Bassot ›

Yhtä asiaa mä en kyllä ikinä ole oikeen ymmärtänyt. Miksi ihmeessä jengi maksaa aivan hirveitä hintoja jostain vintage bassoista ja sit laittaa niihin hiomattomatkielet. Sen jälkeenhän basso kuulostaa aivan samalta kuin mikä tahansa uudempi Fenkun vastaava malli tai kopio Tokai tms. Ei jää vintagesta jäljelle enää kuin cooli ulkonäkö.
 
Basson saundissa on muutakin kuin se yläpään klangi, joka hiotuissa kielissä tietysti korostuu. Hyvä basso (Vintage tai uusi) resonoi "makeesti" ja siten saa kielet syttymään just basson parhailla taajuuksilla eri tavalla kuin tusinapökkelö ja saundissa on eri tavalla avaruutta ja munaa. Tieksä.

. Mutta voi tätä tuskaa! Kaikki nämä vuodet olen himoinnut ja kuolannut vintage presaria ja rikua ihan turhaan, kun oma Ariani sopii soundiltaan vaan niin hyvin jopa tälläiseen 60-l poppismeinkiä pienin diskomaustein soittavalle orkesterille. Kaameaa!
 
Onko kellään muuten vastaavia kokemuksia? Voiko kaikki johtua vain siitä, että oma korvani on jo tottunut tuohon Ariaan? Miksi olen vääräuskoinen? Ottaako kukaan minua enää tosissaan?
 

 
Hehe. Kaikki keinot sallittu. Jos joku juttu toimii. Niin se toimii. Ei sillä 62vuoden presarilla tee mitään jos se ei esimerkiksi ole säädöissä.
 
Silloin 1960luvun alussa ei ollut vaihtoehtoja. Joutui soittamaan aika suppealla valikoimalla. Kehitystä on todellakin tapahtunut ja kannattaa kokeilla uusia bassoja myös.