Bassot ›

Hei basistikuomat ja muut kuuhelot!
 
Kuinka paljon olette maksaneet läskibassoistanne? Kiinnostaisi tietää missä hinnoissa etenkin käytetyt kontrat keskimäärin ovat.
 
Sain oman vaneribassoni "ilmaiseksi"(palvelusta vastaan), eikä minulla ole hinnoista mitään hajua. Eräs henkilö olisi nyt myymässä omistamaansa kokopuista, jossa on paljon enemmän "jöpinää".. Paljonko kehtaisi tarjota?

Hei basistikuomat ja muut kuuhelot!
 
Kuinka paljon olette maksaneet läskibassoistanne? Kiinnostaisi tietää missä hinnoissa etenkin käytetyt kontrat keskimäärin ovat.
 
Sain oman vaneribassoni "ilmaiseksi"(palvelusta vastaan), eikä minulla ole hinnoista mitään hajua. Eräs henkilö olisi nyt myymässä omistamaansa kokopuista, jossa on paljon enemmän "jöpinää".. Paljonko kehtaisi tarjota?
 
Heh, tää on ihan henkimaailman hommaa tuo kontrakauppa. Riippuen soittimesta (jos se nyt on edes jonkin tasoinen) 1000€ - 30000€ on hintahaarukka. Tietty aina voi käydä tsägä ja päästä ihan huumorihinnalla laatupelin omistajaksi...
 
Jos olis tietoja siitä kokopuisesta, niin helpottais hieman...

Semmonen tuli vielä mieleen, että kontraa ostettaessa on huomioitava se, että niille voi joutua tekemään isompaakin remppaa.
 
Päällisinpuolin ok:n oloinen soitin voi vaatia kalliin rempan, jottei räpsähdä päreiksi kesken keikan. Tarvitsee ammattimiehen silmää jotta tämmöset havaitsee. Sen vuoksi kannattaakin käyttää jollain ammattimiehellä näytillä kondraehdokasta.
 
Toisaalta sitten äkkiseltään lohduttoman näköinen kondra voi olla helposti (ja halvalla) korjattavissa. Mutta taas se on se ammattiheebo, joka nämä osaa arvioida.

Jahhas, menee yksipuoliseksi postitteluksi, mutta voisin kertoa edelliseen postiin liittyvän tarinan..
 
Ostimme Kenyn kanssa tuossa jokin aika sitten edesmenneen jazzkondristin jäämistöstä kontrabassot joiden hinta on laatuun nähden hyvin kohtuullinen ellei jopa halpa.
 
Keny valkkasi itselleen Tsekeissä tehdyn kauniin tumman pelin, joka jousella soittaessa kuulosti todella hyvältä. Peli näytti muuten ok, mutta muutama halkeama oli siellä täällä.
 
Itse taas otin sitten nurkkaan lojumaan jääneen 60-luvun lopulla suomessa tehdyn pelin. Soitin näytti olevan parista kohtaa halki ja taka kansi oli irti alareunastaan. Pahin juttu oli otelauta (kuulemma palisanteria! En halua ees tieää mistä jämäpuista se muu soitin on tehty, mutta kerrottakoon että esmes takakanteen on ootrattu eli maalattu loimut!) joka oli kasvattanut pienen kyhmyn, mikä taas esti kielten soimisen kunnolla koko pituudelta. Se mitä soittimesta sai irti kuulosti kuitenkin niin törkeän hyvältä, että kiinnostus siihen heräsi.
 
Kiikutin soittimen soitinkorjaajalle, joka totesi sen korjauskelpoiseksi ja vielä halvalla. Asennutin säädettävän tallan samalla ja koko hinnaksi tuli 200€. Eli siihen hintaan takakansi liimattiin uudelleen, otelauta hiottiin ja rakennettiin vanhasta tallasta säädettävä. Tähän mennessä hintaa kiertyi 1400€ ja soitin on oikeasti erittäin hyvän kuuloinen, alapäätä tulee ja paljon ja kokonaisvoluumi on kova.
 
Keny taas ihmetteli soittimensa sangen korkealla heiluvia kieliä ja kiikutti sen samalle korjaajalle. Keskustelun aloitus oli korjaajalta tyyliin "onkos tämä jäänyt rekan alle vai?". Eli kaikki halki ja kannet irti ja myöskin kaikista pahimpana: kaula irti. Remontin hinta-arvio 1000€! Että silleen... Tällähetkellä kyseinen kontra on "auttavasti" fiksattu, jotta se jotenkin edes pysyy kasassa ja odottelee isompaa remppaa.

Me olemme isäukkoni kanssa miehissä elvyttäneet muutaman kontra-vainajan takaisin elävien kirjoihin ihan perinteisellä tee-se-itse-mutta-älä-ole-typerä -metodilla. Asiaankuuluvalla keittoliimalla ja soitinrakentajatuttujen ohjeita mukaillen, totta kai.
 
Laatubassoihin en uskaltaisi koskea, mutta nämä muutamat arveluttavat tapaukset joihin on tohdittu kajota ovat onnistuneet primitiivisiin työtapoihin nähden yllättävän hyvin (mm. eräs lähes kokopuinen yksilö, joka tuli "hoitoon" kahdessa muovipussissa...).
 
Tämä nyt ei liity mitenkään näihin meikäläisen fiksauksiin, mutta noita wanhoja kontrabassoja tutkaillessa tulee kyllä mieleen että niille pitää sattua todella ISO haaveri ennekuin ollaan siinä pisteessä ettei enää kannata korjata. Jotkut HKO:n / RSO:n vanhimmat bassot ovat sisäpuolelta kuin merisrosvon naama, täynnä arpia ja paikkalappuja.

Tämä nyt ei liity mitenkään näihin meikäläisen fiksauksiin, mutta noita wanhoja kontrabassoja tutkaillessa tulee kyllä mieleen että niille pitää sattua todella ISO haaveri ennekuin ollaan siinä pisteessä ettei enää kannata korjata. Jotkut HKO:n / RSO:n vanhimmat bassot ovat sisäpuolelta kuin merisrosvon naama, täynnä arpia ja paikkalappuja.
 
Joo, täällä duunipaikkani (jota en nyt paljasta tässä) bassovarastossa on kyllä aikas hurjan näköisiä pelejä kaikkien hienojen Rubnerien ja muiden joikossa. Ja toisessa toimipisteessä on huhujen mukaan aktiivisessa studiokäytössä basso joka on kuin vedetty silppurin läpi ja sitten liimattu takaisin kasaan...
 
Samoin tuo oma ihqu kotimaiseni on parista kohtaa lähempänä pärekoria.... Mutta osaavissa käsissä tosiaan tippa liimaa ja reilu satsi asennetta hoitaa pahatkin halkeamat..

..niin joo. Kiitos tarinasta.
 
Päätin nyt ostaa tuon vekottimen. Merkistä ei ole hajuakaan, mutta soitin on kokopuinen ja varustettu kalamiehen mikeillä. Sointi on tukeva ja tasapainoinen(vrt.vanha bassoni, joka kumisee ja pärisee kuin vimmattu). Mikit poimivat tasaisesti kaikki taajuudet, mitä minun taidoillani saa bassosta irti.
 
Talla on jotenkin epäilyttävän käyrä ja sitä on siirretty(vaiko siirtynyt?) alkuperäiseltä paikaltaan, mutta soittotuntumaa ja sundia se ei pahenna lainkaan.
 
Hintaa soittimella oli 1400€, mutta luulenpa että näin laadukas peli maksaa itsensä kyllä takaisin. Täytyy jo alkaa varautumaan siihen, että talvella voi tulla pahojakin halkeamia, koska basso on kokonaan puusta. Mukana sain hyvän topatun pussin ja Fishmanin etusen, jolla tuskin tulen tekemään paljoa mitään.
 
Meitin konsalla käy ajoittain soitinkorjaaja, joka on kokenut kontrabassojen remppaaja. Hän saa sitten antaa oman arvionsa bassosta ja tehdä pakolliset toimenpiteen, jos on tarvis.

Hintaa soittimella oli 1400€, mutta luulenpa että näin laadukas peli maksaa itsensä kyllä takaisin. Täytyy jo alkaa varautumaan siihen, että talvella voi tulla pahojakin halkeamia, koska basso on kokonaan puusta. Mukana sain hyvän topatun pussin ja Fishmanin etusen, jolla tuskin tulen tekemään paljoa mitään.
 
Halvalla selvisit! Toivotaan että ei hirveämpiä remppoja tarvitse tehdä. Ja ei se välttämättä ole halkeamassa nyt sinun käsissäsi jos se ei ole talvella edellisenkään omistajan hallussa halkeillut....
 
Elikkäs onnittelut uudelle kondralle!

Halvalla selvisit! Toivotaan että ei hirveämpiä remppoja tarvitse tehdä. Ja ei se välttämättä ole halkeamassa nyt sinun käsissäsi jos se ei ole talvella edellisenkään omistajan hallussa halkeillut....
 
Elikkäs onnittelut uudelle kondralle!
 
Tack.

Halvalla selvisit! Toivotaan että ei hirveämpiä remppoja tarvitse tehdä. Ja ei se välttämättä ole halkeamassa nyt sinun käsissäsi jos se ei ole talvella edellisenkään omistajan hallussa halkeillut....
 
Elikkäs onnittelut uudelle kondralle!
 
Näin selvitteli asiaa paikallinen viulunrakentaja. Eli jos soitin viedään kovin erilaiseen tilaan, kannattaa olla tarkkana. Pienet halkeamat korjattava heti. Ja erilaisuus siis tyyliin vanhasta kartanosta kerrostaloasuntoon. Helsingistä Lappiin.

Menee vähän off-topicin puolelle, mutta tuli tosta olosuhdemuutoksista mieleen, että ootteko törmänny sellaseen "kosteusmatoon", eli kostutettava "pötkö" joka laitetaan f-aukosta kosteuttamaan bassoa...
 
Mietin vaan ku sellanen tuli aikoinaan basson mukana mutta repäsin sen pois samantien...

Menee vähän off-topicin puolelle, mutta tuli tosta olosuhdemuutoksista mieleen, että ootteko törmänny sellaseen "kosteusmatoon", eli kostutettava "pötkö" joka laitetaan f-aukosta kosteuttamaan bassoa...
 
Mietin vaan ku sellanen tuli aikoinaan basson mukana mutta repäsin sen pois samantien...
 
En ole törmännyt, mutta (viuluntekijä) Lahtinen suositteli jättämään törmäämisen poiskin. Kuulemma vaatii sitten tarkkaa huomiota varsinkin talvella, että ei pääse kuivumaan se mato salaa. Silloin näet kuuluu hänen mukaansa Snap-crackle-pop, kun koko vehjes parhaimmillaa purkaa itse itsensä. Kosteusero on niin hurja. Jossain vanhassa bass playerissä joku kontrakorjaaja myös totesi löytäneensä madon takia sisältä mädäntyneitä soittimia...

Itselläni on hybridi eli kokopuukansi ja muuten vaneria. Talvella käytän kotona ilmankostutinta (ilmankosteus 35%). Lisäksi sitä on tullut rääkättyä viemällä sitä muutaman kerran viikossa reenikämpille ja takaisin. Talvella siis lämpötilan vaihtelut todella äärimmäisiä! Kosteus vaihtelee tietty kans jossain rajoissa, joita en ole mittaillut. Eräässä oman käsitykseni mukaan asiansa tuntevassa musiikkiliikkeessä josta bassoni ostin vakuuteltiin, että ei niinkään lämpötilaerot vaan pitkään jatkunut kuivuus ne bassot tappaa. Oma selvis kanssa viime talvesta ok. Kai silti ne kokopuiset voi herkempiä olla.

Onkos kellään haisua missä hintahaarukassa 50-luvun Rubnerit pönöttää?
Tai Rubnerit ylipäänsä? Eikös niillä ole jo kolmas sukupolvi menossa?

Onkos kellään haisua missä hintahaarukassa 50-luvun Rubnerit pönöttää?
Tai Rubnerit ylipäänsä? Eikös niillä ole jo kolmas sukupolvi menossa?
 
Äkkiä kun selailin niin joku näytti pyytävän 50-lukulaisesta Rubnerista Talkbassin sivuilla 7000€- Vaikea sanoa onko yläkanttiin vai ei, mutta onhan nuo aika laatupelin maineessa...