Bassot ›

Nyt oon soitellu bassoa puolisen vuotta yksin keskimäärin 45min päivässä, joskus pari kolme tuntiakin putkeen joskus taas en yhtään.
 
Miten tästä eteenpäin suosittelette? Ottaisinko muutaman tunnin joltakin opettajalta vai jatkan vielä yksikseen opettelua? olen lähinnä soitellut tabulatuureista erilaisia biisejä ja tehnyt activebass.comin harjoituksia. kuitenkin tuntuu että vielä esimerkiksi kahdella sormella näppäily samaan aikaan on hidasta ja pitkät siirtymät kaulalla vievät paljon aikaa, lisäksi vasemman käden työskentely on liikaa etu- ja keskisormen varassa. Mites suosittelisitte jatkoa?

Perusta bändi, se on parasta harjoitusta mun mielestä.

Kokeile opettajan kans vähä aikaa ja mieti sit et millai opit parhaiten. Mielellään myös kannattaa pidemmän päälle useamman ihmisen tunneilla käydä jos mahdollista, kaikki kun on vähä erilaisia ja kaikilla on vähä erilaisia vahvuuksia. Siltä pohjalta lähtisin...

Opettajalle ja bändiin. Soittotunneilla oppii teoriaakin nii luonnistuu biisien teko vähän helpommin. Itse olin vähän päälle kaks vuotta soitellu yksinäni ja bändissä ja menin sitten soittotunneille ja huomaa kyl parannuksen. En oikein osaa sanoo yksityiskohtasesti missä näkyy parannusta, mut on vaan parempi soittamaan. Nii ja tunneilla oon käyny kerran viikos viime syksystä lähtien.

Jo pari tuntia voi saada tajuamaan paljon. Kun siinä on vapaaehtoisesti jonkun saman soittimen taitajan arvioitavana niin saa todella nopeasti kuvan itelleen siitä että missä on parannettavaa - kaikessa tietysti useimmiten, mutta isot ongelmat opettaja osaa paikantaa nopeasti jos on pätevä sellainen. Ite sitä ei helposti huomaa, kun omat maneerit kehittyy nopeesti huomaamattomiks itekseen opetellessa.
 
Pelkkä tunneilla käyminen vie motivaation soittamisesta, tulee sellainen olo että on ihan paska. Bändiin ja keikoille kannattaa pyrkiä jos mahdollista, siellä voi sitten unohtaa tekniset puutteensa ja keskittyä käytännön taitojen ja esiintyvän taiteilijan itsetunnon hiomiseen. Keikoilla on miusta tärkeetä, ettei jää kuulijalle sellanen vaikutelma, että soittajat tuntee olevansa teknisesti arvioitavana siellä lavalla. Se on ärsyttävää, jos jotku tekee keikan alussa heti selväks että "ollaan ihan surkeita sitten", olevinaan.

Pyri bändii, jossa soitetaan sinulle mieluista musiikkia tai muuten kohtuu vaativia kipaleita. Itse kehityn mielestäni eniten juuri silloin kun otan hieman taitojani vaativamman kappaleen ja sitten yksinkertaisesti pakotan itseni opettelemaan sen. Tekniikka kehittyy pakolla.
 
Lisäksi bändistä saa arvokasta rytmitajua ja kuulee mikä oikesti kuulostaa hyvältä.
 
Ja jos aika ja motivaatio riittävät, suosittelen LÄMPIMÄSTI akustisen kitaran soiton aloitusta. Ei siis sointusoittoa/rock-kitaraa, vaan Bachia ja espanjalaista hömppää. Siinä kehittyvät molempien käsien sormet (varsinki vasemman) hyvään kuntoon, sillä akustisen tekniikka ei poikkea juurikaan bassonsoitto tekniikasta.
 
Itse olen soittanut akustista kohta 8v. ja se on ollut oikotieni bassonsoiton onnelaan. Tosin bassonsoiton aloitin vasta pari vuotta sitten.
 
Ainoa ero joka tulee mieleen on se, että bassossa soitetaan kokoajan nk. tukinäppäilyä.
 
Tai kyllä siinä släpissäkin tarvitsee niitä 'poppeja'.

Opettaja joka näyttää alkeet ja tekniikat ja bändi sitte missä treenaa yhteis-soittoa ja taimia.

Tai kyllä siinä släpissäkin tarvitsee niitä 'poppeja'.
 
Itsekin klasaskittaa vääntäneenä toisaalta komppaan, mutta kyllä paasio on aika toinen eläin... tatsi täytyy hakea gigante rouheammaksi - ellei sitten soita Tobias-Aguilar-Ebs -satsilla hifibassöytta. Ja kynnet hittoon!
 
"The only thing I slap is my kid, and the only thing I pop is corn."
 
Släpätykseen ei klasaskitta kyllä auta, se on tosi.
 
Maikka, metronomi ja bändi. Eiköhän se sillä.

Opettajan kanssa olisi hyvä käydä asioita sen verran läpi, ettei kaikkea tarvitse keksiä itse. Oppimisen opettelu on kovin tärkeää.

Olin ite soittanut vajaan ykstoista vuotta ennenkuin sain ensimmäisen opettajan.
Kyllä siinä huomasi, että jotkut jutut ovat vaan niin paljon helpompia, kun joku, joka tietää asiasta jo jotain neuvoo alusta asti.
 
Ei tarvitse hakata päätään niin pitkän aikaa seiniin.

Olin ite soittanut vajaan ykstoista vuotta ennenkuin sain ensimmäisen opettajan.
Kyllä siinä huomasi, että jotkut jutut ovat vaan niin paljon helpompia, kun joku, joka tietää asiasta jo jotain neuvoo alusta asti.
 
Ei tarvitse hakata päätään niin pitkän aikaa seiniin.
 
Niimpä.Mulla ei oo ikinä ollu opettajaa.Kaiken ite kaivanu ja tietty aikaa menny siihen.Kontramaikka oli kyllä mutta sillä ei oo taas sähvöbasson kanssa mitn tekemistä.

En oikein osaa sanoo yksityiskohtasesti missä näkyy parannusta, mut on vaan parempi soittamaan.
 
Tuo on juuri se mitä ite oon huomannu. Ei osaa sanoo mitää erityistä osa aluetta, mutta ihanku kaikki vaa luonnistuis paremmin.
 
Meillä on muuten sama opettajaki :)

Mistä niitä maikkoja muuten löytää? Itse olen kolunnut nettiä, näitäkin sivuja, eikä tarjontaa tunnu olevan ainakaan liikaa. Kaipaisin jotenkin systemaattista lähestymistä, jossa musiikin teoria ja basson soitto kulkisivat käsi kädessä.

Meillä on muuten sama opettajaki :)
 
Mahtavaa, että täältäkin löytyy muita Kaikon oppilaita sekä kouvolalaisia!
 
Mistä niitä maikkoja muuten löytää?
 
Musiikkiopistosta ainakin sain itse omaan opettajaan yhteyden. Paikallinen musaliike tai musiikinopettaja osaavat varmastikin myös auttaa.

Mistä niitä maikkoja muuten löytää? Itse olen kolunnut nettiä, näitäkin sivuja, eikä tarjontaa tunnu olevan ainakaan liikaa. Kaipaisin jotenkin systemaattista lähestymistä, jossa musiikin teoria ja basson soitto kulkisivat käsi kädessä.
 
Jou!
Itsekin ekaksi netistä yritin löytää opettajaa, mutta eipä ollut täällä Jyväskylän suunnalla tarjontaa. Menin sitten paikalliseen musiikkiliikkeeseen lukemaan asiakkaitten sinne jättämiä ilmoituksia ja huomenna sitä perskeles mennään ekalle bassotunnille!

Itsekin klasaskittaa vääntäneenä toisaalta komppaan, mutta kyllä paasio on aika toinen eläin... tatsi täytyy hakea gigante rouheammaksi - ellei sitten soita Tobias-Aguilar-Ebs -satsilla hifibassöytta. Ja kynnet hittoon!
 
"The only thing I slap is my kid, and the only thing I pop is corn."
 
Släpätykseen ei klasaskitta kyllä auta, se on tosi.
 
Maikka, metronomi ja bändi. Eiköhän se sillä.
 
Mutta ehottomasti klassisen soitto parantaa vasemman käden tekniikkaa ja varsinkin pikkurillin ja nimettömän käyttöä. En tosin tiedä, auttaako ennenkuin pitkällä aikavälillä.
Mutta muijia ainaki saa enemmän ku vaan opettelee nää perus Stairway to hevenit ja yesterdayt.... =)