Bassot ›

Gallupin tynkää golleegoille:
 
Minkä tyyppiset bassoriffit on sinun juttusi?
 
Peukutellut? Tappingit? Tumput ja simppelit? Melodiset? Rytmiset? Kummalliset? Semmoset missä on hirveesti tavaraa? Väärin soitetut? Synkopoidut? Väpättävät? Efektoidut? Keksi itse lisää!
 
Itse olen aina ihastellut kuvioita jotka pysyvät melkein samoina läpi biisin. Luovat semmoista hypnoottista otetta. Esim. usein noissa vapaaman muotoisissa jazz jutuissa ainut ankkuri joka pitää biisiä kasassa on semmoinen groovy bassoriffi, joka jumittaa sitä samaa jonkun 20 minsaa.
 
Riffejä tehdessäni usein pyrin ajattelemaan kuin sampleri. Siis jos biisiin sopii semmoinen junnaava groove.
 
Et silleen. Kertokaapa työ käsityksiänne aiheesta.

Kyllä mulla ainakin menee kategoriaan tumput&simppelit.Soitan paljon "vanhan liiton" blues/soul/funk-tyylistä musaa joten parhaiten yleensä toimii tumppusoundi ja simppelit bassolinjat.Tietysti soul&funk-touhussa runsaampaa bassottelua,mutta perusideat hyvinkin yksinkertaisia.

Hyväkin riffi menee pilalle jos sitä jankataan koko piisin mitta. Parhaita on todellisten mestarien, kuten Pino Palladino, Anthony Jackson, Tony Levin tai Mick Karn soittamat melodiset, mahdollisesti paljon fillejä sisältävät jutut. Tietty omituisuus viehättää myös.
 
Esim. Japanin Gentlemen Take Polaroids, Kajagoogoon Too Shy, tai Paul Youngin I'm Gonna Tear Your Playhouse Down. Menipä kasariksi.

Kirsi Rannolla on hyvä alapää............
:P

Gallupin tynkää golleegoille:
 
Minkä tyyppiset bassoriffit on sinun juttusi?
 
Peukutellut? Tappingit? Tumput ja simppelit? Melodiset? Rytmiset? Kummalliset? Semmoset missä on hirveesti tavaraa? Väärin soitetut? Synkopoidut? Väpättävät? Efektoidut? Keksi itse lisää!
 
Tuollaiset melodiset linjat, joihin saisi yhdistettyä jotain muita ylläolevia juttuja. Melodinen bassolinja, jossa jossain bridgessä vaikka pari peukahdusta, luomaan yllättäviä juttuja. Tai hypnoottisesti samaa melodiaa toistava kuvio.
 
Yhdistelmiä, joissa melodisuus kantavana elementtinä.

Sopivassa suhteessa oikeastaan lähes kaikki käy. Ei slappaystä eikä mitään ihme kikkailuja jaksa loputtomiin kuunnella. Tapping ei ole kolahtanut bassottelussa koskaan. Kaikkea muuta kohtuudella.

Peukutellut? Tappingit? Tumput ja simppelit? Melodiset? Rytmiset? Kummalliset? Semmoset missä on hirveesti tavaraa? Väärin soitetut? Synkopoidut? Väpättävät? Efektoidut?
 
Ihan kaikenlaiset, paitsi ei nuo peukku- ja täppinkihommat, kun en niitä osaa. Olen (särö)bassoriffifani ja just niitä tulee metsästettyä.
 
Itse olen aina ihastellut kuvioita jotka pysyvät melkein samoina läpi biisin. Luovat semmoista hypnoottista otetta. Esim. usein noissa vapaaman muotoisissa jazz jutuissa ainut ankkuri joka pitää biisiä kasassa on semmoinen groovy bassoriffi, joka jumittaa sitä samaa jonkun 20 minsaa.
 
Joo. Sama täällä.

Peukutellut, Tappingit, Tumput ja simppelit.
 
Riffejä tehdessäni usein pyrin ajattelemaan kuin sampleri. Siis jos biisiin sopii semmoinen junnaava groove.
 
Noistahan se minunkin tekemä musiikki koostuu. Kunhan on hyvä groove ja tiukka peukku.

Itse olen aina ihastellut kuvioita jotka pysyvät melkein samoina läpi biisin. Luovat semmoista hypnoottista otetta. Esim. usein noissa vapaaman muotoisissa jazz jutuissa ainut ankkuri joka pitää biisiä kasassa on semmoinen groovy bassoriffi, joka jumittaa sitä samaa jonkun 20 minsaa.

 
Jazztriossa jamitellessa on kieltämättä kivointa kun vääntää hypnoottisena samaa kuviota sen 15 minuuttia; kuitenkin pienin variaatioin ja osuvin fillein varustettuna. Loistava jamiporukka voi jamin loppuvaiheissa näyttää sivullisen silmin omituselta kun miehet hytkyvät kuin käärmeet pillin tahdissa ja kaikilla on oma groovevirne(tm) naamalla.
 
Joskus oikein hyvänä jamipäivänä onnistuu tosin triopohjaisena iskemään biisiin jonkinlaisen b-kohdankin. Aivan luonnostaan, kaikki kolme samaan aikaan harmoniassa. Siinä on jotain maagista. Neljällä soittajalla tämä ei tosin tunnu onnistuvan ikinä.
 
Levyltä kuunneltuna junnaavat bassokuviot välillä toimivat, välillä taas ei. Chameleonkin potkii joskus kybällä ja joskus se lähinnä rasittaa. Omituista. Ja loppujen lopuksi, aika harvoin huomioin kuuntelemastani musiikista että 'olipas hyvä bassokulku' ellen erityisesti tarkoituksella kiinnitä bassoiluun huomiota. Olenko siis huono basisti? :) Slappaily erottuu ja kiinnittää huomion, ehkäpä sen vuoksi slappia pidetään massan joukossa 'osaavan basistin' tunnusmerkkinä.

I'll take syncopated for $200, Jim.

Kyllä mulla ainakin menee kategoriaan tumput&simppelit.Soitan paljon "vanhan liiton" blues/soul/funk-tyylistä musaa joten parhaiten yleensä toimii tumppusoundi ja simppelit bassolinjat.Tietysti soul&funk-touhussa runsaampaa bassottelua,mutta perusideat hyvinkin yksinkertaisia.
 
That's the way...yleensä biisin loppua kohti tiivistäen..

Sir Dukea lainatakseni , ehdottomasti vanhaa liittoa.

Sir Dukea lainatakseni , ehdottomasti vanhaa liittoa.
 
sirduke onkin meidän orkesterin basso-meedio. hah hah.

Tähän ei saisi vastata näin, mutta vastaan silti, että tyylinmukaiset riffit/linjat. Jos soitan rumbaa, sinne tulee rumbakomppi.
 
Mutta tässä haettiin, notta mitä eniten diggaan, niin ne on yksinkertaiset, mutta helposti varioitavat funkyt bassokuviot(Bootsy Collins-Parliament) ja elävät bassolinjat, mitkä täydentävät muita instrumentteja tehokkaasti(Tom Kennedy/Anthony Jackson-Dave Weckl band).

kaikki groovet (miten ton nyt sitten määrittelis)

tykkään yksinkertaisista riffeistä, esim. chameleon ja another one bites the dust. sit niitä voi koristella kikkailemalla. semmosta basismin pitäis olla.

Itse olen aina ihastellut kuvioita jotka pysyvät melkein samoina läpi biisin. Luovat semmoista hypnoottista otetta. Esim. usein noissa vapaaman muotoisissa jazz jutuissa ainut ankkuri joka pitää biisiä kasassa on semmoinen groovy bassoriffi, joka jumittaa sitä samaa jonkun 20 minsaa.
 
.
 
Aika samat ovat minunkin mieltymykseni. Tykkään ajatella että bassolinja on ikäänkuin sellainen ankkuri jonka ympärille kitara(t) voi melkoisen vapaasti kietoutua... Jätän kikkailut kitaralle ja rummuille, taidon puutteessa tietty myös, mutten muutenkaan pidä siitä kun basso alkaa seikkailla minne sattuu miten sattuu. Pohja tuntuu tippuvan kun basso heittelehtii.

Parhaat on ehdottomasti semmoset missä on jotain tekemistä ei kuitenkaan mitkään nopeat vaan sellaset rennot kitaraa tukevat riffit. Sellanen biisi on paras jossa basso soittaa koko biisin sellasta rauhallista sooloa. Yleensäkkin monipuoliset riffit on parhaita.

ehrottomasti efektoidut...

Viime aikoina minua on viehättänyt suuresti Jamiroquain kolmen ensimmäisen levyn rytmisektio, erityisesti basistin Stuart Zenderin linjat ovat kolahtaneet kovaa.
 
EDIT: Ylipäätään olen keskittynyt ehkä hiukan enemmän rytmiikkaan kuin melodisuuteen.