Bassot ›

Mitäs pidätte hepusta? Tuli ostettua The Whon Thirty years of maximum r & b live dvd jossa on pätkiä useista eri konserteista, ja oonpa pistäny merkille että kyseisen bändin basisti oli aikamoinen eläin, etenki näissä niiden jammailujutuissa..huhhuh..
 
No, mielipiteitä tulemaan.

Yksi suosikkibasisteistani kautta aikojen. Jo Whon ensilevytyksistä lähtien Johnilla oli ihan loistava soundi ja basso myös kuului levyillä. Ja varsinkin livenä äijän soundi oli ihan mieletön, käytti sitten Precisionia, Thunderbirdiä tai Alembicia.
 
Niin, ja se kirjoitetaan muuten Entwistle. John nimesikin kakkossoolonsa ainaisten kirjoitusvirheiden inspiroimana, levy oli siis Whistle Rhymes.

Yksi suosikkibasisteistani kautta aikojen. Jo Whon ensilevytyksistä lähtien Johnilla oli ihan loistava soundi ja basso myös kuului levyillä. Ja varsinkin livenä äijän soundi oli ihan mieletön, käytti sitten Precisionia, Thunderbirdiä tai Alembicia.
 
Niin, ja se kirjoitetaan muuten Entwistle. John nimesikin kakkossoolonsa ainaisten kirjoitusvirheiden inspiroimana, levy oli siis Whistle Rhymes.
 
Äs, ja minä kun luulin että Entwistlessä on kirjoitusvirhe!:) joo, toi täytyy nyt definetely painaa mieleen.

Entwistle on myös meikäläisen all time favourites- top 5:ssa. Kova, kova jäbä. Hieno melodinen ote.
 
The Who noin ylipäänsäkin on orkesteri jonka ylivertaisuutta en voi kylliksi hehkuttaa.

Ehdottomasti yksi parhaista kautta aikojen.
On vaikuttanut rockbasismin kehitykseen todella paljon.
Mies otti basson soittamisen tosissaan ja oli innovaattori henkeen ja vereen.
Soundi oli aina helvetin hyvä ja erottui Townshendin kitaroiden ja Moonin rumputulen alta.
R.I.P Ox!

Jotenkin on alkanut tuntua että siitä The Whon comebackistä ei tuu mitään kun John Entwistle on mullan alla...Keith Moonin nyt ehkä pystyi korvaamaan, mutta ei kun puolet bändin alkuperäisistä jäsenistä on six feet under niin koko bändistä ei voi enää edes käyttää nimitystä "The Who."

Keith Moonin nyt ehkä pystyi korvaamaan
 
No hyvin vaikeaa sekin on ollut. Kenney Jones soitti Small Faces -aikoinaan aika riehakkaasti, mutta johonkin se tyyli unohtui kun mies tuli The Who:n riveihin. Tosin ei sen aikaisessa biisimateriaalissakaan ollut kauheasti hurraamista, Townshend taisi säästää parhaat biisinsä soololevyileen (esim. erinomainen Empty Glass). Ja niinkin arvostettu ja taitava rumpali kuin Simon Phillips kuulosti The Who:n riveissä aika onnettomalta. Ainostaan Zak Starkey on päässyt melko lähelle Moonin hullua meininkiä. Bändi alkoi kuulostamaan lähes vanhalta Who:lta, sitten John otti ja kuoli...:(
 
Onko kukaan kuullut niitä livenauhoituksia, joissa soittaa Pino Palladino? Toivottavasti ei vetänyt nauhattomalla!;)
 
Ja uusissa sessioissa soittaa muuten Greg Lake. Parempi vaihtoehto olisi ollut vaikka Cheap Trickin Tom Petersson. Ainakin soundimaailman mies olisi saanut kohdalleen. Kuunnelkaa vaikka CT:n biisi "Go For The Throat" (levyltä All Shook Up). Silkkaa Entwistleä alusta loppuun!:)

Hyvä infosivu Johnin livekamoista:
 
http://www.thewho.net/whotabs/equipment/bass/equip-entwistlegear.html

Ovat rakentaneet tribuuttibasson Johnille:
 
http://www.hotwire-bass.de/index_en.htm
 
Klikkaa "Funderbird" -kohdasta.
 
Ei ollenkaan pahan näköinen, jotenkin tuohon tällaisena puristina kuitenkin kaipaa niitä Gibsonin mikkejä ja kaksiosaista tallaa ja alkuperäistä Fenderin lapaa...:)

Jos ei muuta, niin härskit kamat sillä oli aina. Esmes loppuvuosien hillitön Ashdown läjä (+skittakombo yläpäitä varten) ja se Buzzard-basso... huh.

Mun mielestä toi John kuulosti ihan paskalle, sen mitä oon Whota jaksanut kuunnella. Semmosta käsittämätöntä pörinää ja runnomista, oikeastaan kitaransoittoa basolla, se toiminta. Nyt kun se on kuollut, niin näin ei tietenkään puristien mielestä pitäis sanoa, mutta niin se vaan on. Ja sama pätee Keith Mooniin, kauheaa kolistelua, joka aikalaiseensa, John Henry Bonhamiin, verrattuna oli kaukana tukevasta rumpujensoitosta.
 
Sheehanit ja muut mainitsee aina tuon Entwistlen ja Tim Bogertin esikuvakseen, minkä ymmärrän hyvin, koska ne on vanhoja ukkoja eikä sillon oltu semmosta bassonsoittoa kuultu. Mutta mielestäni nämä jälkeläiset hoitavat homman huomattavasti fiksummin, enemmän perusmeiningillä ja samalla kuitenkin sitä pörpöttelyä soittoonsa sekoittaen.

Mun mielestä toi John kuulosti ihan paskalle, sen mitä oon Whota jaksanut kuunnella. Semmosta käsittämätöntä pörinää ja runnomista, oikeastaan kitaransoittoa basolla, se toiminta. Nyt kun se on kuollut, niin näin ei tietenkään puristien mielestä pitäis sanoa, mutta niin se vaan on. Ja sama pätee Keith Mooniin, kauheaa kolistelua, joka aikalaiseensa, John Henry Bonhamiin, verrattuna oli kaukana tukevasta rumpujensoitosta.
 
Totta, että Entwistlen ja varsinkin Moonin persoonallinen tyyli ei toiminut kuin The Who:ssa. Moonihan sanoikin olevansa maailman paras Keith Moon -tyylinen rumpali!:)
 
Mutta käsittämätöntä pörinää ja runnomista? Minusta varsinkin The Who's Nextillä ja Quadrophenialla on todella hienoa bassonsoittoa ja soundikin on aika kaukana pörinästä. Kitaramaisesti John vetelee, mutta The Who:ssa tuo roolijako oli muutenkin vähän kieroutunut. Niitä biisejä jos soittaa tavanomaisesti, niin ei oikein toimi, se on todistettu esim. monen Moonia teknisemmän ja "oikeamman" rumpalin kanssa.
 
Parasta bändissä oli kuitenkin Townsendin loistavat biisit.

Mutta käsittämätöntä pörinää ja runnomista? Minusta varsinkin The Who's Nextillä ja Quadrophenialla on todella hienoa bassonsoittoa ja soundikin on aika kaukana pörinästä.
 
Näinhän se varmaan on, ja en tosiaan ole mikään suuri The Who-asiantuntija, joten mielipiteeni perustui vain siihen mitä oon kuullut. Silloin se soundi on kyllä ollut sellaista särömerta että alta pois. Oiskohan ollu joku livejuttu missä toi pisti oikeen pahasti korvaan, yäk.
 
Kitaramaisesti John vetelee, mutta The Who:ssa tuo roolijako oli muutenkin vähän kieroutunut. Niitä biisejä jos soittaa tavanomaisesti, niin ei oikein toimi, se on todistettu esim. monen Moonia teknisemmän ja "oikeamman" rumpalin kanssa
 
Nämähän ne on just juttuja jotka tekee isoista Isoja, nämä persoonalliset tyylit. Ja yksi suuruuden merkkihän on, että mielipiteet jakautuu radikaalisti kahtia, "ihan kiva"-osastoa ei ole ollenkaan.

Näinhän se varmaan on, ja en tosiaan ole mikään suuri The Who-asiantuntija, joten mielipiteeni perustui vain siihen mitä oon kuullut. Silloin se soundi on kyllä ollut sellaista särömerta että alta pois. Oiskohan ollu joku livejuttu missä toi pisti oikeen pahasti korvaan, yäk.
 
Ainakin vuoden 2000 Royal Albert Hall DVD:llä soundi on jo turhankin säröinen. Ehkä John -paran kuulo oli jo niin huono, että yläpäätä piti korostaa liikaa. Muutenkin se särö oli siinä niin prosessoiduin kuuloinen, ei hyvä. Vertailukohteeksi kun ottaa vaikka Live At Leedsin, niin voittajaa tuskin tarvinnee kertoa. ;)

Jees! Live at Leeds on niin v***n kova!
 
...ja pitää vielä vähän antaa supporttia Keith Moonilla kun tuossa ylempänä tuli lunta tupaan, eli minun mielestäni KM:n soitossa ei olla niinkään suoritusteknisten asioiden kanssa tekemisissä vaan homma rakentuu ihan puhtaasti fiilikselle. Niinkuin pitääkin. Moon kolaa aina menemään kuin viimeistä päivää, huomionkipeän spiidi-apinan ottein helvetinmoisella riskillä koko ajan.
Harvemmin on musikaalisuus ja hulluus yhtä hienona kombinaationa.
Minusta ainakin on mahtavaa kun rumpufillien aikana yleisöä pelottaa miten tuo päättyy. ;-)

Itselleni John enswhistlen basismi ollut nuarena suuri innostaja.. Hänen soitostaan opin sen perusasian että basso on muutakin kuin bluesskaalan walkin-bass ja basso on muutakin kuin "yhtä ääntä" soinnun pohjalla ja tämä tapahtui n. 1975.. Sen jälkeen olen yrittänyt pitää soittoni ilmavana ja kelluvana kuten HIM:in basisti hienosti Nyt liitteessä asian ilmaisi. No soittamalla ja asiaa miettimällä jutun voi sisäistää. En vähättäle suoran musan soittoa .. kysymäshän siitä helekutin pienestä taiminkista joka ratkaisee onko biitissä Groovya... Onhan sitä suoraa basimia cisse häkkisessä ja gunnareitten daffyssä mallia esim, miten rokki soitetaan....

Moon kolaa aina menemään kuin viimeistä päivää, huomionkipeän spiidi-apinan ottein helvetinmoisella riskillä koko ajan.
Harvemmin on musikaalisuus ja hulluus yhtä hienona kombinaationa.
Minusta ainakin on mahtavaa kun rumpufillien aikana yleisöä pelottaa miten tuo päättyy. ;-)
 
Ja Moonin kohallahan voisi varmaan sanoa että yleisön jännitys päättyi syyskuussa -78.
 
Uskomaton rytmiryhmä yhdessä. Olen monesti miettinyt olisiko vastaavien koheltajien kehitystä nähty ilman toistensa vaikutusta...

Entwistlellä on pysyvä paikka omassa Top 5:ssä, hienoa soittoa joka tosiaan kolahti silloin joskus kauan sitten kun bassonsoiton aloitin. Niitä parhaita Who-levyjä on monta:
- Meaty, Beaty, Big & Bouncy (kokoelma 60-luvun Who-sinkuista, hienoja biisejä kaikki)
- Live At Leeds
- Who's Next (ehkä Whon paras studiolevy)
- Quadrophenia (upeita biisejä, bassonsoiton osalta aivan ässäbiisi on The Real Me, sellaista kilpasoittoa Moonin kanssa että huhhuh)

... Moon kolaa aina menemään kuin viimeistä päivää, huomionkipeän spiidi-apinan ottein helvetinmoisella riskillä koko ajan. ..
 
Aika osuva henkilökuva eräästä rokin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluneesta rumparista.
Jos pitäisi koota rokin "kolme tenoria" rumpaleista niin siihen kuuluisi Moon'in lisäksi Bonham ja Baker.

Jos pitäisi koota rokin "kolme tenoria" rumpaleista niin siihen kuuluisi Moon'in lisäksi Bonham ja Baker.
 
Kieltämättä. Paitsi itselläni siihen kuuluisi Bonham, Ian Paice ja Tommy Lee.