Bassot ›

Nyt olen paljon viisaampi. Viime treeneissä huomasin että nurkassa lojui Harley Benton'in Jazz Bass kopio. Koska kyseistä brändiä on haukuttu suu vaahdossa ja naamat punaisina näillä palstoilla päätin piruuttain kokeilla soitinta. Lopputulos oli että soitin 5-6 biisiä sillä ja olin todella yllättynyt kuinka helpostisoitettava ja hyväsoundinen tuo basso oli. Eli en keksi mitään moitittavaa koko sen 100 euron edestä mitä soitin kustantaa. Kenties "suurin" puute oli melko tehottomassa signaalissa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma kun käytin tilanteessa 300w Trace Elliotin vahvistinta missä gainiä riitti. Suosittelen lämpimästi joululahjasoittimeksi aloittelevalle basistille. Siinä on aito JazzBass tunne ja murinaa aivan riittävästi jotta jäisi hyvä maku koko hommasta.
 
nimim. "suuresti yllättynyt"
 
P.S. Voisin helposti vetää vaikko koko keikan tuollaisella.

Mäki treenikämpällä huomasin, että sielä oli jonkun HB-jazzari. Pitihän se testata ja enkä kyllä löytäni oikein mitään moitittavaa, hyvin soi ja hyväntuntunen oli. Äänestä en sano mittää ku testasin vaa akustisesti.

Mulla on harrikan elektroakustinen nauhaton passo. Paljon on merkkiä haukuttu mutta kyllä tuo yksilö on hyvä, viimeistelyssäkään ei mitään moittimista.
Ihan toista maata on sitten tuo saman merkin akustinen kitara, aivan järkyttävä viimeistely, mutta eipä tuosta tarvinnut täyttä hintaa maksaakaan.

Juuri olin tuossa miksaajana ja yhdellä orkesterilla siellä oli sitten HB-basso käytössä. Siinäpä oli sellainen mukavan erottuva ja selkeä soundi, murinata, joo. Potkuakin oli sellaisen taiderock / progebändin tarpeisiin riittävästi.
 
Ei tosin mitään maatajärisyttäviä botneja lähtenyt, mutta monesti nepä vain tekevät bassokitarasta sellaista muminaa mistä ei saa mtn selvää mitä ääniä sieltä tulee.

Niin, miten vaan, mulla ei oo penniäkään kiinni koko hommassa, mutta muistuttaisin, että noissa halpisvehkeissä ne yllätykset tulee usein hieman jälkijunassa, kun puita ei oo kuivatettu ollenkaan jne., eli kaulat ropellilla talven jäljiltä. Toki nää on tiedossa, mutta ei niitä useinkaan muista, mutta tosiaan noissa laatu vaihtelee aika helvetistikin, ja saattaapi tuolta ihan hyviä löytyä joukosta.

Minulla on kyllä kaksi talvea vanha Harley Bentonsonin Jazzari käytössä ja kaikki tarpeellinen on vielä kohdallaan. Soundit ovat hyvät ja soitin on soitettava. Eikä tarvitse stressata siitä, jos siihen tulee naarmu.
 
Halpa hinta on hyvä ominaisuus, joskin usein siihen johtaa liuta huonoja. Aina ei, kuten tässä tapauksessa.

Niin, miten vaan, mulla ei oo penniäkään kiinni koko hommassa, mutta muistuttaisin, että noissa halpisvehkeissä ne yllätykset tulee usein hieman jälkijunassa, kun puita ei oo kuivatettu ollenkaan jne., eli kaulat ropellilla talven jäljiltä. Toki nää on tiedossa, mutta ei niitä useinkaan muista, mutta tosiaan noissa laatu vaihtelee aika helvetistikin, ja saattaapi tuolta ihan hyviä löytyä joukosta.
 
Totta tämäkin ja tommosen halpiksen ostaminen sekä postimyynnistä että kaupasta suoraan on aina vähän arpapeliä. Kokeilemalla saa vähän helpommin hyvän _jos_ osaa katsoa vähän tarkemmin sitä rakennetta ja puita.

Sepä noissa halpis bassoissa onkin... pidemmällä aikavälillä useimmiten viat alkavat tulla esiin. Jotkun yksilöt ovat ihan kunnollisia, mutta suurin osa kuitenkin on aika roskaa.. tosin ei hintakaan iso ole joten mitä voi odottaa.

Hahaa, nyt saa joku taas valistaa että mitäs läksit. Ostin nimittäin Harley Bentonin 5-kielisen nauhattoman, lähinnä projektiksi ja oman soitannollisen kehityksen kannalta. Soitin eilen reenit sillä. Kaverit kehu soundeja. Mutta kyllähän se on näin että sen huomaa aika äkkiä miksi se on niin halpa. Kokoonpanoon ei ainakaan panosteta. Ruuvit on huonolaatuisia ja ne on väännelty kaikessa muussa kuin suorassa kulmassa paikoilleen. Satula on jotain muoviseosta! Mutta,nekin osat ovat vaihdettavissa.
Soitettavuus tuntui meikäläiselle ensin ihan ties mistä revityltä, johtui säädöistä jotka olivat ihan mistä sattuu: tallapalat oli ihan pohjassa ja kielet oli silti bodyn päästä tosi korkealla kun taas ns. ensimmäiset nauhavälit rämisivät. Päättelin sitten siitä että kaulan kulman täytyy olla lievästi sanottuna päin mäntyä, koska kaularautaa säätämällä ei voi olla mahdollista saada kieliä sieltä päästä yhtään parempaan malliin. No, helppo homma kun vehkeessä on pulttikaula, ruuvasin irti ja laitoin vähän koroketta sinne perälle ja kulma oli aika hyvä. Tallapalat ylemmäs ja kaularautaa vähän löysemmälle niin tuli jo melko hyvä. Vielä pitää pikkusen säätää rautaa löysemmälle, sitten vielä uus kielisetti niin viittii jo soitella kummasti.
Tämän tarinan opetuksena oli korostaa basson säätämisen osaamisen ja terveen järjen merkitystä bassottelussa. Eli ei pidä masentua jos kädessä oliva tuliterä basso rämisee tms. kun sen voi itse säätää ja modata ihan just semmoseksi kuin itse tahtoo, eikä maksa paljon!

Satula on jotain muoviseosta!
 
Niin ne on muissakin bassoissa, jollei ole sitten messinkiä, joka on pois muodista nykyään.
 
Eli ei pidä masentua jos kädessä oliva tuliterä basso rämisee tms. kun sen voi itse säätää ja modata ihan just semmoseksi kuin itse tahtoo, eikä maksa paljon!
 
Juurikin näin.

Niin ne on muissakin bassoissa, jollei ole sitten messinkiä, joka on pois muodista nykyään.
 
Luuta käytetään myös.

Luuta käytetään myös.
 
Kenen?

Kenen?
 
Niskiksen koiran.

Kenen?
 
Leo Fenderin sääriluita? Megavintage!

Mua jaksaa aina vaan hämätä näissä halpistavara threadeissa se että sedät osaa sanoa koskaan itse kokeilematta että merkki/malli x on ihan paska. Ja sitten kun ne jotka ovat oikeasti kokeilleet kertovat että ihan ok peli se on, varsinkin hintaisekseen niin ne samat sedät osaa sitten vielä neuvoa että "no se on vaan sen sun yksilö joka ihan SATTUMALTA onkin melkein ok, SUURIN OSA on kuitenkin ihan paskoja". Mistä helvetistä kukaan voi sen tietää että kuinka suuri osa on hyviä tai huonoja kappaleita? Mun mielestä on aika 60-lukuista kuvitella että halpa on huonoa, halpa ei ole ollut huonoa enää sen jälkeen kun se on alettu valmistaa aasiassa, ja siitä on aikaa jo kymmeniä vuosia, herätkää tähän päivään fossiilit.
 
Edit:
 
Hah! Keksinkin sen heti! Vanhoja partoja vaan vituttaa ihan suunnattomasti että ne on aikanaan tuhlannut kymmeniä tuhansia markkoja johonkin sellaiseen ritsaan joka ei ole yhtään sen kummempi kuin mitä voisi saada nykyään satasella tai parilla. Katkeruus ja kateus pakottaa valittamaan.

Kukas tahtoo testata HB:n kaappeja tai comboja, ehkei nekään ole niin paskoja kun luullaan.

..., herätkää tähän päivään fossiilit.
 
Ehkä olen vanha. Ehkä olen fossiili. 60-luku on minulle hyvinkin tuttua mutta juuri minä tässä totesin että HB Jazz on kelvollinen peli joten kuset tavallaan väärän puun juureen.
 
...Hah! Keksinkin sen heti! Vanhoja partoja vaan vituttaa ihan suunnattomasti että ne on aikanaan tuhlannut kymmeniä tuhansia markkoja johonkin sellaiseen ritsaan ...
 
Olet kyllä jossain mielessä oikeassa. Minulla oli Precision 70-luvun puolivälistä ja se oli todella huono soitin kaikinpuolin. Sellainen "kumimainen" fiilis koko vehkeessä. Erittäin huono kaula.

Ehkä olen vanha. Ehkä olen fossiili. 60-luku on minulle hyvinkin tuttua mutta juuri minä tässä totesin että HB Jazz on kelvollinen peli joten kuset tavallaan väärän puun juureen.
 

 
Olet kyllä jossain mielessä oikeassa. Minulla oli Precision 70-luvun puolivälistä ja se oli todella huono soitin kaikinpuolin. Sellainen "kumimainen" fiilis koko vehkeessä. Erittäin huono kaula.
 
Hep!
 
Mitä tuossa olen tätä HB-asiaa seuraillut niin wanhat parrat on suhtautuneet lähinnä varovaisen positiivisesti, kun taas nuoremmista ne pahimmat konservatiivit ja tyrmääjät on löytyneet.
 
Tuosta yksilöasiasta taas, _Jokainen_ puusta tehty soitin on yksilö. Halpa tai kallis ihan sama. Ne on ihan samalla tavalla yksilöitä Fenderit ja Musicmanit kuin Harley Bentonitkin. Tuo HB "vika" tai ongelma on siinä, että niitä ei pääse testailemaan ennen ostamista, tai vähintään se testaaminen on postittamisineen hiukka hankalahkoa. Kyllä minua kylmäisi ostaa postimyynnistä mitä tahansa bassoa.
 
Ja joka kerta kun menen musakauppaan tulen testanneeksi jokusen basson. Ja se otanta kyllä kertoo jo jotain noista yleisistä suuntaviivoista. Samahan se on missä tahansa hyödykkeessä. Mitä pienemmillä voittomarginaaleilla operoidaan, sitä vähemmän on varaa laadunvalvontaan ja sitä vaihtelevampaa se laatu sitten on.
 
Ps. Oma harrastus alkoi aikoinaan Fenix-merkkisellä halpiskopiolla ja iha hyvä soitin se oli silloin.

Luuta käytetään myös.
 
Kysymys: Jos antiikkipianon koskettimet ovat norsun luuta, niin kuinka käy siivouspäivänä?
 
Vastaus: Norsu soittaa pianolla I dust my broom'in!

Tuosta yksilöasiasta taas, _Jokainen_ puusta tehty soitin on yksilö. Halpa tai kallis ihan sama. Ne on ihan samalla tavalla yksilöitä Fenderit ja Musicmanit kuin Harley Bentonitkin. Tuo HB "vika" tai ongelma on siinä, että niitä ei pääse testailemaan ennen ostamista, tai vähintään se testaaminen on postittamisineen hiukka hankalahkoa. Kyllä minua kylmäisi ostaa postimyynnistä mitä tahansa bassoa.
 
Oiskohan tää ny ollu tuhannes kerta, ko arva kertaa tämän. Se on plussan arvonen juttu joka kerta. Ylipapiston sanat ottakaa tosissanne.