hieno kirjoitus, pätee niin moneen muuhunkin kuin bassonuppeihin/-kaappeihin!

Tuo rätinä ei ole vahvistimen ominaisuus, vaan soittajan välinpitämättömyyden puutetta ;) keikkaa kohtaan. Amaatimies varmistaa, että kamat toimii.
 
Näinhän se on, onneksi minä en ole ammattimies ;-) Tosin tuolloin aikoinaan oletin että tuon rasahtelevan vahvistimen omistaja olisi ollut (ammattimies siis), mutta ilmeisesti näin ei ollut asioiden tola.
 
Mutta jos nyt kuitenkin palataan takaisin itse ketjun aiheeseen eli Mark Bassin tuotteisiin. Mikäs on saldo tällä hetkellä tässä ketjussa? Kayttäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä löydä moitittavaa(kuten aina) ja vanhan liiton miehet epäilevät mokomaa "trendimerkkiä" (kuten aina):"hajoaa kuitenkin heti huomenna, ei mitään uutta tarjottavaa, ei sillä painolla ole kenellekään mitään merkitystä, SVT on jo keksitty". Totuus löytynee jostain välimaastosta. Osa ylistäjistä todennäköisesti vaihtaa leiriä taas vuoden parin päästä ja panee MB:t myyntiin Torille -josta ne joku skeptikko itselleen nappaa ja toteaa että eivät nämä hullumpia olekaan.
 
Eivät Mark Bassin vehkeet tosiaankaan tuo kehiin mitään mullistavaa, onpahan vaan uusi merkki, joka on mitä ilmeisimmin onnistunut löytämään itselleen hyvän markkinaraon. Ts. tarjoavat tuotteita, jotka täyttävät aika monen ostajan tarpeet sopivaan hintaan. Aika sitten näyttää miten Italian poikien käy, mutta jos aiempien "trendivahvarien" kohtalosta voi mitään päätellä, niin mikäs tässä. Ihan hyvin näyttäisi EBSillä, Ashdownilla, SWR:llä, Hartkella sun muilla menevän, vaikkei niistä enää Mnetissä kohutakaan. Kauppa käy ja uusia tuotteita puskee. "Flavor of the montheista" on tullutkin "flavor of the decadeja". Kilpailu on kuitenkin aina hyvästä, bassokamapuolellakin.

Walter Woodshan on legendaarinen pienten ja keveiden boutique-hifi-nuppien väkertäjä, ymmärtääkseni erityisesti jenkkiläisten kontragurujen suosiossa.
 
Carol-mummokin näkyy listalla tuolla sivun alareunassa:
http://www.ven-jp.com/wal.html

Osa ylistäjistä todennäköisesti vaihtaa leiriä taas vuoden parin päästä ja panee MB:t myyntiin Torille -josta ne joku skeptikko itselleen nappaa ja toteaa että eivät nämä hullumpia olekaan.
 
Mie en tunnusta itseäni skeptikoksi, mutta rauhallisin mielin jään odottamaan sitä halpaa MarkBass -nuppia käytettynä. Alan jo säästämään. Tuollainen ok-soundinen käsilaukussa kulkeva kevyt bassonuppi on minun nähdäkseni ihanteellinen varavaffari yllättäviin tilanteisiin.
 
Olen sitten 100% varma että toi torikuvio tulee toteutumaan. Ihan oikeasti.

Bassokamoissa joka aikakaudella on ne kuumat trendimerkit joista puhutaan ja joita näkyy lavoilla... 1970-luvulla Acoustic, about 1970-80 -lukujen taitteessa Peaveyn Mark III, niitä näkyi siellä sun täällä. 1980-luvulla ne kuumat nimet taisi olla Trace Elliot ja Hartke enempi 1980-luvun loppupuolella. Siinä 1980- ja 1990 lukujen vaihteessa tuli sitten taas isot putkinupit kuten uusi versio Ampeg SVT:stä ja Mesan 400. 1990-luvulla sellaiset merkit kuin EBS ja Ashdown puhuttivat alataajuuskansaa.. eli samaa jatkumoa on MarkBass, se on sitten se tämän hetken kuuma nimi.
 
Ja sen mitä MarkBassin kamoja olen kaupassa testannut niin pidin kyllä soundista kovasti, jos olisi ylimääräisiä euroja taskun pohjalla pyörimässä niin voisin langetakin sellaisen ostamaan; SVT nupin ja rantiksen omistajana diggaan kyllä siitä soundista vieläkin tosi paljon, mutta onhan sen roudaaminen ihan p**seestä, jotenkin alkanut tökkimään jääkaapin kokoinen 70kg skobe ja 40kg nuppi. Joku MarkBassin pikkusetti olisi roudaukseen kyllästyneelle aika ideaaliratkaisu kun voisi periaatteessa heilauttaa yhdellä kädellä nupin & skoben takakonttiin ja menoksi.

Tossa joku aiempi kirjoittaja sivusikin samaa asiaa, jota minäkin haluan vielä korostaa tässä keskustelussa, eli sitä että Markbass ei nähdäkseni ole luonut mainettaan millään ylivoimaisella tai ennenkuulemattomalla soundilla, vaan ihan silkalla roudattavuudella (+ siihen nähden erinomaisella soundilla). Kasarivuosien hifivahvistimet ovat varmaankin muotivahvistimien aikajanan viimeiset oikeasti jotakin soundillisesti uutta tarjonneet laitteet. Myöhemmät vahvistimet ovat olleet joko parannettuja versioita hifi-soundista (SWR, EBS jne) tai sitten osa retrobuumia (ampegin re-issuet, Ashdown jne) tai sitten sopivia sekoituksia näistä edellisistä (esim Aquilar).

Se on muuten kauheeta miten paljon soittajilta puuttuu välinpitämättömyyttä keikoilla!
 
Voin todeta myös, että ei koskaan siis ei ikinä, ole kukaan säestettävistäni osoittanut mitään kiinnostusta bassolaitteistoni roudaamiseen. Ite on saanut kantaa jokaisen, siis joka ainoan kilon sinne keikkapaikalle. Kilo pois bassolaitteistosta on kilo pois suoraan miun työtaakastan.
 
Paitsi sellaisissa ihmeen usein toistuneissa tilanteissa, että on olosuhteiden pakosta joutunut soittamaan lainakamoilla. Silloin ne on roudannut tietty se kulloinenkin basisti jonka laitteet lainassa on. Harmillisesti tällaisissa tapauksissa sitä on myös tämän toisen soittajan välinpitämättömyyden puutteen armoilla. :(
 
MOI
Minusta kaikkein pahinta on puutteet välinpitämättömyyden puutteessa ja etenkin se, jos soittaa liian kevyellä vahvistimella. ;)
 
No kuinka moni soittajakaan oikeasti tykkää roudaamisesta?
 
Minusta keikkabassokoneen tärkeitä ominaisuuksia on toimintavarmuus, soundi ja roudattavuus. Jokainen valitsee itse mikä on tärkeää: miten noita painottaa. Nuo eivät tietysti välttämättä toisiaan poissulkevia asioita. Mutta minun kohdalla on esim. lainavermeillä yleensä joutunut pettymään; on joutunut soittamaan jonkun ennemminkin kirppusirkukseen tarkoitetun "bassovahvistimen" kautta. Olisi hienoa, jos viimein tulisi 3kg vahvistin SVT soundilla ja potkulla.,
 
Silloin kun 3-5 miehinen bändi roudaa, on minusta edelleen ihan sama, onko yhden lootan paino 5kg vai 30kg

Tossa joku aiempi kirjoittaja sivusikin samaa asiaa, jota minäkin haluan vielä korostaa tässä keskustelussa, eli sitä että Markbass ei nähdäkseni ole luonut mainettaan millään ylivoimaisella tai ennenkuulemattomalla soundilla, vaan ihan silkalla roudattavuudella (+ siihen nähden erinomaisella soundilla). Kasarivuosien hifivahvistimet ovat varmaankin muotivahvistimien aikajanan viimeiset oikeasti jotakin soundillisesti uutta tarjonneet laitteet. Myöhemmät vahvistimet ovat olleet joko parannettuja versioita hifi-soundista (SWR, EBS jne) tai sitten osa retrobuumia (ampegin re-issuet, Ashdown jne) tai sitten sopivia sekoituksia näistä edellisistä (esim Aquilar).
 
Heps, nostaisin uutta luovana esiin mallintavat digivahvistimet niiltä osin kun eivät yritä olla mitään valmista, ja niiltä osin kun menevät tarpeeksi pitkälle metsään niissä svt-klooneissaan. Siis tarkoituksella kaikenlaisten hämärien pörinöittensä kanssa ja tahattomasti näitten "uskollisten mallinnusten" jotka vaan sit meni pieleen. Hyvää vai huonoa uutta? Se on jokaisen itse päätettävä.

http://www.markbass.it/products.php?lingua=en&cat=3&vedi=77
 
Eilen kokeilin tuommoista microMarkBassia jossa on kuusi tuumainen elementti !!! ja joku 50W. Oli ihan hauska kikotin ja toimii jassolla uskomattoman hyvin, mut läskibassoa tuo ei jaksa pörisemättä toistaa, noh ei tietenkään kyllähän sen tiesi...
 
Muistakos yhtää mikä oli hintana?

Muistakos yhtää mikä oli hintana?
 
Minä muistelisin, että 550 €.

Heps, nostaisin uutta luovana esiin mallintavat digivahvistimet niiltä osin kun eivät yritä olla mitään valmista, ja niiltä osin kun menevät tarpeeksi pitkälle metsään niissä svt-klooneissaan. Siis tarkoituksella kaikenlaisten hämärien pörinöittensä kanssa ja tahattomasti näitten "uskollisten mallinnusten" jotka vaan sit meni pieleen. Hyvää vai huonoa uutta? Se on jokaisen itse päätettävä.
 
Mä en yhdy tuohon, koska didihimmelit pyrkivät jäljittelemään ja jos jotain "uutta" syntyykin niin se on tahatonta. Pyrkimystä uuteen soundiin ei ole ja se on ratkaisevaa minusta.