Bassot ›

Soitatko vai kamarunkkaatko ?
 
Onko tärkeämpää omistaa Fender, kuin soittaa ritsaa. Itse olen soittanut bassoa 35 vuotta ja aina mieluusti käytänyt ritsoja. Ei tuhraannu aikaa turhanpäiväseen loputtomaan säätämiseen ja hekumointiin uudesta ja taas uudesta ja paremmasta bassosta.
 
Ritsasta, jossa on volume ja tone saa kuitenkin ne parhaat perussoundit.

Mulla ei yksinkertaisesti ole rahaa tarpeeksi kunnon kamarunkkailuun. Mutta soittokamat on mun työkalut ja olen yrittänyt valita parhaat mahdolliset, ettei edes tarvitse runkkailla :D Kaikille kamoille löytyy tarkoituksensa, mitään ei ole hommattu "huvikseen".
 
EDIT: Melkeinpä tärkein ominaisuus on luotettavuus, mikä ikävä kyllä noista ritsoista ja pitsoista tuppaa puuttumaan.

Onks nää nyt jotenkin toisensa pois sulkevat vaihtoehdot? Joko tai?

Onks nää nyt jotenkin toisensa pois sulkevat vaihtoehdot? Joko tai?
 
Sam, ei ole. Mutta idea olikin, kumpi on tärkeämpää. Jatkuva kamarunkkaus ja tyytymättömyys. Vai hyvä ritsa ja sen OHELLA kamarunkkaus. Koita nyt ymmärtää tätä..

Mie kamarunkkaan Kolumpusta....
Bassot on jotenkin työkaluja, ei niitä jaksa kuolata samalla tavalla kun muita vermeitä

Sam, ei ole. Mutta idea olikin, kumpi on tärkeämpää. Jatkuva kamarunkkaus ja tyytymättömyys. Vai hyvä ritsa ja sen OHELLA kamarunkkaus. Koita nyt ymmärtää tätä..
 
Hei, armoo vähän. On lauantai aamu...
 
Joo, soittaminen tietty.
 
Se on jännä miten joskus voi käydä niin että löytää "sen" soittimen. Sen jälkeen ei enää kiertele musakaupoissa hekumoimassa jos jonninmoisen vermeen parissa. Itselläni se on tuo vanha homeinen fenkku, sillä pärjäisi ihan varmasti joka tilanteessa.
 
Mutta tosiaan, pitäähän niitä leluja olla, joten nurkissa lojuu kaikkenlaista. Mutta ilmankin tietty pärjäisi. Mutta ilman tuota fenkkua? Ehei...
 
Tuttu kitaristi on kroonisesti monityydyttämätön soittimien suhteen. Aina hän löytää jonkun pelin, joka on "paras" ja josta ei ikuna luovuta. Kuitenkin useimmiten lakonisesti totean että kun sitten hän siitä haluaa luopua, niin ilmoittaa mulle. Tietty aluksi kielletään edes mahdollisuus että siitä pelistä ikuna luovuttaisiin, mutta sanotaan nyt että vuoden sisään se vehjes on mun...
 
Ja jaaritellaampa lisää: Moni aloitteleva soittaja olettaa että heidän soittopelinsä on jotenkin kykyjä rajoittava, joten ollaan silleen perustyytymättömiä omaan soittimeen yms. Vaikka siitä oikeasti saa ihan yhtä hyvät soundit (ellei paremmat) kuin siitä unelmien hihviritsasta. Tosiaan sitä energiaansa voisi käyttää soittamiseen (treenaamiseen) ja siihen että saa sormistaan ja siitä ritsasta mahdollisimman hyvän soundin.
 
Että tämmöstä tällä kertaa. Kuitti.

No mulla on ollut 6-7 kpl käyttöbassoja sen vähän yli 30 vuoden aikana mitä olen soittanut bassoa. En sanoisi sitä kamarunkkauksesksi. Koska olen myös rakentanut suurin piirtein samanverran bassoja niin kyllä ne runkkaustarpeet on tullut tyydytettyä siinä samalla. Olen yhden hi-fi basson rakentanut (necktruu, pähkinäpuusta EMG'n aktiivimikeillä ja EQ'lla) mutta vaikka oli mukava runkata sitä silloin kun rakensin niin möin sen pian pois (se on nyt DED'in Makkella) ja siirryin takaisin todellisuuteen . Tavalliseen perusbassoon passiivimikeillä. Tokipidän sen kunnossa säätämällä ja olen myös tehnyt joitain modifikaatioita mutta niin kun Willie sanoi, musiikin tekemiseen riittää pelkkä basso.

En oikein ymmärrä tuota "täytyy olla ritsa"-asennetta. Kai se nyt on ihan sama, lukeeko hintalapussa 200 tai 2000 euroa, kunhan homma toimii, basso soi ja soittaja on tyytyväinen?

Noh, noh. Jos omistaisin rahaa enemmän, voisin veikata että kamarunkkaus pulpahtaisi pintaan. Tuppaa olemaan niin hiton huonot kamat tällä hetkellä, että pakkohan se olisi vaihtaa.
 
Ja kyllä. Hifiritsan ostaisin.

Hmm... voi olla että luen aloitusviestiä kuin piru raamattua, mutta vähän siitä paistaa sellainen asenne että laatuun panostaminen on runkkausta. Tätä en allekirjoita, en soittimien enkä muidenkaan esineiden ja laitteiden yhteydessä. On totta että halvemmallakin tulee toimeen, erityisesti ehkä bassojen kanssa, koska ne eivät kulu niin paljon käytössä kuin esim. autot. Joku on tyytyväinen soitellessaan yhdellä ja samalla ritsalla koko elämänsä - hei, hieno homma! Jos se on "sun juttusi" niin mitäpä siihen muilla on sanottavaa. Mutta jos joku toinen haluaa ja kykenee panostamaan laadukkaaseen käsintehtyyn soittimeen, en minä sitä lähtisi leimaamaan runkkaukseksi.
 
Ja nyt on tietysti myös määriteltävä "ritsa". Joidenkin puheiden mukaan kaikki muut paitsi "hifi-bassot" ovat ritsoja. Minusta esim. Fenderit eivät ole ritsoja. Kuten jo toisessa threadissa mainitsin, se kamarunkkaus voi yhtä hyvin suuntautua "yksinkertaisiin perusbassoihin"; tältäkin foorumilta löytyy soittajia, joilla on pieni omaisuus upotettuna eri vuosikymmeniltä peräisin oleviin Fenkkuihin. Ja teettäväthän monet isolla rahalla presari- ja jatsarikopiota saadakseen yhdistettyä Fender-fiiliksen ja käsityön laadun. En nyt missään tapauksessa halua vihjata, että nämä henkilöt olisivat "kamarunkkareita", haluan vain korostaa ettei asiaa voida nähdä niin että hifi=runkkari, Fender=oikea muusikko.
 
Ja GASin ja soittamisen suhteesta. Jos nyt jollekin bassojen keräily on oikeasti tärkeämpää kuin soittaminen niin mikäpä siinä. Mutta yleisesti ottaen soittimien himoaminen on ihan oma juttunsa, eikä se välttämättä mitenkään häiritse itse musiikkia. Ei se Mnetin torin tsekkaamiseen käytetty minuutti tai omasta customista haaveilu tylsänä duunipäivänä ole mitenkään treenaamisesta pois.
 
Sitten vielä pitää sanoa, että sormista se soundi lähtee, siitä olen kyllä ihan yhtä mieltä. Mutta ei se silti tee korkealaatuisen soittimen hankkimista turhaksi. Yli varojensa ei kannata elää, eikä kuvitella että parempi basso tekisi sinusta paremman soittajan. Mutta jos rahaa löytyy, niin voi sen tyhmempiinkin asioihin tuhlata.
 
Mutta kuten sanottu, saatoin tulkita kaiken ihan väärin. Jos näin on, pyydän jo etukäteen anteeksi. Live and let live.

Hei, armoo vähän. On lauantai aamu... = Sam
 
Aha. Jätkä on eilen ollut irstailemassa ja dokaamassa, ja nyt pyytää armoa, kun ei järki juokse. Niimpä tietysti.
 
Kyllähän mäkin sen Lemmyn basson tai jonkun muun Rickenbackerin 4003 ottasin. Mut en mä niitä käy hiplaamassa jatkuvasti. Ja joku pieni putkistyrkkarikin kelpais, kuna aina oon käyttänyt Peaveyn trankkuja.
 
Ja poppamiehelle tiedoks, sopis käyttää kappalejaotusta kun kirjottaa yli kaks riviä !
 
Olen ängri. Olen puhunut.
willie (melkein Dixon)

Soitan ja kamarunkkaan. Eivät sulje toisiaan pois.
 
Soittan niinpaljon kuin kerkeän. Kamarunkkaan niinpaljon kuin on tarvis / varat riittävät. Bändin kanssa treenejä on pari kertaa viikossa ja kamoja ostelen sitämukaa kun on tarvis.
 
Toinen basso olisi kiva juttu. Nyt ei ole kotona muutakuin akustinen, enkä jaksa raahata bassoa eestaas kokoajan. Tuo voisi olla seuraava projekti. Tosin itse en aijo ihan ritsaa ostaa ja toisaalta viisi kieltä olisi must, kaikkia kuitenkin käytän bändin musiikissa. Tämä tarkoittaa sitä että ihan heti ei varmaan ole rahaa tuohon panostaa.
 
Kamarunkkaukseni ei keskity pelkästään bassokamoihin. Itseasiassa jos olisin sijoittanut muihin releisiin menneet rahat basso-puoleen voisi olla kasassa jo ihan erilainen setti. Eli mikään perfektionisti-friikki en koe olevani. Viimeaikoina olen päivitellyt yhdessä laulajan kanssa bändin PA-puolta. Päätettä, mikseriä, kaappeja jne. Kaikki roippeet mitä meillä on kämpillä ovat minusta luokka 'kohtuulliset' ja se riittää. Ammattimuusikkoja emme kuitenkaan ole.
 
Basso-puolella tulevaisuudessa voisin koittaa päivittää soitinten lukumäärän kahteen ja kaappi + vahvistin osastokin tulee jossain vaiheessa hieman muuttumaan.
 
Jos bändi-hommat eivät olisi aktiivisia en todennäköisesti kamarunkkaisi juuri ollenkaan. Soittaisin kyllä.

willie:
Ja poppamiehelle tiedoks, sopis käyttää kappalejaotusta kun kirjottaa yli kaks riviä !
 
Ai tämäkö se sääntö onkin. Aina sitä oppii.
 
Olen ängri. Olen puhunut.
 
Ei saa vihastella.

Ai tämäkö se sääntö onkin. Aina sitä oppii.
Ei saa vihastella.
 
No ni, heti herneet nenässä.... Ei kun ihan oikeesti. On paljon helpompi tällasen lukihäirikönkin lukea, kun ei kirjoteta koko hela juttua yhteen pötköön.
 
Ja kamarunkkauksesta sen verran, että kyllä MINÄKIN tartun minkä tahansa basson/kitaran varteen jos tedaa saa. Puhumattakaan nyt nuorista naisista...

Johannes:
En oikein ymmärrä tuota "täytyy olla ritsa"-asennetta. Kai se nyt on ihan sama, lukeeko hintalapussa 200 tai 2000 euroa, kunhan homma toimii, basso soi ja soittaja on tyytyväinen?
 
Niinpä!
 
Oikeastaan tuon voisi laajentaa siihen että mikä tahansa "TÄYTYY olla XXX" -asenne on lähtökohtaisesti mätä. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
 
XXX = Ritsa, Pitsa, Fender, Musari, Warwick, Hifibasso, kalliit kamat, paljon kamaa, vähän kamaa, paljon efektejä, ei efektejä, paljon säröä, ei säröä, pitkä tukka, nahkahousut jne jne jne.
 
Tietenkin jatkuva kamarunkkaus on aika kuumottavaa, se on myönnettävä, mutta yleensä se loppuukin viimeistään joko siihen kun rahat loppuu tai siihen kun mieleiset wehkeet löytyvät.
Toisaalta soittokamojen fiilistely on oleellinen osa tätä hommaa, ei siitä pääse mihinkään. Ja vielä oleellisempaa on se missä menee rajapinta tervehenkisen fiilistelyn ja päämäärättömän ostomyyntikierteen välillä.
 
EDIT:
Niin, tärkein meinasi unohtua. Vastaus otsikon kysymykseen: pakko soittaa, koska kamarunkkaus ei tuo leipää pöytään. ;-)

...mutta yleensä se loppuukin ...siihen kun mieleiset wehkeet löytyvät...
 
Se on muuten ihan riittävän hyvä syy lopettaa että on tyytyväinen...

Se on muuten ihan riittävän hyvä syy lopettaa että on tyytyväinen...
 
Vaan milloin sitä sitten on tarpeeksi tyytyväinen...;-)

Tavalliseen perusbassoon passiivimikeillä. Tokipidän sen kunnossa säätämällä ja olen myös tehnyt joitain modifikaatioita mutta niin kun Willie sanoi, musiikin tekemiseen riittää pelkkä basso.
Samoin on käynyt myös minulla, tosin en tuota Ala-Kuhan tekemää hifi bassoa ole myynyt, enkä myy, mutta soitan nykyään omatekoisella Precisionilla ja siinä on sen verran bassoa kuin tällä hetkellä tarvitsen. Selkeä perusbasso ilman ylimääräisiä kilkkeitä.

willie:
No ni, heti herneet nenässä....
 
Hernepussi on tuossa pöydällä. Alkoi vain jostain syystä huvittamaan tuo heittosi.

Aha. Jätkä on eilen ollut irstailemassa ja dokaamassa, ja nyt pyytää armoa, kun ei järki juokse. Niimpä tietysti.
 
Just, sähän selvästi tiedät kaiken. Jos nyt korjaan kuitenkin, että selkärikon takia olen pöppörössä särkylääkkeistä. Elikkäs irstailu ei onnistu juurikaan kun selkä alkaa ulvoa ja en koe dodaamisen sekä kolmiolääkkeiden sopivan yhteen kovin hyvin... vai miten teillä päin?