Bassot ›

En ole vielä ehtinyt kokeilemaan mutta pitää kokeilla säröbasson tallennusta nauhalle, että otan D.I.:llä puhtaan botnesignaalin ja sitten t.Bonen 57 kopsulla mikitän vahvarin. Ja neliraiturilla kun pelataan niin vähän nauhakompressiota kaupan päälle.

Tuo on minun mielestäni oikea lähestymistapa asiaan. Eli samaa mieltä ollaan.
Tarkoitus ei ollut mitenkään aliarvioida sun kokemustasi, ennemminkin vaan ampua alas tarpeettomat yleistykset.
 
Olet ihan oikeassa tuossa, kirjoitin huolimattomasti sen avausviestin.

Itelläni on kaappi mikitettynä keikoilla (basarimikki) sekä normaalisti DI outista ihan flattina. Kyllä kait se miksaaja on noista saanu, ei oo ainakaan valittanu :D. Studiossa sama konsepti. Kaveri vetää nykyisellään SansAmpilla (Bass Driver R.B.I) keikat suoraan pöytään, pitänee kokeilla tuotakin.

Tällä setupilla mie ite olen nauhotellut:
Artin tuubi etuastetta käyttäny D.I pikspoksina josta tulee just mukava jo vähä kompressoitunu linesoundi. Sitten vähä mielialasta riippuen erinäisiä säröttimiä välissä ja ulos pienestä 30w vaffarista. Tässä sitten mikityksenä shure 57 kartion sivussa ja rööderin nt1 suoraan keskelle.
 
Miksausessa pääasiallinen soundi otetaan linestä ja sitte vähä särmää siihen saapi tuosta mikityksestä.
 
Livejuttuja en ossaa sanoa ku ei oo tullu soitettua livenä..

Elikkäs joo, asiasta on varmasti keskusteltu useasti ja usein sanotaan, että bassoa on turha mikittää, vaan pistetään suoraan linjaan ja se siitä sitten. Mutta mitäs sitten kun halutaankin mikitetty bassosoundi?
 
Ensimmäiseksi haluaisin tietää, että jos mikitätette basson livenä, niin minkälaista mikkiä käytätte? Jotain basarimikkiä?
 
Minun kohdalla on käytännössä aina käytetty DI- boxia. Alkoi kiinnostaa tuo mikitys. Miten mikittäisitte SVT:n ja SWR goliath I kaapin 4x10" +pilli ? Siis lähinnä live tilanteessa. Nostan mielelläni kaapin n. puoli metriä lavasta, esmes parin korin, räkkilaatikon tms. päälle.
Miten perus Shure 57 tai 58 toimisi ? Tai entä: http://www.thomann.de/thoiw3_the_t-bone_bd200_prodinfo.html
 
Tai: http://www.thomann.de/thoiw3_the_tbone_bd300_prodinfo.html

Näin ohimennen, onko kellään kokemuksia AKG:n CCS-sarjan mikeistä?
Tarkemmin vielä siitä bassotaajuuksille tarkoitetulla?
 
Linkki saksan markkinoille: http://www.thomann.de/thoiw3_akg_d_11xlr_ccs_prodinfo.html

basistin normi laiskuus iskenyt minulle. nykyisin DI boksiin livenä (warwick ja boss ODB + EBS unichorus efektit välissä, käyttö vain ajoittain riippuen biisistä/biisin kohdasta) ja siitä sen verran monitoreihin että kuulee oman soiton. ei jaksa kannella EBS:iä keikoilla. tieten pienissä paikoissa, joissa ei ole riittävää PA:ta ni ollu vahvistin/kaappi mukana.
 
samaten studiossa, suoraan pöytään ja käyttää sitten pro tools efektejä miksauksessa. näyttävyyttä varten vois hankkia perus spinal tap styroksi valmisteisen "paketin"
 
aivan riittävä on ollut, vahvistinta tarten enimmäkseen vain treeniksellä. onko muita jotka ei jaksa/viitsi kannella big berthaa mukana?

Studiossa kun kaappia on mikitetty, olen mielestäni päässyt parhaimpaan lopputulokseen yhdellä mikillä, soundi pysyy jotenkin paremmin kasassa (parempi vaihevaste?) kuin useamman mikin kanssa kikkailu. Yleensä mikkinä on ollut Sennheiserin 421, mutta en usko mikkivalinnan olevan mikään kriittinen tekijä.
 
Enenmmän käytän aikaa mikin oikean paikan löytämiseen. Läheltä tulee botnempi soundi, kauempaa tulee enemmän huonetta mukaan. Jos haluu enemmän live-tunnelmaa rytmiosastolle ja rummuissakin on tarkoitus pitää tilasoundia mukana, voi olla ihan toimiva juttu että bassokamat on äänitetty samassa tilassa ja reilun matkan päästä.
 
Livenä omilla bassokamoilla riittää pelkkä vahvistimen balansoitu lähtö, mutta jos oon miksaajana ja basistilla on mitään rosoisempaan soundiin viittaavaa kalustoa, otan puhtaan soundi suoraan DI:llä basson ja pedaalien välistä, ja sitten mikillä (keikkatilanteessa 57 toimii aina) talteen sitä rähinää. Linjasoundia kompressoin pöydässä mutta mikkisoundi kelpaa sellaisenaan. Noista kahdesta sitten kasaan sopivan lopputuloksen.
 
Edellä käytyyn rantasaunan riittävyyskeskysteluun: bassosoudi itsessään toimii kyllä kieltämättä kun sitä vetää lujaa lavalta riittävän isoilla kamoilla. Mutta koko bändin botneosasto kuulostaa mun mielestä paremmalta kun basso ja bassari tömähtää samasta subbarista (olettaen että soittajat tekevät työnsä riittävällä tarkkuudella). Muutenkin soundit ovat selkeemmät kun lavavolyymi on alhaalla, joten en siksi tykkää hirveän lujaa lavalla soittavista basisteista.
 
Tällä ei tietty ole mitään tekemistä kamojen merkin kanssa, mieluummin kuuntelen liian lujalla olevaa Ampeg-tornia kuin kuoleman kielissä kiljuvaa halpiskaappia.

Studiossa olen parilla viimeisellä kerralla ehdottanut äänittäjälle kahden mikkikanavan ja linjan tallentamista. On passannut kavereille mainiosti. Linjasaundin lisäksi Marsun 4x12" -kaappi, jota ajelen JCM 800 100W -bassonupilla, on mikitetty Shure 57:lla ja Shure Beta52:lla (tai muulla laadukkaalla bassarimikillä).
 
Noista kolmesta saa jo erittäin rikkaan bassosaundimaailman.
 
- Linjan luonne on ollut saundipaletissa lähinnä nauhojen kolina ja kliini kirkkaus. Onhan tässä toki jonkin verran botneakin.
- 57 antaa räyhäkkyyttä ja luonnetta saundiin. Etenkin jos se on suunnattu suoraan puhekelaa kohti ja käytössä on putkikone + mahd. säröjäkin. Putkiroso ja särö korostuu tällä mikillä ja etenkin jos mikin asento on edellämainittu. Mukavan luonnekasta putkikoneen mid-murinaa saatiin tällä.
- Bassarimikki poimii sen vaffarin+kaapin ja tässä tapauksessa putkikoneen lämmön ja botnen. Tästä tuli otettua se alapään muna kokonaispalettiin. Yllättäen oli todella paljon enemmän botnemunaa tässä kuin esim. linjassa.
 
Noilla kolmella voi tehdä ihan mitä vaan. Ovat niin erilaisia luonteeltaan. Ja nimenomaan positiivisella tavalla erilaisia. Vaihe-eroistakaan ei ole ollut mitään haittaa. Paljon rikkaampi kokonaisuus saadaan kun käytetään kahta tai kolmea erilaista yhdessä, kuin vain yhtä kanavaa.
 
Livenä en ole juuri koskaan tullut mikitetyksi. Eipä ole liiemmin ollut tarvetta, kun paikat yleensä niin pieniä, että putkikoneen lämpö kuuluu PA-saundin läpi salissakin selvästi. Jos livetilanteeseen jokin ratkaisu, niin 57 ilman muuta linjan kaveriksi. Ja erityisesti ainakin isolla PA:lla ulkona tai isoissa saleissa vedettäessä ehdotankin tuota 57:lla mikitystä. Isoilla vehkeillä mikitys tuo hyvin lisäväriä tylsemmän ja kylmemmän linjasaundin kaveriksi PA:sta ulostautuvaan kokonaisbassosaundiin.
 
EDIT: Vähän täydennystä loppukappaleeseen...