Bassot ›

Tuolla edellisessä aloittamassani threadissa vähän jos sivuttiin asiaa, mutta nyt ei enää sivuta.
 
Luin sen Macgyverin jutun skaaloista, ja jäin vähän miettiin..Eli miten niitä asteikkoja käytännössä käytetään bassonsoitossa? Mitkä skaalat kannattaa osata? Tiedän kyllä jotain, mutta en ala selittään mitään, etten vahingossakaan anna entistä tiedottomampaa kuvaa.

Skaalojen harjoitteleminen ja niiden kokeileminen eri sävellajien päälle auttaa siinä, että löytää helpommin ne oikeat nuotit, jotka eivät tule väärästä sävellajista(ts. Kuulostaa pahalta). Kannattaa harjoitella kaikki asteikot mitä vain tulee eteen, ja koittaa keksiä mihin tilanteisiin näitä voi soveltaa.
 
Kai se etu on juuri siinä, että improvisointi ja säveltäminen helpottuu, ja on helpompi muutenkin korvakuulolta soittaa asioita, kun tuntee skaaloja, ja miten ne sopivat eri sävellajeihin.
 
Huomaa, myös minä olen teoriasta tietämätön.

...miten niitä asteikkoja käytännössä käytetään bassonsoitossa? Mitkä skaalat kannattaa osata? Tiedän kyllä jotain, mutta en ala selittään mitään, etten vahingossakaan anna entistä tiedottomampaa kuvaa.
 
Parasta opettelumatskua tähän alkuun on ihan blues.
Pelkistetty blueskierto menee täysin (sävellajin)asteikon mukaisesti(paitsi duuribluusin I-asteen 7 on pieni ja molliblyysin III-asteen 3 on suuri).
 
Siitä oikea basso-opettajakin antaisi ekan läksyn.

Nimenomaan välike-filli-kikkailut on oikeestaan mahdottomia ilman jonkinlaista skaalojen tuntemusta, jos jokainen bassofilli menee ihan mututuntumalla sinne tänne johonkin suuntaan, niin vähintään puolet kuulostaa aika pahalta. Ja en taida olla ainoa jonka mielestä pelkän soinnunpohjan soittaminen kyllästyttää pidemmän päälle.