Bassot ›

Sain ihan härö ajatuksen. Ruvettas kaverin kanssa tekemään baritonifoni duettoja, mutta haluaisin oppia jassi biiseihn walking bass systeemin
 
Voisko joku mukava immeinen selittää minulle yksinkertaisesti walking bass tekniikan ihmeen.
Basson kaulasta, tai tabulatuureista on melkoisen turha puhua, koska barskalla soittelen. Mutta lähinnä mitä ääniä mihinkin sointuun tulee, ois tämmönen ideaali. Elikkäs teoriaa tarvitaan. kiits jo etukäteen ja takajalkaan.
 
ps. aim sori, jos tämmönen jossain on, mutta haku ei toimi, ja kymmenen sivun sisällä tällaista topicia ei ole.

No, soittelet niitä fonikuvioitas vaa neljäsosina... No, ei se noin simppeli juttu ole, mutta luulen että periaatteessa osaat kyllä teoria puolen tosta...

Soinnun äänistä (perusääni, terssi, kvintti, seiska) kannattaa pitää kiinni. Välisäveliä käyttöön tarpeen/fiiliksen mukaan. Yritä "kävellä" soinnusta seuraavaan, tähdätä seuraavaan sointuun kuuluvaan säveleen.

Soinnun äänistä (perusääni, terssi, kvintti, seiska) kannattaa pitää kiinni. Välisäveliä käyttöön tarpeen/fiiliksen mukaan. Yritä "kävellä" soinnusta seuraavaan, tähdätä seuraavaan sointuun kuuluvaan säveleen.
 
Supersimppeli kikkahan on siis vetää soinnun äänillä, mutta iskulle ennen soinnun vaihdosta soittaa esmes puol sävel askelta matalammalle tai korkeammalle kuin ns. kohde nuotti, joka on siis joku uuden soinnun äänistä. Kromaattista!
 
Sekavasti selitetty, jeps...
 
Eli jos vaikkapa simppelisti soinnut on C ja F ja C ja..., niin
 
|C e g f#| f C F H| C e g f#|...
 
Varmaan ihan paskan kuulonen, ilman bassoa naputtelin, mutta pointti lienee esillä tossa. Ja tietty skaalan ääniä voi käyttää.
 
edit: jaha tuliki eka ja vika tahti samaks... no vetäkää vikaan vaik |C e g g#| ja jos ton jälkee tulis F-sointu ni lähtee terssistä etiäpäin. Ja F:n terssihän on, lapset?

Eli jos vaikkapa simppelisti soinnut on C ja F ja C ja..., niin
 
|C e g f#| f C F H| C e g f#|...
 
Varmaan ihan paskan kuulonen, ilman bassoa naputtelin, mutta pointti lienee esillä tossa. Ja tietty skaalan ääniä voi käyttää.
 
Aika usein simppeli= hyvänkuuloista ja toimivaa. Noi kulut on erittäin yksinkertaisia, mutta ainakin omasta mielestäni erittäin toimivia.

Aika usein simppeli= hyvänkuuloista ja toimivaa. Noi kulut on erittäin yksinkertaisia, mutta ainakin omasta mielestäni erittäin toimivia.
 
Jep, walking bassissakin kannattaa muistaa että komppiahan se on. Vaikka kui olis hienoo vedellä vaikka kuin "ulkona ja iskeä niitä makeita trioli pudotuksia, ja muuta rytmihsälää niin pitemmän päälle solistille ihan perseestä semmonen. Eli ääniä jolla on oikeasti tekemistä sointujen kanssa ja aikkaas tasasta jumps jumpsia vaan nii kaveritki kiittää!
 
Diiba daaba.

Jazz-kuuro kun olen, yritän (ja toivon, että muut bändin jäsenet pyrkivät myös) soittamaan niin, että kuuntelijalle (yleisö tai muu bändi) käy selväksi mikä sointu on päällänsä milloinkin ja missä mennään.

Jazz-kuuro kun olen, yritän (ja toivon, että muut bändin jäsenet pyrkivät myös) soittamaan niin, että kuuntelijalle (yleisö tai muu bändi) käy selväksi mikä sointu on päällänsä milloinkin ja missä mennään.
 
Mäkin, ja yleensä vedän niin että aloitan uuden soinnun aina pohjasävelestä, enkä vaikka terssistä, koska se hämää ainakin mut :)

Kyllä. Nyt selvis. Ihan sama mitä soinnun sisällä soittaa (kärjistettyä), kunhan vain on soinnun ääniä. Tärkeintä on miten päästään seuraavaan sointuun, ja olla n. iskun edellä soinnuissa.
Jos asia on näin, niin eihän se sitten vaikeaa ollukkaan. Arpeggioita ja näin pois päin
 
Bm7b5|E7|Am9|D7|
Gm9|C7|Fmaj9| |
 
Tossa on tommonen perus II V I kierto. Mitä soittaisitte tuohon arvon herrat? Jotain suht mielikuvituksellista saa pistää. Siis neljäsosia kiits. Saan jotain osviittaa, mitä sinne uskaltais soittaa.
 
Oisko näin?
 
B F D A|G# E D B|A G B C|D F# A C|
Bb A G F|E C Bb G|F E G A|F
Tolleen arpeggioina mietitty. Miten kannattaa linjoja ettiä?

Bm7b5|E7|Am9|D7|
Gm9|C7|Fmaj9| |
 
Tossa on tommonen perus II V I kierto. Mitä soittaisitte tuohon arvon herrat?
 
| B-C-D-D# | E-F-G#-B | A-G-E-Eb | D-E-F-F# | G-Bb-D-Db | C-Bb-A-G | F-A-C-E ||
 
Esmes noin. 4. tahdissa D-ääneltä hypätään vapaalle E-kielelle.

Kyllä. Nyt selvis. Ihan sama mitä soinnun sisällä soittaa (kärjistettyä), kunhan vain on soinnun ääniä. Tärkeintä on miten päästään seuraavaan sointuun, ja olla n. iskun edellä soinnuissa.
Jos asia on näin, niin eihän se sitten vaikeaa ollukkaan. Arpeggioita ja näin pois päin
 
Bm7b5|E7|Am9|D7|
Gm9|C7|Fmaj9| |
 
Tossa on tommonen perus II V I kierto. Mitä soittaisitte tuohon arvon herrat? Jotain suht mielikuvituksellista saa pistää. Siis neljäsosia kiits. Saan jotain osviittaa, mitä sinne uskaltais soittaa.
 
Oisko näin?
 
B F D A|G# E D B|A G B C|D F# A C|
Bb A G F|E C Bb G|F E G A|F
Tolleen arpeggioina mietitty. Miten kannattaa linjoja ettiä?
 
Semmoset yhteen suuntaan menevät jutut voi myös olla kivoja. Vaikka tuossa D7:sta Gm9:iin, että |D C H A| G jne.| tai sitten i |G C A G# |G jne.|

Modern Walking Bass Technique : Vol. 1
by Mike Richmond
 
Tossa ois hyvä kirja aiheesta, saattais kirjastoistakin löytyä.

Kyllä. Nyt selvis. Ihan sama mitä soinnun sisällä soittaa ...
 
Aivan näin. Ja mitä kalliimpi sointu niin sen vieraampia ääniä saat käyttää.
Olen kyllä Wil.J kanssa samaa mieltä että kannattaa laittaa painotus perusäänelle. Toinen asia sitten on ettei minun mielestä kannata koko ajan vaihtaa ääntä. Perinteinen walking bass jumputtaa usein kaksi kappaletta neljäsosanuottejaperäkkäin samalle äänelle. Älä myöskään unohda oktaavi hyppyjä.

Perinteinen walking bass jumputtaa usein kaksi kappaletta neljäsosanuottejaperäkkäin samalle äänelle.
 
Oikeastaan ei kyllä jumputa. On tietysti biisejä, joissa näin tapahtuu, kuten esim. uptempobebobeissa tätä esiintyy kyllä nopeiden tempojen ja kinkkisten harmonioiden vuoksi, mutta se on kyllä sellainen tapa, mitä tulisi välttää kuitenkin.
 
Sen sijaan ehdottamasi oktaavi ylös, oktaavi alas -tyyli on sinällään ihan okei, kunhan ei samaa ääntä paukuteta oktaaveissa yleensä kahta kertaa enempää.
 
Juu, tuota Mark Richmondin "Modern walking bass technique" -kirjaa voin suositella edelleenkin erittäin lämpimästi. Kirja saattaa näyttää kasarikuvineen vanhanaikaiselta, mutta se ei ole sitä. itselläni on ko. kirja ollut käytössä monta vuotta ja siinä riittää oikeasti haastetta piiiiiiiiiiitkäksi aikaa!
 
Ja mitä kalliimpi sointu niin sen vieraampia ääniä saat käyttää.
 
Nooh, kyllä jokaisella äänellä on oikeasti merkityksensä. Ne vieraammat äänet ovat yleensä joko lisäsäveliä (b5, #5, b9, #9) tai sitten johtosäveliä seuraavalle sointuäänelle. Näitä lisäsäveliä käytetään dominanttisointujen (7,9,13) kanssa. Joten niitä "vieraampia ääniäkään nyt ei ihan mielivaltaisesti sovi käyttää.

On muuten pirun vaikeaa, vaikka teoria on melko yksinkertainen.
 
Ideahan on tosiaan siinä, että basso tallustelee kohti seuraavaa sointua. Basso ei kuitenkaan kierrä ympyrää, eli variointi ja jännitteiden luominen on tarkkaa puuhaa, vähän kuin sooloissakin. Toisto on vain mauste, jota tulisi käyttää melko harvoin, muuten se menettää tehonsa. Ihmisolentohan on siitä mielenkiintoinen otus, että se kokee mielihyvää ymmärtäessään asioita. Kun jokin asia tulee taas liian tutuksi, lähes itsestäänselväksi, se alkaa ahdistamaan ja aiheuttaa mielipahaa. Walking bassilla jännitteiden luominen perustuu juuri tähän, eli pyritään soittamaan niin, että kuulija voi aavistaa (=muistaa) seuraavan äänen, mutta niin, että hän ei kuitenkaan pysty rallattelemaan bassolinjaa muististaan kertakuulemalla, toisinsanoen toistoa ei tule olla liiaksi.
 
No tulipa taas tuotua tällänen musiikinteorian henkinen puoli tässä esille. Paheksun itseäni. Hyi!
 
Ihan officially tässä muutama peruperiaate:
- aluksi kannattaa aloittaa niin, että tahdin 1. iskulle tulee aina soinnun perusääni ja 3.iskulle kvintti tai terssi. On hivenen tylsän kuulosta pidemmän päälle, mutta ihan hyvä perusjuttu.
 
-kromaattinen lähestymistapa: elikäs, kuten aikaisemminkin on jo todettu, soitetaan kromaattinen ääni iskua ennen seuraavan soinnun perusääntä. Tästä on kaksi vaihtoehtoa: joko ylhäältä päin kromaattisesti tai alhaalta päin.
 
-asteikon mukainen eteneminen: esim. ensimmäisen asteen soinnusta neljännen asteen sointuun voisi edetä 1, 2, 3, 5 -> 4
(nuo siis asteikon ääniä, eli esim C-duurissa c, d, e, g -> f)
 
- tuplakromaattinen: soitetaan em. kromaattiselle äänelle vielä oma kromaattinen johdatteleva sävel esim. ensimmäisestä asteesta viidennelle 1, 3, 4, #4 -> 5 tai 1, 8, 4, #4 ->5
 
- "nimetön" : siirrytään seuraavan soinnun perusääneen dominanttitehoiselta (suhteessa seuraavaan sointuun) ääneltä, esim. ensimmäisen asteen soinnusta viidennen asteen sointuun 1, 2, 3, 2 ->5
 
Hmm... Mitäs vielä onhan niitä vaikka kuinka, nää on tälläsiä melko basic tapoja, joita yhdistelemällä saa jo melko kävelevän kuulosta kamaa.
 
Joonas.

EDit: sekoilen

EDIT: edelleen