Bassot ›

Yhtenä päivänä, noin kuukausi sitten nappasin metronomin käyntiin. Se nakutteli sataaviittäkymppiä, ja jostain hetken mielijohteesta aloin vetää yksinkertaisia roikkikuviota, kahdeksasosanuotteja, metronomin tahdissa.
 
Huomasin nopeasti, että se oli aikamoista skeidaa. Aika-arvot olivat mitä sattuu ja muutenkin soitto takelteli. Ryhdyin reenaamaan.
 
Vedin kahdenkymmenen minuutin settejä metronomin tahdissa, ja kun tuntui siltä, että joka kerta sujui paremmin, niin eikun lisää reeniä. Kun sataviisikymmentä meni tasaisesti ja kauniisti koko kaksikymmentä minuuttia, nostin sataan viiteenviiteen, ja niin edelleen.
 
Kahden viikon kuluttua oli vasurin ranne tajuttoman kipeä, ja siihen loppui se reeni.
 
Kaksi opetusta:
 
- reenaamalla kehittyy
- kantsii pitää jonkinlainen järki siinäkin mukana.
 
Nyt käsi alkaa taas olla kunnossa :)

Kaksi opetusta:
 
- reenaamalla kehittyy
- kantsii pitää jonkinlainen järki siinäkin mukana.

Ja jokerina: kantsii kattoo missä asennossa ne kätöset on.

Ja jokerina: kantsii kattoo missä asennossa ne kätöset on.
 
mitä siitä on hyötyä?

Noissa kannattaa muistaa se soittoergonomia.
 
Ite oon huomannut että ns. mekaanisesti reenattaessa just esim. asteikoita tai joitain vaikeita kuvioita, jäkitän jompaakumpaa kättä olkapäästä ylöspäin ja jännitän vasempaa rannetta aika killerikulmiin.
 
Rentous on kaiken A ja O ja kyllä, harjoitus tekee metsurin.

mitä siitä on hyötyä?
 
Jos ne on kivan näköset, niin onhan se mukava katsella.

Jos ne on kivan näköset, niin onhan se mukava katsella.
 
jaa no sitte..

Ja jokerina: kantsii kattoo missä asennossa ne kätöset on.
 
Mulla on kyllä, vaikka sen itse sanonkin, aika hyvä vasurin asento. Opin sen joskus klassista kitaraa soittaessa.
 
Tässä tapauksessa ongelma oli varmaan siinä, että en ollut koskaan aikaisemmin vedellyt näin pitkiä settejä. Huomasin kyllä, että ote tiukentui aina setin loppua kohti. Arvelen, että ongelma johtui siis ylenmääräisestä kaulan puristelusta.

Mulla on kyllä, vaikka sen itse sanonkin, aika hyvä vasurin asento. Opin sen joskus klassista kitaraa soittaessa.
 
Tässä tapauksessa ongelma oli varmaan siinä, että en ollut koskaan aikaisemmin vedellyt näin pitkiä settejä. Huomasin kyllä, että ote tiukentui aina setin loppua kohti. Arvelen, että ongelma johtui siis ylenmääräisestä kaulan puristelusta.
 
Valitettavasti jos vasurin asento on kondiksessa eli basso ei roiku polvissa niin ei auta kun lepo ja kevyempi treeni sekä kuunnella kehoa.Mulla ollu monet vaikeet vammat ja tulehtumiset niin jonkun verran kokemusta on.4 kuukautta ollu ny taukoa ja rupee oma käsi olee kondiksessa.
 
Alota lyhyillä treeneillä ja pidennä sitte pikkuhiljaa.Muista lämmitellä ja venytellä kans.

Maltti on valttia. Ei liikaa treeniä ja jos yhtään tuntuu "maitohappoja" tai muuten rasitusta, niin pitää lopettaa.
 
Itsehän aina tykkään näistä paasata, joten ostettuani rummut keväällä tietty pilittelin menemään tunti tolkulla lähes joka päivä. "Vähän turta käsi, antaa mennä vaan!"
Tuloksena tenniskyynärpää, joka oli niin kipeä, että hyvä kun pystyi tuopin pöydältä nostamaan.
 
Nyt taas helpottaa, onneks.

Tässä tapauksessa ongelma oli varmaan siinä, että en ollut koskaan aikaisemmin vedellyt näin pitkiä settejä. Huomasin kyllä, että ote tiukentui aina setin loppua kohti. Arvelen, että ongelma johtui siis ylenmääräisestä kaulan puristelusta.
 
Alkaa olla itselläni sellainen tuntuma, että metronomi- tms. tiukkaa tekniikkatreeniä ei tulisi vetää kuin korkeintaan se 20 min/päivä. Lyhyemmät treenit useammin, niin se homma toimii paremmin. Ja jos tulee pidempiä sessioita, niin vähintään tunnin välein vartin tauko.
Bassoa ei voi soittaa ergonomisesti; on olemassa huonoja otteita ja vähän parempia, mutta molemmat rikkovat kädet jos soittaa tarpeeksi kauan.

Bassoa ei voi soittaa ergonomisesti; on olemassa huonoja otteita ja vähän parempia, mutta molemmat rikkovat kädet jos soittaa tarpeeksi kauan.
 
Aika hurjia väittämiä... Paitsi, että toi tarpeeksi kauan tarkoittaa juurikin sitä, että soitetaan niin kauan kunnes kädet on paskana. Meni siihen sitten tunti tai viikko ;)

Aika hurjia väittämiä... Paitsi, että toi tarpeeksi kauan tarkoittaa juurikin sitä, että soitetaan niin kauan kunnes kädet on paskana. Meni siihen sitten tunti tai viikko ;)
 
joo. koska mun kädet hajoo? mä en oo ees koskaan kattonu miten mä käsiäni pidän. loppu häämöttää. kädet tippuu!

Aika hurjia väittämiä... Paitsi, että toi tarpeeksi kauan tarkoittaa juurikin sitä, että soitetaan niin kauan kunnes kädet on paskana. Meni siihen sitten tunti tai viikko ;)
 
Heh. Mutta onhan se kyllä vähän niin, ettei nuo soittohommat tunnu ihmiskeholle mitenkään älyttömän luonnollisilta. Tilastot puhuvat puolestaan: eikös jossain tutkittu että n. 70% aktiivisista muusikoista saa ennemmin tai myöhemmin soitosta aiheutuneita vaivoja...tiedä sitten johtuuko se vain siitä, että suurin osa muusikoista ei treenaa "tarpeeksi kurinalaisesti".
 
Oli miten oli, ei saa kurnuttaa bassoa ylenmäärin. Juokaa vaikka kaljaa välillä, se on hyvä harrastus!

Alota lyhyillä treeneillä ja pidennä sitte pikkuhiljaa.Muista lämmitellä ja venytellä kans.
 
Lämmittelyä en ollut tehnyt koskaan aikasemmin, jonkinverran venyttelyä kyllä reenin jälkeen.
 
Nyt oon tehnyt hyvin yksinkeraisia, omakeksimiä lämmittelyjä ennen reeniä: puristelen käsiä nyrkkiin ja ojentelen reippaasti sormia. Tuntuu, että kyynärvarren lihakset lämpenevät selvästi ja on mukavampi aloittaa reeni.
 
Täytyy kyllä myöntää, että innostuin tuosta yllä kerotomastani 20 min harjoituksesta niin, että kun olin yhtenä viikonloppuna kotosalla aika paljon, niin vetelin noita settejä varmaankin lähes kymmenkunta kumpanakin päivänä, sekä lauantaina että sunnuntaina. Eipä siinä tainnut oikein järki pysyä mukana :(

Lämmittelyä en ollut tehnyt koskaan aikasemmin, jonkinverran venyttelyä kyllä reenin jälkeen.
 
Nyt oon tehnyt hyvin yksinkeraisia, omakeksimiä lämmittelyjä ennen reeniä: puristelen käsiä nyrkkiin ja ojentelen reippaasti sormia. Tuntuu, että kyynärvarren lihakset lämpenevät selvästi ja on mukavampi aloittaa reeni.
 
Käsiä kannattaa pyöritellä ihan reilusti muutenkin. Ja tällainen on kanssa hyvä:
 
- Seiso "T-asennossa", vähän niinko Jesse ristillä. Kädet suorina olkapäästä sormenpäihin, kämmenet ovat alaspäin.
- Tuo kädet suoraan eteen. Käännä samalla käsiä niin, että kämmenselät tulevat alakautta vastakkain. Loppuasennossa siis kädet suorana edessä, pikkurillit ylhäällä ja kämmenselät suunnilleen toisiaan vasten (ei tarvitse koskettaa toisiaan, kunhan suunta on oikea). Kämmenet osoittavat tässä hieman ylöspäin.
- Palauta käänteisesti.
- Sama T-asento, kämmenet vain nyt ylöspäin.
- Kädet eteen, käännä niin, että kämmenselät tulevat yläkautta vastakkain. Loppuasento on siis samankaltainen, nyt kämmenet osoittavat vain hieman alaspäin.
- Palauta käänteisesti.
- Jne.
 
Hemmetin hankala selittää ilman kuvia, toivottavasti joku ymmärsi ja hyötyy tuosta.

Lämmittelyä en ollut tehnyt koskaan aikasemmin, jonkinverran venyttelyä kyllä reenin jälkeen.
 
Nyt oon tehnyt hyvin yksinkeraisia, omakeksimiä lämmittelyjä ennen reeniä: puristelen käsiä nyrkkiin ja ojentelen reippaasti sormia. Tuntuu, että kyynärvarren lihakset lämpenevät selvästi ja on mukavampi aloittaa reeni.
 
Täytyy kyllä myöntää, että innostuin tuosta yllä kerotomastani 20 min harjoituksesta niin, että kun olin yhtenä viikonloppuna kotosalla aika paljon, niin vetelin noita settejä varmaankin lähes kymmenkunta kumpanakin päivänä, sekä lauantaina että sunnuntaina. Eipä siinä tainnut oikein järki pysyä mukana :(
 
Sit vielä niiden 20min sessioiden välissä aina kevyttä venyttelyä.
Minä itse treenaan sellaisia 30-45min pituisia rupeamia ja välissä aina vähintään 15min tauko ja lyhyitä venytyksiä. Kannattaa myös opetella liikkeitä, jotka palauttavat soittoasennosta.
 
Vaikka sitä ei yleisesti tiedosteta, muusikon työssä on yhtä suuret loukkaantumisen/kipeytymisen riskit kuin muussakin urheilussa.

Arvelen, että ongelma johtui siis ylenmääräisestä kaulan puristelusta.
 
Soundikin on parempi mitä vähemmän kieltä puristaa...ku oikea käsi vetää tiukasti/kovasti paljon "sormenpääläskiä" kielellä ja vasurilla painaa niin vähän että kieli melkein rämisee niin näin olen löytänyt parhaan soundin, ainakin omalla bassolla.
 
Tämän huomaa kun joskus jurripäissään reuhtoo menemään ja sit muistaa keventää ni wow!! mikä ero.
 
Niin ja aiheeseen...muuten mulla ei kädet kipeydy, mut Trooperissa koko äijä hajoo! Onneks se on meidän setin vika biisi...ei pystyis enää mitn. Pitäis ottaa kolmen sormen pöpötys paremmin haltuun..

Aika hurjia väittämiä... Paitsi, että toi tarpeeksi kauan tarkoittaa juurikin sitä, että soitetaan niin kauan kunnes kädet on paskana. Meni siihen sitten tunti tai viikko ;)
 
Juu niin on.Nythä riippuu paljo siitä että mitä kamaa tai treenejä vetää.Jos on yvin iisejä ja vähän nuotteja biisejä niin on helpompaa kun et pumppaa 16 osia tai vetää peukkutreenejä 4 tuntii päivässä,siinä kädet hajoo varmasti.
Ite oon noi peukutteluja joutunu rajusti karsii treeneissä ja biiseissä.Ei kestä kädet muutakun yksinkertasemmin ja valitsee asemat oikein.
 
Vitu hukkasin taas pointin mitä piti sanoa.

Käsiä kannattaa pyöritellä ihan reilusti muutenkin. Ja tällainen on kanssa hyvä:
 
- Seiso "T-asennossa", vähän niinko Jesse ristillä. Kädet suorina olkapäästä sormenpäihin, kämmenet ovat alaspäin.
- Tuo kädet suoraan eteen. Käännä samalla käsiä niin, että kämmenselät tulevat alakautta vastakkain. Loppuasennossa siis kädet suorana edessä, pikkurillit ylhäällä ja kämmenselät suunnilleen toisiaan vasten (ei tarvitse koskettaa toisiaan, kunhan suunta on oikea). Kämmenet osoittavat tässä hieman ylöspäin.
- Palauta käänteisesti.
- Sama T-asento, kämmenet vain nyt ylöspäin.
- Kädet eteen, käännä niin, että kämmenselät tulevat yläkautta vastakkain. Loppuasento on siis samankaltainen, nyt kämmenet osoittavat vain hieman alaspäin.
- Palauta käänteisesti.
- Jne.
 
Hemmetin hankala selittää ilman kuvia, toivottavasti joku ymmärsi ja hyötyy tuosta.
 
Tänks, kyllä tästä tolkun saa, kokeilin heti!

Noissa kannattaa muistaa se soittoergonomia.
 
Ite oon huomannut että ns. mekaanisesti reenattaessa just esim. asteikoita tai joitain vaikeita kuvioita, jäkitän jompaakumpaa kättä olkapäästä ylöspäin ja jännitän vasempaa rannetta aika killerikulmiin.
 
Rentous on kaiken A ja O ja kyllä, harjoitus tekee metsurin.
 
Vielä tähän yksi pointti. Joskus aikanaan huomasin, että itsellänikin alkoi vasen olkapää nousta ja jännittyä, mutta pääsin ongelmasta vähän niin kuin vahingossa.
 
Jossain vaiheessa treenailin aika ahtaassa paikassa istualtani niin, että vasemman käden vieressä oli pöytä. Treenin kestäessä vasuri alkoi pikkuhiljaa nousta niin, että kyynärpää kalahti jossain vaiheessa pöydän reunaan. Olkapää oli siinä vaiheessa noin kymmenen senttiä toista korkeammalla. Ja jännittynyt.
 
Pikkuhiljaa opin pitämään vasurin rentona niin, että sen paremmin olkapää kuin kyynerpääkään eivät enää nousseet tarpeettomasti, eikä vieressä ollut pöytä ollut enää mikään ongelma.
 
Tätäkin voi kokeilla!