Bassot ›

Onko noilla mitään järkyttäviä eroja, kun nyt ois tarjolla hyvään(?) hintaan toi squierin standardi, semmoseen 150€ hintaan. Onko liian paha hinta käytetystä, mutta hyväkuntosesta squierista?

Onko noilla mitään järkyttäviä eroja, kun nyt ois tarjolla hyvään(?) hintaan toi squierin standardi, semmoseen 150€ hintaan. Onko liian paha hinta käytetystä, mutta hyväkuntosesta squierista?
 
Squiereissa laatu vaihtelee yksilöiden kesken hyvin paljon ja olen kuullut että jotkut vanhat Squierit on tosi hyviä. Jos se sulle tyrkytetty yksilö on tosi hyvä (kaula ei oo ropelilla ja kaikki liikkuvat osat pysyy kiinni ja toimii), niin miksei sitä vois harkita. Mä en tiedä mitä tollaset maksaa uutena, joten siltä kantilta katottuna mä en oo jäävi neuvomaan.
 
Onhan toi silti MIM, MIJ ja MIA jatsariin nähden halpa vaihtoehto. Eikä ota pattiin niin paljon jos se esim. pöllitään joskus... saatikka että kyseessä olis ollu tonnin amerikan Fendä. Ja tallat ja mikit saa aina vaihdettua jos ne rupee präkään tai ottaan nuppiin ihan muuten vaan. Noi on aina helppo "päivittää" uusilla osilla, jos sille tielle haluaa lähteä ja monasti saa itseään paremmin palvelevan soittimen edullisesti.

Squiereissa laatu vaihtelee yksilöiden kesken hyvin paljon ja olen kuullut että jotkut vanhat Squierit on tosi hyviä.
 
Squier-merkkisiä ritsoja on tehty ainakin: Japanissa, Etelä-Koreassa, Kiinassa, Intiassa ja Indonesiassa.
 
Eikä ota pattiin niin paljon jos se esim. pöllitään joskus...
 
Minkä tahansa menettäminen varkaan kynsiin vituttaa. Eikä niitä kannata hankkia mentaliteetillä: se pöllitään kuitenkin. Munsta.
 
Ja tallat ja mikit saa aina vaihdettua jos ne rupee präkään tai ottaan nuppiin ihan muuten vaan. Noi on aina helppo "päivittää" uusilla osilla, jos sille tielle haluaa lähteä ja monasti saa itseään paremmin palvelevan soittimen edullisesti.
 
Eikä välttämättä saa. Noi vaihto-osat voi maksaa vaikka kuinka. Kannattaako siis ostaa puuosiltaan huono ritsa ja vaihtaa sen kaikki metalliosat? Ehkä, mutta ei halpaa.

Onko noilla mitään järkyttäviä eroja, kun nyt ois tarjolla hyvään(?) hintaan toi squierin standardi, semmoseen 150€ hintaan. Onko liian paha hinta käytetystä, mutta hyväkuntosesta squierista?
 
Tuota juu.. Ihan omaan kokemukseen pohjautuen sanoisin, että ei kannnata NIIN hirveästi tuijottaa, mitä siellä basson yläpäässä lukee.
 
Jokainen soitin (basso) on hinnasta riippumatta oma yksilö, jonka hyvyyden saa selville ainoastaan kokeilemalla sitä. Mieluiten ensin ilman vahvistinta, koska tärkeintä on, että se soitin istuu sun handuun.
 
Mikkejä ja muuta sähköpuolta voi sitten säätää ja muuttaa mieleisekseen.
 
Itselläni oli Squierin Precision, jonka hankin joskus 90-luvun lopulla uutena Aron Soittimesta ja se oli heti alunperin varsin hyvä soittaa. Hintakin oli vain 1500 mk (250e).
 
Jos basso tuntuu hyvältä handussa, ei sillä merkillä ja hinnalla ole merkitystä.

Onko noilla mitään järkyttäviä eroja, kun nyt ois tarjolla hyvään(?) hintaan toi squierin standardi, semmoseen 150€ hintaan. Onko liian paha hinta käytetystä, mutta hyväkuntosesta squierista?
 
Squieria ja Fenderiä on monenlaista. Omaan japanin Squier jatsariin olen ihan tyytyväinen. Saundi on mukavan pieru ja runko ruvella jo valmiiksi, ettei tartte pelätä naarmuja.
 
Periaatteessa oon vähän sitä mieltä, että jos ei itse huomaa eroa 100 € ja 1000 € bassoissa, kannattaa ostaa halvempi. :)

Periaatteessa oon vähän sitä mieltä, että jos ei itse huomaa eroa 100 € ja 1000 € bassoissa, kannattaa ostaa halvempi. :)
 
Tai jos on se 1000€ varattuna bassoon niin lainaa jostain vielä sen satasen ja ostaa molemmat.

Omaan japanin Squier jatsariin olen ihan tyytyväinen.
 
Ei ihme. Mulla on kanssa JV fiesta red jasso. Ihan eri soitin tietenkin kuin nykyiset.
 
Oppilas osti viime talvena kiinalaisen Squierin jatsin ja se on tuntunut yllättävän hyvältä myös. Tai sitten vain mittasuhteet tuntuu kotoisilta. Virittimet ei kauheasti vakuuttaneet, mutta soittimen sai intonaation säätämisen jälkeen hyvin vireeseen ja tuntui pitävänkin vireen. Kaularautaa piti säätää jossain vaiheessa, mutta parempiakin soittimia joutuu säätämään vuodenaikojen mukaan.

Joo kiitos näistä. Ensi viikolla pääsee ehkä jo testaamaan, niin näkee, miten istuu.

Tehdään tää nyt vielä kerran selväksi: vanhoilla 80-luvun japanilaisilla Squiereilla ei ole mitään tekemistä nykytuotanto-Squiereiden kanssa. Ovat aivan eri tasoa joka suhteessa.

Tzäp !
 
On kyllä surkeita fendereitäkin tullut vastaan
sekä kitararoissa että bassoissa.
Joten tarkkana saa olla niissäkin, myös uutena.
Ainakaan sokkona ei kannata ostaa, ei edes sitä merkki soitinta.
Itse olen karvaasti tämän kokenut.
 
Lisäksi, jos rakenne ja puut muutenkin on kopiossa kohdallaan, niin metalli ja mikki tavaran voi myöhemmin vaihtaa.
Pikku hiljaa voi rakennella "halvalla" hyvän soittimen.
Vaatii tosin hieman viitseliäisyyttä :)
 
Itselläni on nykyään kitarana joku vanha Squier strato kopio ja se toimii ja tuntuu hyvältä. stratomiehet kehuu nimen omaan tuota soitettavuutta.
Uudet mikit täytyis kyllä hommata. ( tai ois pitänyt hommata jo 10- v sitten, ikuisuusprojekti siis :D )