Bassot ›

Sam Other:
Pistin muutamalle eri soitinpalstalle kyselyn, johon tietysti toivon runsasta osanottoa ja josta voimme ehkäpä oppia jotain. Eli kysyin millaisen bassoheebon kanssa mieluiten he soittaisivat. Kassotaan miten käy..
 
Olis ihan nasta kuulla asiasta myös toisinpäin: Millaisen rumpalistin kanssa basistit tykkäävät soittaa?
 
EDIT: onko tämä nyt sitä osastojen välistä yhteistyötä, mistä täällä duunissa niin kovasti aina jauhetaan?

Sellanen runpali on kiva joka kuuntelee. Eli ei mikään traktori joka lähtee käyntiin ja tasaisesti menee rytkyttäen eteenpäin ja sitten vaan joskus pysähtyy.
Eli herkkyys ja kommunikointi on ihan jees.

Sellasen kanssa on kiva soitellu joka vetää perusbiittiä hyvällä groovella eikä turhaan kikkaile, ainakaan liikaa.

joka kuuntelee.
 
tää on hyvä! pitääpä lisätä tonne omalle listalle...

- svengaa
- pysyy taimissa mutta sleebaa silti makeesti
- osaa soittaa HILJAA

Kun rumpalin soitto kuulostaa helpolta, sellaiselta letkeältä groovelta, niin kyllä korva lepää. Siihen päälle on mukava bassotella, ei tarvitse tehdä töitä niin paljoa.
 
+ osaa soittaa hiljaa

Kun rumpalin soitto kuulostaa helpolta, sellaiselta letkeältä groovelta, niin kyllä korva lepää. Siihen päälle on mukava bassotella, ei tarvitse tehdä töitä niin paljoa.
 
+ osaa soittaa hiljaa
 
Sitä on paha selittää, mutta se on semmonen mukava jouhevuus ja liike siinä soitossa mihin on kiva soittaa. Rentous on ehkä se sana. Osaa soittaa rennosti, silleen että aina ikäänkuin lepää hetken aikaa joka iskulla vaikka komppi muuten kulkisikin eteenpäin tasaisesti kuin tavarajuna. Ninkuin tietysti pitääkin.
 
Yhteenveto:
 
-rentous
-jouhevuus, eli ei töki
-rauhallisuus
-silti metronomin tarkka taimi kun sitä tilanne vaatii
-ja se hiljaa soittaminen, ei se groove synny lihaksilla (Jussi 69 on aina lempiesimerkkini tässä. Sillehän on tehty vissii 3 olkapääleikkausta sen soittotyylin takia. :D)

Jussi 69 on aina lempiesimerkkini tässä. Sillehän on tehty vissii 3 olkapääleikkausta sen soittotyylin takia. :D
 
Mutta onhan sillää ikääkin melkein 69.

Jonkinlainen johdonmukaisuus on mun mielestä tärkeetä. Ärsyttää soittaa sellaisten rumpaleiden kanssa jotka soittaa biisin joka kerta erilailla. Just kun saa basson toimimaan basarin kanssa mukavasti yhteen niin rumpali vetääkin aivan eri tavalla. Improvisointi- ja kuuntelutaidot tässä tietenkin kehityy, mutta on se kivempi soittaa "valmista" biisiä. Tietenkin free-touhut ovat ihan eri asia.

Mutta onhan sillää ikääkin melkein 69.
 
The 69 Eyes - Suomen vanhimmat teini-idolit
 
Mutta rumpaleista. Tuo useammankin mainitsema rentous kuuluu myös omiin mieltymyksiin. Myös kuunteleminen on tärkeää. Yksi asia, jota arvostan tulee vain pitkän yhteissoiton myötä. Eli kun tuntee rumpalin tyylin ja on soittanut kauan hänen kanssaan, niin tietää yleensä suht tarkasti, mitä hän tekee. Kuinka korostaa joitain iskuja ja etenkin mihin kohtiin hän näitä korostuksia viljelee. Tämä on ehkä itselleni tärkein ominaisuus. Yhteen hitsautuminen saa aikaan toimivan paketin.

Kun rumpalin soitto kuulostaa helpolta, sellaiselta letkeältä groovelta, niin kyllä korva lepää. Siihen päälle on mukava bassotella, ei tarvitse tehdä töitä niin paljoa.
 
+ osaa soittaa hiljaa
 
Tuossahan ne oli ne tärkeimmät. Joidenkin ihan taitavien rumpalien kanssa vain jostain mystisestä syystä on basistien vaikea sopeutua soittamaan yhteen. Edellisen bändin kanssa meinasi minulle jo tulla tuskanhiki välillä, mutta kun se jonkun kuukauden hinkkaamisen jälkeen alkoi sujumaan niin totesivat muut että "tällä kertaahan tämä sujui kivuttomasti".
 
Osaa soittaa hiljaa niin, että soitto kuulostaa silti napakalta ja svengaa. Olen parin rumpalin kanssa saanut soittaa, jotka pystyivät soittamaan niin hiljaa, että normaali keskustelu samassa huoneessa oli mahdollista. Ja soitto svengasi ja rokkasi koko ajan silti aivan täysillä.

Oho, meinasi se melkein tärkein unohtua!
 
Aivan kuten basistin pitäisi pystyä seuraamaan rumpalin tekemisiä, pitää myös rumpalin pystyä muuttamaan soittoaan basistin mukana.
 
Mikään ei ole wittumaisempaa, kuin synkopoitu motown-groove, joka menee ihan kiville ja harakoille rumpalin soittaessa suoraa kasibiittiä, Žtana!

-ja se hiljaa soittaminen, ei se groove synny lihaksilla (Jussi 69 on aina lempiesimerkkini tässä. Sillehän on tehty vissii 3 olkapääleikkausta sen soittotyylin takia. :D)
 
Niin, siis hänellähän se soitto ei kyllä kulje pätkääkään. Sitä kai tarkoititkin?

Olen parin rumpalin kanssa saanut soittaa, jotka pystyivät soittamaan niin hiljaa, että normaali keskustelu samassa huoneessa oli mahdollista. Ja soitto svengasi ja rokkasi koko ajan silti aivan täysillä.
 
Puhutaanko tässä nyt Keimo Hirvosesta?

Puhutaanko tässä nyt Keimo Hirvosesta?
 
En tunne miestä sano Ketola Jeesuksesta.
 
Eli paikallisia pikkubändien rumpaleita on nuo joista kirjoitin.
 
Ps. Ja selvitin sitten dadassa kuka tuo Keimo Hirvonen on. Ja totean samantien, notta mie olen harrastelija soimanni. Tuollaasten kanssa pääse soittamaan...

Mun mielestä hyvä rumpali on semmoinen, joka jaksaa myös lyödä siihen virveliin, eli se virveli ei ole mikään semmoinen leijuva käsite vaan siinä biisissä. Ja se ei tarkoita sitä, että sitä pitää hakata kuin halkosavotassa.
 
Rumpali johtaa bändiä! Niinkuin esim. Chad Smith, Simon Phillips tai Anssi Nykänen. Hiukan kovia nimiä, mutta sama idea.

Kaikkien edellä mainittujen hyveiden lisäksi hyvän settibalanssin haldaaminen lisää muikeiden ilmeiden määrää soittokavereiden keskuudessa.

haldaaminen
 
Handlaaminen?

Handlaaminen?
 
Eiku nimenomaan haldaaminen.
tsadi-slängi rules jy nöu. ;-)
 
Rumpaleista vielä:
Isot korvat (siis noin niinku kuvainnollisesti) ovat tärkeät kuten jo aiemmin tuli ilmi. kuuntelu. Ja taito muunnella soittoa ja svengiä tilanteen mukaan.
 
...ja siltikään ei joidenkin parhailla ominaisuuksilla varustettujen rumpaleiden kanssa yksinkertaisesti vaan homma toimi puolin ja toisin niin hyvin kuin joidenkin toisten kanssa, vaikka lähtökohtaisesti kaikki palikat onkin koossa.
 
Kullakin soittajalla on kuitenkin se oma taiminsa/svenginsä, joiden yhteensopivuus viimekädessä ratkaisee sen toimiiko kimppasoitto kuin ajatus vaiko ei.
Ja soittopuolen päälle tulee vielä koko sosiaalinen kuvio, kemiat yms.
 
edit: lisäsin verbin

-Ei tee turhan pitkiä fillejä. (meidän rumpalilla ne luistaa aina vähän pitkiksi)
-Ei kuvittele et patteristo on soolo soitin
-Komppi kohdallaan
-Hyvä kunto et jaksaa paukuttaa.
- Groove ja meininki ( ei rupea kesken raskaan mättö biisin nauramaan ku naama pitäis olla miinus lukemilla).
 
Ne tärkeimmät. Soittamisen kannalta siis.