Bassot ›

Jim Lea, Roger Glover, Phil Lynott

Bootsy. On se kovin. http://www.youtube.com/watch?v=rIHrdLwa_y8
 
Bassolla ei tartte olla taustalla, ku voi olla röyhkeesti etualalla.

Ensialkuun ihastuin Nikki Sixxin ja Sami Yaffan bassosaundeihin sen verran, että oli pakko ostaa basso, mikä ylläripylläri oli Thunderbird. Sixxin meiningit ei ole mua juuri tuota Mötiköitten ekaa levyä enempää jaksa enää kiinnostaa, mutta Samista diggailen edelleen, viimeisimpänä Michael Monroen -bändin ja New York Dollsin riveissä.
 
Nykyisistä esikuvista voisi mainita seuraavat:
 
-Paul Mccartney
Se melodisuus ja aina kuitenkin biisin ehdoilla.
 
-Peter Hook (Joy Division)
Tämän kaverin korkeat bassolinjat eivät ihan joka bändiin sopisi, mutta JD:ssä toimii.
 
-Paul Simonon (The Clash)
Tykkään siitä punk-meisingistä ja siitä ettei ukko seuraa mitenkään orjallisesti kitaristia.
 
-Aston "Family Man" Barrett (Bob Marley & The Wailers)
Uprising levyn opettelin joskus kokonaan ja siinä samalla oppi paljon semmosia juttuja mitä tulee rokkitouhuissakin hyödynnettyä
 
-James Jamerson
Enempi tulee vaan kuunneltua ja ihmeteltyä sitä uskomatonta ammattitaitoa ja ohan se saundikin tosi magee.
 
-Fred Smith(Television)
Vähän nevöhöödimpi tyyppi mutta toimii. Tältäkin kaverilta tullut opittua paljon käyttökelpoisia juttuja.

Keväällä bassottelun aloittaneena en ole vaikutteita ehtinyt ottaa, mutta Robert Trujillo on hyvä. Sormien nopeutta ihmettelen ja ihailen.

Tänä päivänä, tällä hetkellä sanon, että Martin Mendez. Siinä vaan ukolla näyttää ja kuulostaa Jazzarin soitto komialle, ja vielä raskaammassa musiikissa. Ei sen aina tartte kauhia Kirrrves olla sen basuunan..

Itsellä liikkuu kyllä aika perinteisellä maaperällä.
 
James Jamerson
Jos ei nyt melodisien bassolinjojen isä niin ainakin niiden ylittämätön mestari. Linjat on edelleen freshejä viidenkymmenen vuoden jälkeen, ja osoittaa että ilman salamannopeaa tekniikkaa voi olla virtuoosi.
 
Pekka Pohjola
Erityisesti säveltäjänä lähellä omaa sydäntä, mutta osaa yllättää aina basismillaankin kun biisejä kuuntelee. Alkuperäinen syy miksi bassoon tartuin
 
Jaco Pastorius
Pastorius on ehkä vuosiensaatossa menettänyt parhaimman teränsä, mutta osaa silti yllättää. Myös säveltäjänä nerokas.
 
Marcus Miller
The modern bass sound.
 
Kuuntelussa, mahdollisia omia tulevia esikuvia:
Richard Bona, Lauri Porra, Victor Wooten

Pakko heittää nimet: Mike Starr, Mike Inez ja Jeff Ament.
 
On niitä muitakin, mut noi ylitse muiden

Ei kai mulla ole esikuvia mutta Scott Thunes on parhautta.

mun esikuvat on ehdottomasti Cliff Burton (muutenki metallica-fani henkeen ja vereen, terveiset sonisphereltä;DD) , Kai-Pekka Kangasmäki (eli Stam1nan Kaikka) ja Devin Townsend.

Jos tästä nyt pienimuotoisen listauksen perusteluineen tekisi niin näyttäisi jotakuinkin tältä:
 
- Justin Chancellor, Tool. Osoitti että bassolla voi vetää liidaavampaakin roolia. Lisäksi saundi puhutteli kovaa.
- Chi Cheng, Deftones. Bassottelu erottui tavanomaisesta metallibassottelusta rentoudellaan, reggaemaisuudellaan ja ihan puhtaalla cooliudella.
- James Jamerson, Duck Dunn. Soulia on tullut kuunneltua vaippaikäisestä asti ja vaikutteet pyörivät alitajunnassa varmasti. Standing In The Shadows Of Motown avasi tätäkin hommaa valtavasti ja aiheutti presari-GASin ensioireet.
- Kai Pulliainen, Agents. Alkuaikoina tuli veivattua ysärinypytyksen lisäksi paljon iskelmää ja suomirokkia. Agentsin juttuja kuunneltiin ja apinoitiin paljon.
- Niko Kokko, Maija Vilkkumaan bändi. Lukioikäisenä poppibändin muijasolisti joka oli kova Vilkkumaa-fani ja sitten treenattiinkin paljon kyseistä materiaalia. Hyviä, mielenkiintoisia bassolinjoja jotka opettivat ainakin mulle paljon poprock-säestämisestä.

Justin Chancellor (Tool) on ehkä paras, tosi monipuoliset soundit ja näppärä soittaja.
 
Henry Bogdan (Helmet) veti hyvin, mutta ei mitään erityisesti basistina erottuvaa. Kitaran tuplailuahan se pääosin oli. Timmy C (RATM) on kova kans mutta ei ihmisenä mikään esikuva.
 
Oma tyylini on jotain Helmetin ja RATMin ideoista ponnistavaa. Droppiriffejä ja parit soinnut sinne tänne noin yksinkertaisimmillaan. Näiden myötä pääsin eroon aloitteluaikojen tasapaksusta juuriäänitahkonnasta a la Nirvana ja Apulanta.

Leo Lindgren: Justin Chancellor (Tool) on ehkä paras, tosi monipuoliset soundit ja näppärä soittaja.
 
Henry Bogdan (Helmet) veti hyvin, mutta ei mitään erityisesti basistina erottuvaa. Kitaran tuplailuahan se pääosin oli. Timmy C (RATM) on kova kans mutta ei ihmisenä mikään esikuva.
 
Oma tyylini on jotain Helmetin ja RATMin ideoista ponnistavaa. Droppiriffejä ja parit soinnut sinne tänne noin yksinkertaisimmillaan. Näiden myötä pääsin eroon aloitteluaikojen tasapaksusta juuriäänitahkonnasta a la Nirvana ja Apulanta.
 
pakko ihan kysyä, että mikä siinä timmyssä on ihmisenä "vikana", että piti oikein erikseen mainita. kuitenkin ratm oli orkesterina sellainen joka ottikantaa rohkeasti moniin paskoihin asioihin maailmassa ja yritti ihan oikeasti "muuttaa maailmaa" ei vain sellaisella bonosmaisella jeesustelulla. minun silmissäni tämä vain nostaa arvostusta muusikkona. vai mitä tarkoitat?

Alex Webster
Les Claypool
Martin Mendez
 
Hassua sinänsä, että suurimmat esikuvani soittavat sormilla vaikka itse olen plektramiehiä :P

Tällä hetkellä suosikkini - Janek Gwizdala
 
http://www.youtube.com/watch?v=ae2CTHdQZMg
http://www.youtube.com/watch?v=fkcswGTZ0i0

Paul McCartneyn takia taisin bassonsoitosta innostua. Nykyäänkin maccan bassottelu vaikuttaa omaan soittooni paljon, hän on siis esikuvani.

Lemmy ja Geezer toisessa korvassa,
Flea, Claypool, Bootsy ja John Norwood Fisher toisessa.

Cliff Burton ja Jason Newsted sai tarttumaan bassoon. Piti toi Newsted mainita, koska aluks tuli sen basso juttuja rämpyteltyä. Myöhemmin mulle valkeni sellaisia basisteja kuin David Ellefson, John Myung ja Steve Digiorgio. Mutta jos vain yhden saisi mainita niin kyllä se Cliff olisi.

Jet Harris, Bill Wyman, Kai Pulliainen tassä aluksi muutama!

Tässäpä omat suurimmat esikuvani ja vieläpä siinä järjestyksessä, jossa minuun vaikutuksen tekivät:
 
1. Lemmy - sai minut tarttumaan bassoon http://youtu.be/bpOeD32CSiY
2. Adrian Shaw - sai minut vaihtamaan plekun sormiin http://youtu.be/JZmW7kP9IZo
3. Mike Howlett - noh, yksinkertaisesti vain suosikkibasistini http://youtu.be/OW8R6T60fb0

Justin Chancellor, Tool, sekä Dominic Aitchison, Mogwai http://www.youtube.com/watch?v=ZTscuwGViRM&feature=related . Yhteistä näille on varmaan basson epätavallisen dominantti rooli rock-musiikissa, ei mitään tylsää sointupohjien perusäänten soittelua, kitaroiden tuplailua ja muuta muniinpuhaltelua, vaan oikesti kekseliästä ja hienoa soitantaa.