Bassot ›

Basistien ammattitautinahan on tuo vanhojen Fenderien (ja muidenkin merkkien) kuolaaminen. Eikä kivempaa soitinta olekaan kuin kunnon raiskattu vanha presari tai jatsi, mutta ovatko ne oikeasti parempia soittimia kuin esmes vaikkapa uudet kalliimman pään vastaavat?
 
Luulisi esimerkiksi soittimien rakentamisen ja materiaalien kehittyneen ja tätä kautta tuovan lisää laatua soittimeen. Tosin yhä enemmän soitinrakentamisesta tapahtuu konein, joten voi olla että sen suhteen on tapahtunut takapakkiakin.
 
Itselläni vanhassa soittimessa viehätys piilee siinä että sillä on soittettu ja paljon. Vuosia kun tuo puu resonoi, niin ei se voi tehdä huonoa soundille. Lisäksi soitin muotoutuu käteen pikkuhiljaa, eli esmes kaulasta kuluu lakat pois yms, joka tekee tekee siitä kivemman tuntuisen. Toisaalta taas sähköpuoli voi olla vuosien saatossa saanut kokea vaikka mitä ja vaatii remppaa..
 
Tätä kautta ajteltuna sitten tälläiset "löydöt" eli mint-kuntoiset vanhat soittimet eivät oikein ole muuta kuin yli hinnoiteltuja, jos niissä ei ole edellä mainittuja vanhan käyttöpelin ominaisuuksia. Eli esim tässä ei nyt vaan tunnu olevan järkeä, muuta kuin jonkinmoisena vitriinissä pidettävänä ihmettelyn kohteena: http://www.craigslist.org/pen/msg/34904248.html
 
Kontrabassojen puolella tämä taas jakaa porukkaa myös. Jotkut (ilmeinen vähemmistö kuitenkin) vannovat uusien bassojen puolesta, perusteena juuri se että puiden laatu ja soitinrakentamisen taito ovat niin paljon parempia nykyään, että ei ole järkeä käyttää vanhoja soittimia. Toiset taas eivät suostu edes ajattelemaan alle 100-vuotiasta soittopeliä. Kuten melko nimekäs (sähköbassojen) rakentaja Ken Smith totesi Talkbassin foorumissa, että kunnon kontra vaatii ensin vuosikymmeniä kypsyäkseen ja sitten vielä lisää pehmetäkseen..
 
Ajatuksia, anyone?

Eli esim tässä ei nyt vaan tunnu olevan järkeä, muuta kuin jonkinmoisena vitriinissä pidettävänä ihmettelyn kohteena: http://www.craigslist.org/pen/msg/34904248.html

 
Eiköhän tuokin mene jonkun keräilijän seinälle roikkumaan. Jos itse jostain syystä saisin tuollaisen käsiini, niin pitäisi aika tarkkaan miettiä sen käyttöä. Mielellään keikkakäyttöön ottaisin ja tuhkakupit irrottaisin, mutta toisaalta myymällä jollekin keräilijälle saisi varoja useampaan muuhun soittimeen.
 
Yleinen mielipiteeni on, että soittimet on tehty soitettaviksi.

En tiedä, kuinka paljon parempia mahdollisesti uudet soittimet ovat vanhoihin verrattuna, luultavasti ainakin huomattavasti tasalaatuisempia. Ennen kun käsityö näytteli suurempaa osaa soittimien valmistuksessa (eikä nyt sotketa uusia käsintehtyjä soittimia tähän soppaan) myös laatuerot olivat suurempia. Sama pätee myös käytettyihin materiaaleihin: koska valmistusmäärät olivat paljon pienempiä kuin nykyään, myös materiaalien tasalaatuisuus oli heikommissa kantimissa. Otan nyt taas kerran esimerkin tuolta vahvistinpuolelta eli vanhoista Marshalleista, joissa sähköisten komponenttien toleranssit olivat kymmenen prosentin luokkaa suuntaan jos toiseen. Ihmekös tuo, jos voidaan tosiaankin puhua yksilöistä...
 
Vanhojen soittimien tapauksessa on tosiaankin kaksi aivan eri luokkaa, eli soittamiseen käytetyt vanhat soittimet, ja sitten keräilykappaleet. Luultavasti nuo vuosien varrella miljoonia ääniä päästäneet soittimet ovat juuri niitä hyviä yksilöitä vanhasta tuotannosta, koska ne edelleen ovat käytössä. Keräilykappaleista saattaa hyvinkin löytyä niitä, jotka eivät ole kenellekään kelvanneet mahdollisten vikojensa vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kyseinen soitin olisi halpa, onhan se kuitenkin oikeaa mallia ja loistavassa kunnossa ulkoisesti. Soitannollisesti sillä ei välttämättä tee mitään verrattuna samanlaiseen käytössä olleeseen soittimeen. Keräilköön keräilijät omiaan, ja jättäkööt ne hyvät (joskin kulahtaneet) soittajille...
 
Sähköpuoli ei minun mielestäni ole kovinkaan ongelmallinen, koska perussoittimen (sähköbasso tai -kitara) elektroniikka ei ole kovin monimutkaista, ja jos kyseessä on nimenomaan soitettavaksi tarkoitettu soitin, niin ei muuta kuin sähköt uusiksi jos ongelmia on.
 
Uskoisin siis, että uudet soittimet ovat tasalaatuisempia kuin vanhat (pääasiallisesti etenkin jos puhutaan muista kuin aivan halvimmista laitteista), ja uusi soitin on aina uusi soitin. Kun sen kantaa kaupasta kotiin, niin se on sitten siinä, ja soittimen historian rakentaa aivan itse. Vanhassa soittimessa on oma tuntumansa, joka riippuu siitä mitä sillä on tehty ja miten. Molemmat ovat vallan mainioita vaihtoehtoja. Vanhat soittimet ovat keränneet tietynlaisen statusarvon elämänsä aikana, ja toiset arvostavat jo sitä niin paljon etteivät uutta soitinta haluakkaan. Uusissa soittimissa on omat hyvät puolensa, eikä vähäisimpänä se että mallivalikoima on vuosien varrella monipuolistunut huomattavasti, enää ei välttämättä tarvitse tilata käsintehtyä custom-soitinta tai modifioida vanhaa saadakseen haluamansa soittimen.
 
Uutta tai vanhaa, kunhan istuu käteen (ja sopii lompakolle).

Äskeselle ei voi sanoa ku yhden asian: Aamen!

Myös siisti on tommone http://www.station-music.de/images/bass/instrumente/b0084.jpg ja vielä http://www.provide.net/~cfh/thunder2.jpg ja http://www.12fret.com/usedSoldGallery/fenderPbass56.jpg ja http://images.google.fi/imgres?imgu … bass%26hl%3Dfi%26lr%3D%26ie%3DUTF-8 ja http://www.rsguitarworks.net/P-bass-1-AJ-2.gif viimene aika helmi mutta hei rikas mies jos oisin....

Basistien ammattitautinahan on tuo vanhojen Fenderien (ja muidenkin merkkien) kuolaaminen. Eikä kivempaa soitinta olekaan kuin kunnon raiskattu vanha presari tai jatsi, mutta ovatko ne oikeasti parempia soittimia kuin esmes vaikkapa uudet kalliimman pään vastaavat?
 
Niin, kai tuossa eniten vaikuttaa se mitä soittimelta hakee. Monet uudet bassot joita olen testaillut ovat tosi hyvin soivia ja hyvin tehty etc, mutta omaan korvaani niiden soundi ei kuitenkaan tunnu samalla tavalla pehmeän vivahteikkaalta kuin vanhemmissa, kunnolla auki soitetuissa bassoissa. Jättävä kylmäksi minut. Tosin iso osa noista soundin vivahteista taitaa kyllä olla ihan omassa päässäni. Studio- ja varsinkin keikkahommissa basson signaalia lytätään ja ekvalisoidaan etc niin paljon kuitenkin että se instrumentin yksilöllinen luonne harvemmin on selvästi esillä.
Tasainen ja vahva sointi ovat paljon tärkeämpiä ja niitä löytyy kyllä uusistakin instrumenteista.
 
Luulisi esimerkiksi soittimien rakentamisen ja materiaalien kehittyneen ja tätä kautta tuovan lisää laatua soittimeen. Tosin yhä enemmän soitinrakentamisesta tapahtuu konein, joten voi olla että sen suhteen on tapahtunut takapakkiakin.
 
Niin, enpä tiedä tuosta. Uusissa perusfendereissä joku esim hiilikuituvahviste kaulassa voip olla hyväkin idea, mutta suurin kompastuskivi taitaa edelleen olla hyvien puiden löytyminen. Yksilöitä ne edelleen ovat.
 
Itselläni vanhassa soittimessa viehätys piilee siinä että sillä on soittettu ja paljon. Vuosia kun tuo puu resonoi, niin ei se voi tehdä huonoa soundille. Lisäksi soitin muotoutuu käteen pikkuhiljaa, eli esmes kaulasta kuluu lakat pois yms, joka tekee tekee siitä kivemman tuntuisen. Toisaalta taas sähköpuoli voi olla vuosien saatossa saanut kokea vaikka mitä ja vaatii remppaa..
 
Samaa mieltä tästä. Vanhoissa soittimissa on samaa viehätystä kuin antiikkiesineissä, joissa vuosien käytön jäljet ja ajan patina näkyy.
 
Tätä kautta ajteltuna sitten tälläiset "löydöt" eli mint-kuntoiset vanhat soittimet eivät oikein ole muuta kuin yli hinnoiteltuja, jos niissä ei ole edellä mainittuja vanhan käyttöpelin ominaisuuksia. Eli esim tässä ei nyt vaan tunnu olevan järkeä, muuta kuin jonkinmoisena vitriinissä pidettävänä ihmettelyn kohteena: http://www.craigslist.org/pen/msg/34904248.html
 
Joo, ei todellakaan kannata ainakaan testaamatta maksaa maltaita jostain soittamattomasta pre-cbs fenderistä. Paskoja yksilöitä sieltäkin löytyy. Mitä kulahtaneempi ja soitetumpi basso, sen kiinnostavampi IMO.
 
Kontrabassojen puolella tämä taas jakaa porukkaa myös. Jotkut (ilmeinen vähemmistö kuitenkin) vannovat uusien bassojen puolesta, perusteena juuri se että puiden laatu ja soitinrakentamisen taito ovat niin paljon parempia nykyään, että ei ole järkeä käyttää vanhoja soittimia. Toiset taas eivät suostu edes ajattelemaan alle 100-vuotiasta soittopeliä. Kuten melko nimekäs (sähköbassojen) rakentaja Ken Smith totesi Talkbassin foorumissa, että kunnon kontra vaatii ensin vuosikymmeniä kypsyäkseen ja sitten vielä lisää pehmetäkseen..
 
Olisin taipuvainen yhtymään K.Smithin lausuntoon. Kontrissa (ja muissa kaikukopallisissa soittimissa) toi puiden resonoinnin oleellisuus vielä korostuu kun ei ole tuota sähköpuolta hämmentämässä pakkaa siinä välissä. Ne muutamat kerrat kun itse olen päässyt soittelemaan jotain hyviä pre-1900-luku kontrabassoja niin olen menettänyt sydämeni joka kerta. Ne bassot Puhuvat. Siinä soinnissa on vaan jotain sellaista hmm... pehmeää vivahteikkuutta... (taisin sanoa jo tuon).

Otahan kokaiini pois tuo pitkä osoite. En viitsinyt edes luke koko thrediä kun teksti on puolitoista tietokonetta leveä...

Otahan kokaiini pois tuo pitkä osoite. En viitsinyt edes luke koko thrediä kun teksti on puolitoista tietokonetta leveä...
 
Siitäkös tuo leveys johtuukin ? Ihme että jaksoin lukea koko threadin tähän asti...
 
Aiheesta; yritän soittaa paljon omalla kaksvuotiaalla bassollani, silti sitä hyvin kohdellen. Yksi näkyvä naarmu siinä on, ja sekin kovin pieni.
 
En kyllä tiedä onko tuosta hyötyä arvon säilymisen kannalta. Ehkä keräilijöille. Soittoniekat saattavat epäillä, jos basso on edelleen samassa kunnossa 10 v. päästä.
 
No, enpä ole sitä myymässäkään.

Puuthan "aukeavat" kun soittimia soittaa. Varsinkin akustisissa soittimissa, utta kyllä myös lankuissa. Nyt mulla on erittäin kulahtanutn ja soitettu Yamaha joka täyttää pian 25 vuotta, ja soi varmaan toiseksi parhaiten kaikista bassoista mitä mä olen soittanut. Paremmin on vain soinut viisi vuotta uudempi Sadowsky, mutta niissä bassoissa on hitna sekä laatueroa.

...soitin muotoutuu käteen pikkuhiljaa, eli esmes kaulasta kuluu lakat pois yms, joka tekee tekee siitä kivemman tuntuisen.
 
Muotoutuukos muuten nämä uudemmat? Tuntuu kuin jotkut/useimmat olisi panssaroitu ainakin bodyn osalta niin paksulla muovilakalla että se ei soittamalla kulu ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen.

Muotoutuukos muuten nämä uudemmat? Tuntuu kuin jotkut/useimmat olisi panssaroitu ainakin bodyn osalta niin paksulla muovilakalla että se ei soittamalla kulu ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen.
 
Aika näyttää, eh?
 
Tosiaan kyllähän tuo uusi lakka tuntuu aika kestvältä, mutta luulisin sen pikkuhiljaa siitä kuluvan. Meinaan vaan että ainakin tuossa vanhassa presarissani on alkuperäinen maali ollut järkyttävän paksua mustaa tervaa, jota ei pysty juuri hiomaan, koska se tukkii hiomapaperin.
 
Kuitenkin se on kulunut sieltä täältä tyylikkäästi...

niin.. ei se uusisoitin ole kyllä hintansa väärtti.. puu on liian tuoretta.