Bassot ›

Eli kysymys on aika selvä, miten olet oppinut soittamaan tavalla jolla soitat nyt? Oletko oppinut ihan vaan soittamalla, elämän kautta? Vaiko kenties käynyt tunneilla? Tai klinikoilla? Tai soitellut muiden basistien kanssa? Blokkaatko muiden juttuja, ja opit niitä, ja niiden perusteella kehität omia juttuja?
 
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Mä olen oppinut ihan vaan soittamalla. Blokkailen muiden juttuja, soittelen paljon faijan (pianisti) kanssa, ja häneltä opin paljon asioita. Teoriatietämys voisi olla parempi että osaisi soveltaa sointuja paremmin. Satunnaisesti soittelen myös faijan vanhan keikkabasistin kanssa. Häneltä opin joka kerta paljon uusia juttuja, tapaamiset ovat aika back to the basics kamaa. Syksyllä rupean käymään bassotunneilla, koska haluan vähän säännöllisempää opetusta ja luulen että opin paremmin kun on ohjausta.
 
Eli tällainen tälläkertaa. Eli miten sinusta on kehittynyt sellainen basisti kuin olet?

Kantapään kautta. Ei ole ollut ketään joka olis basson soittoa opettanu. Kuuntelemalla erilaista musiikkia, ja jonkin verran musiikkivideoita seuraamalla saanu käsityksen, miten sitä bassoa pidetään kädessä. Pohjana oli reilu 2v kitaransoittoa josta bassoon loikkasin. Nyt, n. 5v bassoa soittaneena, alkaa vähän päästä jyvälle.
Teoriapuoli on vielä kesken, sekin pitää hoitaa itseopiskelemalla.
Ainuttakaan oppituntia missään musiikkiin liittyvässä ei ole takana, jos ei lasketa peruskoulun musiikkitunteja jotka meni lähinnä muissa kuin musiikillisissa merkeissä.
 
Edit: N. 3,5 vuotta tuli soiteltua bändiprojekteissa aluksi, joka oli tehokasta oppia. Nykyään pöytälaatikkomuusikkona.

ekaksi vähän viulutunteja. sitte teininä basson varteen. hitosti bänditreenejä vuositolkulla ja keikkoja niin paljon kuin vaan sai hoidettua. himassa treenailu on ollu lähinnä levyjen kuuntelua niiden levyjuttujen apinointia sen verran ku puukorvilla taittuu. loput sitte omasta elämästä.
mut lyhyt vastaus sun kysymykseen: bändissä.

Oikein hyvä aihe!
 
Mä oon ekat bassottelut soittanu jossain ala-asteen joulujuhlissa tms. Pian siirryin kuitenkin rämppäämään kitaraa ja koulussa otin kaikki mahdolliset valinnaiset musatunnit. Bänditoilailua oli pikkasen sillonkin. Lukiossa soitin jokaisessa mahdollisessa kissanristiäisessä kitaraa. Pari vuotta sitten tuli kutsu kaverin bändiin basson varteen ja sillä tiellä ollaan. Nyt ei ole jäljellä muita kitaroita kuin tuo akustinen, enkä sitäkään ole soitellut ollenkaan.
 
No jos jotain aiheestakin... Bändissä oikeestaan olen oppinut soittamaan. Kotona enimmäkseen levyiltä plokkaillut pelimiesten juttuja ja kirjastosta lainaillut sillon tällön monenlaista materiaalia. Suosittelen kovasti tutustumista kirjastojen valikoimiin.
 
Nyt olen käynyt viimeisen puol vuotta "Klausjärvisopistolla" bassotunteja ottamassa ja uskoisin että olen viimeisen 4kk aikana kehittynyt enemmän kuin sitä edeltävän 2 vuoden aikana. Suosittelen kovasti tuntien ottamista.


Lyhyesti: Bändissä.

dziisus! toivottavasti susta ei tuu samanlaista ku klasu on!
-zorge offtopic-

...---...

guinnii? Kyl mä voisin johki napakymppiin mennä soittamaan jos siitä maksettais! sorry OT...
et ole tainnut tavata äijää.
klasu napakympissä ...aika paha kela. sori offtopic edelleen.

.......

Rumpuja, kitaraa, bassoa. Tuossa järjestyksessä opin soittamaan ja ominpäin. No ei ehkä ihan ominpäin tarkemmin ajateltuna. Charlie Watts, Donovan, Dylan, Tarrega ja Bill Wyman näytti mallia tarpeen vaatiessa.

Nyt olen käynyt viimeisen puol vuotta "Klausjärvisopistolla" bassotunteja ottamassa ja uskoisin että olen viimeisen 4kk aikana kehittynyt enemmän kuin sitä edeltävän 2 vuoden aikana. Suosittelen kovasti tuntien ottamista.
 
Mitäs olet lähinnä tunneilla oppinut? Onko tekniikassa ollut vikaa mitä on pitänyt korjata, vai mihin olette keskittynyt? Varmasti tekee tunnit mullekkin gutaa, ja mä olen huomannut että bändisoittokin kehittää todella paljon.

Jahas, pitää ruveta muistelemaan :D Ala-asteella musiikkiluokan puitteissa otin ensikosketuksen basismiin, aseina pystybasso, johon oli teipillä merkitty "kolmannen nauhan paikka" ja jakkara, jonka avulla ylsin soittamaan, biisi oli Emma. Tämä tapahtui joskus 1990 tai 1991. Siitä alkoi kipinä kytemään, vaikka seuraavat viisi vuotta menivätkin pääasiassa alttofonia puhaltaessa.
 
Parin luokkakaverin kanssa innostuttiin bändien diggailusta enemmän ja ruvettiin treenaamaan covereita, vuosi oli 1995 ja kaikilla oli selkeä halu "oman" soittimen kimppuun. Ensimmäisen oman bassoni sain samana vuonna. Siitä hetkestä aina viime vuoteen asti olen ollut itseoppinut, mutta 2004 hyppäsin puskista musaopistolle, lähinnä teoriaa ja nuotinlukua päivittämään.
 
Ensimmäisen, melkein kymmenen vuoden periodin aikana, kehittyi tyyli, jolla edelleen soitan/hahmotan musiikkia. On se vaan hassua kuunnella ensimmäistä levytystä vuodelta 1998 ja todeta, että samanlaisia ideoita löytyy soitosta edelleen. Ehkä hieman paremmalla maulla ja toteutuksella tosin ;)
 
Mitä tulee muilta kysymiseen ja oppimiseen, niin aina kun mahdollista (on se vaan perseestä, että basisteillakin on aikataulut) yritän päästä kollegoiden kanssa soittamaan ja jakamaan ideoita. Kovin hyödyllistä hommaa, sano.
 
EDIT: Lisätään nyt vielä, että plekulla soitin monta vuotta, vasta muutama vuosi sitten vaihdoin sormiin.
 
Edellisestä lauseesta on vaihdettu pari sanaa, mm. "vedellä" ja "pitkä". Tämä vain siksi, ettei joku, esim Pardy ;D, pääse laskemaan liikaa leikkiä moniuloitteisten kirjoitusten kustannuksella.

Lyhyesti: Bändissä.
 
Mulla sama. Päätin ostaa v. 1988 sbasso ja marssin Hudelle jossa oli mukavan tuntuinen Guild B 301 sopivaan 1.200 markan hintaan. En paljoa sillä soitellut, lähinnä seinällä roikkui, mutta sitten 1989 pyydettiin pändiin ja lähdettävähän se oli.
 
Uusia juttuja plokkailen levyiltä.

Kontraa 8 vuotta konsiksessa.Sbassoa sitte kantapään kautta vuodesta 81 ja kymmenen vuotta taukoo.
 
Muita matkimalla oppii sitte hyvin.

Ihme noiria täällä.75 alotin koko sopan.

Nonnii - kitaristina alkoi nämä musiikilliset aktiviteetit joskus 60-70 luvun taitteessa. Putkiradiot vahvistimina ja pahvilaatikot rumpuina :o)
 
Kylillä asusteli yks taitava kitaristi ja sitä kuunneltiin, kun se itsekseen reenaili. Erään toisen kitaristinalun kanssa sitten päätimme kysyä tunteja kaverilta, joita myös sitten saimme. Jossain vaiheessa sitten aloitettiin bändiä kasaamaan ja kun basistia ei löytynyt - tartuin itse bassoon ja käteen se sitten jäi :o)
 
Tää mainittu kitarisi opetti mulle muutamia skaaloja, joilla pääsin hyvin alkuun ja nuorena kölvinä oli intoa reenata useampia tunteja päivittäin.
 
Itseoppinut olen - eli teoriapuolella on puutteita, mutta toimeen tullaan niidenkin kanssa.
 
Nyt on reilut 30 vuotta bassonsoittoa takana ja matkalta on tarttunut paljon uutta mukaan. Yhtenä parhaana oppimismetodina pidän bassokuvioiden plokkausta levyiltä - siinä oppii ehkä eniten...

Ihme noiria täällä.75 alotin koko sopan.
 
Sie oot jo mummo. Hyvähän se olisi ollut 10-vuotiaana alottaa, mie kun olin jo 23 tuolloin.

Sie oot jo mummo. Hyvähän se olisi ollut 10-vuotiaana alottaa, mie kun olin jo 23 tuolloin.
 
Kumma sinällään ku oon vast 21.
 
Eka styrkka muuten oli putkiradio.

Sama!

Porukat antoi joululahjaksi basson, joten pakko kai se oli alkaa soittamaan. Olin kai Sid Viciouksen innoittamana höpissyt jotain siihen suuntaan, että olispa kiva soittaa kitaran lisäksi bassoakin.
 
Levyjen mukana mä aloin reenata, yhtään bassonsoitto-opasta en oo koskaan lukenut. En tiennyt sillon enkä tiedä tänä päivänäkään, miten oikeasti "pitäisi" soittaa. Aktiivinen reggae- ja ska-diggailu auttoi kyllä kehittämään rytmitajua ja sellaista, ja sormisoitto tuntui heti luontevammalta kuin plektran käyttö.

Mulkku luonne ja viehtymys itsensä häpäisyyn lienee nyky tilan syynä.