Bassot ›

Minkä ihmeen takia joudun lukemaan lähes jokaisesta instrumenttia/vahvistinta/kaappia koskevasta topicista valituksen: ei sovi släppäilyyn. Onko tosiaan niin, että slap-tone on lähtökohta, jonka täytyy olla kunnossa, ennen kuin muita ominaisuuksia ruvetaan edes miettimään? Slap on tarpeellinen tyyli häviävän pienessä osassa musiikkia, triviaali. Wooteneja on yksi, hyviä basisteja tuhansia ja taas tuhansia.
 
En viitsi avautua enempää, astuisin kohta jonkun varpaille. Osa varmasti ymmärtää pointin, osa ei. Loppuun vielä tukisanalista:
 
perus, kasi, groove, tumppu, dynaaminen, lippu, walking, humppa jne.

Minkä ihmeen takia joudun lukemaan lähes jokaisesta instrumenttia/vahvistinta/kaappia koskevasta topicista valituksen: ei sovi släppäilyyn. Onko tosiaan niin, että slap-tone on lähtökohta, jonka täytyy olla kunnossa, ennen kuin muita ominaisuuksia ruvetaan edes miettimään? Slap on tarpeellinen tyyli häviävän pienessä osassa musiikkia, triviaali. Wooteneja on yksi, hyviä basisteja tuhansia ja taas tuhansia.
 
En viitsi avautua enempää, astuisin kohta jonkun varpaille. Osa varmasti ymmärtää pointin, osa ei. Loppuun vielä tukisanalista:
 
perus, kasi, groove, tumppu, dynaaminen, lippu, walking, humppa jne.
 
No, vallitseva käsitys ilmeisesti on, että basismin ultimaattinen ilmenemismuoto on släppäily ja soittajan pitää aina valmis jos vaikka tulee sopiva väli jossa pääsee esittelemään kykyjään tässä taitolajissa.

Ei kavereille esitetä miten sitä käytetään, vaan että minkä kokoinen se on.
Ja jos vertauksissa mennään askel edemmäs, niin naisiinkin släppääminen tehoaa paremmin kuin noi kasin sormittelut.

Ja jos vertauksissa mennään askel edemmäs, niin naisiinkin släppääminen tehoaa paremmin kuin noi kasin sormittelut.
 
Vainiin. Mihinkähän tämä tieto perustuu?

Ei kavereille esitetä miten sitä käytetään, vaan että minkä kokoinen se on.
Ja jos vertauksissa mennään askel edemmäs, niin naisiinkin släppääminen tehoaa paremmin kuin noi kasin sormittelut.
 
Liian isohan sattuu. Ja luulenpa, että slappaaminen sattuu aika tavalla. En oo koskaan naiseen kokeillu.

Minkä ihmeen takia joudun...
 
Ääh. Kirjoitin aika pitkän kirjoituksen, mutta se hävis jonnekin bittiavaruuteen...
 
Olin sanomassa, että itse käytän släppäämistä yhtenä tehokeinona muiden joukossa. Saan lisää perkussiivisuutta, mutta botne taas usein kärsii. Sekoitan sitä soittooni. Silloin en voikaan olettaa, että minulla on joku ultimaattinen slap-soundi käytössä vaan kompromissisoundi, jolla biisi toimii kokonaisuudessaan. Saatan kyllä bassostani korostaa diskanttia ennen osaa, jossa peukuttelen.

Samoilla linjoilla myös itse tämän släppäily asian kanssa. Mielestäni se on tosiaan vain yksi tehokeino muiden joukossa. Ylenpalttinen släppäily on suorastaan mautonta. Eikä tämä släppi sovi läheskään jokaiseen musatyyliin. Esim. itse soitan rock-bändissä, jossa ollaan aika perusasioiden äärellä. Eipä sinne parane släppiä lähteä tunkemaan väliin.
 
Välillä tulee semmonen fiilis, että porukka käyttää släppäilyä vain elvistelykeinona, jolla pyritään tekemään vaikutus muihin muusikoihin. Peruskuuntelija ei kuitenkaan edes tajua koko soittotyylistä mitään. Nehän kuuntelee joka tapauksessa vaan laulua.;) Bassoa ei huomata ellei se puutu kokonaan. Muutenkin tollanen tekniikan esittely on lähinnä ärsyttävää. No, kukin arvostakoon mitä arvostaa.

Välillä tulee semmonen fiilis, että porukka käyttää släppäilyä vain elvistelykeinona, jolla pyritään tekemään vaikutus muihin muusikoihin. Peruskuuntelija ei kuitenkaan edes tajua koko soittotyylistä mitään. Nehän kuuntelee joka tapauksessa vaan laulua.;) Bassoa ei huomata ellei se puutu kokonaan. Muutenkin tollanen tekniikan esittely on lähinnä ärsyttävää. No, kukin arvostakoon mitä arvostaa.
 
Ehkä släppäily on jossain porukassa se munankasvatin, mutta aivan yhtä ärsyttävää on lesoileminen jazz-fraseeraus taidoilla tai moodeilla(:"Mä osaan kaikki duuri-,molli- ja pentatonisen asteikon moodit ja mä osaan myös kaikki moodit kaikkien moodien jokaiselta asteelta").
 
Esittely on aina ärsyttävää.. paitsi, jos tekniikka on OIKEASTI aivan ylivoimainen, kuten Wootenilla :)

Kumma juttu toi et släppäily/peukuttelu on varmaan eniten haukutuin soittotyyli.Munsta se riippuu siitä et miten sen tekee ja missä käyttää.Ite soitan sellasta kamaa missä munsta toi peukuttelu on ihna ok paikka paikoin ja sen voi myös tehä musikaalisesti eikä sen tarvii olla mikään sirkus juttu.
 
Harvemmin oon muuten kuullu et joku sanois et ompa ärsyttävä tumppu tai plekusoundi.

Kumma juttu toi et släppäily/peukuttelu on varmaan eniten haukutuin soittotyyli.Munsta se riippuu siitä et miten sen tekee ja missä käyttää.Ite soitan sellasta kamaa missä munsta toi peukuttelu on ihna ok paikka paikoin ja sen voi myös tehä musikaalisesti eikä sen tarvii olla mikään sirkus juttu.
 
Harvemmin oon muuten kuullu et joku sanois et ompa ärsyttävä tumppu tai plekusoundi.
 
Toisaalta se on myös hehkutetuin tyyli, joten tää haukkumisjuttu on vaan vastareaktiota.
 
Loppujen lopuksihan saa käyttää mitä vaan, jos sen tekee tyylitajuisti ja hyvällä maulla. Ni!

Toisaalta se on myös hehkutetuin tyyli, joten tää haukkumisjuttu on vaan vastareaktiota.
 
Loppujen lopuksihan saa käyttää mitä vaan, jos sen tekee tyylitajuisti ja hyvällä maulla. Ni!
 
Nii just noin tarkotin mut tää mun ulosanti ei oikeen aina oo kohallaan.
 
Woottenista viel sen verran et tekniikka on huima mut siihen se sit munsta jää eli ei sitä jaksa noin niinku musiikkina kuunnella hirveesti.Tosin onhan se rivimuusikkonakin soittanu jotain ihan jees juttuja.

Ehkä släppäily on jossain porukassa se munankasvatin, ...
 
No miten se sitä voisi millään olla kun äänikin menee kimeeks...

Minkä ihmeen takia joudun lukemaan lähes jokaisesta instrumenttia/vahvistinta/kaappia koskevasta topicista valituksen: ei sovi släppäilyyn. Onko tosiaan niin, että slap-tone on lähtökohta, jonka täytyy olla kunnossa, ennen kuin muita ominaisuuksia ruvetaan edes miettimään? Slap on tarpeellinen tyyli häviävän pienessä osassa musiikkia, triviaali. Wooteneja on yksi, hyviä basisteja tuhansia ja taas tuhansia.
 
Släppäily antaa ylivoimaisesti parhaiten osviittaa vehkeen taajuusvasteesta ja taipumisesta dynamiikkaan.

Slap-hype oli vain esimerkki ja tuskastumiseni jäävuoren huippu :) Syvempi ajatus oli herättää ihmiset ajattelemaan soittamista ylipäätään. Tuntuu siltä, että porukka treenaa hiki hatussa erikoistekniikoita ja sitä kautta se soiton perusolemus unohtuu.
 
EDIT: Mulla ei siis ole mitään slappia, tappingia, sweeppausta yms. vastaan, mielelläni kuuntelen ja soitankin, kun vain tilaisuus ja ympäristö sen sallii tai sitä kaipaa. Mutta lähtökohtana se on turmiollinen; osaan kaikki maailman temput, miksei kukaan pyydä keikalle?

Slap-hype oli vain esimerkki ja tuskastumiseni jäävuoren huippu :) Syvempi ajatus oli herättää ihmiset ajattelemaan soittamista ylipäätään. Tuntuu siltä, että porukka treenaa hiki hatussa erikoistekniikoita ja sitä kautta se soiton perusolemus unohtuu.
 
EDIT: Mulla ei siis ole mitään slappia, tappingia, sweeppausta yms. vastaan, mielelläni kuuntelen ja soitankin, kun vain tilaisuus ja ympäristö sen sallii tai sitä kaipaa. Mutta lähtökohtana se on turmiollinen; osaan kaikki maailman temput, miksei kukaan pyydä keikalle?
 
Mä luulen että tuo peniksenjatkosoittaminen korostuu näin basistifoorumilla. Vihaisista kahdeksasosista ei kovin hirveästi juttua irtoa, ja jokaisessa meissä asuu pieni 'mä oon parempi ku sä' -peikko joka haluaa laskennallisia tuloksia paremmuudelleen. Uskon, että useimmat kanavan tyypit kuitenkin netin suljettuaan menee bänditreeneihin, ja sovittaa bassolinjansa musiikkia tukevaksi elementiksi parhaan taitonsa ja makunsa mukaan.
 
Irlannin minikiertueella tajusin suuren viisauden: mitä simppelimpiä kuvioita soittaa, sitä enemmän voi olla kännissä keikalla.
 
Over&out. Tästä topicista on muuten keskusteltu aika paljon. Toisaalta ihan hyvä, ja varsinkin kitara&rumpalipuolella olis aihetta syventyä samaan aiheeseen.

ja jokaisessa meissä asuu pieni 'mä oon parempi ku sä' -peikko joka haluaa laskennallisia tuloksia paremmuudelleen.
 
Mä en ainakaan oo koskaan suhtautunu basismiin kilpaurheiluna. Jos joku on teknisesti taitavampi kuin minä (johon ei paljon tarvita;) ), niin rispektit sitten sille. Kukin soittakoon tyylillään/ tekniikallaan, kunhan hoitaa oman tontinsa hyvin.
 
Irlannin minikiertueella tajusin suuren viisauden: mitä simppelimpiä kuvioita soittaa, sitä enemmän voi olla kännissä keikalla.
 
Näinhän se on! ;)

Slap-hype oli vain esimerkki ja tuskastumiseni jäävuoren huippu :) Syvempi ajatus oli herättää ihmiset ajattelemaan soittamista ylipäätään. Tuntuu siltä, että porukka treenaa hiki hatussa erikoistekniikoita ja sitä kautta se soiton perusolemus unohtuu.
 
Tämä keskustelu tuntuu mielestäni aika kummalliselta.
 
Itse slappaan todella mielelläni niissä biiseissä, joihin peukuttaminen sopii. Ja se sopii aika moneen, sillä sovitan muitten biisejä ja teen omia biisejäni mielelläni sen mukaan, että soittotyylini istuu niihin. Eivätkä bändikaveritkaan ole asiasta narisseet.
 
Kysymyksessä ei ole mikään elvistely, sillä en todellakaan ole mikään tekniikkahirmu. Minä vain pidän siitä soundista ja fiiliksestä mikä slappaamalla bassosta irtoaa.
 
Ja hyvän fiiliksen takiahan me kaikki tätä hommaa teemme.

Loppujen lopuksihan saa käyttää mitä vaan, jos sen tekee tyylitajuisti ja hyvällä maulla. Ni!
 
Ai esim. pollea?

Ai esim. pollea?
 
Jaa hevoisen jouhista tehtyä jousta? Kyllä se toimii bassossa.

Tämä keskustelu tuntuu mielestäni aika kummalliselta.
 
Itse slappaan todella mielelläni niissä biiseissä, joihin peukuttaminen sopii.
 
Keskustelun pointti ei todellakaan ollut pohtia, pitäisikö slappaaminen tai joku muu tyyli kieltää! Yritin vain herättää ajatuksia siitä, kuinka soittamisen lähtökohdat ovat joskus/usein aivan vinksallaan.
 
Vielä rautalangasta vääntäen: muutaman vuoden ahkeran treenauksen jälkeen Pietu Bassonen (kuvitteellinen hlö ;D) osaa vihdoin slapata iha sika nopeesti, sweepata tosi mageesti ja puputtaa 16-osia 265bpm ja on työtön muusikko.
 
Jatkan vielä rautakankea taittaen: jos ensimmäinen ajatus esim. bassoa testatessa on voiko sillä slapata, niin minua se ihmetyttää. Ensin kannattaisi hoitaa perussoitto kuntoon. Saada kasikomppi groovaamaan tai walking bassin oikeasti kuljettamaan biisiä. Tämä kaikki olettaen, että soittaja pyrkii palvelemaan musiikkia. Hyvä noita tekniikoita on treenata ja harrastaa, mutta itseisarvoa niistä ei (mielestäni) pidä tehdä.