Bassot ›

Muun muassa musiikkioppilaitoksissa ja musiikkileireillä painotetaan basistin tärkeää roolia bändissä: muuta bändiä, rumpalia eniten, pitää kuunnella ja muiden soittoon osata reagoida. Tässä threadissa olisi tarkoitus synnyttää keskustelua siitä, kuinka tiedostuneesti huomioitte muut soittajat? Millaisella tyylillä soitatte? Pyrittekö soittamaan mahdollisimman rikkaita bassolinjoja täyttäen mahdollisimman paljon musiikillista tilaa? Miksi? Kuunteletteko bändiä? Kuunteletteko rumpalia?

Muun muassa musiikkioppilaitoksissa ja musiikkileireillä painotetaan basistin tärkeää roolia bändissä: muuta bändiä, rumpalia eniten, pitää kuunnella ja muiden soittoon osata reagoida. Tässä threadissa olisi tarkoitus synnyttää keskustelua siitä, kuinka tiedostuneesti huomioitte muut soittajat? Millaisella tyylillä soitatte? Pyrittekö soittamaan mahdollisimman rikkaita bassolinjoja täyttäen mahdollisimman paljon musiikillista tilaa? Miksi? Kuunteletteko bändiä? Kuunteletteko rumpalia?
 
Lähdetään vaikka siitä että oma soundi on suhteellisen helppo löytää, ts. soundi joka kuulostaa itsessään hyvältä. Bändisoundin hiomisessa hyväksi vaikuttaa lopputulokseen kuitenkin huomattavasti useampi muuttuja, se edellyttää joukkuepeliä muiltakin porukan jäseniltä. Jos muut eivät ole yhteispelihengessä mukana, häviää motivaatio yhtenäisyyden hakemiseen - ainakin itselläni näin.
 
Bassolinjojen rikkaus on suhteellista; ainakaan meidän sekstettikokoonpanossa ei voi vetää kovin solistista linjaa. Lähinnä omalta osaltani koitan rikastaa yleissoundia soittamalla melodisesti mahdollisimman kansantajuisia juttuja ja hakea niitä "hienoja" ideoita rytmipuolelta.
 
Tämä on siis tätä miten kaiken pitäisi mennä, lopputulos on usein lähempänä kollektiivista improvisaatiota..
 
EDIT: Niin ja itse olen huomannut että liika keskittyminen vaikkapa basariin huonontaa lopputulosta, parhaiten onnistuu kun kuuntelee tasapuolisesti kaikkia. Tietenkin niin että komppipuolen "suuret linjat" on sovitettu etukäteen niin ettei tule suurempia rytmisiä ristiriitoja,

Ennen en kuunnellut rumpalia kun ei sitä kuullut ja jos olisikin kuulunut niin homma olisi laahannut pahan kerran. Virvelinisku oli sen verran eksoottisessa paikassa, että sitä sai kovin aina ihmetellä.
 
Nyt kuulen, kuuntelen ja kivaa on. Vieläkään ei mietitä, tulee miettimättäkin. Siis rumpali on vaihtunut.

Itse soitan pääasiassa vain sen, minkä kappale vaatii toimiakseen. En vähempää, en enempää. Eli turhat kikkailut jää taitojen puutteenkin puolesta pois, kuten myös improvisointi. Eniten otan soitossani huomioon rumpalin, hänen kanssaan soitto synkkaa muutenkin parhaiten. Kitaristia ei hirveästi tule muuten huomioitua, paitsi että en tunge hänen reviirilleen vaan tuen taustalla.

Bassolinjojen rikkaus on suhteellista; ainakaan meidän sekstettikokoonpanossa ei voi vetää kovin solistista linjaa.
 
Totta, on tullut huomattua, että triolla joutuu soittamaan enemmän ulos, että se kokonaisuus kuulostaa rikkaalta. 9-12 soittajan puhaltimilla rikastetulla bändillä on saanut ruveta miettimään varsinkin soolojen aikana, että milloin niitä ylimääräsiiä rikastuksia tarvitsee.
 
Rumpalin kuuntelusta...Itse sain sähköbasson 3/3-tutkintoa tehdessäni lautakunnalta positiivista palautetta kyvystäni kuunnella bändiä.
Nyt oon soittanu reilun vuoden melko harvoin rumpalin kanssa, enemmän isoissa bändeissä, ja se näkyy. Muistan havahtuneeni big band-keikalla biisin aikana, kun rumpali huusi "kuuntele!"...Kykyni kuunnela rumpalia kaiketi katosi monien rumpalittomien treenien aikana. Herääkin kysymys, että onko tuhoisaa soittaa ilman rumpalia :P
 
Asun paikkakunnalla, jossa ei ole kuin 1-2 rumpalia, joiden kanssa voi soittaa samantyylistä musiikkia.

Ensimmäinen huomioni on aina se, että kaikki muutkin soittimet kuuluvat sieltä basson jyminän alta... :D
 
No mutta soitollisesti tietysti aina kuuntelen miten biisin kämpille tuoja esittää biisin (yleensä kitaralla tai pianolla), ja mitkä ovat hänen ajatuksensa biisin sovittamisesta, fiiliksestä ja meiningistä.
 
Sitten yleensä pohditaan rumpalin kanssa, että minkälaisella kompilla soitamme biisin.
Tämän jälkeen biisiä soitetaan läpi ja läpi ja läpi, ja siinä ajan saatossa muita soittimia kuunnellessani yleensä löydän oman paikkani rytmin ja melodian välimaastossa (= lue: soitan fillejä ja melodisempia kuvioita tiettyihin paikkoihin.)
 
Bändissämme ( Kitara, laulu, piano, rummut + basso) Roolini on siis melodisesti enemmän kuin kvinttibassoa, mutta kuitenkin basson kikkailua tärkeämpää on tukea Laulua, kitaraa & pianoa.

Muun muassa musiikkioppilaitoksissa ja musiikkileireillä painotetaan basistin tärkeää roolia bändissä: muuta bändiä, rumpalia eniten, pitää kuunnella ja muiden soittoon osata reagoida. Tässä threadissa olisi tarkoitus synnyttää keskustelua siitä, kuinka tiedostuneesti huomioitte muut soittajat? Millaisella tyylillä soitatte? Pyrittekö soittamaan mahdollisimman rikkaita bassolinjoja täyttäen mahdollisimman paljon musiikillista tilaa? Miksi? Kuunteletteko bändiä? Kuunteletteko rumpalia?
 
Häh, tuohan nyt riippuu biisistä. Bassottamalla on hauska luoda pohja kitaroille/luoda vahvoja rytmejä rumpujen kanssa. Joku biisi antaa tilaa luoda pehmeitä tukimelodioita. Yleensä; biisin aikana kuuntelen kaikkia, tai kohdan mukaan vain tiettyä elementtiä.

kuinka tiedostuneesti huomioitte muut soittajat? Kuunteletteko rumpalia?
 
No tuota. En ole analisoinut omaa soittoani sen tarkemmin. Suosin semmosta luontaista soittotapaa, eli se mitä alitajunnasta sattuu virtaamaan aivoista otelaudalle ja mikä kuulostaa kokonaisuutena parhaalle. Joskus parhaalta kuulostaa se kun ei soita mitään.
 
Joskus kun uutta psiisiä tsekkailaan, saatan vilkuilla rumpalin bassaripedaalin suuntaa, mihin hän sen nuijansa jysäyttää, ja sen mukaan jumpsutan bassoa. Jos sopii biisin luonteeseen.

Mun mielestä bändin rytmi/komppiosasto on se mikä pitää bändin pystyssä. Riippuen kokoonpanosta, yleensä soitan kahden erityylisen komppiosaston kanssa:
 
1. Soitan usein pelkän pianistin kanssa. Tällöin ei ole rumpali tukena. Pitää soittaa hyvin messissä pianistin kanssa, ja todella kuunnella toisen soittoa. Taimin pitäminen on tärkeää, ettei koko juttu lähde kiilaamaan/sleebaamaan.
 
2. Ja sitten rumpalin kanssa. Mulla on ns. vakiorumpali kenen kanssa soitan paljon. Me ollaan todella opittu kuuntelemaan toisiamme, ja yhteissoitto sujuu jo suhteellisen hyvin. Me ikäänkuin osaamme lukea toistemme ajatuksia että mitä seuraavaksi, ja homma toimii. Liityin tossa juuri uuteen bändiin, ja uusi rumpali. Me ei soiteta vielä kovinkaan hyvin yhteen. Rumpali on tottunut huonoon basistiin, jolloin rumpalin piti pitää rytmi ja basisti vaan seurasi messissä. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, ja mekin rupeamme kuuntelemaan toisiamme.
 
Yhteissoitto on kaiken a ja o. Kokonaisuuden pitää toimia.

Rumpali on tottunut huonoon basistiin, jolloin rumpalin piti pitää rytmi ja basisti vaan seurasi messissä.
 
Siis basson soiton kannalta ihan tärkeintä on miten rumpali soittaa. Joidenkin kanssa on hirveetä kivireen vetämistä, kun rumpali ei swengaa. Joutuu tekemään hirvittävästi enemmän bassolla töitä. Silloin kun rumpali pitää homman paketissa, basistilla on helpompaa, ja saa omaan soittoon enemmän ilmavuutta. Kokemusta on.
 
Parhaita rumpaleita joiden kanssa olen saanut samassa bändissä soittaa (bassoa) ovat olleet Jussi Lehtonen (mm. U-street all stars, taitaa nykyään opettaa Sibiksessä rummun soittoa) ja Antti Mäkinen (nykyään Yössä). Monia muitakin hyviä on toki ollut, mutta nämä tuli nyt ekana mieleen. Huonoja en viitsi täällä julkisesti mainostaa ;o)

Antti Mäkinen (nykyään Yössä).
 
On muuten hemmetin kova kannuttaja ja ehkä maailman paras rumpujen virittäjä.

On muuten hemmetin kova kannuttaja ja ehkä maailman paras rumpujen virittäjä.
 
Paino sanalla kova. Kova mekkala siitä ainakin lähtee. Joskus innostuu vähän liikaakin... Mutta hyvä ja groove runpali se on.

Paino sanalla kova. Kova mekkala siitä ainakin lähtee. Joskus innostuu vähän liikaakin... Mutta hyvä ja groove runpali se on.
 
Musta sil ei oo kovinkaan raskas käsi. Mutta mulla taitaa olla toi suhteellisuudentaju sattuneesta syystä hävinnyt.
 
Ostitsiä Juki sen Ampekin etusen? Se on muuten ton Antin hyvä frendi joka sitä myy/ myi.

Bändissämme ( Kitara, laulu, piano, rummut + basso) Roolini on siis melodisesti enemmän kuin kvinttibassoa, mutta kuitenkin basson kikkailua tärkeämpää on tukea Laulua, kitaraa & pianoa.
 
Paitsi, että pianisti sotkee vasemmalla kädellä basson taajuuksille ja vaikuttaa pohjan toimivuuteen todella paljon. Siis ellei basisti soita yksinkertaisesti...
 
....tai no jos soittaa jotain progea missä basso kulkee alla omia menojaan ja pianisti silpoo ylhäältä joitain mahtavia efekti3005supermuljaus-melodioita niin sittenhän on taas eri tilanne.

Musta sil ei oo kovinkaan raskas käsi. Mutta mulla taitaa olla toi suhteellisuudentaju sattuneesta syystä hävinnyt.
 
Joo, ei se Antti nyt mikään Matti Takala oo, mut innostuessaan paukuttaa kohtuu lujaa.
 
Ostitsiä Juki sen Ampekin etusen? Se on muuten ton Antin hyvä frendi joka sitä myy/ myi.
 
En oo vielä ostanut. Täytyy kiikuuttaa se pääte ekaks audiotasoon, se hurina jäi nyt pysyväks ilmiöks. Kattoo ensteks mitä sen korjaus maksaa.

Kuunteletteko bändiä? Kuunteletteko rumpalia?
Basso ja rummut jyrää omaa osastoaan, sitten kitaristi tekee siihen päälle mitä tykkää.
 
Siis pakkohan sitä rumpalia on kuunnella, ja se rumpali kuuntelee bassoakin. Se on sellasta saumatonta yhteistyötä!

Minä yritän bassollani pitää paketin kasassa ja kuuntelen yleensä, sekä kitaroita, että rumpuja ja mukautan oman soittoni niiden mukaan. Tosin jos kitaristi soittaa esimerkiksi pitkiä sointuja en välttämättä soita itse samalla lailla vaan koitan tällöin keksiä biisiin sopivan kompin taustalle, joka tukee rumpuja. Kikkailua en harrasta, joitain pieniä kuvioita, mutta yritän pitää bassolinjat selkeinä ja koska meillä on jo kaksi kitaristia annan heidän hoitaa sooloilun.