Bassot ›

No mutta, netti kertoo että kyseinen laite on kitaravahvistin! Kuis se nyt sellasella... No, paljon paremmalta ei basso ole minun korvaani kuulostanut, niin että samahan tuo.
 
Tuo Hiwatt on ns. yleisvahvistin, jota käyttivät monet basistit ja kitaristit 70-luvulla, esimerkkinä vaikka The Who:n Entwistle ja Townshend ja Crimsonin Wetton ja Fripp. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että toimii bassolla erinomaisesti.
 
Wettonilla oli 2 tai 3 nuppia ja Fripp kertoo "The Great Deceiver" boxin vihkosessa Wettonilla olleen käytössä "Vega" -merkkisen kaapin, joka lisäsi kuulemma lavavolumia tuntuvasti. Epäilisinkin, että joku nupeista on ajettu kireämmällä särösaundilla Hiwattin 4x12" kaappeihin ja joku sitten puhtaammalla tuohon Vegaan että alapäät säilyy. Mutu -tietoa kuvista tutkimalla:)

Hiwatt on loistava vahvistin. Mä ostaisin heti jos sellainen tulisi vastaan johonkin fiksuun hintaan.

Hiwatt on loistava vahvistin. Mä ostaisin heti jos sellainen tulisi vastaan johonkin fiksuun hintaan.
 
Tuntuu hinnat nousseen. Uutenakin saa Englannista tai sitten jenkeistä Reeves -nimellä (kuulemma Amerikan Fernades -Hiwatteilla ei ole paljoa yhteistä originaalien kanssa?) mutta kalliiksi tulee.
 
Onkos kukaan testannut tai edes nähnyt Suomessa DR201 -mallia? 200W putkitehoa, vois olla aika messevä bassovahvistimena. Glenn Hughes tuollaisilla luukutti menemään Purple -aikoinaan.

No nyt selvisi, kiitos siitä.
 
Tsekkasin ebaysta noita Hiwatteja, ja nupin saisi sieltä 600-1000 euron hintaan. Tiedä sitten onko se paljon vai vähän tuollaisesta laitteesta.

Onkos kukaan testannut tai edes nähnyt Suomessa DR201 -mallia? 200W putkitehoa, vois olla aika messevä bassovahvistimena. Glenn Hughes tuollaisilla luukutti menemään Purple -aikoinaan.
 
Eilen kattelin soundatalla jotain hiwatin 200w putkipeliä, en tosin testannut sitä.

Kannattaa vääntää toi tone ihan lounaaseen, muuten läpi menee vaan korkeat äänet. Sit vaan sustainella haet sopivan murinan ja säädät volat kohdalleen.
Tietysti sulla voi olla joku maanantaikappale, mut jos kitaralla vehje pelittää niin saattaa olla et sulla on toi tone-kytkin "väärässä" asennossa :)
Bassoa kannattaa myös lisätä soittimesta tai vahvarista sillä kyllähän tuokin vähän botnea syö, niin kuin muutkin kitaralle tarkoitetut särkijät.

Omasta ryssämuffistani kyllä lähti vaikka minkälaista murinaa, sitä kevyttä rosoa ei kuitenkaan. Volaa kyllä piisasi. (Ja ryssämuffihan toimii vain paristoilla, jos ei ole modattu).

Vähän offtopiccia, mutta:
 
venäläisistä säröistä on jonkin verran kokemusta. Sielläpäin maailmaa valmistetaan järjettömän paljon erilaisia pörpöttimiä, halvoista kopioista huippukalliisiin putiikkiputkisäröihin asti. Big Muffeja on ainakin neljä eri versiota, hopeanvärinen, pari erilaista vihreää ja musta. En ole erityisemmin tykästynyt niihin, hieman modattuina ilmeisesti aivan kelpo pelejä kuitenkin.
 
Lel -niminen paja valmistaa erittäin halpoja ja persoonallisia polkimia. Minulla on/on ollut pari erilaista digiviivettä, putkisärö ja erinomaisen loistava Tubescreamer-klooni TSPS-700, jossa on särön lisäksi phaser. Kytkimellä voi valita särön, phaserin tai molemmat, soundi on kerrassaan mainio. Särö on lähempänä alkuperäistä Ibanez TS808:aa kuin mikään muu testaamani poljin, phaserissa on hulvaton säätövara. Delayt ovat erittäin viihdyttävää lo-fi-osastoa.
 
AMT (Asian Music Technology) valmistaa laajaa ja kohtuuhintaista säröpedaalivalikoimaa, pedaalien pohjassa lukee Made in West Siberia... Esimerkkinä British Sound, joka on mainio marsutyyppinen poljin ja toimii basson ja kitaran kanssa yhtä hyvin.
 
Kannattaa tutustua. Pietarista löytää melko helposti.