Bassot ›

Elikkäs kun täällä on jauhettu pedaaleista vaikka kuinka, niin kellä (basistilla) on mielestäsi parhaat särösoundit? Ei ole siis kyse siitä, että kenellä on eniten säröä, vaan kenellä se toimii parhaiten. Eikä toivon mukaan ruveta myöskään tappelemaan siitä saako bassossa säröä käyttää, kiits.
 
Omat suosikkini ovat:
 
-No Means Non Mr. Wrong, jonka soundin perusta on käsittääkseni presari ja ruvelle väännetty putkinuppi.
 
-Steve Swallow. Jazzbasisti, joka ainakin 70-luvulla veti aika rupisella soundilla. Käytti ilmeisesti lyhytskaalaista Gibsonia, mutta ei tarkempaa tietoa särötyslaitteistosta.
 
-John Paul Jones. Ainakin BBC-live sessions-levyllä on tyylikkään kolisevat säröt paikoittain. Presari ja ilmeisesti nupista ruvelle väännettynä taas.
 
Lisäksi vielä tuntemattomammalla kotimaisella Särö-yhtyeellä on sangen toimivat ja tyylikäät säröt bassossa.

Jonkinverran olen tykästynyt Doug Pinninging särösoundiin Gretchen goes to Nebrasca levyllä.
 
Ja sitten tuo John Paul Jonesin rupinen revintä...

Aloittelevana pasistina en voi sanoa muuta kuin Lemmyn särön.

Lisäksi vielä tuntemattomammalla kotimaisella Särö-yhtyeellä on sangen toimivat ja tyylikäät säröt bassossa.
 
8-=
 
En ole koskaan kuunnellut särösbasisteja ihan vasiten. Nää nyt tulee mieleen äkkiseltään:
- Morphinen jäbä (ennymuistanimmee)
- Jukka Puurula (toisinaan)
- Tim Commerford
- Flea

8-=
 
En ole koskaan kuunnellut särösbasisteja ihan vasiten. Nää nyt tulee mieleen äkkiseltään:
- Morphinen jäbä (ennymuistanimmee)
- Jukka Puurula (toisinaan)
- Tim Commerford
- Flea
 
commerfordin livesoundi how could i just kill a manissä (ainoita minkä olen kuullut ratmilta.. ) on kyllä aika helvetin hieno.

Manuel Ragoonanan Carrero.
 
Kuunnelkaa nyt hemmetti :
 
Glassjaw - When one eight becomes two zeros
 
Paras bassosoundi. Ikinä.

No Ray Shulmanilla tietty. Ja tässä on mielestäni paras bassosoundi ylimalkaan. Se ei ole niin ilmeinen. Squiren nasaalissa särössä on myös oma viehätyksensä. Spock's Beard yhtyeen Dave Meros on kanssa tavoittanut jotain hienoa omassa soundissaan. Riku + Ibanez Tubescreamer + SWR toimii.
 
Aivan maagisen hieno särösaundi on mielestäni TV-Nytt tunnarissa, mitään tietoa ei ole kuka soittaa, saati että millä kamoilla...
 
Niin ja se Särö yhtyeen sbasisti myös.

Kyllä Tim Commerford taitaa pestä muut minun listallani. Musen basistilla (mikä-ikinä-sen-nimi-nyt-olikaan) on kanssa hyviä äänimaailmoita.

Tim Commerfordin säröt ovat kyllä aivan loistavat nykyään... Kai sitä hyvän saa, jos itse tekee ja osaa.

Rushin Geddy Leellä on maukas särösaundi. Varsinkin biiseissä YYZ ja Tom Sawyer. Ja Jacon fuzz on kanssa jees.

VVV Maj Karmasta, siltä löytyy enemmän repivää ääntä kun Häiriön skitasta. Kuunnelkaa livenä.

Kai sitä hyvän saa, jos itse tekee ja osaa.
 
Tai yksikertaisesti on niin v'tusti rahaa.

Omat suosikkini ovat:
 
-No Means Non Mr. Wrong, jonka soundin perusta on käsittääkseni presari ja ruvelle väännetty putkinuppi.
 

 
Kyllä! Mr. Wrong eli Rob Wright käyttää tosiaan P-bassoa, mutta muistelisin lukeneeni, että kyseessä on Marshallin transistorinuppi? Voin olla väärässä, hieno saundi kuitenkin.
 
Omia suosikkeja:
 
John Entwistle
-The Who: Live At Leeds. Precision ja iso kasa Hiwatteja suhteellisen lujalle väännettynä.
 
Tom Petersson
-Cheap Trickin eka levy; Thunderbird ja Sound City -nupit kaakossa. Ja miehen livesoundi: 12-kielinen Hamer tai Chandler ties kuinka moneen kanavaan ja vahvistimeen.
 
J.J. Burnel
-The Stranglersin muutamat ekat levyt. Tässäkin perinteinen yhdistelmä, eli Precision ja putket.
 
John Wetton
-73-74 King Crimson, Precision ja Hiwatt. Varsinkin livenä.
 
Chris Squire
-Rickenbacker stereona Sunneihin, Fendereihin, Marshalleihin tms. Parhaimmillaan Fragile ja Close To The Edge -levyillä.
 
Bernard Paganotti ja Jannik Top
-Magman fuzzbasisitit le extraordinaire!:)
 
Billy Swan
-The Muffins. Tarvittaessa ihan käsittämätön fuzz. Kuvittele Big Muff potenssiin 10.
 
Ja sitten tietysti Doug Pinnick, Jack Brucen pörinät ja Wishbone Ashin Martin Turner. Ari Vaahteralla on myös hieno särösaundi Röyhkän Jumalan lahjalla.

Jack Bruce. Varsinkin Creamin livekamassa on erinomaista ruttua tarjolla. Gibsonin EB-3 ja putkimarsu (JTM45/JMP SB) + 2 x 4x12", nupit kaakossa tietenkin. Mitään pedaaleja kunnon basisti tarvi, kunnon tulpat vaan.

John Wetton tietenkin, ainakin King Crimsonin Red levyllä on loistosäröt

Mitään pedaaleja kunnon basisti tarvi, kunnon tulpat vaan.
 
Hoho, ja **tut. Hiiteen tulpat, hiljempaakin voi soittaa. Eikä tulppia ollu sillon 60-luvun lopussa keksittykkään. 8-=
Lapanenkin valitteli olleensa noin 3 vuotta puolikuuro Creamin jälkeen. Ilmankos hää siirtyi kevyempään matskuun.

VVV Maj Karmasta, siltä löytyy enemmän repivää ääntä kun Häiriön skitasta. Kuunnelkaa livenä.
 
Allekirjoitan, se soundi on bassokolinaa. Todella metallinen ääni! Olin aika äimänä kun näin MKKK:n Nosturissa, hullu soundi ja äijäkin joraa ympyrää kun pistoksen saaneena!

Mulla on paras bassosärö. Harmi ettei monikaan oo sitä kuullu. :)

Kyllä! Mr. Wrong eli Rob Wright käyttää tosiaan P-bassoa, mutta muistelisin lukeneeni, että kyseessä on Marshallin transistorinuppi? Voin olla väärässä, hieno saundi kuitenkin.
 
Joskus Tampereella näin livenä ja muistaakseni nuppina oli joku läpinäkyvällä etusainällä varustettu vehje. Viittaisi siis putkilaitteeseen, mutta en nyt ole ihan varma tästä. Aikaa on nimitäin vierähtänyt jo lähemmäs kymmenen vuotta...

Jack Bruce. Varsinkin Creamin livekamassa on erinomaista ruttua tarjolla. Gibsonin EB-3 ja putkimarsu (JTM45/JMP SB) + 2 x 4x12", nupit kaakossa tietenkin. Mitään pedaaleja kunnon basisti tarvi, kunnon tulpat vaan.
 
Brucen Gibsonin sähköjä oli vähän modattu ja siellä oli joku palikka kiinteästi vetämässä ruvelle sitä soundia, joten osa säröistä tuli ihan siitä.