Bassot ›

elikkä täälläkin on varmaan joitakin basisteja, jotka ovat alunperin kitaristeja. Itselläkin on tuo instrumentti repertuaarin laajennus edessä ja mieleen tuli muutamia kysymyksiä. 1.Oletteko opetelleet soittamaan sormin vai jatkaneet plegulla soittoa? 2.Ostitteko 4 vai useampi kielisen basson? Nämä jutut nyt ainakin kiinnostaisivat! Muitakin vinkkejä otetaan vastaan!
 
ps. Sori jos näitä juttuja on jo kysytty miljoona kertaa. En ainakaan hakemalla löytänyt..

1.Oletteko opetelleet soittamaan sormin vai jatkaneet plegulla soittoa? 2.Ostitteko 4 vai useampi kielisen basson? Nämä jutut nyt ainakin kiinnostaisivat! Muitakin vinkkejä otetaan vastaan!
 
1. Sormilla (nykyään soitan kitaraakin sormilla)
2. 4-kielisen

1.Oletteko opetelleet soittamaan sormin vai jatkaneet plegulla soittoa?
Sormipelissä.

2.Ostitteko 4 vai useampi kielisen basson?
4-kielisen. 5-kieliset oli 80-luvun alussa harvinaisia.
 
ps. Sori jos näitä juttuja on jo kysytty miljoona kertaa. En ainakaan hakemalla löytänyt..
No problem. Kato.

elikkä täälläkin on varmaan joitakin basisteja, jotka ovat alunperin kitaristeja.
 
Mä olen aloittanut kitaran ja basson aika lailla samoihin aikoihin reilu kymmenen vuotta sitten ja koulussa soitin aina bassoa, mutta ekan oman bassoni hommasin vasta reilu vuosi sitten. Välissä ennen sitä oli pitkiäkin aikoja, etten bassoa soitaanut muuten kuin nopeasti kokeillen. En siis ole ihan tavallinen "kitarasta bassoon" -tapaus, mutta jonkinlainen kuitenkin. Toki kitaraa soitan vieläkin.
 
1.Oletteko opetelleet soittamaan sormin vai jatkaneet plegulla soittoa?
 
Molemmilla vedän musiikkityylistä ja biisistä riippuen.
 
2.Ostitteko 4 vai useampi kielisen basson?
 
Eka oma basso oli viisikielinen Ibanez, koska se sattui sopivaan hintaan kohdalle. Nyt on nelikielinen, jonka ostin vähän heräteostoksena. Vitosen myin pois, kun huomasin, ettei sitä e:tä alempia ääniä tullut oikein käytettyä ja että mulla on enempi käyttöä rahoille kuin ylimääräiselle bassolle.

1.Oletteko opetelleet soittamaan sormin vai jatkaneet plegulla soittoa?
Soitan plekulla, satunnaisesti sormilla mutta bändin kanssa aina plekulla ellei se satu putoamaan kesken biisin jolloin jatkan sormilla stygen loppuun ;-) Plekulla saa tosi murean soundin ja voi niitä kieliä plekullakin paukutella. Meidän musa on muutenkin sellasta mäiskettä että pleku tuntuu luontevammalta. Tanssibändissä saattaisin soittaa sormilla.
 
2.Ostitteko 4 vai useampi kielisen basson?
Nelikielisissä on pysytty, en koe sille h-kielelle mitään tarvetta. Me sahataan d-vireessä ja se on hyvä =)

ai nyt puhutaan niistä bassonsoittajista.....

sormisoittaen nelikielistä... Bassosta tuli samantien pääinstrumentti, mutta musiikkiteknologiaopiskelujen pakkopullabasismin takia myin viimeisenkin basson pois koulun loputtua viime keväänä....

Olen kitaristi, mutta pitkän aikaa olen jo halunnut basson hommata kitaran ( kitaroiden ) lisäksi myös, aina on ollut kiva bassoakin skulata!
Pitää ny hommaa joku halpis beisi, ni sit voi sitä käydä hakkaamaa lol =)

1. Jatkoin plekusoittoa. Klassista kitaraakin soitin plekulla, niin eihän sitä sormista irti saa.
 
2. Nelikielinen. Olin melkein ostaa viisikielisen mutta pelkäsin että siinä on liian leveä kaula makuuni. Toisaalta nyt niille matalille sävelille olisi kyllä käyttöä ja tottumuskysymyshän sekin on.

Nelikielinen. Ilman kunnollista styrkkaria ja mikätääon, taajuusvastetta, siis sitä hertsiskaalaa mitä se toistaa viiskielisellä ei tee mitään, koska kaapi ei tuota niitä alempia ääniä ja/tai signaali ei ole tarpeeks vahva vahvarista kajariin tms.
 
kitaristi joka vaihtaa bassoon vois saman tien unohtaa kokonaan kaiken mitä on kitaralla oppinut.
 
Bassossa olen saavuttanut itse sen että voin soittaa helvetin nopeasti joitain juttuja, mutta tosiasia on että se pistie on ollut pakko saavuttaa jotta tajuaiis ettei sillä ole mitään hevon vitun väliä.
 
Bassoa soitetaan aivan eritavalla kuin kitaraa, ja se on vitusti vaikeampi soitin.
 
Se että saa samat hommat menemän ktaralla ja bassolla ei meinaa hevon mitään.
 
Bassossa on tärkeä osa groove ja tärkleimpänä taimaus.
siitä ei kitaritit yleensä tunnu tietävän yhtään mitään, näin karrikoidakseni. Groove tulee nimenomaan siitä että taimi on just ja tasan paikallaan, eikä se ole helppo juttu. eli siis, metronomi käteen ja viettämään unettomia öitä. Siinä menee nimittäin hetki että oppii soittamaan beissiä.
 
Ilman muuta sormilla soitetaan ensin, sitten vasta plekulla ja sekin lähinnä ulkomusiikilliesten arvojen takia.

Minäkin olin ensin kitaristi. Vieläkin soitan kitaraa useimmiten omaksi ilokseni. Koskaan en ole kuitenkaan soittanut bändissä vakkarina kitaraa, vain bassoa 14-vuotiaasta asti.
 
Alusta asti basson soitto sormilla tuntui luontevamalta, olin kitaraakin näppäillyt silloin tällöin. Plekulla opettelin soittamaan bassoa myöhemmin.
 
Sitten basisimin syvin salaisuus: kuuntele biisin pulssia ja soita siihen. Jos et kuule tai ymmärrä sitä niin tässä simppeli kikka: katso rumpalin bassarin kalvon liikettä. Soita siihen soinnun perussävel etkä voi mennä pahasti metsään. Siitä se ura urkenee.

Minäkin olen tällainen tapaus, basisti kohtalon oikusta, ilman muutamaa bändiä en ehkä olisi ainakaan näin intensiivisesti bassoa soitellut. Onneksi on saanut soittaa hyvien rumpaleiden kanssa, mikä tekee homman paljon mielekkäämmäksi. Yksin bassoa ei kyllä jaksa soitella/kuunnella, mutta bändissä sillä on soittimena ehkä eniten merkitystä (eniten merkitystä ehkä kuitenkin säv/sov), kaikki harmonia mielletään aina suhteessa siihen alimpaan nuottiin, se määrää miltä soinnut kuulostavat ja millainen jännite niillä on. Kitaristina/kosketinsoittajana olen huomannut olevani aina basistin armoilla. Hyvässä ja pahassa. Ei siinä oikeen voi kuin uida mukana.

Nelikielinen. Ilman kunnollista styrkkaria ja mikätääon, taajuusvastetta, siis sitä hertsiskaalaa mitä se toistaa viiskielisellä ei tee mitään, koska kaapi ei tuota niitä alempia ääniä ja/tai signaali ei ole tarpeeks vahva vahvarista kajariin tms.
 
Höpöhöpö, se signaali pitää olla vahva myös nelikielisellä, eli suomeksi sanottuna löylyä pitää olla, soitit sitten nelikielisellä tai viiskielisellä. Ei se H niin hirveän monta hertziä alemmas mene, eikä normikaappi toista muutenkaan sitä vapaan E kielen n. 40 hz:ä.
 
kitaristi joka vaihtaa bassoon vois saman tien unohtaa kokonaan kaiken mitä on kitaralla oppinut.
 
Höpöhöpö, turha glorifioida sitä bassoa, kielisoittimia ne ovat molemmat. Ei vaan kannata kuvitella että niitä soitetaan samalla tavalla.
 
Bassoa soitetaan aivan eritavalla kuin kitaraa, ja se on vitusti vaikeampi soitin.
 
Ei se ole yhtään sen vaikeampi, mistä kummasta tämä bullshit johtuu, että basso ois jotenkin vaikeampi soitin? Jos ei osaa, niin molemmat on yhtä vaikeita, mutta bassosta ei nyt kannattais tehdä mitään vaikeasti lähestyttävää erikoissoitinta. Totta kyllä se, että jos osaa soittaa kitaraa, niin se ei tarkoita että osaa myös soittaa bassoa.
 
Bassossa on tärkeä osa groove ja tärkleimpänä taimaus.
siitä ei kitaritit yleensä tunnu tietävän yhtään mitään, näin karrikoidakseni. Groove tulee nimenomaan siitä että taimi on just ja tasan paikallaan, eikä se ole helppo juttu. eli siis, metronomi käteen ja viettämään unettomia öitä. Siinä menee nimittäin hetki että oppii soittamaan beissiä.
 
Ei se taimissa soittaminen ole mikään basistien erikoisvelvollisuus. Ja kitaristit, joiden kanssa tule itse soiteltua, tajuavat kyllä just eikä melkein sen timen siinä missä meitsikin, etten sanois hiukan paremminkin. Jos olet törmännyt kitaristeihin, jotka ei "yleensä tajua siitä mitään", niin vaihda hyvä mies soittokavereita. Laulajasta ja nokkahuilistista rumpaliin, ja kaikki siitä väliltä, ei mitään taimivapautusta kellekkään. Sellaisten paskojen laulajien olen kuullut tuota "basso on sitten vaikea soitin"-paskaa suoltavan, joilla ei itsellä ole aavistustakaan svengistä, ja jotka kuvittelevat että se on sitten basistin tehtävä se heille tuoda tarjottimella.

Ei se taimissa soittaminen ole mikään basistien erikoisvelvollisuus.
 
Näin. Plussaa.

Ei se taimissa soittaminen ole mikään basistien erikoisvelvollisuus. Ja kitaristit, joiden kanssa tule itse soiteltua, tajuavat kyllä just eikä melkein sen timen siinä missä meitsikin, etten sanois hiukan paremminkin. Jos olet törmännyt kitaristeihin, jotka ei "yleensä tajua siitä mitään", niin vaihda hyvä mies soittokavereita. Laulajasta ja nokkahuilistista rumpaliin, ja kaikki siitä väliltä, ei mitään taimivapautusta kellekkään. Sellaisten paskojen laulajien olen kuullut tuota "basso on sitten vaikea soitin"-paskaa suoltavan, joilla ei itsellä ole aavistustakaan svengistä, ja jotka kuvittelevat että se on sitten basistin tehtävä se heille tuoda tarjottimella.
 
Amen brother, preach on.
 
tahan hymio.

Palaan alkuperäiseen kysymykseen ja vastaan.
 
1. Sormin. Myöhemmin olen opetellut kyllä plektran kanssa soittamisenkin.
 
Basson soiton kun aloittaa niin mielestäni on ihan sama aloittaako sitä soittamaan sormilla vai plekulla. Molemmilla joutuu kuitenkin aloittamaan homman ihan alusta. Kitaran ja basson soitto kun on plekullakin kaksi täysin eri asiaa joten plekun kanssa aloittamalla ei pääse yhtään sen helpommalla.
 
2. nelikielisen ostin ja siinä on pysytty. Tässäkään en näe oikein hyötyä vertailla basson ja kitaran kielimääriä.
 
Itselläni basso ja kitara ovat olleet alusta asti eri soittimia ja niin ne ovat vieläkin. Alussa oli lähinnä pientä identiteettikriisiä kun oli tottunut olemaan "kitaristi" ja sitten yht' äkkiä bändin muut jätkät esittelikin minut kavereille "basistina". Nyt taas ei oikein osaa taas ottaa tuota "kitaristin" roolia kun pitäisi soittaa kitaraa toisessa bändissä.

Groove tulee nimenomaan siitä että taimi on just ja tasan paikallaan
 
Riippuu kyl vähän... Musta ainakin parhaat groovet tulee yleensä siitä kun soitetaan siten, et kuulostaa et taimi on juuri ja juuri karkaamas, mut ei kuitenkaan karkaa, ja tämä jos mikä se vasta vaikeaa onkin. Esim. rock tyyppises musas kuulostaa todella groovaavalta kun saa soiton kuulostamaan siltä, et aavistuksen kiilaisi ja reggae tyyppises kun on hieman jäljes. Kuitenkaan homma ei saa missään nimes karata! Huh, vitun vaikeeta on... :/
Vaikea on uskoa, et tätä ominaisuutta juurikaan pystyisi edes treenaamaan..? Sellaisen vaikutuksen olen saanut, et se joko on tai ei. Mulla ainakin tulee tollanen "aavistuksenomainen luonnollinen kiilaus", niinkuin eräs maikkani sen hienosti totesi, helposti kun siihen pyrin, kun taas tollanen laid back reggae ei tunnu lähtevän, ei sitten millään.

Riippuu kyl vähän... Musta ainakin parhaat groovet tulee yleensä siitä kun soitetaan siten, et kuulostaa et taimi on juuri ja juuri karkaamas, mut ei kuitenkaan karkaa, ja tämä jos mikä se vasta vaikeaa onkin. Esim. rock tyyppises musas kuulostaa todella groovaavalta kun saa soiton kuulostamaan siltä, et aavistuksen kiilaisi ja reggae tyyppises kun on hieman jäljes. Kuitenkaan homma ei saa missään nimes karata! Huh, vitun vaikeeta on... :/
Vaikea on uskoa, et tätä ominaisuutta juurikaan pystyisi edes treenaamaan..? Sellaisen vaikutuksen olen saanut, et se joko on tai ei. Mulla ainakin tulee tollanen "aavistuksenomainen luonnollinen kiilaus", niinkuin eräs maikkani sen hienosti totesi, helposti kun siihen pyrin, kun taas tollanen laid back reggae ei tunnu lähtevän, ei sitten millään.
 
Kyllä sitä treenaamaan pystyy. Toisissa grooveissa vaan on vähän enemmän hakemista kuin toisissa, tieten henkilöstäkin riippuen. Eli on tärkiijjää osata soittaa tasan siihen klikille mutta myös osata hakea eri musatyyleissä erilaisia grooveja, eli mennäkin hitusenhienoisesti klikin edessä tai takana, enemmän tai vähemmän.
 
Jazzimusaan kun soittaa walkingia, kuulostaa monesti hyvältä kun soittaa hiukan eteen, kun taas jotain letkeää funkinlätkettä on mukava soittaa taakse. Rupesin itse juuri lattaribändin basistiksi, ja taas on lisää hakemista edessä kun tumbaota soittaessa paino pitäisi olla nelosella eikä ykköstä kuulu, ja pitäisi soittaa tasan tarkkaan yhteen muun rytmiryhmän kanssa jotta homma lähtisi rullaamaan. Ihime juttuja nämä time-asiat :O

Höpöhöpö, se signaali pitää olla vahva myös nelikielisellä, eli suomeksi sanottuna löylyä pitää olla, soitit sitten nelikielisellä tai viiskielisellä. Ei se H niin hirveän monta hertziä alemmas mene, eikä normikaappi toista muutenkaan sitä vapaan E kielen n. 40 hz:ä.
 
Soita huvikses 100W trace-elliotin commando- kombolla. okei, se on periaatteessa preamppi, mutta silti. Nelikielinen soi, joskin D2 alkaa jo särkemään. H2, ei mitään toivoa toistaa kunnolla.
 
Ei se ole yhtään sen vaikeampi, mistä kummasta tämä bullshit johtuu, että basso ois jotenkin vaikeampi soitin? Jos ei osaa, niin molemmat on yhtä vaikeita, mutta bassosta ei nyt kannattais tehdä mitään vaikeasti lähestyttävää erikoissoitinta. Totta kyllä se, että jos osaa soittaa kitaraa, niin se ei tarkoita että osaa myös soittaa bassoa.
 
Mun mielestäni kitara on vitusti helpompi soittaa sekä oikein että about sinne päin. Tuntuu siltä kuin riittää että sitä huitoo jotenkin niin se tekee sen mitä pitää. Basso on aina vaatinut enemmän keskittymistä ja tietoa siitä mitä tekee.
 
Ei se taimissa soittaminen ole mikään basistien erikoisvelvollisuus. Ja kitaristit, joiden kanssa tule itse soiteltua, tajuavat kyllä just eikä melkein sen timen siinä missä meitsikin, etten sanois hiukan paremminkin.
 
Ei, mutta se on selkeästi griooven kannalta tärkeämpää että basisti skulaa timmisti ja mikrotarkalleen just eikä melkein oikein. Kitaristin tyriessä hieman moista ei välttämättä edes huomaa mutta basisti kun nussii, se on kardinaalimoka.
 
En mä huomaa kitaristien virheitä, tai ne ei vaikuta niinkään kokemukseen, mutta basistit kyllä noteeraan.

Jos asia nyt olisi niin, että mitä tarkempaa soittoa = sitä enemmän groovea, niin kaikkein eniten groovaisi sekvensseri. Mutta kas, jostain kumman syystä sekvensserissäkin groovettaja nappula lisää soittoon epätarkkuutta ja sattumanvaraisuutta. Ja kuten toverit tuossa yllä jo totesivat, kaikkein maukkain groove lähtee siitä kun soittaa harkitusti ulkona. Vetää tai työntää bändiä soitollaan.