Bassot ›

Miten itte reenaatte?
 
Tärkeintä tietenkin on se, että ylipäätänsä soittaa bassoa, mutta miten harjoittelusta voi tehdä mahdollisimman tehokasta.
 
Kannattaako hinkata jotain asteikko, ja kun niitähän on vaikka kuinka, niin mistä on hyötyä oikeesti? Olen vähän pihalla kaikesta teoriaan liittyvästä, kun en ole vielä kerennyt sitä opiskella.
 
Biisien soittaminen levyn mukana on varmaan ihan tehokasta? Bändin kanssa soittaminen on luultavasti kuitenkin parempi?
 
Tekniikkahan harjaantuu samalla, kun soitaa jotain biisiä, mutta sitä on varmaan syytä harjoitella muutenkin? Näitä harjoituksia ei ole kovin vaikea keksiä. Sama pätee ilmeisesti rytmitajun kehittämiseen?
 
Itsellä ei ainakaan vielä ole kehittynyt kovin hyvä taito korvakuulolta soittamisen suhteen. Onks tämän taidon kehittämiseen muuta keinoa, kuin vaan yittää tabuttaa jotain ei kovin vaikealta kuulostavia biisejä, ja siirtyä siitä sitten vaikeampiin.
 
Onko netissä jotain sivustoja, joissa on hyviä harjoituksia? En muihin ole törmännyt kuin www.activebass.com
 
Siinä on liuta toteamuksia, johon on pistetty kysymysmerkki perään. Tarkoitus on herättää keskustelua siitä miten kannattaa bassoa soitta, jotta kehittyy. Tärkeintähän on, että on hauskaa, mutta olis kiva, jos aika basson ääressä ei menis ihan hukkaan.
 
ps. Jos tästä on jo keskustelua, niin pistäkää linkkiä ja mulle miinusta

Suurin hyöty asteikoiden (moodit/skaalat) treenaamisesta liittyy bändin kanssa soittamiseen. Eli kun se kitaristin planttu lähtee vetämään sitä uusinta hittibiisiään vaikkapa C:stä, on paljon mukavampaa osata soittaa jotain muuta(kin) kuin sitä yhtä ja samaa C-nuottia.
 
Korvakuulolta opettelu on helevetin hyvää ja monipuolista treeniä. Radio päälle ja sävellajia etsimään! Jos vielä jaksaa sovittaa omia bassolinjoja jo valmiisiin biiseihin, niin avot!
 
Activebass on "ihan jees", siis Lessons osio. Turhaa tavaraa löytyy sieltäkin melkoisesti, joten hyödyllisten vinkkien yms. etsiminen vie aikaa. Mutta ahkera kana nousee kuopasta ensiksi, _mitä_?

Soittamalla. Minä en henk.koht. diggaa sellaisesta tehotreenaamisesta, vaan harjoittelen asiat omaan tahtiini. Pysyy mielenkiinto ja hyvä fiilis yllä.

Soittamalla. Minä en henk.koht. diggaa sellaisesta tehotreenaamisesta, vaan harjoittelen asiat omaan tahtiini. Pysyy mielenkiinto ja hyvä fiilis yllä.
 
Aivan. Ongelmana on vaan se, että se fiilis laskee, kun tuntuu vähän, että tätä menoa ei kehity tarpeeksi nopeasti, vaikka soittelen kyllä paljon. No nyt tulee kommenttia, että olen "kaikkimullehetityyppi", ja osittain se varmaan osuukin oikeaan. Tiedän kuitenkin, että edessä on pitkä matka, ja helpolla ei kehity.
 
Nyt oikeastaan soittelen vain biisejä tabuista ja activebass.comista olen opetellu jotain funkgrooveja. Haluaisin oppia jamittelemaan ja löytämään improvisaation Graalin maljan. Näitä olen lähestynyt opettelemalla näitä perusasteikkoja, mutta juuri tässä vaiheessa alkaa hiipimään päähän se ajatus, että pitäis tehdä jotain lisää tai erilailla, jotta homma menis eteen päin, kun homma ei lähtenytkään heti luistamaan.
 
Basson soittoni on kyllä mennyt paljon eteen päin, todellakin, mutta nyt kun alkaa se vaihe helpon alun jälkeen, kun pitää tehdä tosissaan hommia, niin haluaisin löytää monipuoliset tavat harjoitella, ettei tarvitse vuosien päästä päivitellä, että voi jehna kumpa olisinkin jo silloin tajunnut tehdä siten.
 
Nyt kaikki voisi jakaa omat harjoíttelu niksinsä...

opettele soittamaan korvakuulolta. se auttaa ihan helvetisti jamitteluss. tänää huomasin ekaa kerta ett pianisti soitti, ni mä soitin päälle puuta heinäöä ja kuitenkin kuulosti hyvältä. opettele kaikki skaalat ja opettele käyttämään soinnunvaihdoksissa.

opettele soittamaan korvakuulolta. se auttaa ihan helvetisti jamitteluss. tänää huomasin ekaa kerta ett pianisti soitti, ni mä soitin päälle puuta heinäöä ja kuitenkin kuulosti hyvältä. opettele kaikki skaalat ja opettele käyttämään soinnunvaihdoksissa.
 
Tohon skaalojen opetteluun vielä vähän tarkennusta kaipaisin, että mitä kaikkia tarkoitit. Niitä skaalojahan on monia kymmeniä: kaiken maailman unkarilaiset sun muut. Pitäiskö ne kaikki opetella? Nyt joku saa vääntää vielä oikein rautalangasta, että mitkä on skaaloja, jotka kannattaa osata ja mistä on oikeesti hyötyä. Lyötyskö jotain hyvää linkkiä. Activebass.comista kyllä löytyy kaikki, mutta tuntuu vähän, että siinä alkaa oleen aika pirusti materiaalia...liikaa.

lainaa kirjastosta teoriakirja. useimmat menee muodossa 1-4-5, ja riffeissä voi käyttää vain sen yhden sointumerkin säveltä.

No, tuota... kitaraa 7v takana niin eipä tuo basso kovin hankala ole. Onhan siinä perkeleesti omia jippojaan, mutta perussoitannot menee ihan ku vettä vaan. En siis väheksy bassotekniikoita missään nimessä, se on eri asia kuin kitara, mutta skitasta on kyllä ollut hyötyä (sormien käyttö, kaiken maailman luritukset...)
 
Soittamalla. Minä en henk.koht. diggaa sellaisesta tehotreenaamisesta, vaan harjoittelen asiat omaan tahtiini. Pysyy mielenkiinto ja hyvä fiilis yllä.
 
Erittäin totta. Basisteilla ei onneksi kovin usein (ainakaan en ole tällaiseen tapaukseen törmännyt) ole kamalaa hinkua tulla maailman parhaaksi. Se on pikemminkin kitaristien ongelma (itsellänikin joskus).
 
Tohon skaalojen opetteluun vielä vähän tarkennusta kaipaisin, että mitä kaikkia tarkoitit. Niitä skaalojahan on monia kymmeniä: kaiken maailman unkarilaiset sun muut. Pitäiskö ne kaikki opetella?
 
Ehkäpä duuri, molli, harmoninen molli ja tietenkin pentatoninen. Ihan perusskaalat. Jos vielä haluu jotain häröasteikkoja opetella, niin kyllä noiden pitää eka olla hallussa.. opettelet vaan ne kaavat, kyllä ne sitten jää päähän ajan myötä.
 
Ja ainahan voit harjotella esim. nopeutta jos kiinnostaa. Bassossa tuntuu vas. käden sormien vahvuus olevan aika ratkaisevaa. Riippuu tietenkin mitä soitat. Ite tykkään slappibassosta, niin sitä lähinnä treenaan.

Aivan. Ongelmana on vaan se, että se fiilis laskee, kun tuntuu vähän, että tätä menoa ei kehity tarpeeksi nopeasti, vaikka soittelen kyllä paljon.
 
Aloita treenaus jollain kevyellä. Soittele vaikka jotain ihan omasta maailmasta, sen enempää ajattelematta. Asteikkoja minä harjoittelen niin, että kehittelen niiden sävelistä melodioita ja komppeja. Ei siitä jää mitään päähän, jos kelaa niitä ylös ja alas(tosin tutkinnoissa kysytään nimenomaan tätä). Tekniikan aika on sitten, kun sormet on lämpiminä. Aika tehokas metodi on harjoitella tasaista "tuputtamista" metronomin kanssa ja paljon ghost-nuotteja käyttäen.
 
Haluaisin oppia jamittelemaan ja löytämään improvisaation Graalin maljan. Näitä olen lähestynyt opettelemalla näitä perusasteikkoja, mutta juuri tässä vaiheessa alkaa hiipimään päähän se ajatus, että pitäis tehdä jotain lisää tai erilailla, jotta homma menis eteen päin, kun homma ei lähtenytkään heti luistamaan...
 
Improvisaatiota oppii parhaiten soittamalla(ja opettelemalla) jazzia, koska ks.musiikki on nimenomaan improvisaation multihuipentuma.
Levyjen kanssa soittaminen on kanssa aika keskeistä.
 
Lisätkää omia mielipiteitänne..

Kyllähän te nyt ootte ihan loppu koko ryhmä, etenkin sinä joka oot omasta mielestäs ottanu basson haltuun koska se on jotenkin helpompaa kuin kitaran soitto. Itselläni on kitaraa osapuilleen 15v takana ja oon soittanut pelkkää bassoa viimeiset n. 2v, ja voin sanoa että ei TODELLAKAAN ole kyse mistään kitarajohdannaisesta soirttimesta joka on otettavissa haltuun kun skaalat on muka jo kitaran jäljiltä halliinnassa jne.
 
Mutta eipä tokikaan voi tässä ryhtyä muiedn näkemyksiä väheksymään, jos jonkun mielestä on jees treenata voimaa sormiin täppäämällä tai treenaamalla hammer-onseja bassolla niin sehän on hyvä vaan. Mutta tosiasia on että jos meinaa soittaa pitkään, niin kyllä kaikki jutut pitää ottaa haltuun, oikotietä onneen ei soittamisessa ole. Perse edellä puuhun vaan jos siltä tuntuu, mutta vaarana on että motivaatio laskee kun ei perusasiat oo hallussa. Useimmiten kokemukseni mukaan bändin kanssa kummiskin 92% ajasta soitetaan perusjuttuja ja släpit jne. on extramausteita, sinänsä tietty kivoja treenattavia
 
Joku viisas sanoi kerran, ettei basoa korvakuulolta treenatessaan blokannut koskaan mitä k.o. biisin basisti soitti, vaan mietti aina mikä juttu toimisi biisissä, mikä veisi sitä eteenpäin. Hyvin sanottu, mutta aika vaativaahan tuo tommonen on jos ei korva oo kovinkaan skarpissa kunnossa. Itse oon yrittäny treenailla soittamalla ihan perusjuttuja (Eaglesia, John Fogertya, James Brownia jne.) mukana soittelemalla. Noissa on ainakin kaikissa timanttibasistit ja biisit on helppoja melodisia seurattavia. Niistä löytyy perusjutut, ei ole lainkaan tavatonta että hieron jotain Take it easya neljäkin tuntia, vaikka kyseessä on maailman helpoin kierto! Muistakaa, että Darryl Joneskin treenas tuntikausia Jumpin Jack Flashiä mennessään Rollareihin, ja hän ei tod. ollu alottelija sillon(kaan)!
 
Vaikka toisaalta; mistäs minä mitään tiedän...

sulle tois iso plussa!

Täällä nyt puhutaan kahdesta eri asiasta ihan kuin ne olisivat yhdessä sumpussa. Tekniikka ja sävelkorva ovat kaksi aivan eri asiaa. Bassonsoitossa (tai minkä tahansa muun instrumentin soitossa) tarvitaan näitä molempia, ja paljon.
 
Korvareenistä sen verran, että pärjää jo aika pitkälle, kun opettelee tunnistamaan kaikki perus ja jazzsoinnut käännöksineen, asteikot, intervallit jne. Siihen löytyy paljon mainioita ohjelmia, esim. Auralia. Sitten niinkuin aikaisemmin on mainittu, sovellat taitojasi käytännössä ja blokkaat kaiken radiosta kuulemasi paperille. Yritä myös aina jammaillessasi laulaa mitä soitat, erittäin toimiva tapa harjoitella improvisointia.
 
On pari kirjaa mitä tulisi ostaa ja tavata huolella läpi, jos mielii saada tekniikan kuntoon. Ensin olisi Bass Fitness (kirjoittaja oli Josquin De Pres tai jotain...), sieltä löytyy aivan hirveän tylsiä harjoituksia jotka toimivat aivan hirveän hyvin. Yksi kirja mitä olen itse tavannut paljon on Ion Munizin Functional Improvisation Technique. Sitten on Charlie Parker Omnibook (bassoklaaviversio, of course). Mikä tahansa sello- tai fonimatsku on näppärää (ja helevetin haastavaa). Kyllä näistä pitäisi sulle löytyä. Käy mieluiten läpi ilmoitetussa järjestyksessä.

Oikeastaan pyrin tällä nyt siihen, että vaikka et bänditilanteessa soittaisikaan mitään älyttömän teknistä, kannattaa sinun silti tavoitella teknistä kaikkivoipaisuutta. Miksikö? Se tuo itsevarmuutta! Takaan ja alleviivaan, että se tyyppi, joka on sahannut selloetydejä ja rytmipyramideja soittaa Enter Sandmanin paljon dynaamisemmin ja tarkemmin kuin naapurin sunnuntaijammailija.

Vaikka voi vähän järjettömältä tuntua idea siitä että bassoa alle 2v soittanut alkaa neuvomaan tekniikkaharjoittelussa, kannattaa ainakin kokeilla seuraavia:
 
Ihan aloittelijalle hyvä harjoitus on soittaa melkeinpä mitä tahansa silmät kiinni. Tällöin oppii tuntemaan basson kaulan, jolloin jatkossakin tietty nuotti, esim. improvisoidessa, löytyy huomattavasti helpommin, kuin ilman tätä harjoitusta / paljoa soittokokemusta.
 
Toinen hyvä, myös teoriatreeninä toimiva on ottaa joku skaala ja soittaa se läpi siten että jokaista nuottia tulee vaikka kolme kertaa jos soitat kolmella sormella, tai kaksi kertaa jokaista jos soitat kahdella jne. Ja tietysti kannattaa aloittaa hieman hitaammalla temmolla, mutta kun frettikäsi muistaa nuottien paikat otelaudalla, nostaa tempoa aina niin paljon että soitto on haasteellista, mutta pysyy tasaisena.
Tälläinen harjoitellu treenaa hyvin soittokättä (eli kättä joka soittaa kieliä)
 
Sitten on eräs John Myungin videollaan esittelemä frettikäsiharjoitus. Siinä soitetaan nousevalla temmolla lyhyttä, looppaavaa riffiä. Kyseessä on siis Dream Theater - A Change of Seasons - Darkest of Winters:in loppupuolella kitaran juoksutuksen (kohdassa 12:18 alkava) rinnalla kulkeva riffi. Harjoituksen frettikädelle asetettavaa vaikeustasoa on helppo nostaa, temmon nostamisen lisäksi, soittamalla riffiä pelkillä hammer-oneilla ja pull-offeilla. Kun siihen pystyy sulavasti, ja tasaisella voimakkuudella, alkaa frettikäsi olemaan jo melkoisen kehittynyt.
 
Yksi hyvä harjoitus on soittaa jotakin riffiä jossa on sekoitettuna tavallisia sointuja ja natural harmonicseja.
Tälläsessä harjoituksessa tavoitteena on koulia kädet hieman vähemmän käytettyihin kuvioihin ja asentoihin.
Hyvä kappale harjoitteluun tämän aihepiirin tiimoilta on Jaco Pastorius - Portrait of Tracy, jossa tavallisia sointuja ja natural harmonicseja sekoitellaan paljon keskenään ja saadaan aikaan tasapainoinen soolosävellys bassolle.
Aluksi tuo Pastoriuksen kappale saattaa kuulostaa jopa erittäin vaikealta, mutta pienellä harjoittelulla siitä saa erittäin mukavan kontrollia harjoittavan treenin.
 
Viimeinen harjoitusvinkki jota tässä nyt annan on:
Soita aina kun mahdollista kaikkien edes sietämiesi kappaleiden mukana. Aluksi ehkäpä kannattaa yrittää soittaa alkuperäistä bassolinjaa jos sen vain olet pystynyt selvittämään tai löytämään, mutta ajan kuluessa kannattaa siirtyä kokonaan improvisaatiopohjalle. Keksi vaikka harmonisoivia bassolinjoja alkuperäiselle, tai jopa tästä edistyneenpänä, koeta luoda lennossa kappaleelle harmonisoiva bassolinja joka muuttaa kappaleen mollipainotteiseksi. Sotke sekaan jotakin joka ei kuulu kappaleeseen, mutta silti sopii siihen. Ääritapauksissa voit esimerkiksi yrittää soittaa jonkin melodian pelkästään natural harmonicseilla, joka tietenkin on hieman rajoittunutta 4-kielisellä bassolla, mutta 6-kielisellä on käytettävissä jo riittävästi natural harmonics pointteja monien melodioiden soittamiseen.
 
Nämähän siis pääasiassa olivat tekniikka harjoituksia, ja siis ovat vain osa basson soittamista. Eli vaikka tässä tekniikasta kerroinkin teoriaakin tarvitsee, samaten sävelkorvaa, joten eikun vaan tietoa ja taitoa hankkimaan :-)

No täällähän tulee neuvoja kuin kiukaallta, ja ei siinä mitään; kaikkihan ne on oikeita!
 
Minä se vaan olen tämmönen maanläheinen pelimanni, jonka treenaaminen luonnistuu parheiten soittamalla musiikkia, ja tekniikkaharjoitukset on mun mielestä hienoimpia sillon, kun huomaa omassa tekniikassan jonkinlaisen perustavaa laatua olevan puutteen, joka estää juttujen toteuttamsen. Otetaan esimerkki; pitäis treenata nyt just Tush. Maailman helpoin biisi, mutta koittakaa saada roikkibasso pyörimään huonolla tekniikalla...dream on! Jokainen tekniikka, mikä edistää soittamista, on hyvä!
 
Totta; tekniikka ja sävelkorva eivät ole kaksi eri asiaa, vaan kuuluvat saumattomasti yhteen. Silti; se pyramidiharjoituksia ja vaikka keskisormipunnerruksia kahlannut soittaja ei soita Enter Sandmania yhtään paremmin kuin naapurin "sunnuntaijammailija", jos ei se biisi ole HALLUSSA! En ole mikään "asennesoittamisen" puolestapuhuja (Flaming Sideburnsit ja muut urpot...) mutta kyllä asennebiisissä pitää asenne olla kohdallaan. Ammattitaito yhdistettynä asenteesen tekee maailmasta soittajille paljon paremman paikan olla!

ööö, mä en ole vähään aikaan jaksanut treenata. ihan buu. kyl mä vielä joskus!
 
EDIT: Oho, ei taas liity mihinkään ;)

No jes, pitää oikein pistää kiitokset melkein-kaimalle, Ulle:lle, ku on pistäny jengin puhumaan mun puolesta. Nää neuvot on auttanu muaki. :) Merci beaucoup!

Kiitoksia kaikille hyviä neuvoja antaneille!!
Paljon tuli hyvää vinkkiä miten voi monipuolistaa soittamistaan.