Bassot ›

Bändin kanssa reenaillaan. Kotona soittelen jonkun verran, mutten varsinaisesti reenaa. Joskus koko päivän, joskus en ollenkaan.

Tasan 0 sekuntia päivässä. Sen kovempi treenaaminen vois johtaa ylikuntoon.

En treenaa, soitan vain bänditreeneissä. Ei vaan kiinnosta, eikä ole tarvetta.

Soitan kun siltä tuntuu. Yleensä siltä tuntuu joka päivä.
 
Kun treenejä ja biisejä bändin kanssa on vähemmän, tulee sitä soitettuakin vähemmän. Mitään erityisiä tekniikkaharjoituksia en harrasta, vaikka olisihan niistä helvetisti hyötyä.

Oon elämäni aikana treenannut ehkä 50 tuntia, jos sitäkään. Ei vain ole aikaa. Keikoilla tulee sitten soitettua enemmän.

Nuoruusvuiosina (n. 14 - 22 v.) soittelin monta tuntia päivässä bassoa. Siitä on jäänyt sellainen selkäydinosaaminen että nykyään vähempi treeni riitää pitämään sormet kunnossa. Nykyään basso on käsissä pari tuntia viikossa, sisältäen yhdet bänditreenit. Aijoittain tulee treenipuuskia ja intoutuu enemmän. Enimmäkseen soittelen kitraa, n. tunti päivässä.

Soitan kouluaikoina paljon orkestereissa. Koulun ja näiden orkestereiden ohella yksin treenaamiseen tulee käytettyä aika vähän aikaa, on helposti päiviä, jolloin en soita ollenkaan.
 
Mielestäni treenin laadulla on merkitystä, eikä sillä määrällä. Saahan sitä helposti menemään kolme tuntia, kun retkottaa sängyllä basso sylissä ja katsoo telkkara ja soittelee siinä jotain...Treenaan itse lyhyempiä aikoja, mutta pidän sen treenin melko rankkana: soitan metronomin kanssa vaikeita paikkoja, tai ihan vaan asteikoita, hitaassa tempossa. Keskittyminen metronomin kuuntelemiseen ja tekniikkaan/hyvän soundin muodostukseen on henkisesti kohtuu rankkaa. Orkestereissa soitettaessa esimerkiksi tekniikkansa seuraamiseen ei pysty käyttämään hirveästi resursseja, joten yksin treenatessa tätyy pitää huoli, että tekniikka toimii hyvin sitä seuraamatta myös orkesteritreeneissä.
 
Sähköbassolla pystyy hyvällä tekniikalla soittamaan pitkiäkin aikoja, mutta kontralla on enemmän fyysisempää. Rupesin kehittämään soittokykyä peukaloasemassa niin peukalo kesti ekoina kertoina puoli tuntia.
 
Virtuoosit soittaa 6-10 tuntia päivässä, mutta en usko että siitä on tavalliselle pulliaiselle hyötyä, jos sitä vetää pakkopullana ilman motivaatiota...Jostain kuulin, että Jaco Pastoriuksella oli kyky treenata pitkiä aikoja, koska sillä oli joku "sairaus", että se pystyi unohtamaan muut asiat ja keskittymään soittamiseen.

Treenikämpällä treenataan, kotona puol tuntia viikossa.

Jostain kuulin, että Jaco Pastoriuksella oli kyky treenata pitkiä aikoja, koska sillä oli joku "sairaus", että se pystyi unohtamaan muut asiat ja keskittymään soittamiseen.
 
Se taisi olla maanis-depressiivinen. Manian vallitessa nuo tuota mielisairautta sairastavat jaksavat mitä vaan ja ovat maailman omistajia, kunnes vaipuvat depikseen jolloin taas ei mikään huvita.

Jos on treenipäivä niin ehkä 1-2 kertaa biisilista läpi
Jos ei oo treenejä niin about 5-6 tuntii päivässä

mul on 3h viikos bänditreenit ja sen lisäks vähintään tunti joka päivä, ja enintään 4h..

ku treenaa paljo tulee tosi kovaksi treenaajaksi

ku treenaa paljo tulee tosi kovaksi treenaajaksi
 
Hahaa, mahtavaa! Juuri näin.

soitan huvikseen kaikenlaisia juttuja lähinnä mitä nyt mieleen tulee ja nauhoittelen.aikaa en tiedä enkä katso!

Bandihommat ollut vähän jäissä, niin ei bassotkaan ole nähneet päivänvaloa ainakaan kahteen kuukauteen. Aktiivisempana aikana tulee jotain soiteltua pari tuntia lähes joka päivä, oli ne sitten treenausta eli ei.

Ehket 2-5 tuntia päivässä josta tehokasta tappotreeniä on semonen 1-2 tuntia.

vaihtelee reilusti isolla haarulla tunnista kolmeen päivässä. Bändireenien päivinä voi mennä ylikin ton komen. Välipäiviä sattuu sinne tänne joskus.

20:een vuoteen oon ny ollu ny viikon verran ilman bassoa ja huomenna pitäs tulla uusi,
saapa nähä mitä kotiväki sanoo ku isäntä istuu styrkkarin edessä vuorokauden ja ruuvaa kamoja.......hauskaa sanon mä. Normaalisti sellanen tunti päivässä riittää + bänditreenit

ku treenaa paljo tulee tosi kovaksi treenaajaksi
 
Loistoheitto :)
 
Pari kertaa viikossa parisen tuntia semmosta aktiivisempaa passon näpläystä, joko ittekseen tai päntitreeneissä, ois ehkä semmonen keskiverto. Monesti paljon vähemmänki. Kitaran ja varsinki nailoniakustisen näppäilyä tulee harrastettua kotioloissa selekeesti enemmän ku passottelemista. Skittaralla ku on helepompi ja mukavampi kehitellä/hahmotella biisiaihioita ku bassolla.

ku treenaa paljo tulee tosi kovaksi treenaajaksi
 
oon huomannu että niinä päivinä kun treenaaminen ei huvita tulee pohdittua tollasia viisauksia. Perustekniikan kehittämisestä tuskin on kenellekkään haittaa, nopeuttaa huomattavasti uusien biisien oppimista jne.. Sirkuskikat on sit erikseen. Jos se tekniikan harjoittelu vie fiiliksen soittamisesta niin sit kannattaa harkita vähentämistä.
 
mut eihän basso erotu rokkibändissä ni mitä sillon välii.