Joo, olin eilen katsomassa Wilko Johnsonia Tammerfestissa ja shown varasti totaaliseti bändin basisti Norman Watt-Roy. Uskomaton basisti. Suositellaan.
Wilko itse oli periaatteessa yhden ihmeen juttu, joka on siis se kitaran kohtuu ankara plekuton räimiminen ja soolojen ja rytmin samaan aikaan soittaminen. Biisit ei olleet kummoisia, niitä paria Dr. Feelgoodin hittiä lukuunottamatta. Laulu oli narinaa ja kitara epiksessä. Mutta meininki oli hyvä. Ja se basisti. Voi hyvää päivää mikä äijä.
Alla joku sivusto miehestä:
http://www.philbrodieband.com/muso_norman_watt-roy.htm