Bassot ›

Räbbänä: Tänään lähtenyt uutta M7 tulemaan Thomannilta, eli hyvinhän tässä kävi. Toki välissä oli hiukan sekoilua palautuslappujenkin kanssa ja kovasti olivat nelikielistä alkuun tuputtamassa, mutta jos tuolta nyt oikea basso lopulta saapuisi. Raportoidaan vielä kunhan soitin aikanaan perille eksyy.
 
Ja nyt uusi basso käpälässä. Propsit myyjälle ihan huikeasta työstä ja vaivannäöstä. Hassusti värisävy vaihtunut uudemmissa Sireissä vihertävämmästä enemmän sinisen suuntaan. Sähköjen kanssa ei vielä ole ennättänyt ponnistamaan, mutta akustisesti äänekäs laitos. Pikaisesti hiplailtuna ihan tutun tuntuinen basuuna, mitä nyt aiempaa snadisti kevyempi.
 
Kuvakin ohessa, totta kai.
 
https://www.dropbox.com/s/67i7r6y0f … hm/IMG_20180423_173656-01.jpeg?dl=0

Räbbänä: Ja nyt uusi basso käpälässä. Propsit myyjälle ihan huikeasta työstä ja vaivannäöstä. Hassusti värisävy vaihtunut uudemmissa Sireissä vihertävämmästä enemmän sinisen suuntaan. Sähköjen kanssa ei vielä ole ennättänyt ponnistamaan, mutta akustisesti äänekäs laitos. Pikaisesti hiplailtuna ihan tutun tuntuinen basuuna, mitä nyt aiempaa snadisti kevyempi.
 
Kuvakin ohessa, totta kai.
 
https://www.dropbox.com/s/67i7r6y0f … hm/IMG_20180423_173656-01.jpeg?dl=0
 
Itellä tää m7 harkinnassa kanssa, laita ihmeessä mieleipidettäs kun pääset sähköjenkin kanssa soittamaan. Toki jos ei ole omaan valikoimaan jäämässä niin saa privaviestiäkin laittaa ;)

Onkos jengillä kokemusta Cortin GB74 mallista? Itteä vähän kutittelis kun sais puolella tuosta V7 hinnasta, mielipiteitä?

Huom! Olet kirjoittamassa yli 459 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Niinpä, mutta ei huvittaisi aloittaa uuttakaan keskustelua, kun tää ketju käsittelee juuri ostamaani bassoa. Ei kai tää nosto ole liian röyhkeä?
 
No mä ostin tänään (siis eilen) torilta Marcus Millerin jazzarin ja illalla sitä vähän soittelin joten voisin tähän heittää nää normaalit hehkutukset, kun se on niin ihqu :-D . Mutta siis on minulla ihan asiaakin. Luin tän ketjun läpi ja hyvää infoa oli ja porukoiden hehkutukset toistaa hyvin omatkin ensi tuntemukset. Mutta siis, koska nämä Marcus Millerit tulivat myyntiin? ja ovatko nämä kaikki tehty Indonesiassa? (tiedän että ameriikassa tehtiiin jotakin mallia, mutta se oli mielestäni muutenkin erinäköinen).
 
Tää on mun eka jazzari ja eka vaahteraotelautainen basso noin yleensä. Olen jazzaria pitkään haaveillut ja tää tuntuisi olevan tämmöiselle kotiäänittelijälle enemmän kuin passeli kapine. Tässä on vaahterainen otelauta ja mustat otelautamerkit sekä musta pindaus otelaudassa, potikoiden hatut on kromattua metallia ja tämä on yllättävän kevyt (tätä ketjia lukiessa tulin käsitykseen että ainakin osa näistä olisi painavia). Tää on siisti ja valkoinen ja myyjä arveli tän olevan ensimmäista generaatiota. Well hyvältä tuntuu ja erittäinkin asiallinen laitos.
 
Kysymys vielä, että miten teillä on Marcukset kestäneet kovemmassa ja pidemmässä ajossa? onko muita heikkouksia kuin se paristokotelon kansi? tässä on muuten patteri pitkän piuhan päässä joka helposti jää kantamaan kotelon saranan puoleisesta päädystä joten en ihmettele että kannen sarana saattaa mennä rikki jos sen vahingossa painaa kiinni ilman että paristoa johtoineen on saanut soviteltua lokeroonsa. Sellainen patterikotelo joka Carvin kitarassa oli, olisi parempi. Potikat toimivat herkästi ja ovat ihan tukevan oloisia, mutta nuo tuplapotikat ovat varmaan alttiita rikkoutumiselle koska pitkän akselin päässä oleva metallihattu vähän tuntuu huojuvan (ei viitsi väännellä sitä). Potikoiden käyttölogiikka on ihan jees ja erityistä plussaa mahdollisuudesta käyttää passiivina tätä kytkimen avulla.
 
Sanalla sanottuna hieno beisi, nää vissiin menee kuin kuumille kiville ?
 
E: kävin googlaamassa kuvahakua ja vaikka mitä hakua, niin tein kaksi havaintoa. Marcus Miller 2nd edittejä oli vaikka mitä, mutta ei yhtään 1st edittiä eli onkohan sellaista ollut edes olemassa? ja toinen huomio oli, että suurin osa vaahteraotelautaisista v7 bassoista oli valkoisilla otelauta merkeillä ja pindauksilla ja vähemmän näkyi näitä mustilla merkeillä ja pindauksilla. Kolmas huomio oli, että potikan hatut oli kaikissa kuvissa mustaa muovia fender tyyliin joten aloin epäillä, että tähän ostamaani yksilöön on joku edellinen omistaja vaihtanut nämä kromiset potikan hatut. Alkuperäisiä en saanut mukaan joten näillä mennään.

Kromatut nupit vaikuttivat erään hieman huumoripitoisen kommentin mukaan ääneen, joten metallista piti siirtyä muoviin. Raadollisempi selitys lienee kustannuspaineet/katteen parantaminen.

ituvirtanen: Kromatut nupit vaikuttivat erään hieman huumoripitoisen kommentin mukaan ääneen, joten metallista piti siirtyä muoviin. Raadollisempi selitys lienee kustannuspaineet/katteen parantaminen.
 
Tarkoitatko, että noi kromiset hatut olisivat ehkä sittenkin tehtaalla jo laitettu? mä viimeyönä kahlasin netin kuvavirtaa läpi eikä silmiini vain osunut kromisilla hatuilla olevaa Milleriä niin siksi ajattelin, että olisi käyttäjän modauksia tämä. Mun täytyy ensiyönä taas tutkia netin syövereitä jos asiaan löytyisi selko :-)
 
Mun innostus jazzareihin lähti siitä kun joitakin vuosia sitten tehtiin erästä demoa ja soittelin bassolinjat treeniksen nurkasta löytyneellä Ibanez Black Eagle bassolla, joka oli ehkä makein jazzari jota olen tähän mennessä päässyt soittamaan (se oli kyllä painava, mutta hyvä). Silloin päätin, että jazzari on pakko saada. Matkan varrella on ideat seilanneet puolelta toiselle ja viimeisin ajatus oli että ostaisin jonkun Squierin tai meksikon fenderin ja vaihtaisin siihen EMG mikit (hurinat ja silleen). Tää milleri kun osu silmiini, niin aattelin että tossahan tuo on eikä tarvii tehä mitään senkun soittelee vaan :-).
 
Meidän bändin oikea basisti osti justiinsa meksikon fenderin jazzarin ja mulla on muistijälki että se oli varsin hyvä soitin sekin. Pitää tehdä jossakin välissä vähän vertailevaa tutkimusta tähän (vaikka tää on indonesian ihme, niin ei tääkään pöllömmältä vaikuta) . Indonesiassa tuo on tehty tuo mun edellinenkin basso ja se on palvellut moitteitta monta vuotta, kyllähän ne sielläkin näemmä osaavat ihan kelpo soittimia tehdä.

Okei, mä innostuin tästä bassosta niin paljon, että tein tän noston. Vastaan kuitenkin nyt itse itselleni kun tässä googlettelemalla sain joitakin vastauksia noihin aikaisempiin kyssäreihini. Eli tää ostamani basso on v7 vintage mallia, jonka tunnistaa mustasta pleksistä ja mustista asemamerkeistä. Tässä on kai lähinnä tuo tallamikki vähän lähempänä tallaa jolla voi olla pikkuriikkinen vaikutus soundiin, mutta en usko että kovin isoa eroa kuitenkaan. En tiedä eroaako vintage sitten muuten siitä emomallista. En tiedä mitä puuta tämä basso on. Siren sivuilla näin, että näitä on saarnesta ja lepästä tehtyjä tää mun basso on sen verran kevyt, että veikkaisin tämän olevan leppää kun saarni on käsittääkseni painavampaa puuta. Tämä ostamani basso on luultavasti juurikin sitä ensimmäistä generaatiota minkä voi päätellä paristokotelon kansista. Tässä on ne vanhemmat kannet jotka ovat ilmeisesti sen verran hauraita, että uudemmassa toisen sukupolven vseiskoissa ne on korvattu yhdellä ruuvattavalla kannella. Sitten nuo kromiset potikan hatut on varmasti joku entinen omistaja tuohon vaihtanut, koska kaikissa MMv7:sa näyttää olevan fender tyyliset mustat muovihatut.
 
Löysin muutakin kiinnostavaa näistä. Ensinnäkin Marcus Millerin signature bassoa teki aikaisemmin Fender ja ne oli selvästi kalliimpia laitteita. Vieläkin japanissa tehtyjä Fenderin MMsiguja näytetään eBayssa olevan 1500euron ja jopa parin tonnin pyynneillä. Näin sellaisen joku vuosi sitten muusikoiden netin torilla jossain länsirannikolla myynnissä yhdeksän huntin tietämillä (olis kannattanut ostaa, mutta ei ollut rahaa). Mielenkiintoista oli, että Fenderin valmistama MM sigu oli eri näköinen. Keskeisiltä ideoiltaan tietty sama eli ne suorakaiteen muotoiset asemamerkit ja otelaudan pindaukset siinä on samanlaiset, mutta tekniikkapoteron kansi on aika iso ja muovia ja patterikotelon kansikin on etupuolella. Kytkennässä voi olla jotakin eroa koska Fenderin tekemässä sigussa potikoita on vain neljä eikä yhtään tuplapotikkaa. Aktiivi/passiivi kytkin siinäkin oli, mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälainen kytkentä siinä bassossa on ja eroaako se soundillisesti tästä Siren tekemästä versiosta (joka on mun mielestä kyllä stailimman näköinen).
 
Mä olen harvoin ollut yhdestäkään kaukoidän ihmeesä niin innoissani kuin tästä :-D . E: Mä löysin sitten vähän dataa niista Fenderin tekemistä Marcus Miller sguista. Eli se kytkentä niisä on kuin onkin erilainen ja taitaa olla niissä vielä keskenäänkin erilainen. Eli niissä on passiivi/aktiivi kytkin, mutta molemmille mikeille löytyy oma vola ja aktiivipuolella löytyy trebleboost ja bassoboost, mutta tonea ei näytä olevan niissä ollenkaan. En ole ihan varma ymmärsinkö oiekin, mutta saattaa olla että amerikan MM:t on 18 voltin etarilla ja japanin MM on 9 voltin etarilla eli soundissa on pakostikin eroa. Nää Siren tekemät sigut ovat siis selvästikin kehitelty eteenpäin kun näissä on tone sekä keskialua jonka puraisukohtaa voi säätää. Ymmärrän nyt miksi näistä jengi on ollut noin innoissaan, kun noita japanin ja usa:n millereitä saatiin näille nurkille niin vähän, niin jäi nälkä tyydyttämättä ja kun Sire alkoi tehdä niitä näillekin nurkille ja vielä näin edullisesti, niin tottahan porukat näistä innostuu pitkään näitä odottaneena. Näkee näitä aika usein myynnisä joten ehkä osa jengista ottaa vaan testiin ja pistää sitten eteenpäin.
 
Mä laitoin Yamahan myyntiin, mutta nyt olen jo hiukan alkanut katua sitä...... saatan sittenkin pitää sen myös :-D saahan ihmisella olla kaksikin bassoa ja olisihan sitä sitten myös vitonen käytössä jos joskus sellaista tarvitsisi :-D

hallu:
 
Löysin muutakin kiinnostavaa näistä. Ensinnäkin Marcus Millerin signature bassoa teki aikaisemmin Fender ja ne oli selvästi kalliimpia laitteita. Vieläkin japanissa tehtyjä Fenderin MMsiguja näytetään eBayssa olevan 1500euron ja jopa parin tonnin pyynneillä. Näin sellaisen joku vuosi sitten muusikoiden netin torilla jossain länsirannikolla myynnissä yhdeksän huntin tietämillä (olis kannattanut ostaa, mutta ei ollut rahaa). Mielenkiintoista oli, että Fenderin valmistama MM sigu oli eri näköinen. Keskeisiltä ideoiltaan tietty sama eli ne suorakaiteen muotoiset asemamerkit ja otelaudan pindaukset siinä on samanlaiset, mutta tekniikkapoteron kansi on aika iso ja muovia ja patterikotelon kansikin on etupuolella. Kytkennässä voi olla jotakin eroa koska Fenderin tekemässä sigussa potikoita on vain neljä eikä yhtään tuplapotikkaa. Aktiivi/passiivi kytkin siinäkin oli, mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälainen kytkentä siinä bassossa on ja eroaako se soundillisesti tästä Siren tekemästä versiosta (joka on mun mielestä kyllä stailimman näköinen).

 
Alkuperäinen signature on Marcuksen basson kopio. eli 1977 Jazz Bass Bartolinin esivahvistimella, jolle Roger Sadowsky törkeästi jyrsi kolon runkoon ja piilotti isolla törkeällä pleksillä. Rumuudestaan huolimatta siinä on oikea MM viba. Nämä siret on sitten perus indonesialaisia keppejä joita myydään nimellä. Kaiketi kuitenkin suht onnistuneita kapineita?
 
Katoin jonkun Millerin klinikan missä selittää että sillä oli aikoinaan useampikin fenderi jotka yksi kerrallaan pöllittiin. Että sattumasta kiinni ettei MM signature olekin esim sunbursti :)

Basismi: Alkuperäinen signature on Marcuksen basson kopio. eli 1977 Jazz Bass Bartolinin esivahvistimella, jolle Roger Sadowsky törkeästi jyrsi kolon runkoon ja piilotti isolla törkeällä pleksillä. Rumuudestaan huolimatta siinä on oikea MM viba. Nämä siret on sitten perus indonesialaisia keppejä joita myydään nimellä. Kaiketi kuitenkin suht onnistuneita kapineita?
 
Katoin jonkun Millerin klinikan missä selittää että sillä oli aikoinaan useampikin fenderi jotka yksi kerrallaan pöllittiin. Että sattumasta kiinni ettei MM signature olekin esim sunbursti :)
 
Joo mä olin ymmärtävinäni, että japanin signature ja usa:n signature olisivat olleet eri etarilla, mutta saatoin ymmärtää väärin. Joo nää Siret on saaneet paljon suitsutusta joten eiköhän nää ihan hyviä liene ( mulla ei vielä oma kokemus ole kuin pari päivää, mutta on tää kyllä makea laitos). Mä luulen, että jengi intoilee tästä sirestä senkin takia ettei tähän hintaluokkaan oikein ole paljoa tarjontaa. Fenderin deluxe jazzari on tähän suuntaan, mutta maksaa yli tonnin ja fenkun elite jazzari joka on vielä enemmän tähän suuntaa (18 voltin etari siinäkin) maksaa yli kaksi tonnia. Mä sain tän siren kolmella huntilla niin onhan tässä nyt ihan helvetisti bassoa tähän rahaan. Pitää päästä vaan kokeileen fenkun kanssa rinnakkain, että tietää mistä jään paitsi.

Hyviä bassoja nämä ovat, itelle yksi 5 kielinen ja toiminu mainiosti, kaveri kun osti itselleen niin testin sitä ja tuntu hyvältä joka suhteessa.
 
Eli edullisemminkin saa oikein hyviä bassoja eli ei tarvi ostella yli tonnin Fendereitä sun muita kun tälläkin pärjää hyvin.
 
Minä en kyllä ole kaksinenkaan basisti mutta mitä noitakin käpistelly niin tiedän kokemukseen perustuen, että Millerit on varsin hyviä soittimia.

pappasfin: Hyviä bassoja nämä ovat, itelle yksi 5 kielinen ja toiminu mainiosti, kaveri kun osti itselleen niin testin sitä ja tuntu hyvältä joka suhteessa.
 
Eli edullisemminkin saa oikein hyviä bassoja eli ei tarvi ostella yli tonnin Fendereitä sun muita kun tälläkin pärjää hyvin.
 
Minä en kyllä ole kaksinenkaan basisti mutta mitä noitakin käpistelly niin tiedän kokemukseen perustuen, että Millerit on varsin hyviä soittimia.
 
Jep, soitin on ihan riittävän hyvä minulle...... tietenkin ajansaatossa näkee miten se kestää? toisaalta tää on ensimmäistä generaatiota ja ollut ainakin kahdella omistajalla ennen minua (toivottavasti ei tarkoita piileviä vikoja) joten eiköhän tää ole näihin täkäläisiin sääoloihin jo tottunut ja kun ei tämä vielä ole kasvanut kieroon, niin tokkopa tästä eteenkään päin. Tietty tää on tosi sirokaulainen laite joten vähän mietityttää minkä paksuisia kieliä tämä kestää ennenkuin alkaa notkumaan eli näkisin, että kaulan vahvistukset on tämmöisessä bassossa aika tärkeitä.
 
Mulla oli aikaisemmin Yamaha BRX174 basso, joka oli myös Indoneisiassa tehty ja se oli ihan kelvollinen soitin, mutta siinä halpuus selvästi näkyi karkeana työnjälkenä, mutta kaulavahvikkeet taisi puuttua kokonaan koska se alkoi notkua heti kun laittoi vähän paksummat kielet. Tää basso tuntuu alkujaankin jämerämmältä vaikka kaula tässä on tosi ohut (rohkenen toivoa ja uskoa että sieltä löytyy asialliset hiilikuitutangot kaulasassin molemmin puolin).
 
Muutenkin ehkä sitten ajansaatossa kun tätä käyttää ja säätelee sun muuta, niin laatu paljastuu koska varsinkin säätötoimet ja niiden täsmällisyys kertoo paljon soittimen laadusta. Tällä hetkellä fiilis on tosi positiivinen.
 
Vertailin tänään akustista sointia tuohon Yamaha BB425X bassoon ja tietenkin eri kielet ja toinen on vitonen ja toinen nelonen eri otelautamateriaalikin. Mutta akustisessa soinnissa tuntuisi olevan merkittävä ero niin, että tämä Sire on paljon kirkkaampi ja raikkaampi akustiselta soinniltaan. Yamahan perussointi tuntuu lämpimämmältä tai tummemmalta. Soittotatsi on tässä Siressä miellyttävän samansorttinen kuin tuossa Yamahassakin sikäli, että kielivälit on lähellä toisiaan (tietty nelosen sirompi kaula tuo erilaisuutta siihen, mutta ei vaikeuksia tottua).
 
Otin toistaiseksi sittenkin Yamahan pois myynnistä kun alkoi tuntua, että nää bassot täydentää toisiaan niin hienosti etten ehkä haluakaan luopua Yamahasta noin vain.
 
E: vedin vielä ennen töihin lähtöä pikkuisen sähköisesti noilla molemmilla bassoilla ja erot ominaissoudeissa senkun korostuivat. Tää MM on tosi paljon kirkkaampi ja sointi on erotteleva ja soundivariaatioita on ihan häkellyttävästi mutta myös passiivisena erittäin toimava laitos. Tossa Yamahassa on selkeästi ärhäkämmät mikit ja luulen, että tää MM on osittain sen vuoksi soinniltaan erottelevampi ja pysyy soittaessa jotenkin paremmin kontrollissa..... tietyllä tapaa tarkka eikä Yamahan tapaan villi ja vaarallinen :-) .Sellaisen erittäinkin positiivisen havainnon tein, että tässä MM:sä tuo tone puraisee myös aktiivipuoleen mikä tuntuisi olevan hyvinkin tervetullut ominaisuus. Tää MM:n kytkentä tuntuu aika nerokkaalta ja mietityttää, että kas kun tätä ei ole useampaan beisiin rakennettu. No hyvä että edes tähän yhteen.
 
Mitä tohon soundipolitiikkaan tulee, niin tuolla aikasemmissa viesteissä joku suunnitteli tähän mikkien vaihtoa. Mun tottumattomiin korviin nää on ihan priimaa. Osaisiko joku sanoa, onko näissä jokin sellainen vika jota en vain ole vielä huomannut tai ymmärtänyt?

Tilasin runsaiden hehkutuksien kannustamana Siren nelikielisen leppäbodilla ja ruusupuulaudalla kokeiltavaksi ja hintaisekseen oikein hyvältä peliltä vaikutti.
 
Soitin lähti kuitenkin takaisin koska ero aitoon am fenderiin oli hiukan liian suuri.
 
Eron huomasi hyvin kun vaihtoi soittimen lennossa niin aito asia soi suorastaan massiivisesti Sireen verrattuna. Korostan kuitenkin että puhutaan eri hintaluokan soittimista ja tottakai se jossain näkyy ja kuuluu.
 
Alla video jossa verrataan rinnakkain Fenderin MM-bassoa ja Sireä. Vaikka video ei ole muuten paras mahdollinen niin siinä kuulee hyvin sen eron jonka myös itse allekirjoitan molempia bassoja kokeilleena.
 
Fenderin Marcus Miller ja tavallinen American Jazz Bass ovat taas hyvin lähellä toisiaan (passiivimodessa) ja on makuasia kumpi miellyttää enemmän.
 
https://www.youtube.com/watch?v=PcKmLQPZe_s

piivei: Tilasin runsaiden hehkutuksien kannustamana Siren nelikielisen leppäbodilla ja ruusupuulaudalla kokeiltavaksi ja hintaisekseen oikein hyvältä peliltä vaikutti.
 
Soitin lähti kuitenkin takaisin koska ero aitoon am fenderiin oli hiukan liian suuri.
 
Eron huomasi hyvin kun vaihtoi soittimen lennossa niin aito asia soi suorastaan massiivisesti Sireen verrattuna. Korostan kuitenkin että puhutaan eri hintaluokan soittimista ja tottakai se jossain näkyy ja kuuluu.
 
Alla video jossa verrataan rinnakkain Fenderin MM-bassoa ja Sireä. Vaikka video ei ole muuten paras mahdollinen niin siinä kuulee hyvin sen eron jonka myös itse allekirjoitan molempia bassoja kokeilleena.
 
Fenderin Marcus Miller ja tavallinen American Jazz Bass ovat taas hyvin lähellä toisiaan (passiivimodessa) ja on makuasia kumpi miellyttää enemmän.
 
https://www.youtube.com/watch?v=PcKmLQPZe_s
 
Joo mä kuuntelin ton videon ja kyllä Fenderi ehdottomasti kuulosti napakammalta (mun täytyy tehdä itsekin testiajo kun pääsen reenikämpälle tutkimaan meidän oikean basistin oikeaa Fenderin jazzaria (meksikolaista tosin, mutta kummiskin)). Semmoinen kiinnitti huomiota, että tossa videon bassossa on säädöt vähän vitulrallaan eli kielet rämisi melkoisesti joka kyllä vaikuttaa soundiin kielteisesti.
 
Mutta tää Side on kyllä siro laite fenkun jazzariin verrattuna ja ostaessani jo katsoin, että pody näyttää vähän ohuelta kaulan lisäksi ja nyt kun mittasin niin onhan se vajaa puolisenttiä ohuempi (tämän eron pystyy jo huomaamaan silmälläkin) ja lieneekö tuo sitten kevennyksen nimissä tehty muutos, mutta yhdessä ohuen kaulan kanssa se saattaa tehdä tuntumasta muutenkin heppoisamman (saan varmuuden kun pääsen ajamaan noita rinnakkain). Toisaalta näitä Sirejä oli myös painavampia ainakin tuotannon alkupäässä (kun tätä ketjua lukee niin ensimmäisen sivun viesteissä moitittiin painoa) niin olisikohan niissä ollut napakampi soundikin? toisaalta itse eilen tehdessäni testiajoa sähköillä, mulle tuli tuntuma että tämän soundi on erittäin erotteleva eikä puuroudu ainakaan nelikielisessä, kun sitä vertasi Yamahan BB:hen jossa oli tosi kuumat mikit ja pienesti enemmän riskiä mennä tukkoon, vaikka siinäkin olen mikkejä laskenut ihan reippaasti alaspäin. Kokeilin kerran kaupassa sitä Yamahan kolmen tonnin japsi BB:tä ja siinä kyllä soundi ei mennyt tukkoon vaan oli erotteleva ja avara (ne käsin käämityt mikit ilmeisesti ei ole yhtä kuumat kuin Yamahan halppismallin mikit).
 
Joo hei, kiitos kommentistasi. Perhana, en nyt haluaisi alkaa katumaan tätä hankintaa kun justiinsa innostuin tosta soundipaletista ja soinnin erottelevuudesta :-D
 
E: tää mun MM painaa kalastusvaakalla mitattuna karvan yli neljä kiloa ehkä 4,2 tms. eli ei ihme, että tuntuu kevyeltä kun samalla puntarilla tuo mun BB vitonen painaa jotain 4,7 kg eli karvan yli neljä ja puolikiloa. Aito seitkytluvun lopun jazzari painaa varmaan lähemmän viiskiloa kun silloin painoa ei pyritty pienentämään vaan painavat soittimet hyväksyttiin ja niitä jopa arvostettiin joissakin piireissä.
 
EE: mietin, että matala aktioni ja ohuet kielet tekee helposti vähän lerpun soittotuntuman, Kokeilin väännellä käsin kaulaa, niin kyllä basson jäykkyys tuntui ihan hyvätlä ettei se ainakaan mikään jouskari ole. Onko kukaan kokeillut vähän paksumpia kieliä tuohon? pysyykö ryhdissä, vai alkaako notkumaan?

Myönnän että tuo youtubevideo oli kyllä aika huono eikä siitä kannata vetää liikaa johtopäätöksiä, halusin vaan jollain tavalla avata sitä fiilistä mikä mulla jäi kun vertasi näitä kahta bassoa toisiinsa.
 
Kokeilin Sireä myös hieman paksummalla setillä ja soundi parani mielestäni selvästi ja kaula kesti sen hyvin ja vireasiat pysyivät kunnossa eli kokeile ihmeessä paksumpaa settiä.
 
Melkein sanoisin myös meksikon fenderiä testanneena että Sire pääsee kyllä erittäin lähelle sitä. Yksilöstä riippuen voi olla jopa parempi eli et huonoa bassoa ole ostanut missään nimessä. Pidin myös Siren tietynlaisesta erottelevuudesta, harmi vaan että se tapahtui vähän soundin paksuuden ja auktoriteetin kustannuksella.
 
Basso oli mulla myös yhdellä keikalla mukana ja siellä kyllä tykkäsin soundeista, se puski mielestäni hyvin bändin läpi eikä sen suurehko painokaan (4,5kg) haitannut.
 
Mutta kokeile pykälää vahvempia kieliä kuin ne orkkikset niin luulen että homma toimii kyllä ja tuolla bassolla pärjää erinomaisesti siihen saakka kun basismi etenee sille tasolle että on valmis sijoittamaan siihen jenkkifenderiin :)

piivei: ............
 
Mutta kokeile pykälää vahvempia kieliä kuin ne orkkikset niin luulen että homma toimii kyllä ja tuolla bassolla pärjää erinomaisesti siihen saakka kun basismi etenee sille tasolle että on valmis sijoittamaan siihen jenkkifenderiin :)
 
Kiitos :-) , mä varmaan kokeilen pikkuisen paksumpia kieliä seuraavaksi. Mä olen nyt muutaman vuoden treenaillut bassoa enemmän ja etsin pestiä päästä johonkin porukkaan vähän kokeilemaan miten siivet kestää sillä tontilla. Olen joitakuita edullisempia bassoja käynyt läpi ja miettinyt mikä on se mun juttu ja minkälainen soitin vetoaisi eniten. Intoilin yhteen väliin myös MusicManin Stingreystä jollaisella pääsin vähän aikaa soittelemaan ja Yamahan BB on ollut mielessä erityisesti kun sitä kalliimpaa japanin nelaria kokeilin kerran (BB2024X). Mutta tää JazzBass on yhä vahvemmin ja vahvemmin kummitellut mielessä ja olen joitakin passiivjazzareita matkan varrella kokeillut, mutta mulle sopisi erittäin hyvin ja mieluummin haluaisin sellaisen basson josta löytyisi aktiivi myös. Tämä Marcus Miller tuntui sopivan toiveisiini kuin nenä päähän (ja nimen omaan halpa hinta oli tarkea tekijä tässä vaiheessa). Paremmista Fender bassoista minua näyttäisi miellyttävän ideatasolla erityisesti tää viimeisin JB Elite joka tarjoaa hyvin samanlaisen aktiivielektroniikan mikä tässä MM:sä on, mutta soittimena muuten varmasti laadukkaampi (hinta siinäkin on uutena yli kaksi tonnia). Toisaalta noissa häävemmissä bassoissa parintonnin hintalappu ei ole mitenkään tavaton. Se paritonnia ei ole minulle täysin tekemätön paikka, mutta haluan olla varma mihin sen paritonniseni laitan koska ajattelen, että sitä ei sitten myydä :-D .

Voi perhana :-( anteeksi nyt kauheasti kun olen niin tohkeissani, että tää ketju täyttyy nyt näistä mun viesteistä.... yritän vähän hillitä, mutta kun nyt tarvitsisin apua muilta Sire MMv7:n käyttäjiltä.
 
Mä ostin tän basson käytettynä enkä tiedä tästä paljoakaan muuta kuin että tää on ensimmäistä generaatiota. Mutta kun tää on niin kevyt (karvan yli neljä kiloa), niin ajattelin tämän olevan leppää (sehän on kevyempää puuta). Nyt kuitenkin sattumalta huomasin, että tuon valkoisen maalin läpi kuultaa puun syykuvio joka kyllä erehdyttävästi näyttää saarnilta ja ainakaan leppää se ei ole missään tapauksessa. Niinpä aloin pohtia sitä mahdollisuutta, että tämä olisikin saarnipuinen basso. Tämän ketjun alussa porukat puhuivat saarnirunkoisten MM:ien painavan jopa viisikiloa tai hiukan ylikin!!?? tämä on siis kilon verran liian kevyt.
 
Ensimmäinen kysymys kuuluu, että olivatko ne viiden kilon tietämillä olevat yksilöt viisikielisiä eikä nelikielisiä? toinen kysymys onko näiden paksuutta muutettu? tämä oma yksilöni on puolisen senttiä ohuempi kuin fenderin vastaavat. Eli jos voit ystävällisesti mitata Marcus Millerisi ja kertoa onko se pikkuisen rapiat neljä senttiä paksu?
 
Muutenkin kiinnostaisi miten noi potikat on kestäneet (onko jollakulla tullut ongelmia niiden kanssa?). Virittimet j atalla nyt on helppo nakki vaihtaa itsekin, mutta mua vähän pelottaa minkälainen piirilevykummitus tuolta tekniikkapoterosta löytyy :-D

hallu: mua vähän pelottaa minkälainen piirilevykummitus tuolta tekniikkapoterosta löytyy :-D
 
Jos potikat ovat linkin kuvan mukaisia, pesevät ja linkoavat laadullisesti perushiiliritsat miten vain. CTS on varmasti hyvä johonkin navetan takana käytettävään hirviökoneeseen mutta nuo vihreät näyttävät soitinkelpoisilta.
 
https://www.talkbass.com/threads/sire-bass-club.1144219/page-274
 
Koska potikat on juotettu kiinni suoraan piirilevyyn, pitäisi huolen mutterien kiinnityksestä. Jos ne ovat löysällä, kortti saa ikävästi kyytiä.
 
Keveys ja syykuvio vihjaavat malliin, joka on suosaarnesta (swamp ash). Kiinnostava puu juuri keveytensä puolesta. Varmasti mukava soitin roikottaa kaulassa.

ituvirtanen: Jos potikat ovat linkin kuvan mukaisia, pesevät ja linkoavat laadullisesti perushiiliritsat miten vain. CTS on varmasti hyvä johonkin navetan takana käytettävään hirviökoneeseen mutta nuo vihreät näyttävät soitinkelpoisilta.
 
https://www.talkbass.com/threads/sire-bass-club.1144219/page-274
 
Koska potikat on juotettu kiinni suoraan piirilevyyn, pitäisi huolen mutterien kiinnityksestä. Jos ne ovat löysällä, kortti saa ikävästi kyytiä.
 
Keveys ja syykuvio vihjaavat malliin, joka on suosaarnesta (swamp ash). Kiinnostava puu juuri keveytensä puolesta. Varmasti mukava soitin roikottaa kaulassa.
 
Kiitos :-) mä laitoin plussaa teille kaikille kun täällä on niin hyvä henki. Alan pikku hiljaa uskomaan ihan tosissani, että parhaat kitaristit on basisteja :-) .

Mun 5-kielinen Sire Marcus Miller V7 on Leppä bodyllä ja sen paksuus on siinä n. 4,1 cm = 41 mm paksu
 
Kuvat tuosta mun milleristä löytyy profiilista, josta löytyy myös niiden potikoiden tarkoitus eli mitä niistä säädetään ;D
 
Mulla ei ongelmia ollenkaan tuon basson kanssa ollut, tosin en mä mikään himo bassottaja ole.

hallu: Kiitos :-) , mä varmaan kokeilen pikkuisen paksumpia kieliä seuraavaksi. Mä olen nyt muutaman vuoden treenaillut bassoa enemmän ja etsin pestiä päästä johonkin porukkaan vähän kokeilemaan miten siivet kestää sillä tontilla. Olen joitakuita edullisempia bassoja käynyt läpi ja miettinyt mikä on se mun juttu ja minkälainen soitin vetoaisi eniten. Intoilin yhteen väliin myös MusicManin Stingreystä jollaisella pääsin vähän aikaa soittelemaan ja Yamahan BB on ollut mielessä erityisesti kun sitä kalliimpaa japanin nelaria kokeilin kerran (BB2024X). Mutta tää JazzBass on yhä vahvemmin ja vahvemmin kummitellut mielessä ja olen joitakin passiivjazzareita matkan varrella kokeillut, mutta mulle sopisi erittäin hyvin ja mieluummin haluaisin sellaisen basson josta löytyisi aktiivi myös. Tämä Marcus Miller tuntui sopivan toiveisiini kuin nenä päähän (ja nimen omaan halpa hinta oli tarkea tekijä tässä vaiheessa). Paremmista Fender bassoista minua näyttäisi miellyttävän ideatasolla erityisesti tää viimeisin JB Elite joka tarjoaa hyvin samanlaisen aktiivielektroniikan mikä tässä MM:sä on, mutta soittimena muuten varmasti laadukkaampi (hinta siinäkin on uutena yli kaksi tonnia). Toisaalta noissa häävemmissä bassoissa parintonnin hintalappu ei ole mitenkään tavaton. Se paritonnia ei ole minulle täysin tekemätön paikka, mutta haluan olla varma mihin sen paritonniseni laitan koska ajattelen, että sitä ei sitten myydä :-D .
 
Painot vaihtelevat jonkin verran yksilön mukaan mutta jos puussa on selkeä syykuvio näkyvissä ja paino on kevyen puoleinen näköjään niin myös oma veikkaus on saarni. Hyvä soitinpuu, sen osalta ei mitään hätää ja sehän on hyvä asia jos soitin on suhteellisen kevyt.
 
Omat kokemukseni noista bassomalleista joita funtsit:
 
Fender Jazz Elite (entinen american deluxe jazz bass)
 
Erittäin hyvä basso kaikin puolin, täysin ammattitarpeet täyttävä etkä mene metsään sen kanssa. Hyvä aktiivielektroniikka tosiaan ja myös passiivipuoli vastaava kuin perinteisessä jazzarissa. Mielestäni edes tuplasti kalliimmat Laklandit, Sadowskyt ja Mike Lullit eivät ole merkittävästi tätä bassoa parempia. Tämä olisi ehdottomasti oma valinta loppuiän soittopeliksi.
 
Yamaha BB2024X
 
Myös hyvä valinta. Hieno soundi ja lisäksi voi hakea presarivivahteita P-mallisen etumikin ansiosta. Tosin täydellinen jazzbass soundi jää saamatta jota itse pidän parhaana soundityyppinä hyvin monenlaiseen musaan. Istuu täydellisesti oikeastaan ihan mihin tahansa mielestäni.
 
MM Stingray
 
Tämänkin basson omistaneena ainakin omalla kohdalla piti tehdä jonkin verran duunia yleispätevän soundin löytämiseksi. Toki tämäkin on klassikkobasso ja sieltä varmasti hyväkin soundi löytyy mutta itselläni se jätti vähän kylmäksi ja soitin sai lähteä kiertoon. Ainakin huolellinen testaus paikallaan mikäli päädyt tähän vaihtoehtoon.
 
Tässä nopeat analyysit perustuen täysin omiin kokemuksiin. Toivottavasti oli jotain apua :)