Bassot ›

Täällä keskustelupalstalla on miljoonaan kertaan kyselty että mikä on hyvä basso siihen ja siihen hintaan, mikä basso soi hyvin tai mikä on jotenkin muuten vaan hyvä. Kyseisissä tapauksissa minulla on ollut tapana suositella poikkeuksetta Warwickin bassoja. Jos rahaa on ollut enemmänkin käytettävissä niin ihan "oikeita" Warwickeja ja jos taas hieman vähemmän, niin Rock Bass-mallistoa. Yrityksistäni huolimatta ei Warwickia tunnu juuri kukaan oikein noteeraavan josta olenkin tullut siihen tulokseen että siinä on oltava jotain vikaa; eli kysymykseni kuuluu: Mikä siinä Warwickissa mättää ja soittaako kukaan muu täältä Warwickilla paitsi minä? Millaisia kokemuksia kyseisestä bassomerkistä noin ylipäätään ihmisillä on?

Täällä keskustelupalstalla on miljoonaan kertaan kyselty että mikä on hyvä basso siihen ja siihen hintaan, mikä basso soi hyvin tai mikä on jotenkin muuten vaan hyvä. Kyseisissä tapauksissa minulla on ollut tapana suositella poikkeuksetta Warwickin bassoja. Jos rahaa on ollut enemmänkin käytettävissä niin ihan "oikeita" Warwickeja ja jos taas hieman vähemmän, niin Rock Bass-mallistoa. Yrityksistäni huolimatta ei Warwickia tunnu juuri kukaan oikein noteeraavan josta olenkin tullut siihen tulokseen että siinä on oltava jotain vikaa; eli kysymykseni kuuluu: Mikä siinä Warwickissa mättää ja soittaako kukaan muu täältä Warwickilla paitsi minä? Millaisia kokemuksia kyseisestä bassomerkistä noin ylipäätään ihmisillä on?
 
mun mielestä jees bassoja, itellä n.6 vuotta vanha corvette. mikit on menossa vaihtoon jahka sopivat tulee kohdalle. testailin eilen uusia corvetteja kaupassa ja ilmeisesti kaulan materiaali on vaihtunu, basso oli kevyempi ja siinä oli kevyt lakkaus kaulassa ja bodyssa, mistä en liiemmin pitänyt. (mulla runko on ilmeisesti lakkaamaton swamp ash tai jotain) ne tehdaskieletkin tuntu aika huonoilta, liekö warwickin omat? ite tykkään esim ghs:n bass boomerseista.
 
mun mielestä warwickin kaula on helvetin hyvä, elikkäs käteensopiva, muutenkin passeli peli. rockbasseja
en ole kokeillut, mutta warwickeja enemmänkin. toiset ollu
tosi jees, toiset vähemmän. esim levytukussa käytettynä
myynnissä oleva streamer ei oikein liikuttanu suuntaan tai
toiseenkaan.

Warwick on semmonen nu-metal hifi-karahka. Eikä siitä pääse mihinkään että joku precision tai jazz tai musicman näyttää saatanasti paremmalta kun jostain ugabuga-puusta väännetty risu.
 
En siis tiedä kyseisen bassovalmistajan hyvyydestä mitään. Ilmeisesti ne on suht laadukkaita pelejä, mutta perinteiset mallit vaan uppoaa paremmin meikäläisen bassomakuhermoon. On voodoot ja mojot paljon paremmin kohdallaan! Mielikuvia on ihan turha vähätellä, suurin osa ihmisistä ostaa kuitenkin soittimensa niiden perusteella.
 
Ainiin perskules, onhan mulla warwickin vahvistin!

Mikä siinä Warwickissa mättää ja soittaako kukaan muu täältä Warwickilla paitsi minä? Millaisia kokemuksia kyseisestä bassomerkistä noin ylipäätään ihmisillä on?
 
Minä. Duncanin QP -setillä ja passiivielektroniikalla varustetulla '95 Corvetella (bubinga/wenge -puut).
 
Tuosta Warwickista lähtee äärimmäisen tiukka ja moderni 'hifi' saundi. Se sopii useimpiin tilanteisiin mutta välillä kaipaan vähemmän tiukkaa saundia joten kaapista löytyy myös Jazz Basso. Äänityksiin yleensä valitaan huutoäänestyksellä Warwick, parempia bassotaajuuksia en ole kuullut vielä _missään_ bassossa (Mukaanlukien Warwick Thumb NT, suosittelen noita Quarter Poundereita.)
 
Molempi parempi.
 
Monet eivät tykkää Warwickien kaulasta, mutta ainakin minun hanskassa tuo 'Vette tuntuu jonkin verran paremmalta kuin Fenderin Jazz (tän hetkinen Jazz ei ole Fender mutta sellaisenkin olen joskus omistanut.). Kaula tosin on syvyyssuunnassa aika paksu mikä vaatii totuttelua.

Warwick on semmonen nu-metal hifi-karahka. Eikä siitä pääse mihinkään että joku precision tai jazz tai musicman näyttää saatanasti paremmalta kun jostain ugabuga-puusta väännetty risu.
 
Toi trendi on kyllä olemassa. Sikäli oikeutettua että Warwickit toimii kyseisessä musatyylissä loistavasti. Kannattaa kuitenkin muistaa että ennen tätä vuosituhatta Warwickeja pidettiin lähinnä fuusiojazz -kirveinä.
 
Livenä oon nähny Warwickin ainakin Stuart Zenderin / Jamiroquai ja George Clintonin basistin hyppysissä.
 
Monet muutan on myös sitä mieltä että uudemmat Warwickit eivät ole aivan samaa tasoa kuin ennen '98 vuotta olevat (wenge -puuta ei enää käytetä kauloihin) tai ainakaan ennen 90 -luvun alkua olevat (bassoja ei enää tehdä täysin käsityönä). Ite oon kyllä digannu uudempiakin pelejä kaupoissa.

Eikä siitä pääse mihinkään että joku precision tai jazz tai musicman näyttää saatanasti paremmalta kun jostain ugabuga-puusta väännetty risu...
 
Vaikka itse kyllä olen sitä mieltä että Warwick on laatu kamaa , niin olen toisaalta samaa mieltä että printeiset Fenderin mallit ovat "oikeampia" bassoja.
Sitten tuosta ugabuga'sta. Ladukkaimmat Warwick rungot on tosiaan Bubingaa ja kaulat Wenge/Bubingaa. Kaikki ei tykkää siitä Wenge'n karkeasta tunnosta. Wenge on aika karkeasyyistä puuta ja siitä ei pääse mihinkään etteikö nämä wengen syyt tuntuisi soittokädessä . Tällaininkin asia häiritsee joitain soittajia mutta kaikkeen tottuu. Bubingasta ei voi sanoa mitään pahaa. Se nyt on tuollainen punertava "apinanleipäpuu".

Aina välillä olen käynyt kokeilemassa Warwickeja ja jokin niissä ei vain miellytä minua. Minun mielestäni ne ovat hienon näköisiä ja mukavan pieniä verrattuna leipälapio-fenkkuihin ja tuntumakin niissä on ihan OK. Mutta soundista puuttuu jotain, kutsuttakoon sitä vaikka "lämmöksi". Sitä on vaikea selittää, mutta jotenkin minä en pääse yhteyteen niiden kanssa, se soundi ei vain tunnu munaskuissa.
 
Mutta ehkä se on osa sitä "hifimäisyyttä". Ehkäpä ne toimisivat minulla paremmin kunnon putkivahvistimen kanssa, mutta mielummin otan basson joka kuulostaa hyvältä ihan akustisestikin soitettuna.
 
Mutta tämä oli siis vain minun mielipiteeni. Ja onhan siitä jokunen vuosi aikaa kun viimeksi olen käynyt bassokierroksella musiikkiliikkeissä. Ehkäpä täytyisi taas jonain päivänä lähteä rundille, vaikka en mitään ole ostamassakaan (koputtaa puuta)...

mutta perinteiset mallit vaan uppoaa paremmin meikäläisen bassomakuhermoon. On voodoot ja mojot paljon paremmin kohdallaan! Mielikuvia on ihan turha vähätellä, suurin osa ihmisistä ostaa kuitenkin soittimensa niiden perusteella.
 
Kyllä näin on. Ainakin omalta osaltani soittaminen on sen verran fiilisjuttu että kyllä siihen vaikuttaa myös mm. soittimen esteettiset ominaisuudet. Makujan on tietty jokalähtöön..
 
Itselläni Warwickit ovat aina istuneet hemmetin hyvin ei-niin-isoon käteen, ja pääsoittimeksi nyttemmin kiinnittynyt Streamer Jazzman ihan soundillisen monipuolisuutensa ja hyvän (lue: kevyen) soitettavuutensa ansiosta... Mutta on se vaan ulkonäöltään sen verran gaykka että oli pakko hankkia vastapainoksi presari ;) ...

Toi trendi on kyllä olemassa. Sikäli oikeutettua että Warwickit toimii kyseisessä musatyylissä loistavasti. Kannattaa kuitenkin muistaa että ennen tätä vuosituhatta Warwickeja pidettiin lähinnä fuusiojazz -kirveinä.
 
Livenä oon nähny Warwickin ainakin Stuart Zenderin / Jamiroquai ja George Clintonin basistin hyppysissä.
 
Monet muutan on myös sitä mieltä että uudemmat Warwickit eivät ole aivan samaa tasoa kuin ennen '98 vuotta olevat (wenge -puuta ei enää käytetä kauloihin) tai ainakaan ennen 90 -luvun alkua olevat (bassoja ei enää tehdä täysin käsityönä). Ite oon kyllä digannu uudempiakin pelejä kaupoissa.
 
oiskohan sitten se erilainen kaulamateriaali tai eri kielet, mutta edellämainitussa testailusessiossa tuli niistä parista soitetusta corvetesta mieleen että enpä ostais. TOSIN en oo
vähään aikaan vahvarin kautta luukuttanu + muita lieventäviä asianhaaroja mutta kuitenkin.
 
nauhaton jazz-basso tms. himottais kovasti. pitäs vaan olla ne nauhamerkinnät, kokeilin yhtä ilman niin eihän siitä mitään tullu. en viitti ostaa ilman niitä, kun tiiä sitten tuleeko sitä niin urakalla reenattua että sais soiton kulkemaan tarpeeks hyvin vähän kattelematta missä mennään.
 
voisiko joku lakatun kaulan kannattaja kertoa mikä siinä on
parempi kuin lakkaamattomassa? kädet vaan töksähtää slideissa ja tuntuu että kädet hikoo.

'96 Corvette Standard 5 on mulla pääkirveenä. Mikit ovat tosin vaihtuneet Bartolineihin ja elektroniikka Aguilar OBP-3:een.
 
Lämmintä tumppua, hifikolinaa, kaikkea siltä väliltä ja vielä vähän enemmäkin saa ruuvattua. Loistopeli.

Mä ostin Warwickin -98 ja hyvin oon pärjänny. Loistopeli. Onhan mullakin Fenkku, mutta se ei oikein sovellu enää oman bändin matskuun. Warwick on tarkemmin ottaen vasuri 5-kielinen Fortress One aktiivimikeillä (värinä nirvana black), joita ei enää tietääkseni tehdä.
 
Tässä olis kuva kyseisestä pelistä itseteossa:
 
http://www.ovaali.org/ossij/valokuv … va_01.11.2002_Vernissa/Img_1557.jpg
 
(kuvan ottanut Ossi J.)
 
Tosiaan kaulan tatsi on aika erikoinen pinnan karheudesta johtuen. Sanoisin, että aika vaikea basso aloittelijalle...vaatii totuttelua saada se hyvä soundi. Itse soitan erittäin läheltä tallaa. Jos haluan enemmän vintagesoundia, soitan lähempää kaulaa ja basson säätimien diskantit nollaan.

nauhaton jazz-basso tms. himottais kovasti. pitäs vaan olla ne nauhamerkinnät, kokeilin yhtä ilman niin eihän siitä mitään tullu.
 
Ei niitä viivoja otelautaan tarvi. Ostin itse tommosen ilman merkkejä olevan nauhattoman jatsarin, ja hetken tuskailtuani keksin vedellä tussilla sinne ylös täplän jokaisen nauhan kohdalle. Helpotti kummasti. Ja onhan toi ulkonäkö aika kiimainen kun on silkkaa ruusupuuta koko otelauta ilman mitään merkkejä! Ihmiset luulee että osaan oikeasti soittaa =)

Mulla on Warwick Fortress Masterman Custom, joka siis on Warwickilla erityisesti teetetty (en tosin minä, vaan entinen omistaja). Aivan helvetin hyvä basso, kaikin puolin.

nauhaton jazz-basso tms. himottais kovasti. pitäs vaan olla ne nauhamerkinnät, kokeilin yhtä ilman niin eihän siitä mitään tullu. en viitti ostaa ilman niitä, kun tiiä sitten tuleeko sitä niin urakalla reenattua että sais soiton kulkemaan tarpeeks hyvin vähän kattelematta missä mennään.

 
merkilliselläkin soittaa epäpuhtaasti. puhtaus tulee ehkä noin puolen vuoden harjoittelun avulla.

Mulla on uudehko Corvette Std 5, passiivielektroniikalla varustautuneena. En koe sen soundia mitenkään "ylihifiksi" (verrattuna aktiivibassoihin, joiden kanssa meinaa tulla itku).
 
Toi mun basso on ihan Bubinga/Wenge -versio, eikä sitä oo lakattu. Mikit on J-kokoisen Mecit.
 
Toinen käyttöbasso on 4-kielinen Presari, mihin on laitettu J-basson kaula ja tallamikki (ja kantaa fenkun flatwoundeja).
 
Fenkkua soitan lähinnä juurimusajutuissa ja biisejä opetellessa. Warwickilla sitten uudempaa musaa tai niitä juttuja missä tarvii viidettä kieltä.
 
Tarvittaessa myös warwickista oon saanut sellaisen mukavan pyöreän tumppufunksoundin. Oon ajatellut laittaa flatwoundit myös siihen, ne tuntuu kivemmilta.

En tykkää Warwikeista,
1) Kielet liian lähellä toisiaan
2) Kädet haisevat hiukan kun on soittanut niillä
3) Ei omaperäisyyttä
4) Ei mikään huippusaundi

En tykkää Warwikeista,
1) Kielet liian lähellä toisiaan
2) Kädet haisevat hiukan kun on soittanut niillä
3) Ei omaperäisyyttä
4) Ei mikään huippusaundi
 
1) osta broadneck -malli
2) älä osta öljyviimeisteltyä Warwickia, tai ainakaan älä vahaa sellaista Warwickin omalla hajustetulla mehiläisvahalla
3) öö? enpä omaperäisempää bassosaundia ole kuullut. yksi eniten Fenderistä poikkeavista bassokitarasaundeista.
4) Toisaalta subjektiivista. Totta on että mec -mikit ja varsinkin etunen ei ole mitään parhaimpia. Saundi kyllä luonnostaan on huippuluokkaa. Viimeksi studiossa minua pyydettiin soittamaan Warwickilla Dimarzioilla varustetun Jazz Bassin sijaan.
 
Yksi (taas ehkä subjektiivinen) pointti muuten Warwickeista joilla oon soittanut: ne kaikki ovat kuulostaneet erityisen huonoilta vanhoilla kielillä. Jazz Bassoon tulee kiva syvä vintagesaundi kielten vanhetessa mutta Warwickista tulee vain ja ainoastaan tumppu.

Joskus tuli sanottua että ikinä en Warwickia osta, mutta niinhän siinä kävi että tuli Fortress Masterman hankittua.. Laatupeli ja helvetin hyvä soundi. Aivan ehdoton studiossa ja vähintään yhtä hyvä keikkakäytössä. Tuosta "kliinisyydestä" pääsee halutessaan eroon vaikka basson omaa eq:ta säätämällä.

Yrityksistäni huolimatta ei Warwickia tunnu juuri kukaan oikein noteeraavan
 
Jaa mielestäni kyllä ehdotonta huippu kamaa kun ottaa hinnan huomioon ja itse pidän niistä slap & pop sanudeista ja ne mulle tärkeetä bassossa kun oon alusta lähtien tykästynyt nimen omaan slap&poppiin. Ite vaan venailen vieläkin noita "Warwick rahoja" että pääsis soitteleen kunnon bassoolla ja mun mielestä ne on parhaimman näkösiäkin jos otetaan sarjatuotanto huomioon.

Missaan beississa ei oo niin hyva tatsi kun Warwickeissa, mutta ne oikeat Warwickit on aika kalliita. Reilun tonnin yleensa. Jos oisin enemman rahoissani ni Warwick olis SE valinta, mutta nyt kun ostin just ESP-LTD C-304 hintaan $339 niin Warwick kylla haviaa kirkkaasti hinta/laatusuhteessa. Henkilokohtasesti ma inhoan sita Fender-lookkia, ne on ollu ihan samannakosia 50-luvulta saakka ja nayttaa niin tylsilta kun vaan voi. Warwickit on 100x hienompiakin ja mita enemman noita Fendereita testailen sen vahemman pidan siita tatsista. Ehka se on vaan se etta kellaan mun frendilla ei oo ikina ollu Fenderia niin mulle ei oo tullu sita mielleyhtymaa etta Fender=paras kun kaverit sanoo. ESP ja Warwick on tallahetkella mun mielesta parhaita soittaa.