Bassot ›

Tavoitteenani olisi saada basso viritettyä d-vireeseen siten, että kielien korkeus olisi max. 2 mm nauhoista. Tähän mennessä olen tehnyt: 1. Irrottanut kaulan ja katsonut vatupassilla (kun ei oikein ollut muuta tasaista pintaa), että kaularauta on ok. Kaulanhan täytynee olla aavistuksen notkolla keskeltä..? (alle 1 mm.) 2. Laitoin kaulan takaisin paikalleen, ja kielet paikalleen. Tallan puolelta säädin kielten korkeuden.. mutta sit alko ongelmat. Eli säädin tallan palikat (eli ne, millä kielen korkeus säädetään) niin alas kuin vain saa, mutta kielet ovat nauhoihin nähden (eli tuossa 17. nauhan kohdalla) vieläkin liian korkealla. Pitääkö kaularautaa kiristää, että kielet laskisivat tarpeeksi alas tuosta 17. nauhan kohdalta? Ja onko olemassa joku perusasetus, josta tallan korkeutta kannattaa alkaa nostamaan/laskemaan? Kaulaa tuli ruuvattua ja säädettyä koko eilinen ilta, ja alkaa nyppiin toi homma. Ja tuli mieleen sellanenkin mahdollisuus, että jos kaulan ja bodyn kiinnityskohdasta (kaulasta) ottaisi aavistuksen hiomalla pois, että saisi kaulan bodyyn nähden suorempaan. Onko tuollaista hiomista kukaan joutunut tekemään? Basso muuten on ESP B-50..

Siis, jos sää otat kaulan irti, niin varmaankaan kielet eivät ole paikoillaan tuolloin myöskään. Ja kielet kun aiheuttavat vetoa kaulaan, niin sillä miltä kaula irrallaan näyttää ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä se kielet kiinni taas näyttää. Niinko.
 
Eli kielet kiinni ja vireeseen ja sitten säädät sen kaulan.
 
Jos kaula on liian notkolla, niin rautaa kiristetään wli käännetään sitä rautaa myötäpäivään. Vähän kerrallaan.

Tutuki sitä kaulan notkoa siinä vaiheessa kun kaula on kiinni rungossa ja kielet vireessä, kielten jännitys kun vetää kaulaa notkolle, hyvä konsti on painaa kielet kiinni 1. nauhalta ja ihan viimeiseltä nauhalta ja tutkailla sitten miten iso rako jää kielen ja otelaudan väliin siellä puolivälin tietämillä. Se on sitten vähän makuasia, miten notkolle tai suoraksi itse kukin kaulan haluaa, ja riippuu myös vähän kielistä, jämäkämmillä kielillä voi säätää melkein tikkusuoraksi, ite tykkään tästä, joustavammat kielet taas vaatii vähän enemmän notkoa.
Jos kielet vieläkin tuntuu olevan liian korkealla ja tallapalat on jo ihan ala-asennossa, niin ennen sen kaulaliitoksen hiomista kannattaa kokeilla shimmaamista, eli lisää kapea siivu jotakin ohutta tavaraa (puuviilu) kaulataskun takareunaan, eli tallan puolelle , niin että kaulan asetuskulma vähän muuttuu.

Hyvä! Tuota vähän mietinkin, että jos ne kielet antas olla paikallaan ja sit kiristäis ruuvia. Täytyypi aloittaa säätö siitä.. ja tuo palan laitto kaulan alle kävi kyllä mielessä, mut en siihen alkanut, kun en tienny, saako kaulan sit riittävän tiukasti ja tasaisesti enää kiinni. Mutta sitäkin täytyy kokeilla, eihän siinä mitään häviä... mieli tekis laittaa vähän paksummat kielet, eli jos tuo "normaali" paksuus on 045 (?), niin mikä on seuraava paksumpi koko? Vai kannattaako heti kättelyssä siirtyä reilusti tuhdimpaan satsiin? Kun tarkoitus ei todellakaan oo vetää tällä mitään kantria...

50-110 on seuraava paksuus, ja ihan jämerät jo, sittenpä joutunet taas tekemään koko homman uusiksi.
 
Pikku vinkki tässä sitten vielä: sitä itselle ja omalle soittotatsille sopivaa setuppia voipi hakea siten, että laskee jonkun kielen niin alas, että se sieltä täältä ylhäältä-alhaalta soiteltuna rämisee nauhoja vasten, jos räminää on enemmän alanauhoilla, kaula on liian suora eli rautaa löysemmälle ja jos rämisee enemmän ylhäältä, niin sitten kaula on liian notkolla, eli rautaa kireemmälle. Sitten kun rämisee jokseenkin saman verran joka paikasta, niin kaula alkaa olla sopivalla mutkalla. Sitten kieltä nostamaan ja tilannetta tarkistamaan. Pointti tässä on se oma soittotatsi ja soundi mitä hakee, eli kevyemmällä tatsilla voi kaulan säätää suoremmaksi ja kielet matalammalle, kovemmalla taas pitää kielet olla korkeammalla ja jättää vähän mutkaa kaulaan, että kielet mahtuu väräjämään. Se, miten korkealle kielet lopulta säätää, eli miten paljon nauhojen räminää sietää/haluaa, on sitten makuasia.

Vaikka alan jo hallitsemaan kaulan säätelyn suht. hyvin mittavan harjoittelun tuloksena, on se silti hidas ja piinaava prosessi joka kerta. Aivan sietämätöntä puuhaa Fenderin jazzarini kanssa kun kaulan joutuu irrottamaan jos haluaa kaularautaa ruuvailla! Mutta harjoitus tekee mestarin myös tässä asiassa.
 
P.S. kaulan säätämisen jälkeen on uusi riemun aihe luvassa: intonaation säätely!

Vaikka alan jo hallitsemaan kaulan säätelyn suht. hyvin mittavan harjoittelun tuloksena, on se silti hidas ja piinaava prosessi joka kerta. Aivan sietämätöntä puuhaa Fenderin jazzarini kanssa kun kaulan joutuu irrottamaan jos haluaa kaularautaa ruuvailla! Mutta harjoitus tekee mestarin myös tässä asiassa.
 
P.S. kaulan säätämisen jälkeen on uusi riemun aihe luvassa: intonaation säätely!
 
Dremeliä kehiin?
 
Aikaa myöten tuohonkin säätelyyn tulee rutiini ja se käy aikasta nopeasti ja lennosta (mikä ihmeen intonaatio..öööh..) tyyliin, tosta käännän tollee ja tosta taas väännän tollee *krunts* ja hopla!

Sain tuon basson nyt jotakuinkin kohdalleen.. mutta täytyy myöntää, että kyllä käytettyyn bassoon on ainakin mun mielestä helpompi tehdä säädöt kuin uuteen. Se on jotenkin "tekeentynyt" ja paljon nöyrempi säädöiltään. Ja eipä menny tääkään homma ilman kämmäystä.. :) olin nimittäin laittanut rei'ittimen kaulan alle tueksi tuohon viritystappien kohdalle (eli ihan kaulan päähän), koska viritysavaimet (vai miksi niitä sanotaan, josta kieltä kiristetään / löysätään) ottivat pöytään kiinni. No siinähän kävi niin, että basson paino hieman väänti kaulaa, niin eihän siitä nähnyt tuon kaulan notkon oikeaa asentoa. Eli kaularaudan säätö oli pikkusen hankalaa. Ei menny kuin pari työtuntia, ennen kuin tuon hoksasin. Nauratti ja v..tti, ja taisi siinä palaa toinenkin marlboro.. sattuuhan näitä. Mutta kiitti vinkeistä! Tuli taas paljon uutta asiaa.

Dremeliä kehiin?
 
Toi eittämättä olisi oikea ratkaisu siihen ongelmaan, mutta kyllä ottais päähän kun sen kämmisi, joten en ainakaan vielä ole viitsinyt sitä puuta alkaa särpimään pois siitä tieltä.