Bassot ›

MItäs kokeneemat sanoo suraavaan.Mulla on tällä hetkellä Ibanezin gsr 200. Olen hiukan harkinnut ostaa bassoa joka liikkuisi hintaluokassa +/-400 eskoo. Eli toisin sanoen etsin bassoa jolla pystyisi soittaan jo oikein vakavissaan.Ei mitenkää vähätellen vanhaa kunnon ibaa. Ja viä toinen juttu, koen olevani ihan suht hyvä perus basisti. Mut kaipaan soittooni uutta väriä, kun nuo asteikot ja muut ovat ok. hallussa. Elikä löytyskö tipsejä?

Kyllä Ibanezillakin voi soittaa ihan vakavissaan, soittajastajahan kaikki on kiinni. Mutta jos haluat vaihtaa johonki niin testaa Tokain Japsi Presari, pitäisi irrota päälle 500 euroon musaliikkeistä ja siinä on varmasti soitinta pitkäksi aikaa. Tuhti sointi ja jämäkkä soitin kaikinpuolin.

Typerin teko, mitä tuossa vaiheessa voit tehdä (jos oikeasti haluat instrumenttia vaihtaa), on päivittää bassosi hiukan kalliimpaan yksilöön. Seuraava vaihe on hommata elämänkumppani, SOITIN. Warwick, Fender, mikä sinulle sitten kolahtaakaan.

Typerin teko, mitä tuossa vaiheessa voit tehdä (jos oikeasti haluat instrumenttia vaihtaa), on päivittää bassosi hiukan kalliimpaan yksilöön. Seuraava vaihe on hommata elämänkumppani, SOITIN. Warwick, Fender, mikä sinulle sitten kolahtaakaan.
 
Nojoo, ei se kalleus takaa sitä että istuu käteen. Tai sitä ettei siihen voisi kyllästyä. Jos on kyllästyvää sorttia. Kalleus takaa vain sen, että rahaa menee enemmän.
 
Hauskasti kun kävin toria selailemassa, löytyi kaksi samanlaista Tokain Hard Puncheria, eri värisiä vain. Hinnat 280e ja 500e. Että tuosta saisi päivitettyä joko vähän kalliimpaan tai sitten vähän halvempaan, ihan kumpi kiinnostaa. Ja samanmerkkisellä soittimella vielä.
 
"Osta tämä, on hyvä" "Olin ajatellut vähän kalliimpaa" "No maksat enemmän ni se on kalliimpi"

Minulla oli 90-luvun alussa Ibanezin SDGR 800, maksoi silloin jos en väärin muista jotain 4500mk. Tämän hetkinen basso GSR 200 ja olen siihen tyytyväinen vaikka soittotaito on niistä ajoista jonkin verran kehittyny. Ei niissä niin suuria eroja oo mitä hinnasta voisi päätellä. Kyllä halvemmallakin soittaa, ja Iban halpakepitkin on laadultaan aika hyviä.

Hauskasti kun kävin toria selailemassa, löytyi kaksi samanlaista Tokain Hard Puncheria, eri värisiä vain. Hinnat 280e ja 500e. Että tuosta saisi päivitettyä joko vähän kalliimpaan tai sitten vähän halvempaan, ihan kumpi kiinnostaa. Ja samanmerkkisellä soittimella vielä.
 
Jep, noita olin vähällä itsekin suositella, onneks luin loppuun ensin. Toi 500 maksava taitaa olla vähän laadukkaampi, eikös tuo ollut ihan Korean pojan tekemä tuo halvempi?
 
Siis tohon rahaan saa oikeesti ihan soittopelin, jos pitää silmänsä auki. Soittopelin kriteerinä voitaneen pitää sitä, että soittaisinko itse keikalla semmoisella. Soittaisin hyvinkin tuollaisella Tokailla, ellei nyt aivan susiyksilö ole.
 
Tuosta skaalojen hallussaolosta ja muusta; mähän en voi ketään neuvoa kun en itsekään sen kummemmin mitään osaa, mutta soittamisen tarkoitus ja perimmäinen ideahan on soittaa musiikkia, joten eikös jonkun rumpalin ja parhaimmassa tapauksessa muidenkin soittajien kanssa yhteenlyöttäytyminen ja biisien -joko omien tai sitten valitsemienne covereiden- soittaminen olisi sitä fiksuinta treeniä? Sitten niitä hallussa olevia asteikkojakin pääsis soveltamaan.
 
Niin, ja kaikilla soittajilla varmasti on useinkin vaiheita, jolloin tuntuu, että mitään hirveän hedelmällistä, juuri sillä hetkellä itseä palvelevaa ja motivoivaa treenattavaa ei löydy.

sirdickyj oot kyl oikeessa sen bändi homman suhteen, mut kato kun bändikin löytyy jo, ja yhteen soittokin pelaa ihan ok.
Mut kun mää haen nimen omaan haen omaan soittooni vähän lisäväriä. Täten onko esim. netissä jotain bassoihin oiken kunnolla syventyneitä sivustoja josta löytyis kaikkee maan ja taivaan väliltä? PS. Ei kiitos kommentteja; "Mene soittotunneille".

Nojoo, ei se kalleus takaa sitä että istuu käteen. Tai sitä ettei siihen voisi kyllästyä. Jos on kyllästyvää sorttia. Kalleus takaa vain sen, että rahaa menee enemmän.
 
Hauskasti kun kävin toria selailemassa, löytyi kaksi samanlaista Tokain Hard Puncheria, eri värisiä vain. Hinnat 280e ja 500e. Että tuosta saisi päivitettyä joko vähän kalliimpaan tai sitten vähän halvempaan, ihan kumpi kiinnostaa. Ja samanmerkkisellä soittimella vielä.
 
"Osta tämä, on hyvä" "Olin ajatellut vähän kalliimpaa" "No maksat enemmän ni se on kalliimpi"
 
Jos se toinen oli semi-pro ja toinen pro?
 
Siitä voi sit valita kui paljon haluaa panostaa laatuun.

Nojoo, ei se kalleus takaa sitä että istuu käteen. Tai sitä ettei siihen voisi kyllästyä. Jos on kyllästyvää sorttia. Kalleus takaa vain sen, että rahaa menee enemmän.
 
Kyllä se hinta jotakin kertoo, tietyn hintaluokan soittimilta (sanotaanko tonnista ylöspäin) on jo lupa odottaa tiettyjä asioita. Jos on kyllästyvää sorttia, niin se on sitten asia erikseen. Ostaa soittimia virkistyksekseen tms.
 
Aikanaan vaihdoin Ibanezista Jacksoniin, rahaa meni, laatu ei muuttunut kovinkaan olennaisesti. Jackson vaihtui Warwickiin, joka on ollut käytössä kuutisen vuotta ja tulee olemaan jatkossakin. Se kun on hyvä soitin. Ei kyllästytä.

Itelläni oli GSR200. Vaihdoin siitä ESP-LTD:hen ja sitten takas Ibaneziin. Kokeileppa niitä vähän kalliimpia Ibanezeja, mm. SoundGeareita. Tää SR800 on unelma. Kapee kaula niinku tossa GSR200:ssa mutta aktiivimikit ja laadukkaammat osat, paljon parempi tatsi. Pidät vaan huolen että siinä lukee Made In Japan (japseissa sarjanumero alkaa F:llä jos muuten ei löydy merkintään).
 
Ostin käytettynä eBaysta 300egellä, DLX:llä tismalleen samanlainen (sama vuosi jopa) samalla hard shell casella (ja eBaysta sain vielä virittimen mukaan) oli 700e. Kattele siis nettikauppoja ja huutokauppoja, älä ainakaan Suomesta osta.
 
Kannattaa testailla Peaveyt jos niitä Suomessa jossain näkee, Cirruksista diggailen todella todella paljon mutta niiden hintaluokka taitaa olla vähän yläkanttiin. Warwickeilla sama juttu, saat neljällä huntilla vaan RockBasson, et aitoa W:tä.
 
Entä onko Yamaha RBX774 tai 374 tuttuja? Siinä on kanssa note worthy soittimia, suosittelen kokeilemaan. Ehkä tyylikkäimpiä soittimia mitä maa päällään kantaa, varsinkin se 774 flat blue. Mahtava =)

Mulla vaihto Ibanezista Tokaihin johtui osittain siitä, että Tokai oli paljon hienompi. Ku on soitin joka miellyttää silmää niin se myös kuulostaa usein omasta mielestä paremmalta.

Kyllä se hinta jotakin kertoo, tietyn hintaluokan soittimilta (sanotaanko tonnista ylöspäin) on jo lupa odottaa tiettyjä asioita. Jos on kyllästyvää sorttia, niin se on sitten asia erikseen. Ostaa soittimia virkistyksekseen tms.
 
Aikanaan vaihdoin Ibanezista Jacksoniin, rahaa meni, laatu ei muuttunut kovinkaan olennaisesti. Jackson vaihtui Warwickiin, joka on ollut käytössä kuutisen vuotta ja tulee olemaan jatkossakin. Se kun on hyvä soitin. Ei kyllästytä.
 
Joo, mie soitin kahdeksan vuotta Hedelmä-Ahon käsintekemällä zebrawoodsbassolla kunnes innostuin yhtä-äkkiä tuosta MusicManista. Kun sattui hyvä yksilö vastaan ja on kivan värinenkin. Vuosi sitten vielä uhosin, että mikään ei koskaan vie ykkössoittimen paikkaa tuolta.
 
Sitä ennen noin 5 erilaista ritsaa + 15 itsetehtyä ollut aina sen hetkenaikaa käytössä. Kiva niitä on vaihdella ja vekslata, ihan virkistykseksi.
 
Ainahan se on kompromissi, oli mikä tahansa ja maksoi mitä tahansa. Warwick ei ole Fender Precision tai Passo ei ole Warre. Se ei todellakaan ole mikään automaatti, että kun ostaa tarpeeksi kalliin soittimen, että se jaksaisi miellyttää lopun elämää.
 
Mutta siinä olen samaa mieltä, että ei tuossa 200-600 hintaluokassa pysyessä välttämättä se laatu parane mitenkään jos ei tee käytettynä löytöä. Että sillälailla siinä yleensä vain pettää itseään kun lähtee vaihtamaan "parempaan". Kun avoimin silmin vaihtaa vain vaihtelunhalusta, niin tietää mitä saa.

No mutta, mehän ollaan (taas) samaa mieltä. Eri asioista puhutaan vaan. Minä kun meinasin, että kyse on yhdestä bassosta. Sitten kun soittovuosia on takana ja arsenaali kasvanut on pelkästään luonnollista, että basson valitsee tilanteen ja fiiliksen mukaan. Mutta tässä tapauksessa kaveri pohti, että minkä (yhden) basson hankkisi, ja nimen omaan sellaisen soittimen, jolla voi "ihan tosissaan" soittaa.

Kaiken A ja O; pitää tietää mitä hakee. Sehän se sitten vasta vaikeaa onkin.
 
Niin, ja edelleen; Fender Precision (made in Mexico) on varma valinta jos budjetti on rajallinen, uuskin taitaa olla tossa 700 kieppeillä. Käytettyjä näkyny 500 molemmin puolin.

Kaiken A ja O; pitää tietää mitä hakee. Sehän se sitten vasta vaikeaa onkin.
 
Tämä on se suuri juttu, mikä pätee ihan kaikkeen musiikkiin liittyvään bänditoiminnasta soitinvalintoihin. Taitaa päteä muuten elämään yleensä. Tää on 42!
 
Johannes: Yllättävän usein käynyt meille. Hankalaa tämä tekstipohjainen kommunikointi kun jää niin paljon aina pois.

sirdickyj oot kyl oikeessa sen bändi homman suhteen, mut kato kun bändikin löytyy jo, ja yhteen soittokin pelaa ihan ok.
Mut kun mää haen nimen omaan haen omaan soittooni vähän lisäväriä. Täten onko esim. netissä jotain bassoihin oiken kunnolla syventyneitä sivustoja josta löytyis kaikkee maan ja taivaan väliltä? PS. Ei kiitos kommentteja; "Mene soittotunneille".
 
Kuuntele levyjä ja ime vaikutteita. Toisilta otetut vaikutteet on ajan myötä helppo sovittaa omaan soittoon.

Mä en tiedä kokeeko muut tämän ongelmaksi, mutta itselleni on ainakin mahdoton etsiä "unelmabassoa" pelkän musakaupassa kokeilun perusteella. Ihan ritsat karsiutuu tietysti pois heti kättelyssä, mutta kun mennään esim. hintaluokkaan >500, niin voi olettaa että perusasiat on kohdillaan, kaulan vire pitää kutinsa (tai ainakin sen saa säätämällä kohdalleen) jne. Loppu on enemmänkin makuasioita ja tottumuskysymyksiä.
 
20-vuotisen basistiurani aikana oon omistanut parikymmentä erilaista bassoa joista muutamaa alkuajan hairahdusta lukuunottamatta kaikkia voi pitää ihan kelpo soittimina. Tällä hetkellä saldo on kolme lankkua ja kontra, ja nää nykyiset ovat valikoituneet pikemminkin pikkuhiljaa kehittyvänä ystävyytenä kuin päättömänä "rakkautta ensi äänestä"-tyyppisenä ihastuksena. Pikemminkin hetken ihastuksiin on sitten vastaavasti kyllästynytkin tosi nopeasti.
 
Oma teoriani on, että oma soittotyyli ja -tatsi muokkautuu soittimen mukaan ja siten kun menen soitinkauppaan kokeilemaan uutta soitinta, etsin siitä vaistomaisesti vaan niitä ominaisuuksia samankaltaisuuksia joita senhetkisessä "ykkösbassossani" on. Silloin soittimen uudet mahdollisuudet ja ominaisuudet jäävät huomioimatta. Mutta kun ottaa silloin tällöin rohkean askeleen ja pakottaa itsensä treenaamaan uudella soittimella, lopputulos voi olla todella palkitsevaa.
 
Viimeisin omakohtainen kokemus tästä oli, kun vannoutuneena jasso-miehenä investoin vuosi sitten musariin kun olen miksauspöydän takaa vuosikausia ihastellut stingrayn murinaa. Ekat pari kuukautta oli kun halkoa olis pitänyt kädessä mutta nyt musari on ykköspelini soittokeikoilla ja kapeempikaulaiset odottavat vaihteeksi vuoroaan.
 
Eli otsikkoon viitaten seuraava askel on uuden basson osto, muuta neuvoa en anna kuin että kokeile rohkeasti mutta vältä paskaa. Jos et ole varma siitä mitä olet etsimässä, osta intuition perusteella ja totuttele kotona/treenikämpillä. Sopiva kokeiluaika on aktiivisuudestasi riippuen muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, mun mielestä vasta tuon ajan kuluttua kannattaa tehdä päätös siitä, onko soitin sulle sopiva vai ei.
 
Noissa kokeilussa kannattaa suosia käytettyjä bassoja, tulee vähemmän takkiin jos/kun sitä lähtee myymään edelleen. Jos tuuri käy, voi parhaassa tapauksessa saada jopa muutaman euron voittoa. Jos taas soitin miellyttää niin ei siitä silloin raaski luopua. Siinä mielessä tää on huono metodi että yleensä rahaa palaa ja nurkkiin kertyy vuosien saatossa soittimia kun kaikista ei raaski luopua vaikka ostaakin uuden. Positiivisena puolena on, että uudet soittimet vaikuttavat ainakin mun tapauksessani hyvin piristävästi muuten vähäiseen intooni treenata soittoa yksin himassa.

Viimeisin omakohtainen kokemus tästä oli, kun vannoutuneena jasso-miehenä investoin vuosi sitten musariin kun olen miksauspöydän takaa vuosikausia ihastellut stingrayn murinaa. Ekat pari kuukautta oli kun halkoa olis pitänyt kädessä mutta nyt musari on ykköspelini soittokeikoilla ja kapeempikaulaiset odottavat vaihteeksi vuoroaan.
 
Minulla kävi muuten ihan samalla tavalla, että ensin ihailin miksauspöydän takaa sitä musarin soundia pitkään ennenkuin sain itselle hankittua. Tosin tuo kaula tuntui alkuun ennemminkin tikulta kuin halolta, kun siirryin 6-kielisestä 4-kieliseen samalla.
 
Mutta mutta. Tuohon on helppo yhtyä, että käytetyistä kannattaa etsiä sitä itselle oikeaa juttua.

tee niinku mä viime kesänä tein mun vanhalle ibanezille :-) pura kitara,ota hiomakone ja vetele paljaalle puulle lankkuosa ja sen jälkeen paukkupullot molempiin käsiin ja anna laulaa tieteski voi myös tehä siistimminki,anna kuivua ja kovasti lakkaa päälle ja keppi kasaan ja uudet mikit kiinni.saat mitä omaperäsimmän kitaran kohtuu hintaan ;-)

Joo, mie soitin kahdeksan vuotta Hedelmä-Ahon käsintekemällä zebrawoodsbassolla kunnes innostuin yhtä-äkkiä tuosta MusicManista. Kun sattui hyvä yksilö vastaan ja on kivan värinenkin. Vuosi sitten vielä uhosin, että mikään ei koskaan vie ykkössoittimen paikkaa tuolta.
 
Heh, hyvä ku vanha musarini o löytänyt rakastavan kodin! Itse kasvoin kyseisestä soittimesta erilleen... ei sitä oikein osaa selittää, mutta pikkuhiljaa sen käyttö vain väheni ja väheni...
 
Itselläni ei ole pikkasen vaille kymmeneen vuoteen järkkynyt "piloille raiskatun" Ž78 presarini asema ykkössoittimena. Mutta, koputetaanpa puuta...
 
Soittelin muuten tuolla Appelsiini-Ahon luomuksella tänään ja on kyllä ns. erinomainen soitin! Ainakin tatsiltaan ja noin muuten, styrkkaan asti en saanut sitä kiinni...